Tamperelainen Campanella-kuoro on tehnyt seuraavat levyt:
Campanella 1983
Siveltimeen tartun 1985
Oskar 1989
Campanellan joulu 1993
Joulumme vuosisadat 1996
Kulkija 2006
Eli levyjä on yhteensä kuusi kappaletta.
Kuoro on lopettanut toimintansa. Nettisivuja ei enää ole. http://www.archive.org/index.php sivuston kautta löysin sivun:
http://web.archive.org/web/20050829122758/http://www.campanella.fi/
ja sieltä Historiaa käsittelevän alasivun:
http://web.archive.org/web/20050829122758/http://www.campanella.fi/
Nämä sivut on kopioitu Web Archivesiin 29.8.2005.
Lainatun kirjan voi palauttaa mihin tahansa OUTI-kirjastoon, mutta ei kuitenkaan esimerkiksi yliopiston kirjastoon. OUTI-kirjastoihin kuuluvat Hailuodon, Iin, Kempeleen, Kuusamon, Limingan, Lumijoen, Muhoksen, Oulun, Pudasjärven, Pyhäjoen, Raahen, Siikajoen, Taivalkosken, Tyrnävän, Utajärven ja Vaalan kirjastot.
OUTI-kirjastojen käyttösäännöt sekä tietoa kirjaston asiakkuudesta OUTI-verkkokirjastossa
Enkeli-sana tulee kreikan kielen sanansaattajaa tarkoittavasta sanasta ἄγγελος (ángelos). Kreikan sana kääntää heprean mal'ákh-sanan (מלאך), joka tarkoittaa myös sanansaattajaa.
Kaikissa Lähi-idän alueella syntyneissä monoteistisissä kirjauskonnoissa – juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa – enkelit ovat olleet tärkeässä roolissa. He tuovat usein viestejä jumalallisesta maailmasta ihmisille. Esimerkiksi enkeli ilmoitti Abrahamin raskaana olevalle Hagar-sivuvaimolle hänen pakomatkansa aikana, että Hagarin tulee palata Abrahamin ja Saaran luo (1. Moos. 16.1-16), ylienkeli Gabriel ilmoitti Marialle Jeesuksen syntymästä (Luuk. 1.26-38), samainen Gabriel (Jibra’il) taas välitti Koraanin profeetta Muhammedille (suura 2, 97).
Enkelin...
Mäntymetsille ominaisen tuoksun aiheuttaa männyn pihka. Mänty erittää runsaasti pihkaa, ja havupuilla pihkan juokseminen lisääntyy sitä mukaa kuin puun runko lämpenee, mikä selittää sen, että tuoksu on voimakkaimmillaan lämpiminä kesäkuukausina.Kirjallisuutta: Elämän puu Harri Metsälä, PihkaHarri Metsälä, Puukansa Puut puhuvat Vuosilusto 12 : suomalainen metsäsuhde
Suomen Numismaattisen Yhdistyksen julkaiseman Suomen rahahinnaston (2005) mukaan vuoden 1918 50 pennisen setelin arvo on setelin kunnosta riippuen 1-4 euroa.
Se-sanan käyttö tässä yhteydessä on oikein. Yleiskielessä joka-lauseen edellä on useimmiten se silloinkin, kun tarkoitetaan ihmistä. Tällöin viitataan kehen tahansa ihmiseen, ei määräyksilöön.
Se-sanan käyttöä ihmisestä puheen ollen käsitellään artikkelissa Voiko ihminen olla ”se”? (Kotimaisten kielten keskus).
Käytännössä lähteenäni ollut teos ei tee niille eroja. Peräkammarinpoika tarkoittaa varsinaisesti kotitilalleen elätettäväksi jäänyttä naimatonta miestä. Peräkammarinpojaksi on nimitelty aikuisenakin äidin luona asuvaa poikaa, jota on voitu kutsua myös mammanpojaksi. Peräkammarinpojiksi on nimitelty myös homoja. Pankohöyhenpussi tarkoittaa saamatonta nahjusta, esimerkiksi "Tuo meijän Pentti on yks pankohöyhenpussi, pankolla vaan onanoi niin että pussit ilimassa leijuu." Lähde: Jari Tammi: Suuri nimittelysanakirja. Pikku-idis, 2014.
Aloitetaan siitä, että milloin vaaleja on järjestetty. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin vuonna 1944 ei Suomessa järjestetty vaaleja, vaan eduskuntavaalit järjestettiin 17.–18. maaliskuuta 1945 ja kuntavaalit (tuolloin kunnallisvaalit) saman vuoden joulukuussa.
Vuonna 1944 ei järjestetty presidentinvaaleja, vaan presidentiksi valittiin C. G. E. Mannerheim poikkeuslailla (ks. esim. Wikipedia-artikkeli Suomen presidentin valinnasta 1944). Varsinainen presidentinvaali järjestettiin seuraavan kerran vuonna 1946.
Sodan aikaisesta politiikasta voi lukea lisää esim. täältä: https://www.eduskunta.fi/verkkoteos/valtiopolitiikan-pitka-kaari/sota-a…
Sodan jälkeisistä vaaleista löytyy tietoa niinikään Suomen eduskunnan verkkojulkaisusta Suomen...
Tässä muutamia vuosina 1900-1914 ilmestyneitä romaaneja:
Juhani Aho: Juha (1911)
Edgar Rice Burroughs: Tarzan, apinain kuningas (1912)
Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira (1901-02)
Maria Jotuni: Arkielämää (1909)
Aino Kallas: Ants Raudjalg (1907)
Ilmari Kianto: Punainen viiva (1909)
Selma Lagerlöf: Peukaloisen retket villihanhien seurassa (1906-1907)
Eino Leino: Jaana Rönty (1907)
Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta (1905)
Jack London: Erämaan kutsu (1903)
Thomas Mann: Buddenbrookit (1901)
L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet (1908)
Teuvo Pakkala: Pieni elämäntarina (1902)
Natsume Soseki: Kokoro (1914)
August Strindberg: Hyvien ihmisten kaupunki (1907)
H. G. Wells: Ensimmäiset ihmiset kuussa (1901)
Tutustu esimerkiksi näihin kirjailijoihin:
Ann-Luise Bertell
Karin Erlandsson
Johanna Holmström
Malin Kivelä
Kaj Korkea-aho
Ellen Strömberg
Sanna Tahvanainen
Philip Teir
Quynh Tran
Eva Frantz (dekkarit)
Nilla Kjellsdotter (dekkarit)
Linda Bondestam (lastenkirjallisuus)
Annika Sandelin (lastenkirjallisuus)
Maria Turtschaninoff (nuortenkirjallisuus)
Klassikoista suosittelemme muun muassa Bo Carpelania, Ulla-Lena Lundbergia sekä Märta ja Henrik Tikkasta. Lisää luettavaa voi etsiä verkkokirjastosta hakusanalla suomenruotsalainen kirjallisuus.
Säkeet ovat Johan Jacob Nervanderin. Kysymyksen sitaatin mukainen suomennos vaikuttaa olevan peräisin J. V. Snellmanin Kootuista teoksista löytyvästä johdannosta teokseen Skrifter af Johan Jakob Nervander:"Nervander olikin syvimmästä sielustaan laulanut: Henkeni sä löydät aina sieltä, / missä hehkuvimmin sytyttävät mieltä / valo, vapaus, isänmaa." (Kootut teokset. 10, Elämäkertoja, puheita, esitelmiä, runoja, s. 18. – WSOY, 1930 ; Kootut teokset. 12, Heinäkuu 1849–elokuu 1855, s. 231. – Opetusministeriö, 2003)Lainatun runon Till Miss L. kokonaisuudessaan suomentanut Toivo Lyy on tulkinnut saman katkelman näin: "Henkeän' ei vangiks saa / Maiset siteet: sieltä sen sa aina / Löydät, missä loistaa voitokkaina / Vapaus, Valo, Isänmaa!" (Miss L–...
Kappale on nimeltään "Vie terveiset Ollille" ja sen ovat levyttäneet suomeksi Eila ja Tuulikki Pienimäki yhdessä vuonna 1963. Laulu alkaa: "Jos näät Ollin". Suomenkielinen teksti on Reino Helismaan. Suomenkielinen versio pohjautuu ruotsinkieliseen versioon "Hälsa Mikael från mej" (joskus myös "Hälsa Mikael från mig"). Ruotsinkielisen version sanoittaja on Lasse Green eli Peter Himmelstrand.
Joissakin julkaisuissa Lasse Green on nimetty myös laulun säveltäjäksi, mutta laulun sävelmä on kuitenkin hyvin lähellä suosittua amerikkalaista hengellistä laulua "Just a closer walk with Thee", joka esimerkiksi Yleisradion Fono-tietokannan (www.fono.fi) mukaan on kansansävelmä, mutta "Suuren toivelaulukirjan" osassa 15 (s. 31) sen...
Jos on mahdollista uusia laina, kannattaa se tehdä ensin. Näin saat lisäaikaa nuottiosan etsimiseen ja sakkojen kertyminen pysähtyy. Kannattaa myös toimia ajoissa. Kun laina on 60 päivää myöhässä, sen periminen siirtyy yksityiseen perintään, ja se lisää kustannuksia.
Jos et kuitenkaan löydä sitä, kirja ja nuotti on korvattava. Tule kirjastoon niin selvitellään asia.
En löytänyt kyseistä virkettä Ovidiuksen tuotannosta. Erityisen tiheällä kammalla tutkin Ars amatoria -teosta, josta voi löytää vastaavanlaisia (vaikkakin usein merkitykseltään päinvastaisia) ohjeita.
Aivan varmasti en voi kuitenkaan sanoa, etteikö kyseessä voisi olla aito Ovidius-laina. Epäilen, että kyseessä on yksi niistä lukuisista internetiä kiertävistä lentävistä lauseista, jotka on joskus virheellisesti yhdistetty kuuluisaan kirjoittajaan. Voi toki myös olla, että kääntäjä ei ole oikein onnistunut välittämään Ovidiuksen latinan hienouksia. Englanninkielinen "take something by storm" -ilmaisu viittaa voimankäyttöön (Oxford English Dictionaryn mukaan "capture a place by a sudden and violent attack". On vaikea...
Kyllä on. "Jättiläisvalas Jonas" oli esillä Puutorilla syyskuussa 1973, ks. ilmoitus Turun Sanomissa 22.9.1973. Jonaksen lisäksi Puutorilla on ollut esillä myös toinen valas nimeltään Goliath, se oli näytteillä toukokuussa 1959 (TS 16.5.1959). Molempia valaita kierrätettiin eri maissa ja kaupungeissa ja eri ihmisillä on niistä vaihtelevan tarkkoja muistoja, ks. esim. blogikirjoitus https://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2020/08/valasmuistoja-pitkin-suomea.html
Vuoden 1964 kansakoululaki suositti vieraan kielen opetusta. Suuremmissa kaupungeissa opetus oli alkanut vapaaehtoisesti jo sitä ennen. Mutta kattavasti pakolliseksi vieraan kielen opetus tuli vasta peruskoulu-uudistuksen mukana. Tämä kouluopetuksen yhtenäistänyt uudistus toteutettiin vaiheittain vuosina 1972-77. Eli 1960-luvulla syntyneiden joukossa voi olla henkilöitä, jotka ovat jääneet vaille vieraan opetusta koulussaan.
Esimerkiksi marjapussi- ja huutopussi-nimisissä korttipeleissä ilman tikkiä jäänyt joutuu nollaamaan pisteensä ja "menemään Porvooseen".
Siihen, mistä kyseinen sanonta tulee, ei tunnu löytyvän aivan suoraa vastausta.
Uusimaa-lehdessä on vuonna 2020 pohdittu samaa asiaa, mutta ilman täsmällistä vastausta:
https://www.uusimaa.fi/paikalliset/2341732
Kyseisessä lehtijutussa on mietitty, liittyykö sanonta niin sanottuun "Porvoon mittaan", mutta koska kyseinen ilmaisu puolestaan viittaa reiluun ja runsaaseen mittaan, ei asiayhteys ole aivan aukoton:
"Porvoon mitalla -lausahdushan viittaa runsauteen. Jos jotain tehdään tai annetaan "Porvoon mitalla", se tehdään reilusti ja ylimääräistä antaen. Vouti peri tällaisella mitalla veroja (paloviinaa...
Suomen kielessä erilaisia juhlia tarkoittavat sanat ovat yleensä monikollisia, vaikka ne tarkoittavat vain yhtä tilaisuutta. Esimerkkiksi häät, hautajaiset, bileet, kekkerit ja syntymäpäivät esiintyvät kaikki monikossa. Kotuksen artikkelissa "Kiitos juhlista!" vuodelta 2007 monikon käyttöä selitetään sillä, että juhlat yleensä kestävät pitkähkön ajan ja koostuvat useista erilaisista juhlavista osista: puheista, onnitteluista, ehkä musiikkiesityksistä. Osanottajiakin on yleensä useita. Juhlan luonteeseen siis tuntuu kaikkiaan kuuluvan jonkinlainen epämääräinen monikollisuus, kaikkea on monta tai ainakin paljon."Olin kaksilla syntymäpäivillä" on siis oikea muoto tässä tapauksessa.
Sitten, kun pääset karanteenista ja pystyt palauttamaan lainan, palauta se kirjaston henkilökunnalle (ei automaattiin). Selitä asiakaspalvelijalle lainan myöhästymisen syy, jotta myöhästymismaksut voidaan poistaa asiakastiedoistasi.
Etsitty Riivaajien katkelma löytyy kolmannen kirjan seitsemännen luvun toisesta jaksosta.
Lea Pyykön suomennoksessa se kuuluu seuraavasti: "Kaikkein työläintä on elää elämä valehtelematta... -- " (Riivaajat. 2, Kolmas osa, Seitsemäs luku, II, s. 329 – Karisto, 1982)
Ida Pekari puolestaan on kääntänyt sen näin: "Ei mikään ole vaikeampaa kuin elää elämäänsä valehtelematta... -- " (Riivaajat. 3, Seitsemäs luku, II, s. 292 – Otava, 1928)
Otavan vuonna 1979 julkaisemasta Riivaajien kolmiosaisesta laitoksesta etsitty kohta näyttää puuttuvan lähes kokonaan painoteknisen kömmähdyksen vuoksi:
- Ystäväni, olen valehdellut koko elämäni ajan, silloinkin kun puhuin totta. En koskaan ole puhunut totta totuuden itsensä vuoksi, vaan aina omaa...
