Kysymäsi runokirja on Laura Järvisen Kukkalapsia. Kirja on ilmestynyt vuonna 1944 ja on WSOY:n kustantama. Kirjassa on 12 runoa ja kuvaa kukista: Sinivuokko, Voikukka, Näsiä, Lumme, Kielo, Kellokukka, Orvokki, Kangasvuokko, Lemmenkukka, Ohdake, Unikko, Mansikka. Kirjan kansi on vaaleankeltainen ja kuvassa on kissankelloa soittava tyttö.
Kirja on lainattavissa mm. Tampereen ja Kokkolan kaupunginkirjastoissa.
Kirjastolaissa (1998/904) http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980904?search%5Btype%5D=pi… säädetään kuntien yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalveluista sekä näiden palvelujen valtakunnallisesta ja alueellisesta edistämisestä. (1§)
Musiikkikirjastotoiminta ei ole Suomen lainsäädännössä itsenäisenä käsitteenä, vaan sitä koskevat yleiset kirjastotointa varten laaditut lait ja asetukset.” Kunnilla voi olla omia sääntöjä (esim. toimintasääntö, johtosääntö, käyttösäännöt), mutta ne eivät voi olla kirjastolain ja -asetuksen vastaisia. Säännöt ovat julkisia, joten voi ottaa yhteyttä asianomaiseen kuntaan tai etsiä niitä Internetistä. Musiikkikirjastotoiminnan käsikirjan (1986) mukaan ”musiikkikirjastojemme toimintaa säädellään ja...
Laulu on Kas-kas kenkävoiteen mainosiskelmä. Sen on säveltänyt Erik Lindström ja sanoittanut Saukki eli Sauvo Puhtila. Se on julkaistu esimerkiksi cd-levyllä "Rahojen rytmiä ja 55 muuta mainosiskelmää" (Artie Music, 2015).Lähde:Yleisradion Fono-tietokanta:http://www.fono.fi
Astrid Lindgren synnytti ensimmäisen lapsensa, Lassen, (Lars) 4. joulukuuta 1926. Hän oli silloin 19-vuotias. Hän ei ollut halunnut naimisiin lapsensa isän kanssa ja muutti pois kotoaan, koska ei halunnut tuottaa raskaudellaan häpeää vanhemmilleen. Siihen aikaan oli useimpien mielestä häpeällistä olla avioton äiti. Koska Astrid Lindgrenillä ei ollut työtä eikä omaa asuntoa lapsen syntymän aikoihin, hänen oli pakko antaa lapsi kasvatuskotiin, ei siis orpokotiin tai lastenkotiin. Lindgren ikävöi poikaansa koko ajan ja kävi usein katsomassa häntä Kööpenhaminassa, jossa kasvatusäiti asui. Hän näki jopa nälkää, koska käytti rahansa mieluummin Kööpenhaminan-matkoihin kuin ruokaan.
Kasvatusäiti hoiti Larsia kolme vuotta. Sitten hän sairastui, ja...
Lehdessä Länsi-Suomi tiistai 29.8.1944 s.2.: "Muistokiven paljastus Rauman hautausmaalla viime sunnuntaina. Rauman Sos.dem. Työv.yhd. on hankkinut v. 1918 tapausten yhteydessä surmansa saaneiden haudalle muistokiven, jonka paljastustilaisuus pidettiin viime sunnuntaina. Yleisöä tilaisuudessa oli n. kolmisensataa henkilöä. ---" Tilaisuus pidettiin siis sunnuntaina 27.8.1944
Kaarlo Reunasen veistämän muistomerkin viereen liitettiin nimipaasi, joka paljastettiin syyskuussa 1972 ja jossa on 147 sisällissodassa ja vankileireillä menehtyneen raumalaisen nimet. (Heino, Ulla: Rauma: Idylliä ja tehokkuutta 1875-2000, 2002, s.274)
Enetä on ollut käypä suomen kirjakielen sana Agricolan ajoista lähtien ja edelleen sanakirjakelpoinen, niin kuin sen mukanaolo vuonna 2012 julkaistussa Kielitoimiston sanakirjan viimeisimmässä painetussa versiossa vastaansanomattomasti osoittaa. Kyllähän sitä siis käyttää sopii. Erilaisiin sanoihin turvautuminen samaan asiaan viitattaessa - synonyymien käyttö - yleensä rikastaa kielellistä ilmaisua, joten voisihan sen käytön enentämistä tähän vedoten jopa suositella.
Lähteet:
Raimo Jussila, Vanhat sanat : vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä
Kielitoimiston sanakirja. 1. osa, A-K
Smolnan instituutin tyttökoulun toiminta päättyi Venäjän vallankumoukseen. Nykyään rakennuksessa toimii ilmeisesti Pietarin kaupunginhallitus. Ei liene helppoa selvittää, onko oppilaitoksen arkistoa olemassa jossakin Pietarin tai Venäjän arkistoissa. Pietarissa toimii historiallinen instituutti (Saint-Petersburg Institute of History of the Russian Academy of Science), jonka yhteydessä on myös arkisto. Ehkä sieltä osattaisiin neuvoa eteenpäin asiassa. Arkiston sähköpostiosoite on: ins-archive@yandex.ru Instituutin englanninkieliset sivut osoitteessa: http://www.spbiiran.nw.ru/en/page/22
Kirjallisuutta ja artikkeleita Smolnan tyttökoulusta Suomen kirjastoissa:
Morand-Löfving, Elisabeth, Kejserlig uppfostran : ...
Kirja on irlantilaisen Margaret Wolfe Hungerfordin ensimmäinen romaani Phyllis vuodelta 1877. Hänen kirjansa ilmestyivät aluksi anonyymeinä, myöhemmin nimellä Mrs Hungerford; Yhdysvalloissa Hungerfordin kirjat julkaistiin taiteilijanimellä 'The Duchess'.
Ruotsiksi Phyllis ilmestyi ensimmäisen kerran 1881 Mathilda Langletin kääntämänä. Tässä laitoksessa oli sivuja 403. - 1913 Phyllis julkaistiin Kerstin Wenströmin uutena ruotsinnoksena. Suomeksi kirja ilmestyi Valfrid Hedmanin käännöksenä Kariston Naisten romaaneja -sarjassa vuonna 1916.
Tamperelainen Campanella-kuoro on tehnyt seuraavat levyt:
Campanella 1983
Siveltimeen tartun 1985
Oskar 1989
Campanellan joulu 1993
Joulumme vuosisadat 1996
Kulkija 2006
Eli levyjä on yhteensä kuusi kappaletta.
Kuoro on lopettanut toimintansa. Nettisivuja ei enää ole. http://www.archive.org/index.php sivuston kautta löysin sivun:
http://web.archive.org/web/20050829122758/http://www.campanella.fi/
ja sieltä Historiaa käsittelevän alasivun:
http://web.archive.org/web/20050829122758/http://www.campanella.fi/
Nämä sivut on kopioitu Web Archivesiin 29.8.2005.
Näin itse Postcrossing-harrastajana pohdin, että asiaa voi lähestyä useammalta eri näkökannalta. Kortin saaja ilahtuu varmasti kortista, jossa on jotain hänelle tärkeää, esimerkiksi jotakin hänen harrastukseensa liittyvää tmv. Tai kenties kuvituksessa voisi olla jotakin, joka yhdistää teitä - ystävänpäivän hengessä. Tai sitten kortissa voisi olla jotain yleistä ystävyyteen/tuttavuuteen, kevättalveen liittyvää, tai esimerkiksi jotain kaunista (esim. kukat kai harvemmin ovat virhevalinta).
Kuten Sirkka Lassila kertoo kirjassaan Uusi käytöksen kultainen kirja (WSOY 1997): "Mieti saajaa, tunnelmaa jonka haluat välittää tai asiasi ja kuvasi yhteensopivuutta." (s. 84)
Lassila kirjoittaa myös: "Maailmassa on tuhat hyvää syytä kirjoittaa...
Juhani Aho kuvaa Matin ja Liisan elämää Korventaustassa eristäytyneeksi: Muusta maailmasta he eivät paljoa tienneet eikä muu maailma heistä. Tässä on varmaankin selitys sille, että tieto ei heille kulkenut kotiin asti, vaan se saavutti Matin pappilassa, kun hän oli maksamassa arentijyviään rovastille. Aho kuvaa tämän tapahtuvan aina tammikuun lopussa. Ville-niminen mies, jonka Matti kohtaa matkalla kotiin, kertoo olleensa jo puolitoista vuotta sitten rautatien rakennushommissa, joten melko kauan tosiaan on kestänyt, että tieto saavuttaa Matin. Itse retki rautatietä katsomaan tehdään seuraavana juhannuksena, joten Matti ja Liisakin ovat kuulleet kyllä rautatiestä puoli vuotta ennen kuin lähtevät sitä katsomaan...
Requiem, sielunmessun teksti löytyy Erkki Pullisen suomentamana suomalaisesta Requiem.fi-sivustosta https://www.requiem.fi/requiem-ikuisen-valon-ja-levon-rukous-2/requiemi… ja Sibelius-akatemian käännösteksti-, Laura-sivustosta, https://laura.uniarts.fi/savellys/requiem-d-molli-kv-626.
Sequentian Osien nimet ovat tekstin alkuja eli Confutatis aloittaa kohdan
Confutatis maledictis
Flammis acribus addictis,
Voca me cum benedictis.
Verbi confuto 1 (confutare) merkitsee vaientaa, lannistaa, kumota, tukahduttaa, myöhäisempiä merkityksiä on myös tuomita. Tässä kohdassa confutatis liittyy sanaan maledictis (partisiipin perfekteja, absoluuttisena ablativina), joka merkitsee kun kirotut on lannistettu/tuomittu, ja jatkona tälle voca me...
Suomessa tornadoja kutsutaan trombeiksi. Niitä esiintyy jo Suomessa, mutta ne eivät ole yleensä kovin voimakkaita. Ilmaston lämpeneminen tekee niistä yleisempiä, koska myös ukkoset yleistyvät.
Lähteet ja lisätietoja
Ilmatieteen laitos: Trombit: https://www.ilmatieteenlaitos.fi/trombit
Ilmatieteen laitos: Trombit Suomessa: https://www.ilmatieteenlaitos.fi/trombit-suomessa
Yle: Pyörretuulia eli trombeja havaitaan Suomessa keskimäärin neljätoista vuosittain https://yle.fi/a/3-6092830
Yle: Nyt voi olla hyvä aika trombibongaukseen, suurin osa jää kokonaan havaitsematta https://yle.fi/a/3-12515148
Immi Hellénin runo on mainittu sepitetyksi 1883 ”Lasten runokirjassa” (1930). Viola-tietokannassa mainitaan, että sävelmä saattaisi olla saksalaista alkuperää ja kenties nimeltään ”Wenn in stiller Stunde”. Jos kyseessä on Wikipediasta osoitteesta https://de.wikipedia.org/wiki/Pommernlied löytyvä ”Pommernlied”, joka alkaa noilla sanoilla, sanat eivät tunnu muistuttavan Hellénin sanoitusta. Sanoitus saattaa siis olla alun perinkin Hellénin, mutta on aika vaikea sanoa, voisiko se olla mukaelma jostakin tai saanut vaikutteita muualta.
”Pommernlied” perustuu osoitteesta löytyvän saksankielisen Wikipedian artikkelin mukaan saksalaisen säveltäjän Karl August Groosin (1789–1861) sävelmään ”Freiheit, die ich meine”. Varmaa tietoa ei löytynyt, mutta...
Camilla Mickwitzin (1937-1989) Jason-kirjat ilmestyivät 1970-luvulla. Jason vuonna 1975 ensin piirroselokuvana. Camilla Mickwitz sai Rudolf Koivu -palkinnon vuonna 1984 ja Lastenkulttuurin valtionpalkinnon vuonna 1987.
Seuraavissa teoksissa käsitellään Camilla Mickwitzin tuotantoa:
Koivumäki, Riitta, Alle kouluikäisten kirjallisuudesta, kahden kuvakirjan analyysi, Kotimaisen kirjallisuuden laudaturtutkielma. Tampereen yliopisto (1981)
Suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 3 ja 4 (1981 ja 1987)
Turkka-Mällinen, Riitta, Kuvan ja tekstin vastaavuus Camilla Mickwitzin kuvakirjassa Jason, Suomen kielen pro gradu -työ Jyväskylän yliopisto (1987)
De översätts för barn, porträtt av sjutton utländska barnboksförfattare (1985)
Mielikuvia,...
Tuottajia yhdysvaltalaisten ohjelmien alkuteksteissä riittää, mutta näiden työn sisältö on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Executive producer, käytännössä vastaava tuottaja, on periaatteessa ohjelman korkea-arvoisimpia tuottajia. Hän voi olla ohjelman luoja ja pääkäsikirjoittaja tai päävastuussa tuotannon toteutuksesta, taloudesta ja luovasta puolesta.
Toisaalta vastaava tuottaja on joskus ainoastaan vastuussa ohjelman mahdollistaneesta ideasta tai sopimuksesta. Joskus tämän arvonimen saa julkisuuden henkilö tai asiantuntija, jonka nimellä tai maineella ohjelmaa markkinoidaan. Usein sen saa ohjelman tähtinäyttelijä tai -juontaja riippumatta siitä, kuinka paljon suoraa vaikutusvaltaa hänellä on...
Menneinä aikoina verbillä rapata on ollut sellaisia merkityksiä kuin 'ryöstää, rosvota, varastaa; siepata, temmata itselleen'. Rap(p)ari on siis tarkoittanut 'rosvoa, ryöstäjää'. Sanan taustalla on keskialasaksan (1200–1600) verbi rap(p)en, 'ryöstää'. Asiakirjoissa sitä on tässä merkityksessä meillä käytetty varsinkin Kainuun seudulla, paikoin muuallakin.Lähde: Suomen kielen etymologinen sanakirja
Eija-nimen alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta Pentti Lempiäisen mukaan se on saattanut syntyä hengellisen kielen riemua ilmaisevasta eijaa-huudahduksesta, joka on esiintynyt virsissä jo keskiajalla.
Kustaa Vilkuna on pohtinut Eino Leinon rakkausrunoa Atlantica (kokoelmassa Talviyö, 1905), joka on kirjoitettu Freya Schoultzille, jonka kanssa Leino avioitui 1905. Tässä runossa esiintyy Freyan puhuttelunimi Eya, joka siis lausuttiin Eija. Freya- ja Freija-nimet taas tulevat islannin freyja-sanasta, joka merkitsee 'valtiatarta' ja muinaisskandinaavisen rakkauden ja hedelmällisyyden jumalatarta.
Kannattaa myös huomata, että Eija kuuluu produktiiviseen naisennimityyppiin. Vanhempi on saattanut antaa sen lapselleen mukailemalla Seijaa,...
Huutolaisuus eli elätehoito oli Suomessa käytössä eräänä vaivaishoidon muotona 1800-luvulta aina 1900-luvun alkupuolelle. Lopullisesti se kiellettiin vuoden 1922 köyhäinhuoltolaissa. Huutolaiset olivat yleensä orpolapsia, mielisairaita ja vaikeavammaisia. Keisari Nikolai I:n vuonna 1852 antamassa vaivaishoitoasetuksessa "turvattomaksi" eli köyhäinapuun oikeutetuiksi katsottiin alle 16-vuotiaat lapset. Alaikärajaa ei siis ollut, koska tarkoituksena oli sijoittaa orpolapset uusiin koteihin.
Lähteet ja lisätietoja:
http://herkules.oulu.fi/isbn9514271289/html/c78.html
http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/sosiaaliturv…
