Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan sanalla lapsi on varma etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan lapsi, vepsän lapš, vatjan lahsi, viron laps ja liivin läpš. Sanan alkuperä on epäselvä. Etäsukukielistä, esim. ersämordvan, marin, nenetsin ja ngasanin esitetyt vastineet eivät merkitse lasta vaan lapsen kehtoa tai kantokoria. Itämerensuomen lapsi-sana ei kuitenkaan ole johdos, vaan johtamaton perussana, joten sitä on vaikea liittää samaan yhteyteen. Rakenteensa ja merkityksensä puolesta lapsi-sana voisi hyvin kuulua ikivanhaan omaperäiseen perussanastoon. Suomen kirjakielessä lapsi on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Häkkinen Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY,...
HelMet-verkkokirjastosta ( http://www.helmet.fi/ ) löytyy useita nuotinnoksia kyseisestä Carl Michael Bellmanin Fredmanin epistolasta numero 71: Ulla! min Ulla! säj får jag dig bjuda, FE71.
Haku onnistuu helpoimmin valitsemalla etusivulta linkki "Tarkenna hakua", kirjoittamalla hakukenttään "Bellman Ulla" (ilman lainausmerkkejä!) ja valitsemalla pudotusvalikosta aineistolajiksi Nuotti.
Suomennettuna laulu on ainakin nuottikokoelmassa Lauluja lasin läpi : Carl Michael Bellmanin epistoloita ja lauluja / Suomennokset Liisa Ryömä ; Sovitusten tarkistus Auvo Sarmanto
Ruotsinkielisiä nuottijulkaisuja laulusta löytyy yllä kerrotulla hakutavalla hyvinkin monta. Julkaisujen saatavuuden voitte tarkistaa HelMetistä.
Vesa-Matti Loirin levyttämänä...
Tässä on muutama hyvä vinkki nettisivuista (ja kun katsot sivuja tarkkaan, löydät niistä yhteystiedot ja sähköpostiosoitteet)
Tampereen Muumilaakson Tovesta kertova sivu löytyy osoitteesta
http://www.tampere.fi/muumi/tove.htm
Muumilaaksolla on myös oma tietokanta Muumikirjoista :
http://www.info.uta.fi/kurssit/a9/muumilaakso/
Helsingin kaupunginkirjaston sivuilta löytyy hakemisto Sanojen aika:
http://kirjailijat.kirjastot.fi/?c=5&lang=FI&pid=34
sieltä löydät tekstinäytteitä, henkilötietoja jne.
Kustannusosakeyhtiö WSOYn sivut ovat osoitteessa :
http://www.wsoy.fi/www/main.nsf/kirjailijat/47E4C1F689A22E0EC2256A7D002…
Vaikka Internetissä onkin paljon verkkosivuja Tove Janssonista niin yhä edelleenkin ovat kirjat ja lehdet parhaita...
Grimmin veljesten sadussa Sammakkokuningas ja Rauta-Heikki prinsessan kultainen pallo vierii lähteeseen. Sammakko noutaa pallon, kun prinsessa on lupautunut myöntävästi sammakon pyyntöön: "Jos lupaat rakastaa minua ja saan olla kumppanisi ja leikkitoverisi, istua pöydässä vierelläsi, syödä kultalautaseltasi, juoda pikaristasi, nukkua vuoteessasi; jos kaiken sen lupaat, minä käyn noutamassa kultapallosi."
Prinsessa ei kuitenkaan pidä tätä lupaustaan...
Satu löytyy ainakin seuraavista kirjoista:
Grimmin sadut I Ruusunen
Kaunotar ja Hirviö : satuja maailmalta / kertonut Neil Philip
Jälkimmäisessä kirjassa on lyhyempi versio ja toteamus että, Grimmin veljekset kirjasivat sadun muistiin ensi kerran 1800-luvun alussa, mutta klassinen kertomus...
Kirjoissa Pieni suuri maailma (ISBN 951-31-2636-6, 2003) ja Suomen kulttulttuurihistoria 4 (ISBN 951-31-1845-2, 2003) on käsitelty jonkin verran lastenkirjallisuutta 1940-luvulla. Ohessa otteita kirjoista:
* 1940-lukua on pidetty kirjallisuudenhistoriassa anniltaan köyhänä. 1800-luvulta asti vallinnut topeliaanisuus hellitti 1950-luvulle tultaessa
* lukuharrastukseen suhtauduttiin holhoavasti, lastenkirjojen toivottiin olevan moraalisesti suoraselkäisiä ja tähtäävän oikeisiin elämänarvoihin
* Kokko Yrjö: Pessi ja Illusia, 1944
* virolaisen Kuldne kodu -sarjan suomalainen vastinetta Kultaista kotia alettiin julkaista Martti Haavion aloitteesta 1938, rakastetuimpia lienevät satukuvakirjat Tiina Tonttutyttö, 1943 ja Porsas urhea, 1943
* Tove...
Disneyn Tuhkimo-elokuvat sijoittuvat niin kuin kaikki sadut aikaan "kauan, kauan sitten" ja "olipa kerran". Tapahtumapaikka on "seitsemän meren takana" ja "kaukana täältä, kaukaisessa maassa".
Hei,
Kouvolan pääkirjaston palautusluukku löytyy kirjaston takaovesta. Siis sieltä Alkon ja entisen Anttilan puolelta taloa. Totta kai myös muihin Kyyti-kirjastoihin voi palautusluukun kautta palauttaa Kouvolan pääkirjastosta lainattua aineistoa.
Tähän kysymykseen on vastattu aiemminkin Kysy kirjastonhoitajalta -palstalla. Voit hakea vastauksia Arkistosta.
Olivia (lat. oliivipuun lehvä) on Oliverin naispuolinen vastine. (Oliverin kohdalla nimen alkuperästä on kaksi vaihtoehtoa: lat. oliivipuun istuttaja tai muinaissaksan Alfher, keijuvihollinen)
Lähde: Lempiäinen: Suuri etunimikirja. WSOY, 1999.
Facta tietosanakirja määrittelee käsitteen länsimaat alkujaan Länsi-Rooman keisarikunnan alueeksi, myöhemmin islamilaista maailmaa vastaan taistelleeksi Euroopan osaksi. Nykyään länsimaihin luetaan Factan mukaan koko Eurooppa ja tavallisesti muutkin eurooppalaisen kulttuurin omaksuneet maat. Länsimaat eli oksidentti, vastakohta itämaat eli orientti.
Teoksessa Mitäs me länsimaalaiset - Suomi ja lännen käsite määritellään "lännen" alkaneen historiallisesti antiikin kreikkalais-roomalaisesta sivilisaatiosta ja kristinuskon synnystä liittyen siten suoraan Euroopan historiaan. Renessanssin, uskonpuhdistuksen ja valistuksen kautta vähitellen kehittynyt länsimaalainen kulttuuri on sitten...
Salaatti ei viittaa antiikin Rooman keisariin Caesariin, jonka nimi lausutaan Suomessa kovalla k:lla. Salatti sai nimensä kehittäjältään, Yhdysvaltoihin emigroituneelta italialaissyntyseltä ravintoloitsija Caesare Cardinilta.
Salaatin kirjoitusasu vaihtelee eri kielissä kuten myös lausuminen. Suomessa caesarsalaatin alkuosa lausutaan tavallisesti "seesar" tai "seessar" (esim. tässä YT-klipissä). Se on lähellä ruotsin kielen caesarsalladin lausumista - esimerkki tämän YT-klipin alussa.
Hakusana Webster-sanakirjassa
Ceasar(e) Cardini Wikpediassa
Hei!
Syytä siihen, miksi pieni pohjois-savolainen saari nimeltä Tampereensaari esiintyy esim. Forecan sääpalvelussa, en löytänyt. Arvelen, että esim. mainittu Foreca käyttää paikallissääennusteissaan Suomen karttapohjaa. Voit halutessasi tiedustella asiaa Forecasta, yhteystiedot löytyvät täältä: http://corporate.foreca.com/fi/yhteystiedot/
Myöskään mistään paikannimioppaasta en löytänyt noin pienen paikan tietoja.
Hyvä teos muuten paikannimien taustoihin on:
Suomalainen paikannimikirja / [päätoimittaja: Sirkka Paikkala] - Helsinki : Karttakeskus : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007 (Jyväskylä : Gummerus Kirjapaino). - 592 s. : kuv., kartt. ; 31 cm. - (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 146)
Osa...
Paavo Castrénin teos Antiikin myytit (Otava 2017) on tuore johdatus aiheeseen. Suositeltava on myös Maarit Kaimion, Paavo Castrénin ja Jorma Kaimion toimittama Antiikin myytit ja uskonnot (Otava 2007).
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2301422?lang=fin
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1827729?lang=fin
Alf Henriksonin Antiikin tarinoita (WSOY 2004) taas on lähestymistavaltaan hieman erilainen yllä mainittuihin teoksiin.
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1291255?lang=fin
Lopuksi on mainittava Tarujen Hellas -teos (Karisto 1983), joka on käännös Gustav Schwabin 1800-luvulla julkaistusta Sagen des klassischen Altertums -teoksesta.
https://haku.helmet.fi/iii/encore...
Teosta ei valitettavasti voi varata, koska sitä ei ole HelMet-kirjastoissa olemassa enää yhtään kappaletta. Luultavasti tuo äänikirja on poistettu, koska sen vanhat c-kasetit eivät ole enää toimineet.
Teosta löytyisi kuitenkin painettuna versiona. Sen tiedot löydät osoitteesta http://www.helmet.fi/record=b1401083~S9*fin.
Kustaa Vilkunan teos ”Etunimet” (Otava, 2005) kertoo, että ”Elias” on kreikkalainen muoto heprealaisesta nimestä ”Elia”, jonka merkitys on ’Jahve on Jumalani’. Nimestä on monia erilaisia muotoja eri kielissä kuten englannin ”Ellis” ja ”Eliot”, ranskan ”Élie” ja ortodiksien ”Ilja”.
Merja ja Marvi Jalon Koiratytöt-sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt kuusi kirjaa. Jesse vahtikoiran jälkeen on ilmestynyt vielä Jesse laivakoira (2007). Sarjan muut osat ovat Jesse löytökoira, Jesse ongelmakoira, Jesse ja kohtalokas kurssi ja Jesse sankarikoira.
Nimitys juontaa juurensa keskiajan latinankielisestä sanasta tartarum (tartari), mikä tarkoittaa viinikiveä. Viinikivi on viinirypäleistä peräisin oleva viinihapon suola (kaliumvetytartraatti, kaliumbitartraatti), jota saatiin viinin varastoinnissa käymisastiaan syntyvistä viinihappokiteistä. Viinikiveä käytettiin leivinjauheen seassa kuohkeuttamaan leivonnaisia tai antamaan tasaista koostumusta valkuaisvaahdolle (esim. marengit). Sitä käytettiin myös kohokkaissa ja kurkkujen säilönnässä, ja joskus myös virvoitusjuomissa. Viinikivi estää sokerin paakkuuntumisen ja alentaa ruoan pH-arvoa.
Lähde:
Kaarina Turtia: "Gastronomian sanakirja" (Otava 2009)
Toukkien tunnistuksen avuksi kannattaa kokeilla seuraavia sivustoja: Suomen lajitietokeskus https://laji.fi/ ja Ötökkätieto https://www.otokkatieto.fi/. Laji.fi-sivulla on foorumi, johon kirjautumalla voi pyytää apua lajien määritykseen.
Ötökkätiedon sivuilta löytyy tällaisia toukkia, https://www.otokkatieto.fi/cat?id=50
Suomen perhoset sivulla voi tutkia perhosia ja niiden yhteydessä on kuvia myös toukista, mutta sieltä ei näytä saavan erikseen haulla toukkia näkyviin, https://www.suomen-perhoset.fi/.
Ötökkätiedon toukkakuvista tuo näyttäisi muistuttavan eniten neitoperhon tai suruvaipan toukkaa.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirja Sukunimet selvittää Kassi-nimen taustaa hakusanan Kastinen kohdalla:
"Roomalaiskatolisesta ristimänimestä Kristianus on pohjoissaksalaisilla alueilla käytetty mm. muotoja Karsten, Kast, Kasten, Kasse ja Kassen. Näistä on Suomessa vakiintunut sukunimet Kastinen, Kassinen ja ehkä myös Kasanen ja Kastikainen. (Kassinen ja Kasanen voivat tulla myös Kassian-nimestä). Nimimuodot ovat levinneet koko maahan, esim. Turun seuduilla Kastun kylä, Lammilla Kastilan kylä, sukunimi Kastinen Karjalassa 1500-luvulla Kannaksella, kuten Viipurissa 1559 hans kastens, Viipurin pitäjässä 1562 Lau[ri] kasthi[nen], Uudellakirkolla 1545 Wassijl Kastin, 1563 Ihanns Kastine[n]; Loimaalla 1551 Thomas Kassi, Asikkalassa 1488...
Pikkuserkkujen vanhemmat ovat äidin serkkuja tai isän serkkuja. Varsinaista erillistä nimitystä heistä ei yleiskielessä ole.
Sukulaissuhteiden nimityksistä on kysytty palstalla usein. Oheisessa vastauksessa niitä on koottu yhteen:
https://www.kirjastot.fi/kysy/kuka-on-serkku-pikkuserkku-ja?language_content_entity=fi
Siellä mainituista lähteistä voi nostaa erikseen tarkasteltavaksi oheisen taulukon:
https://www.tuomas.salste.net/suku/sukulaiset.pdf
Kiehtova sitaatti! Johannes Linnankosken tuotanto on digitoitu ja vapaasti luettavissa Doria-palvelussa. Doria on Kansalliskirjaston ylläpitämä julkaisuarkisto, jossa on usean organisaation tuottamaa sisältöä. Sisällöistä voi tehdä itse hakuja haluamillaan hakusanoilla. Tässä linkki Johannes Linnankoski -hakuun
Haku - Doria
Toisaalla oli tietoa, että ko. sitaatti ei suinkaan löydy Dorian aineistosta (muuta Linnankosken tuotantoa kylläkin), vaan sen sijaan se on peräisin Linnankosken suunnittelemasta sukutarinasta Kolme Yrjöä, joka lienee kirjoitettu kevättalvella 1913. Ks. seuraava linkki, ja siitä lehtiartikkeli otsikolla "Johannes Linnankosken suhteesta uskontoon":
09.10.1937 Uudenmaan Sanomat no 113 - Digitaaliset...
