Kertomuksen alkuperäinen nimi on "L'avventura di due sposi". Suomennos, joka on nimeltään "Mies ja vaimo", sisältyy kokoelmaan "Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja 2" (WSOY, 1969). Englanniksi novelli on käännetty nimellä "The Adventure of the Married Couple". Se sisältyy kokoelmaan "Difficult Loves".
Ohjaaja, dramaturgi Titta Karakorven puolio oli vuosina 1969 - 1983 ohjaaja Jaakko Pakkasvirta.
Lähde:
Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993 : yhteisö- ja henkilöhakemisto / Toim. Riitta Seppälä, Ilona Tainio
Helsinki : Suomen teatterijärjestöjen keskusliitto ; Tammi, 1993. - 500 s. : kuv.
ISBN 951-31-0236-X
l
Voisiko kyseessä olla Lastenkamarin riimejä ja loruja / Maija Lindgrén, Satukustannus 1988. Kirjassa Uni-runon kuvituksessa näyttää kuin lehmä hyppäisi kuun yli.
Kirsi Kunnaksen riimittelemässä Hanhiemon iloisessa lippaassa on loru Pimpula pampula, jossa lehmä loikki yli täysikuun.
Yksi muu kirja, joka sopisi kuvaukseen on Lehmä, joka tahtoi lentää / Paul Brett Johnson, mutta se on ilmestynyt vasta vuonna 1994, Lasten parhaat kirjat -kustantamo.
Nämä kirjat ovat Helmet-kokoelmissa https://www.helmet.fi/fi-FI.
Tällä palstalla on aiemmin vastattu, että sana oulu tarkoittaa ’tulvivaa vettä’ ja sitä on tavattu Mäntyharjun ja Miehikkälän murteissa ja sen ’lumisohjoa’ merkitsevää vastinetta luulajansaamessa.
Kotikunnassani on Oulanki-niminen maatila. En tunne historiaa, mutte tiedetään lappalaisten asusustelleen aikoinaan noilla seuduilla. En tunne yksityiskohtia… | Kysy kirjastonhoitajalta (kirjastot.fi)
Vastauksessa mainitaan myös, että Jyväskylän kaupunginkirjastossa on mm. Alpo Räisäsen teos Nimet mieltä kiehtovat: etymologista nimistöntutkimusta. Kirjan sivuilla 99-100 on kerrottu lisää Oulu- ja Oula-nimien etymologiasta ja siitä, mitä kautta sana on levinnyt Suomessa.
Wikipediassa mainitaan, että perimätiedon...
Valitettavasti ei (paitsi jos hänen vanhempansa on kirjastossa töissä)
Kirjasto ei voi maksaa taksvärkin vaatimaa palkkaa 7 luokkalaiselle.
Tet-harjoittelijoita kyllä otamme.
James Joycen Odysseus (Ulysses) on niin sanottu yhdenpäivänromaani, jonka tapahtumat sijoittuvat yhteen vuorokauteen. Yhdenpäivänromaanit on asiasana, jolla löytyy kirjastotietokannoista ja esimerkiksi Kirjasammosta helposti lukuisia teoksia.
Yhdenpäivänromaaneja ovat esimerkiksi seuraavat teokset:
Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
George Saunders: Lincoln Bardossa
John Steinbeck: Oikutteleva bussi
Don de Lillo: Cosmopolis
Michael Cunningham: Tunnit
Ian McEwan: Lauantai
Aleksander Solženitsyn: Ivan Denisovitšin päivä
Claude Simon: Historia
Volter Kilpi: Alastalon salissa : kuvaus saaristosta
Mika Waltari: Surun ja ilon kaupunki
Kari Hotakainen: Jumalan sana
Joel Lehtonen: Putkinotko
Kirjoittamalla Helmet-hakuun...
Paikannimen Kalanti (ruotsiksi Kaland) merkityksestä ollaan oltu montaa mieltä, kertoo Suomalainen paikannimikirja. Kyseisen teoksen sivulla 126 Kalanti-sanan merkityksestä kerrotaan seuraavasti:
"Jotkut tutkijat ovat katsoneet nimen tarkoittaneen alkuaan laajaa hallinnollista aluetta, kihlakuntaa, toiset rajattua aluetta, kylää tms., josta on tullut ajan mittaan suuremman alueen keskus. Arvo Meri (1936) on tulkinnut nimen olleen alkuaan *Kalainen tai *Kalajas (Kalas Sockn 1561, myöh. Kalais) ja tarkoittaneen kalaisaa järveä. Kyseinen järvi olisi voinut olla esim. Hallun kylän luona. Kaland ja Kalandia olisivat ruotsin ja latinan mukaisia muunnelmia. – Lars Huldén (1984, 2001) on esittänyt, että kyseessä voisi olla myös...
Useissa niin koti- kuin ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu selvä yhteys veren korkean kolesterolimäärän ja sydänsairauksien, erityisesti sepelvaltimotaudin kanssa. Kananmuna sisältää kolesterolia 385 mg 100 g:aa kohti. Puhumattakaan munankeltuaisesta, jonka kolesteroliarvo on aivan absoluuttista huippuluokkaa 1120 mg/100 g. Toisin sanoen, vaikka en ravintoekspertti olekaan, sanoisin, että tiu eguja on liikaa, jos ei halua altistaa itseään sydänsairauksille. Lisää tietoa saat esimerkiksi seuraavista kirjoista:
Suomalaiset ravitsemussuositukset. Edita, 1998.
Ruoka-aineiden ravintoainesisältö. Kansaneläkelaitos, 1993.
Toivonen, Terho: Suomalaisen sydänkirja. Kirjayhtymä, 1992.
Kirjojen saatavuustiedot pääkaupunkiseudulla saat...
Voisiko olla Erinin kappale Ei taida tietää tyttö, jossa on korkkarii, on leggarii, on glitterii, tekoripsii, irtohiuksii, juo kuoharii? Tai Kaija Koon Supernaiset, korkkarit kattoon... meikit naamoilta...me naurettiin laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa...? Haloo Helsingin Beibissä suudellaan punaista suuta. Ehkä lukijoillemme tulee mieleen osuvampia ehdotuksia?
Franklin W. Dixonista ei löydy elämäkertaa eikä mainintaa ulkomaisista lastenkirjailijoista kertovissa kirjoissamme, koska Dixon on tietojemme mukaan salanimi, jonka taakse kätkeytyy useita eri kirjoittajia.
Bertolt Brecht kirjoitti runonsa "Tuleville sukupolville", saks. "An die Nachgeborenen", vuonna 1939 paanpaossa Tanskassa.
Jacques Prevertin runo "Perhekuva" on hyvin todennäköisesti ilmestynyt ensimmäisen kerran kokoelmassa Paroles vuonna 1946.
Elokuvan ja tv-ohjelman tekijällä on tekijänoikeuslain mukaan yksinoikeus teokseensa. Elokuvan tai tv-ohjelman julkiseen esittämiseen tarvitaan lähtökohtaisesti aina tekijän tai oikeudenhaltijan lupa. Tämä tarkoittaa, että elokuvan tai tv-ohjelman näyttämiseen kirjastossa tarvitaan lupa/lisenssi.
En osaa sanoa millaiset käytännöt Vantaan kaupungin kirjastolla on tekijänoikeuslupien/-lisenssien hankinnassa. Onko kirjastoihin hankittu jotain yleisempiä lisenssejä vai hankitaanko lisenssit tapauskohtaisesti tiettyä tilaisuutta varten? Suosittelen, että tiedustelet asiaa seuraavaksi omassa organisaatiossasi.
Suomen kielen etymologinen sanakirja (nro 5, Erkki Itkonen, Aulis J. Joki, Reino Peltola, 1975) kertoo sanan tölppä merkitsevän mm. tylppää, tylsää, tylsistynyttä, tanakkaa, kömpelöä ja typerää. Paikannimeen voisivat sopia merkitykset kokkare ja paakku tai pientä maankohoamaa merkitsevä tölpänne. (s. 1496). Varsinaista selitystä paikannimi-Tölpälle emme kuitenkaan löytäneet.
Isotekstisiä kirjoja on todellakin vähän. Uusia ei juurikaan ole ilmestynyt enää vuosiin. Kirjoja voi etsiä Satakirjastot-verkkokirjastosta osoitteessa https://satakirjastot.finna.fi/ . Kirjoita hakulaatikkoon ”isotekstiset kirjat”. Hakua voit rajata kirjoittamalla myös ”elämäkerrat” tai ”muistelmat” (kaikki ilman ”-merkkejä). Vaihtoehtoisesti voit rajata hakua näytön oikeasta laidasta löytyvillä rajoittimilla aikuisten kirjoihin ja esimerkiksi tietokirjallisuuteen, jota elämäkerratkin ovat.
Koska isotekstisiä kirjoja on vain vähän, voisin suositella myös äänikirjoja. Kirjastosta löytyy äänikirjoja cd- ja mp3-levyillä. Lisäksi Satakirjastot-verkkokirjastosta löytyy e-äänikirjoja: https://satakirjastot.finna.fi/Content/...
Kotimaisten kielten keskuksen julkaisussa Suomalainen paikannimikirja (https://www.kotus.fi/julkaisut/nimijulkaisut/suomalainen_paikannimikirja) Oitti-nimi näyttäisi viittaavaan ojitettuun maahan.
Ilmari Kosonen on kirjoittanut Laukaan joulu -kokoelmaan tekstin suomalaisista paikannimistä. Jutun nimi on "Kuusaa tarkoittaa koskilaaksoa, oitti vesipaikkaa". https://digi.kirjastot.fi/items/show/121542
Ainakin kaksi tällaista tarinaa löytyi. Jonathan Emmetin kuvakirjassa Myyrä tahtoo kuun myyrä yrittää pudottaa kuun lampeen, ja luulee hetken onnistuneensa. Hanhiemon satuaarre -kirjassa kertomuksessa Kolme typerystä kylän asukkaat haravoivat lammesta vettä talikoilla, haravoilla ja luudilla saadakseen kuuksi luulemansa kuun kuvajaisen pois lammesta.
Kysymyksessä voisi olla lähetys "Oopperailta New Yorkissa: Francis Poulencin ooppera Karmeliittain tarinoita", joka kuultiin Yle Radio 1:ssä 8.6.2019. Ohjelmatietojen mukaan ohjelmassa kuultiin taltiointi Metropolitan-oopperan esityksestä, lisäksi "Illan kuluessa oopperalaulaja Margareta Haverinen-Brandt, lakiasian johtaja Heikki Cantell ja Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä."Ohjelma ei ole enää kuultavissa Yle Areenassa, mutta sen voi kuunnella Radio- ja televisioarkiston asiakaspisteillä, joiden yhteystiedot löytyvät täältä:https://kavi.fi/radio-ja-televisioarkisto/ohjelmien-katselu-ja-kuuntelu/kavinasiakaspiste/
Kyseinen tarina on alun perin kreikkalaisen Aisopoksen kynästä, joka on tullut tunnetuksi erityisesti eläinsaduistaan (https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Aua1b176f1-04ff-4f42-ae76-86858c293d2a).
Hanhiemon satuaarteen lisäksi Leijona ja hiiri -sadusta löytyy versiot esimerkiksi seuraavista kirjoista:
Kaiken maailman eläinsadut, Otava 2011
Aisopos: Kettu ja haikara: Aisopoksen satuja, WSOY 1985
Karvatassujen jäljillä, Weilin + Göös 1996
