Elias Lönnrot määräsi testamentissaan 27.4.1882, että hänen kuolinpesänsä kirjoista saisi Ida-tytär valita ensiksi ne, jotka tarvitsi, ja sen jälkeen saisi Helsingin yliopiston kirjasto ottaa osan. Loput kirjat määrättiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran haltuun. Seura sai pitää itsellään, mitä halusi, mutta sen kuului myös jakaa yleishyödyllisiksi arvioimiaan teoksia kirjastoille ja kouluille.
Ida-tyttären ja Helsingin yliopiston kirjaston osuus Lönnrotin kirjakokoelmista jäi vajaaseen sataan niteeseen. Suurin osa, 2 524 kirjaa, 17 karttaa ja 26 nippua pienpainatteita, siirtyi SKS:lle. SKS piti itsellään kuutisensataa kirjaa ja lahjoitti muut 1 900 parillekymenelle oppilaitokselle ja koulukirjastolle, lähinnä niille paikkakunnille,...
Runo on Eino Leinon, mutta sitä ei ilmeisestikään ole julkaistu missään kokoelmassa. Se löytyy Sunnuntai-lehdestä 19.8.1917. Lehti löytyy Helsingin kaupunginkirjastosta, Pasilan kirjavarastosta:
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pasilan_kirjasto/Juttu…
Kuulostaa aivan Carlos Sauran elokuvalta Korppi sylissä (Cria cuervos 1976). Tummatukkaista tyttöä esitti Ana Torrent. Ihan tarkkaan ei muistu mieleen, mikä levy siinä grammarilla soi, mutta se voisi olla Jose Luis Peralesin Por Que Te Vas joka on esitetty suomeksikin nimellä Veit sydämein.
Tietoa säveltäjästä:
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll
Laulun sanat:
http://www.bide-et-musique.com/song/1051.html
Tietoa elokuvasta:
http://www.imdb.com/title/tt0074360/
Komitean työskentelyn aikaan ei tunnettu kovin vanhoja VANHAN TESTAMENTIN käsikirjoituksia. Kääntäjät toimivat sen näkemyksen pohjalta, että juutalainen seurakunta oli säilyttänyt tunnollisesti pyhän tekstin alkuperäisessä muodossa. Koska hepreaa kirjoitettiin alkuaan pelkästään konsonanttikirjaimin, olivat juutalaisoppineet ajanlaskumme ensimmäisen vuosituhannen aikana täydentäneet tekstiä vokaali- ja painomerkein jotta oikea ääntämys olisi varmistettu. Tämä oli tarpeen sen vuoksi, että heprean suullinen taito oli juutalaistenkin keskuudessa käynyt harvinaiseksi.
Raamatunkäännöskomitean käyttämänä alkutekstinä oli Jakob ben Chaijimin venetsialaisen Daniel Bombergin kirjapainossa vuosina 1524-1525 julkaisema hepreankielinen Raamattu. Tämä...
Kirjasto ei tarkista asiakkaiden luottotietoja mistään luottorekistereistä, mutta jos asiakkaalla on aiempia maksuja kirjastolle hoitamatta tai palauttamatonta aineistoa kirjaston omassa perinnässä, hän saa lainausoikeuden vasta hoidettuaan nämä asiat kuntoon.
Suomen kielessä ei alkujaan ole ollut d-äännettä, esimerkiksi Kalevalassa d-kirjainta ei esiinny. 1500-luvulla Suomen kirjakielen suunnittelija Mikael Agricola päätyi kirjoittamaan th-äänteen d-kirjaimella tai dh-yhdistelmällä. Vuoden 1642 Raamatussa th-äänteen tilalle vakiinnutettiin ruotsin kielestä lainattu d-äänne. 1800-luvulla soinnilliset äänteet olivat ruotsia puhumattomalle kansanosalle vaikeita ja puhekielessä d-kirjain korvattiin helposti jollakin toisella tai jätettiin pois. Tämä d-äänteen korvaaminen on edelleen yleistä. D-äänne lausutaan parhaiten vierasperäisissä sanoissa kuten diabetes tai radon.
Puhekielessä d-kirjain korvataan Länsi-Suomessa esimerkiksi r tai h-kirjaimella lehti – lehren – lehen/saada – saaha/tehdä –...
Pasilan kirjaston eli Helsingin kaupunginkirjaston pääkirjaston osoite on Rautatieläisenkatu 8, sisäänkäynti on kuitenkin osoitteesta Kellosilta 9. Vanhoja lehtiä on mikrofilmeinä, joista voi halutessaan ottaa kopioita.
Pasilan kirjaston yhteystiedot löytyvät täältä:
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/pasila/
Siinä vaiheessa, kun varaus on tärpännyt eli on noudettavissa, sitä ei voi enää peruuttaa. Varausmaksu menee velkasaldoon.
Jatkossa kannattaa olla suoraan yhteydessä Turun pääkirjaston vastaanottoon puh. 02 2620624 tai
vastaanotto.kaupunginkirjasto@turku.fi
Varattua materiaalia voidaan sopimuksella pitää vähän kauemmin kuin noutoilmoituksessa on mainittu.
Robert Ludlum ehti elämänsä aikana kirjoittaa vain kolme osaa Bourne-sarjaa. Hänen kuoltuaan kirjailija Eric Van Lustbader jatkoi sarjaa, ja niinpä tuo mainitsemasi ”Meduusan perintö” eli ”Robert Ludlumin medusan perintö” (alkuteos ”Robert Ludlum’s The Bourne Legacy”) onkin Van Lustbaderin käsialaa. Suomeksi on ilmestynyt myös Van Lustbaderin laatima ”Robert Ludlumin medusan ansa” (Otava, 2009; alkuteos ”Robert Ludlum’s The Bourne Betrayal”). Sitä on saatavilla HelMet-kirjastoista, ja tarkemman saatavuuden voi katsoa osoitteesta http://www.helmet.fi etsimällä teoksen nimellä.
Suomentamatta ovat vielä Van Lustbaderin kirjoittamista jatko-osista ”The Bourne Sanction” (2008), ”The Bourne Deception” (2009) ja ”The Bourne Objective” (2010)....
Ihmiselläkin hedelmöittyminen on mahdollista vain naisen kuukautiskierron ovulaatiovaiheessa eli munasolun irtoamisen aikaan. Toisin kuin monilla muilla nisäkäslajeilla, ihmisellä tähän ei liity mitään selviä ulkoisia merkkejä. Tosin viimeaikaisissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että myös ihmisellä hajuaistilla on asiassa selvä, vaikkakin tiedostamaton rooli: ovulaatiovaiheessa nainen tuoksuu miesten mielestä paremmalta.
Ihmisen sukupuolinen aktiivisuus ei kuitenkaan vaihtele kovin selkeästi kuukautiskierron mukaan. Tämän arvellaan liittyvän vaiheeseen, jossa ihminen lajina kehittyi, aivojen koko kasvoi ja niiden energiantarve lisääntyi. Isompien aivojen ylläpito vaatii ravitsevampaa ruokaa, ja niiden vuoksi ihmislapsi syntyy paljon...
Nimen Suomi etymologiasta ei ole täyttä varmuutta. Se on ilmeisesti ollut alun perin Suomenlahden ympäristöä ja sittemmin lähinnä Varsinais-Suomea koskeva nimitys ja laajentunut vasta myöhemmin tarkoittamaan koko maata. Sanaa on käytetty jo Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa 1323 nimen Somewesi osana, jolloin se on kuitenkin merkinnyt Viipurinlahden pohjukkaa, jonka suomenkielisenä nimenä vieläkin on Suomenvedenpohja. Varhaisimmissa selityksissä sana on selitetty suon tai suomun johdokseksi, mutta uudempien tulkintojen mukaan se on lainasana. Lainan yhdeksi mahdolliseksi lähteeksi on esitetty kantabaltin maata (merkityksessä ’seutu’, ’alue’, ’valtapiiri’) tarkoittavaa sanaa žemē, josta myös nimet Häme ja saame olisivat peräisin. Toisen...
Helsingin kaupunginkirjaston alkuaikojen historiikissa (Sven Hirn, Kansankirjastosta kaupunginkirjastoksi; Helsingin kaupunginkirjasto 1860-1940) kerrotaan, että ensimmäisenä toimintavuotena, vuonna 1860 "lainausmerkintöinä listattiin yksilöidyt tiedot sekä lainatusta kirjasta että lainaajasta - numerotunnisteet otettiin käyttöön paljon myöhemmin." (s. 24). Tampereelta on tallella varhaisin tamperelainen lainausrekisteri 1860-luvulta, vihko, johon merkittiin lainaaja, lainattu kirja ja palautuspäivämäärä (s. 28). Tällöin kirjastokortti ei siis vielä ollut käytössä.
Kirjastokortti on otettu käyttöön eri puolilla Suomea ja erikokoisissa kirjastoissa eri aikaan. Tampereen kaupunginkirjaston historiikista (Matti Wacklin, Kaikkien sielujen...
Valtakunnan lippua tulee käsitellä kunnioittavasti ja arvokkaasti. Lipun epäasianmukainen käsittely on lipun ja sen symboloimien arvojen häpäisemistä. Helsingin lipputehtaan julkaisema liputusopas selittää asian näin: "Suomen lippu on Suomen kansan vertauskuva ja lippua häpäisemällä häpäistään Suomen kansaa. Näin ollen lippu ei saa koskettaa maata."
Joensuussa Hukanhaudalla oleva kadunnimi Lonikintie on saanut nimensä siellä 1920-luvulta lähtien olleesta Lonikin tilasta. Tilalla oli peltoja, jota sanottiin Lonikin pelloiksi, tilalla harjoitettiin myös karjataloutta.
Mutta siihen, mitä itse sana lonikki tarkoittaa, ei löytynyt suomen kielen sanakirjoista aivan varmaa vastausta. Suomen etymologisesta sanakirjasta, osa 2, 1958, löytyy sana lonnikko 'hyvin alava paikka' ja lonne 'laakso, alanko'. Olisikohan sana tullut näistä.
Viljo Nissilän Suomen Karjalan nimistö -kirjassa mainitaan sana lonneikko 'vesiperäinen, veden syömä maasto'. Hukanhaudan alueella on maan kallistuman paljastamaa järvenpohjaa alettu käyttää kasvumaana.
Lähde: Kylästä kaupungiksi : Hukanhauta Penttilä, Utra,...
Yleisnimenä sanan lippahivo merkitys selviää Suomen etymologisesta sanakirjasta Suomen sanojen alkuperä. Verbi lipata merkitsee 'juosta, kulkea/liikkua nopeasti'. Samaa merkitseviä ovat murteelliset 'lipetteä' ja kuvailevat 'lipattaa' ja 'laputtaa'.
Sana 'lipetti' on myös samaa kantaa yhteydessä 'lähteä lipettiin, karkuun' eli 'lippahivoon', jota on käytetty alkujaan Pohjois-Savossa.
Erisnimenä sanaa Lippahivo on käytetty esim. juuri kadunnimenä ja matkailukohteina olevista eräkämpistä.
Lähde: Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja L-P. 1995.
Nimi Vänskä tulee ruotsalaista tarkoittavasta sanasta 'svenske'. Muoto Suaenska on löytynyt asiakirjoista v. 1422 Saltvikissä ja muoto Swenske v. 1462 Inkoossa. Muita muotoja: mm. Suenske, Svänskä, Swänsk, Swensk, Wänskä (asiakirjoissa v. 1645), Swänskätär, Vänskätär, Wänskejnen eli Wändskässon. Nimi muuttui suomalaisalueilla muotoon Vänskä.
Lähteet:
Mikkonen: Sukunimet (2000)
Nissilä: Suomen Karjalan nimistö (1975)
Ortodoksisessa kirkossa vietetään profeetta Elian päivää 20.7. Sama päivä on Iljan nimipäivä. Ilja on venäläinen/karjalainen muunnos Eliasta. Ilomantsissa vietetään 20.7. Iljan praasniekkaa, joka on kirkollinen juhla.
Nimen Elia merkityksestä on olemassa useita variaatioita, kuten 'Herra on Jumala', 'Jumalan voima' ja 'Jumalan linna'.
Lähteet:
Pentti Lempiäinen: Nimipäivättömien nimipäiväkirja
Ortodoksi.net http://www.ortodoksi.net/tietopankki/henkilot/pyhat/vanhan_testamentin_…
http://www.ortodoksi.net/index.php/Iljan_praasniekka
Etsitty kirja saattaisi olla Diane Duanen Velhonuoret-sarjan ensimmäinen kirja Haluatko velhoksi? (WSOY, 2003). Yksi sen luvuista on nimeltään "Entropia: sen havaitseminen ja välttäminen".
Diane Duane on amerikkalainen, mutta asuu Irlannissa aviomiehensä, kirjailija Peter Morwoodin kanssa.
Kyllä saa. Kirjaston asiakkailla on mahdollisuus ottaa kopioita esim. kirjoista yksityiseen käyttöön Tekijänoikeuslain 12 §:n nojalla. "Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen." (Tek.oikL 12§ 1mom)
