Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin kokoelmatietokannasta löytyy tieto, että Gummeruksen julkaisemassa Pupu-kirja –sarjassa on ilmestynyt vuonna 1960 kirjanen Pikku Nau Nappari / suom. Terttu Liukko. Gummerus, 1960. (Pupu-kirja ; 9). Olisikohan kyseessä tämä kirja. Maakuntakirjastojen kokoelmissa sitä ei ole. Jos sitä on useampi kappale Nuorisokirjallisuuden Instituutissa, sitä voi yrittää kaukolainata sieltä.
Oikeat kirjoitusasut ovat: ordoviikkikausi, siluurikausi ja kraatteri.
Sanojen oikeinkirjoitus on helppo tarkistaa Kielitoimiston sanakirjasta, joka on vapaasti käytettävissä verkossa osoitteessa: http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
Fanni Heleniuksen muistelmateoksessa Pitkä etappi kerrotaan oululaisen Pyykön perheen vaiheista Stalinin ajan Neuvostoliitossa 1930-luvulla. Myös Anna Eskuri kertoo kirjassa Vastavirtaan (toim. Kaisu Mikkola) 30-luvun puhdistuksista Neuvostoliitossa. Oulusta lähtöisin ollut Eskuri avioitui venäläisen rautatieinsinöörin kanssa, ja joutui erinäisten vaiheiden kautta kymmeneksi vuodeksi eri vankileireille.
Molemmat teokset löytyvät Oulun kaupunginkirjaston kokoelmista.
Esimerkiksi nämä kirjat käsittelevät noituutta:
Mirkka Lappalaisen teos Pohjoisen noidat: oikeus ja totuus 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa (Otava 2018);
Christopher Dellin teos Noituus, magia ja okkultismi: kuvitettu historia (Tammi 2017);
Aleksi Peuran teos Jumalan viholliset: Euroopan noitavainojen historiaa (Otava 2018);
Marko Nenosen teos: Noitavainot Euroopassa: ihmisen pahuus (Atena 2007).
Tässä myös joitakin englanninkielisiä teoksia:
Gabriela Herstik: Craft: how to be a modern witch (2018);
Ronald Hutton: The Witch: a history of fear, from ancient times to present (2017);
Jeffrey Burton Russell: A new history of witchcraft: sorcerers, heretics & pagans (2007);
Nevill Drury: Magic and witchcraft...
Kirjastoissa työskentelevien kirjastoammattilaisten tehtäväkenttä laajenee ja tulee koko ajan entistä vaativammaksi. Kirjastoissa työskentelevien ammattinimikkeistöä on siksi haluttu eriyttää. Taustalla on myös halu parantaa palkkausta töiden vaativuuden mukaan.
Erikoiskirjastovirkailijan työtehtävät ja –vastuut ovat tavanomaista kirjastovirkailijan tehtävää vaativammat. Erikoiskirjastovirkailija voi esimerkiksi työskennellä lasten ja nuorten parissa ja hänen tehtäviään voivat olla mediakasvatus, kirjastonkäytön- ja tiedonhallinnanopetus, kirjavinkkaus jne.
Laulaja Meikku on Merja Hanell-Lihr, ja vuonna 1978 julkaistu LP on hänen ainoansa. Samana vuonna julkaistiin myös single, joka sisältää kappaleet "Ihana Anelma" ja "Ootan aamuun aikaiseen".
Meikku osallistui myös vuoden 1978 viisukarsintoihin Timo Kalaojan säveltämällä ja Katri-Helena Kalaojan sanoittamalla kappaleella "Ystävä".
Kansallisdiskografia Viola ja YLE:n äänitearkiston tietokanta Fono sisältävät tiedot kappaleista ja niiden tekijöistä, mutta levyllä soittaneista muusikoista ei ole julkaisuissa tarkempaa tietoa.
https://finna.fi
http://www.fono.fi/LaajennettuHakutulos.aspx?esittaja=meikku
LP:t Ihana Anelma sekä euro- ja intervisiokarsintojen kokoelma
Viisut 78 ovat kuunneltavissa Spotify-palvelussa.
Ihana Anelma
https://play....
Kielteisellä suhtautumisella itsetyydytykseen on länsimaissa pitkät perinteet. Kirkko on tuominnut sen synniksi ainakin keskiajalta lähtien, mikä liittyi laajempaan seksuaalisuutta säätelevään oppiin: hyväksyttävää oli vain avioliitossa tapahtuva, lisääntymiseen tähtäävä seksi.
Käsitys itsetyydytyksen terveysvaikutuksista on sen sijaan uudempaa perua. Kirjassaan Masturboimisen ylistys psykiatri ja antropologi Philippe Brenot jäljittää sen 1700-luvulle. Sveitsiläinen lääkäri Samuel Tissot julkaisi vuonna 1758 laajaa huomiota herättäneen kirjan "Masturbaation aiheuttamista sairauksista", ja vastaavia teoksia ilmestyi muissakin Euroopan maissa. Taustalla Brenot näkee kohun, joka syntyi, kun siittiöiden olemassaolo havaittiin vuonna 1677....
Tarkoitatko, miten violetin eri sävyjä on nimetty? Violetilla eli sinipunaisella, kuten muillakin pää- ja väliväreillä on periaatteessa tuhansia eri sävyjä. Ymmärtääkseni osalle värien sävyistä on annettu sävyä kuvaava nimi esimerkiksi kaupallisessa tarkoituksessa. Wikipedian mukaan violetin nimi tulee ranskan sanasta violette, joka tarkoittaa orvokkia. Violetin sävyjä ovat muun muassa lila (vaalea violetti), purppura (punertava violetti), malva tai mauve (harmahtava violetti) sekä aniliininpunainen / fuksia / magenta (vaaleanpunaisen ja violetin sekoitus). Kotimaisten kielten keskuksen nettiartikkelissa Nuutinen mainitsee kretliinin, murteissa gredliini, retliini ja retuliini tai kretuliini (harmahtavan tai...
Darin kieli on varsin lähellä persian eli farsin kieltä. Kieliä voidaankin pitää saman kielen muotoina. Dari ja persia kuuluvat indoeurooppalaisten kielten indoiranilaisiin kieliin, ja vielä tarkemmin iranilaisiin kieliin. Arabia taas kuuluu afroaasialaisen kielikunnan seemiläisiin kieliin. Eli dari ja arabia eivät ole kielisukulaisia. (Lähde: Jaakko Anhava, Maailman kielet ja kielikunnat, 1998)
Tampereella ei ole eikä ole ilmeisesti koskaan ollutkaan Lenin-patsasta. Jari Niemelän mukaan Tampereella on neljä Lenin-aiheista muistolaattaa, joista kolme on Hämeenpuistossa Tampereen työväentalon seinässä ja neljäs Kyttälänkatu 11:n seinässä. Työväentalossa toimii myös länsimaiden ainoa Lenin-museo, joka avattiin vuonna 1946. Vuodesta 2014 lähtien se on kuulunut hallinnollisesti Työväenmuseo Werstaaseen.
Vuonna 1947 Suomi-Neuvostoliitto-Seura ja Lenin-museo suunnittelivat Lenin-Stalin patsaan pystyttämistä Lenin-museon eteen. Kaupunginvaltuusto ja -hallitus kuitenkin harasivat vastaan eikä kaupunginhallitus suostunut rahoittamaan hanketta. Hanke kuitenkin eteni ja luonnoskilpailu järjestettiin vuonna 1948....
”Suomen sanojen alkuperä” (osa 1; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992) kertoo, että ”laukku” olisi mahdollisesti samaa alkuperää kuin murteissa käytetyllä merkityksellä ’aukko, reikä’. Sen on arveltu olevan germaaninen laina, joka on nykysaksan joissakin murteissa muodossa ”Lauch” (’vuorensola’). Vastineita ovat myös ’sulkea, avata’ merkitsevät anglosaksin ”lūcan”, gootin ”galūkan”, muinaisyläsaksan ”lūhhan” ja muinaisnorjan ”lúka”. Kahden eri merkityksen välinen suhde on kuitenkin epävarma, joten täysin varmaa etymologiaa ”laukulle” ei ole löydetty.
Kirjaimellisesti nurkkanovellilla tarkoitettiin sanoma- tai aikakauslehdissä jatkokertomuksena julkaistua kaunokirjallista teosta (romaani, pienoisromaani tai novelli), joka oli ladottu kirjan tapaan lehden sivun molemmin puolin ja asemoitu keskeltä taitettaviksi "painoarkeiksi" sivun ala- tai ylänurkkaan siten, että se oli mahdollista leikata talteen. Talletetuista arkeista saattoi sitten halutessaan koota itselleen pikku kirjan. "Monessakin lehdessä on irtileikattava 'nurkkanovelli', joka joskus myöhemmin ilmestyy kirjana, mutta useimmiten ei. Sen vuoksi on syytä leikata romaani joka numerosta ja tallettaa se. Tunnen erään entisen kansakoulupojan, joka suoritti tämän työn hyvin huolellisesti ja siten keräsi itselleen huomattavan...
Tottahan käännöstä kannattaa tarjota kustantamolle. Kannattaa aloittaa siitä kustantamosta, joka on julkaissut alkuperäisen kirjan. Jos se ei ole suomalainen kustantamo, niin kannattaa yrittää samanlaiseen genreen suuntautunutta kustantamoa.
Kavereille jakamisessa olisin varovainen. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto kertoo tekijänoikeuksista näin:
"Tekijänoikeus tuottaa tietyin rajoituksin yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen. Näitä oikeuksia tekijä voi luovuttaa osittain, kokonaan,...
Kyse on Aila Nissisen runosta "Syksy lensi harmain siivin yli suuren suon", joka alkaa näin:
"Syksy lensi levein harmain siivin yli suuren suon - suolla oli kurkia: isäkurki, ätikurki sekä poika, Kurki-Jukka. Heillä oli niskatukka sekä pitkänpitkät nokat, niin, ja suurensuuret siivet, viisaanviisat silmät, koikkeliininkoivet."
Runo löytyy mm. teoksista Lukutunnin kirja 3 (1962) sekä Nissinen: Laulavat omenat (1958). Nämä molemmat löytyvät Keski-kirjastojen kokoelmasta.
Menossa on 10. sukupolvi pikkuserkuksia.
Wikipedia ja Kielikello listaavat serkuksia:
serkut,
serkkujen lapset ovat keskenään pikkuserkkuja,
pikkuserkkujen lapset ovat toisilleen kolmannen polven serkkuja tai sokeriserkkuja,
seuraavat polvet sirpaleserkkuja,
viidennet serkut ovat kääpiöserkuksia ja seuraavat vain sukututkimuksessa kuudensia jne. serkuksia.
11. serkku tuntuu jo aika vieraalta ja harvoin käytössä olleelta sukulaisuussuhteelta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Serkku
https://www.kielikello.fi/-/sokeriserkku
Valtakunnallisia tilastoja ei ole yhdestä kirjasta, mutta voin antaa HelMet-kirjastojen lainausmäärät. Oi ihana toukokuu -kirjaa on lainattu vuodesta 2002 lähtien 2026 kertaa. Lainojen uusimiset eivät ole luvussa mukana. Niteitä on yhteensä 69 kappaletta pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Yhtä nidettä on lainattu noin 30 kertaa.
Luvut ovat vain suuntaa antavia. Kirjastolla on lainaustietoja vasta vuodesta 2002 alkaen, jolloin HelMet-kirjastoissa otettiin käyttöön uusi kirjastojärjestelmä. Vuotta 2002 edeltäviä lainaustilastoja ei ole saatavilla. Oi ihana toukokuu on julkaistu vuonna 1992, joten useita niteitä on jo todennäköisesti poistettu. Poistettujen niteiden lainaustietoja ei ole enää mistään saatavilla. Aivan tarkkoja lainausmääriä on...
Kirjan tekijänoikeuksiin liittyviä merkintöjä voi olla erilaisia, cop. on lyhenne sanasta copyright tai copyrighted. Merkintä ilmaisee ajankohdan, jolloin teoksen tekijänoikeudet on rajattu. (Lähteet: The Cassell Dictionary of Abbreviations, 1996 ja Niiranen, tekijänoikeuden tietosanakirja, 1998.)
Kappaleen nuotteja ei näyttäisi valitettavasti ilmestyneen painettuna. Pelkät sanat löytyvät teossarjan ”Toivelauluja” osasta 58 (Musiikki-Fazer, 1964), mutta sitäkin on huonosti saatavilla.
Viola-tietokanta osoitteessa https://finna.fi kertoo, että kappaleen nuoteista olisi valokopio Suomen Jazz & Pop Arkistossa, joka sijaitsee Helsingissä. Aineistoa ei anneta kotilainaan, mutta siihen voi tutustua arkiston tiloissa ja mahdollisesti ottaa myös valokopioita siitä. Jos haluat tiedustella asiasta tarkemmin, Suomen Jazz & Pop Arkiston yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.jazzpoparkisto.net/yhteystiedot.php.
Hei,Kyseessä on varmaan Bengt Ahlforsin ja Johan Bargumin näytelmä "Onko Kongossa tiikereitä?"Näytelmä kirjoitettu 1986, kaksi miesroolia ja teemana AIDS, joten hyvin täsmää.
Olisikohan Linna epähuomiossa tai painovirhepaholainen kiusallaan tehnyt tässä kohdassa Arvo Töyrystä Laurilan? "Laurilan Arvon" kuvaus sopisi hyvin Kalle Töyryn vanhimpaan poikaan, johon on aikaisemminkin teoksessa vastaavalla tavalla ohimennen viitattu:
"Akseli seisoi katse lattiaan luotuna opettajan kiristäessä tietoja tappelusta. -- Opettaja turvautui Töyryn Arvoon. Arvo oli muihin nähden pienessä erikoisasemassa. Suuren talon poikana hän käyttäytyi paremmin kuin useat muut, niin kuin olisi jo pienenä tajunnut talonpoikaisarvokkuuden velvoituksen." (Täällä Pohjantähden alla. 1, s. 144)
"Laurila oli taksvärkissä ja niitti kauraa. Töyryn Arvo-poika haravoi hänen jäljessään. Laurila löi viikatteensa kiveen. Hän oli sen juuri hionut, ja...
