Tilastokeskuksen Joukkoviestimet 2006 -kirjan mukaan Suomessa julkaistiin vuonna 2005 lähes 13 700 nimekettä. Se on 16 prosenttia enemmän kuin vuonna 2000. Julkaistavien kirjojen määrä on lisääntynyt jo pitkään. Yhtenä syynä kasvulle on taitto- ja painotekniikan kehittyminen. Sen takia tuotannosta on tullut edullisempaa, mikä taas laskee julkaisukynnystä. Luvussa ovat mukana sekä varsinaiset kirjat (yli 48 sivua) että pienpainatteet (5-48 sivua). Varsinaisten kustannusyritysten lisäksi julkaisijoina ovat monet yritykset, järjestöt, yliopistot ja julkinen hallinto.
Kyse lienee suomalaisesta vastineesta vanhalle latinankieliselle fraasille rara avis, joka tarkoittaa kirjaimellisesti harvinaista tai erikoista lintua, ja jolla on perinteisesti viitattu poikkeukselliseen tai erikoislaatuiseen ihmiseen. Ilmaus esiintyy latinankielisessä muodossaan Horatiuksen ja Juvenaliksen kirjoituksissa, ja sillä on vastineensa monissa eurooppalaisissa kielissä (esim. englannin "rare bird").
Siihen on vaikeampi antaa vastausta, miksi suomen kieleen on vakiintunut nimenomaan sanapari "outo lintu". Merkitykseltään se kuitenkin tuntuisi vastaavan rara avis -fraasia: Kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan "outo lintu" on "harvinainen, poikkeuksellinen ihminen" ja Erkki Karin Naulan...
Turkulaiseen Rettig-yhtymään kuuluva Strengberg osti oululaisen Merijalin vuonna 1970. Merijalin toiminta jatkui Oulussa itsenäisenä toimintayksikkönä. Rettig puolestaan myi makeistuotantonsa Huhtamäelle vuonna 1992 ja Merijal Oy fuusioitiin Huhtamäen omistamaan Leafiin (vuoteen 1989 Hellas). Merijalin tehdas Oulussa suljettiin vuonna 1996, kun Leaf keskitti makeistuotantonsa Turun ja Auran tehtaisiinsa.
Vuonna 1999 Leaf-makeisryhmä myytiin hollantilaiselle CSM-konsernille. Pääomasijoitusyhtiöt CVC Capital Partners ja Nordic Capital ostivat CSM:n makeisdivisioonan vuonna 2005 ja sen nimeksi tuli Leaf International. Leaf ja ruotsalainen Cloetta fuusioituivat 2012, ja seuraavana vuonna Leaf Suomi Oy vaihtoi nimensä Cloetta Suomi Oy:ksi....
Pito-perunalajikkeesta (Solanum tuberosum L. cv. Pito) on olemassa oma Wikipedia-sivunsakin, jonka (valitettavasti monin osin vanhentuneesta) lähdeluettelosta löytyy linkkejä esim. seuraavaan tietokantaan, joista löytyy lajikkeesta lisätietoa:
The European Cultivated Potato Database: Pito
Tietokannasta selviää, että Pito on suomalainen perunalajike. Se on Golden Wonder ja Ella -lajikkeiden risteytys. Jalostuskaaviosta löytyy tieto, että Pito on vuodelta 1964.
Paavon Perunasivulla sanotaan, että Pito on otettu lajikeluetteloon vuonna 1976.
Vuosina 1976-1988 Pito oli yksi viljellyimmistä perunalajikkeista. Nykyisin Pitoa ei ilmeisesti enää juurikaan viljellä/myydä, kuten Aamulehden jutusta vuodelta 2018 käy ilmi: Tuttuja...
Kertomus onnellisen miehen paidasta on alunperin kansantarina. Se sisältyy yhteen venäläiskirjailija Leo Tolstoin kouluja varten laatimista lukemistoista, jotka sisälsivät mukaelmia eri maiden kansansaduista. Suomeen tarina on kulkeutunut mitä todennäköisimmin juuri Tolstoin ja maassamme hänen ajatuksiaan tunnetuksi tehneen Arvid Järnefeltin kautta, joka otti sen mukaan toimittamaansa kirjaan Lukemisen ja kirjoittamisen alkuopetus (Otava, 1905). Järnefelt ei tosin kirjassaan Tolstoita mainitse, mutta hänen Kuningas ja paita -versionsa perustuu selvästi samaan alkutekstiin kuin vuonna 1908 Jokamiehen ja joka naisen viikkolehdessä Tolstoin nimissä julkaistu samanniminen tarina.
Jokamiehen ja joka naisen viikkolehden Kuningas ja paita löytyy...
Elmer Diktoniuksen runon Barnets dröm (Lapsen uni) kokoelmasta Stark men mörk (1930) on suomentanut Viljo Kajava. Runon suomennos on luettavissa teoksesta Diktonius, Elmer: Runoja (Otava, 1963). Se sisältyy myös mm. runoantologiaan ja Ojennan käden : lohdutuksen sanoja etsiville (toim. Päivi Lipponen, Kirjastudio, 2005).
Diktoniuksen runon on suomentanut myös Jaana Wahlforss teokseensa Keltainen kirahvi (Tammi, 2001).
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/
https://finna.fi/
Palaneen ruoan syöminen ei liene terveellistä kenellekään, mutta tuskinpa pienestä määrästä on haittaa. Birdlife-sivuston mukaan linnuille voi antaa monenlaista ruokaa, jos se ei ole pilaantunutta tai suolaista. Sama pätee varmaankin myös oraviin. Lisää tietoa linnuille tarjottavasta ruoasta:
http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/talviruokinta.shtml#ruoka
Kyseessä ei liene mikään kovin yleinen sanonta, sillä Internetistä löytyy vain joitakin osumia, eikä mikään tutkimistani fraasisanakirjoista tunnista sitä. Sen sijaan sanonta esiintyy muodossa ”Pietari Pekan poika varasti vangilta voita, meni saksan saunaan, pani säkin naulaan, voi suli säkkiin” Teuvo Pakkalan romaanissa ”Oulua soutamassa” (1885), joka löytyy digitoituna Gutenberg-projektista osoitteesta http://www.gutenberg.org/ebooks/14570. Sanonta saattaisi siis olla peräisin Pakkalan teoksesta, joskin mahdollista on sekin, että se on elänyt kansan suussa jo aikaisemmin ja että Pakkala on hyödyntänyt sitä.
Jos sanonnalla on ollut joku todellinen alkuperä, se lienee häipynyt historian hämärään. Se saattaa hyvin olla pelkkä rallatus tai...
Ainakin teoksessa
Isotaito 1. - Otava, 1977
löytyy ohje artikkelista 'Joulukoristeet' sivulta 314
Sama ohje löytyy myös kirjasta: Joulukoristeet, kynttilät(1982)
Runo löytyy nimellä Kalajuttu mm. teoksesta Lapsuuden kotiseutu (Salo-Mustonen-Paalanen).
Runo kulkee myös nimellä Eriskummallinen uni merikäärmeestä ja on julkaistu Lauri Pohjanpään kokoelmassa Sininen hämärä (1933).
Hei
Tässä on lueteltu suurimpia kustantajia, joihin voi tarjota kirjoituksiaan. Kustantajien sivuilla on ohjeita, miten tekstit kannattaa heille lähettää. Niihin kannattaa tutustua huolellisesti. Vastauksen saaminen voi kestää 1-6 kuukautta. Tekstin voi lähettää useampaankin kustantamoon. Pitää muistaa, että vain pieni osa n. 1 % kustantamoihin lähetetyistä teoksista julkaistaan.
Tekstejä voi tarjota arvosteltavaksi ja kommentoitavaksi mm. Nuoren Voiman Liittoon http://www.kaapeli.fi/nvl/arvostelupalvelu.html.
Gummerus
http://www.gummerus.fi/fi/oletko-lahjakas-kirjoittaja/
Siltala
http://www.siltalapublishing.fi/fi/aiotko-kirjailijaksi
Otava
http://www.otava.fi/yritys/avoimet-tyopaikat/haluatko-kirjailijaksi/
Tammi
http://www.tammi.fi/...
Näyttäisi vahvasti siltä, ettei tuon laulun ”Elefanttimarssi” sanoittajaa tiedetä. Esimerkiksi ”Suuri toivelaulukirja 1” mainitsee sen olevan kansansävelmä ilman tietoa sanoittajasta, eivätkä muutkaan tutkimani teokset maininneet siitä mitään. Tosin äänilevyllä ”Lauluviikarin do” (1988) sanoittajaksi mainitaan Jorma Ollaranta, mutta suhtautuisin tietoon melko varauksellisesti, koska missään muualla ei nimeä mainita ja koska Ollaranta lienee tekijäksi liian nuori (ks. alla). Kyseessä voi olla myös joku toinen laulu, jolla on vain sama nimi. Laulun sävellykseksi on usein mainittu vain kansansävelmä. Tutkimissani lähteissä ei myöskään mainita, että kyseessä olisi käännös jostakin vieraskielisestä tekstistä.
Varhaisin löytämäni tieto...
Kasetin sisältö tallentuu dvd:lle digitaalisessa muodossa. Todennäköisesti levy on jäänyt viimeistelemättä (=finalize, finalizing). Viimeistely tehdään juuri siksi, että levy toimisi eri laitteissa. Kirjaston digitointilaite viimeistelee jotkin levyt automaattisesti (riippuu levymerkistä), mutta toiset levyt täytyy viimeistellä manuaalisesti (eli etsiä viimeistelytoiminto laitteen valikoista). Teidän pitäisi tulla takaisin kirjastoon viimeistelemään dvd-levy. Ohjeet löytyvät laitteen käyttöohjeista. Henkilökunta neuvoo mielellään.
Sotahistorialliset kohteet -verkkosivuilla mainitaan Röhön kylä Uhtuan ja Kiestingin välillä. Kylä sijaitsi hiekkarantaisen järven rannalla. Laulussa mainittu järven sinisilta oli suomalaisen kenttävartiojoukon vuonna 1941 tekemä. Röhö oli sodan ajan suomalaisten hallussa, rintamalinja sijaitsi koko asemasotavaiheen ajan Röhön ja Uhtuan puolivälissä.
Muodoltaan vähän kaartuvan sillan kohtalosta sodan jälkeen ei löydy tietoa. Sillan pystypaaluja on nähtävissä vielä nykyäänkin.
https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/359
https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/197
Viola-tietokannasta, joka pitää sisällään mm. Sibelius-Akatemian ja Varastokirjaston äänitekokoelmatiedot, sekä tiedot vapaakappaleina saatavilla olleista kotimaisista äänitteistä vuodesta 1993 alkaen, löytyi 138 viitettä. Näistä suurin osa on äänitteille sisältyviä yksittäisiä teoksia. Seuraavia ääniteviitteitä en löytänyt sivuiltanne:
1) Joulun rauhaa [Helsinki] : Valitut Palat, p1993.(40'24). Valitut Palat V93021VV2 (C-kasetti). 2) YL-65, Helsinki : Veli Mieskylä, 1995. YL 65-Kolmannen amerikanmatkan 30-vuotiskonsertti 10.11.1995. Pohjola, Ensti (joht.) 3) Sibelius, Jean (säv.): Venematka, op18, nro 3. Hyökki, Matti (joht.), Kalevala (san.), Ylioppilaskunnan Laulajat (esitt.). JULKAISUSSA: Seppo Hovin seurassa. - Helsinki : MTV-...
Otmen-sanaa esiintyy tosiaankin Joensuun alueella muutaman järven (Keski-Otmen, Ala-Otmen ja Otmenenjärvi) sekä vaaran (Otmenvaara) nimissä. Nämä kaikki sijaitsevat lähellä toisiaan. Muualta Suomesta en vastaavaa nimeä löytänyt.
Otmen-sanaa ei löytynyt mistään tarkistamistani lähteistä. Tutkimieni lähteiden joukossa ovat Suomen etymologisen sanakirjan verkkoversio (Kotus), Suomen sanojen alkuperä - Etymologinen sanakirja, L-P (SKS, 1995) sekä Suomalainen paikannimikirja (Karttakeskus, 2007, saatavilla myös verkossa: https://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk63/SuomalainenPaikannimi…).
Tutkin myös murresanakirjoja, saamen kielien sanakirjoja sekä karjalan kielen sanakirjaa. Venäjän kielen sanakirjan avulla pääsin kenties lähimmäksi....
Linna-kirjallisuudesta en onnistunut löytämään lisävalaistusta Kivivuoren Jannen repliikille. Perusteellisimmin Linnan käyttämiin sitaatteihin perehtynyt Jyrki Nummikaan ei tähän kohtaan puutu teoksessaan Jalon kansan parhaat voimat : kansalliset kuvat ja Väinö Linnan romaanit Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla (WSOY, 1993). Taru Mäkinen mainitsee sen pro gradu -työssään "Mitä hyödymme vaikka voittaisimme koko maailman jos saamme vahinkon seläällemme" : Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogian raamatulliset viittaukset ja uskonnollinen kontrapunkti (Tampereen yliopisto, 2008), mutta ei tee selkoa katkelman alkuperästä: "Kivivuoren Janne hyräileekin -- lakkokohun keskellä laulua, jossa muutamaan sanaan tiivistyvät kysymykset...
Puotinharjun sivukirjasto aloitti toimintansa syksyllä 1984 vastavalmistuneessa Itäkeskuksen monitoimitalossa, nykyisessä Stoassa. Kirjaston nimi muutettiin Itäkeskuksen kirjastoksi vuonna 1989.
Laakso, Mikko: Kansanvalistajasta kansalaisten olohuoneeksi. Helsingin kaupunginkirjasto 1940 – 2005. (2010)
https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Itakeskuksen_kirjasto/Juttuja_kirjastosta/Kirjaston_historiaa(1925)
Tyhmyys on suhteellista, ja jonkun mielestä tyhmä kysymys voi jonkun toisen mielestä olla hyvinkin relevantti. Vastaamme siis periaatteessa kaikkiin kysymyksiin, poislukien täysin asiattomat kysymykset, joita onneksi tulee vain harvoin.
