Runoa ei ilmeisesti ole käännetty englanniksi eikä ruotsiksi. Kävin läpi Suomalaisen kirjallisuuden seuran käännöstietokannan ja kirjastosta löytyviä Leino-käännösten kirjoja enkä löytänyt käännöksiä. Kysyin asiaa vielä varmuuden vuoksi Eino Leino -seurasta. Sieltä sain vahvistuksen siitä, että Kyltyyri-runoa ei ole käännetty englanniksi eikä ruotsiksi, mutta kuulin, että saksannos on olemassa. Ilmoita, jos olet kiinnostunut saksannoksesta. Voin lähettää sen sinulle suoraan sähköpostiin.
Lähteet:
Käännöstietokanta
Talon nimeämisestä kerrotaan vuonna 1910 ilmestyneissä sanomalehdissä. Kokkola-lehdessä 22.11.1910 kerrotaan uutisessa Suomalaisen puolueen talon "Heimolan" vihkiäisjuhla Helsingissä: [...] tänä juhlahetkenä on tälle kansallismielisen suomalaisen heimomme eri järjestöjen ja yhdistysten uudelle kodille päätetty antaa nimeksi "Heimola". (Ks. linkki)Talo oli siis Suomalaisen puolueen talo ja siellä oli muutakin "suomalaiseen heimoon" liittyvää toimintaa.
Olisi varmaan järkevintä ottaa yhteyttä mallitoimistoihin ja kysyä, voiko heidän välityksellään saada yhteyden kuvauksia tekeviin malleihin. Mallitoimistoissa varmaan myös tiedetään, löytyykö verkosta sellaisia haastatteluja, joita etsit. Suomalaisten mallitoimistojen yhteystietoja löytää laittamalla Googleen hakusanan "mallitoimisto". Voi tietysti olla., etteivät nämä kaupalliset yrittäjät ole kiinnostuneita yhteistyöstä yksityishenkilöiden kanssa, mutta ainahan voi yrittää.
Englanninkielisiä haastatteluita löytyy Googlen videohaulla "models interviews".
Heikki Poroila
Sisällöllisesti vuosien 2007 ja 2013 laitokset Kärpästen herrasta eivät eroa toisistaan: molemmat sisältävät saman suomennoksen William Goldingin romaanista. Sivumäärien eroavaisuus selittyy erilaisella typografialla (tekstityyppi, kirjasinkoko, riviväli, tekstin määrä sivulla).
Juhana Perkin käännös ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1960. Kaiken kaikkiaan kirjasta on otettu toistakymmentä painosta. Keskiyön kirjasto -sarjassa vuonna 2007 ilmestynyt 336-sivuinen Kärpästen herra lienee kuitenkin ainoa alkuperäisen kustantajan Otavan julkaisema versio, jota varten on valmistettu kokonaan uusi ladelma. Muut näyttävät 264 sivuineen vastaavan vuoden 1960 ensipainosta. Otavan lisäksi Kärpästen herra on Perkin suomennoksena...
Etsit ilmeisesti Pentti Saarikosken runoa Elämä on niin epätasaisesti valoisa, joka alkaa rivillä Elämä oli epätasaisesti valoisa. Runo on kokoelmasta Kuljen missä kuljen (Otava, 1966) ja se on luettavissa myös esimerkiksi Pentti Saarikosken runojen kokoelmasta Runot (2004, Otava, s. 182)
Saat runon sähköpostiisi.
Hei,
Aloittelevan kirjailijan ura on usein hankala ja oikeaa tietoa kirjoittamisesta ja kirjojen kustantamisesta voi olla vaikea saada. Suosittelen, että tutustut Suomen kirjailijaliiton sivuihin. Sieltä saa perustietoa ja vinkkejä kirjailijana olemiseen ja kustannussopimusten tekemiseen. Voit olla myös suoraan yhteydessä Suomen kirjailijaliiton työntekijöihin esimerkiksi sähköpostilla ja saada sitä kautta tarkempaa tietoa kirjojen kustantamiseen liittyvissä asioissa.
Sivustolla on muun muassa Suomen Kirjailijaliitto, Suomen tietokirjailijat ja Suomen Kustannusyhdistys yhdessä laatimat hyvät käytännöt ja muistilista kustannussopimusneuvotteluihin. Molemmilla on tarkoitus edistää kirjailijan ja kustantajana välistä sujuvaa...
Verkko-Kaunokki on kaunokirjallisuuden virallinen asiasanasto, jonka mukaan kaunokirjallisuus kirjaston aineistotietokantaan asiasanoitetaan ja josta voit tarkistaa viralliset asiasanat: http://kaunokki.kirjastot.fi/
Kaunokirjallisuuden etsimistä tietystä aiheesta vaikeuttaa se, että usein vanhempaa kaunokirjallisuutta ei ole ollenkaan asiasanoitettu ja haulla löydät vain uudemman kaunokirjallisuuden. Tämä johtuu siitä, että kirjastojärjestelmää ei nykyisessä sähköisessä muodossaan ole ollut olemassa montakaan vuosikymmentä.
Ilmeisesti oletkin jo kuolettanut varastetun kortin. Uuden kortin saadaksesi sinun pitäisi käydä jossakin HelMet-kirjastossa. Ota mukaan kuvallinen henkilötodistus. Saat uuden kortin saman tien, ja se maksaa kolme euroa.
Valitettavasti verkkolähteistä ei löydy tietoa siitä, miksi Sylvi Kekkonen ei pitänyt anopistaan. Voi olla, ettei kyseinen tieto ole levinnyt julkisuuteen. Asian tutkimiseksi ensisijaisia lähteitä ovat Kekkosen ja hänen perheenjäsentensä elämäkerrat, joita olitkin jo pari lukenut.
Sylvi Kekkosen elämäkerrat on löytyvät Helmet-kirjastosta täältä: https://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Ssylvi%20kekkonen%20el%C3%A…
Tietoa voi etsiä myös Urho Kekkosen elämäkerroista, jotka löytyvät Helmet-sivustolta täältä: https://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Surho%20kekkonen%20el%C3%A4…
Financial Timesin artikkelin "Knock on Wood - how a 1960s soul hit was radically reinvented" mukaan Eddie Floyd ja Steve Cropper halusivat kirjoittaa laulun taikauskosta. He valitsivat lopulta idiomin "knock on wood" eli koputtaa puuta, millä toivotaan, että nykyinen suotuinen asiantila jatkuu tai epäonni pysyy loitolla. Laulun kertoja sanoo, ettei ole taikauskoinen mutta koputtaa silti varmuudeksi puuta, ettei vain menettäisi rakastamaansa naista (Stewartin versiossa miestä). Muuten kertoja vain kuvailee rakkautensa kiihkoa vertaamalla sitä rajuilmaan.
eli tarkoitatte poistokirjojen ostamista/maksamista, niin se onnistuu osoitteessa: https://verkkokauppa.jyvaskyla.fi/tuote-osasto/kirjasto/Tuo osoite ja sinne johtava QR-koodi löytyvät yleensä kirjastossa kopiokoneen läheltä ainakin. En itsekään tietoa löytänyt verkkokirjastosta tai verkkosivuiltamme, mutta mietitäänpä jos lisätään se sinnekin.Ja vielä jos tarkoititte myöhästymismaksujen tai muiden maksujen maksamista, niin se onnistuu verkkokirjastossa, kirjautumalla sisään ja kohdasta maksut.
Hei,samaa asiaa oli kysytty myös 8.9.2023. Otava on aiemmin suomentanut Tahereh Mafilta kirjan Rakkaus suurempi kuin meri (2019).Sarjasta voi tiedustella kustantajilta ja esittää toiveita suomentamisesta. Tällä hetkellä ei ole suomennoksia tiedossa.
Kirjoissa on ollut omistuskirjoituksia tärkeiksi koetuille henkilöille ja tahoille jo antiikin ajoista alkaen eli käytännössä niin kauan kuin on ollut kirjojakin. Vanhimmissa kirjoissa omistuskirjoituksille ei ollut vielä välttämättä erillistä omistuskirjoitussivua tai -kappalettakaan. Omistuskirjoitukset ovat voineet olla kirjan lopussa, mutta tavallisin paikka nykyään on kirjan alussa, omalla sivullaan.
Historiassa kirjoja voitiin kirjoittaa palkkatyönä eikä kirjoittajan nimeä aina edes mainittu. Kunnioittamalla omistuskirjoituksessa työnantajaansa, kustantajia ja muita arvovaltaisia tahoja kirjoittajat saattoivat toivoa saavansa lisätienestejä tai muita etuja. Kirjapainotaidon kehityttyä myös kirjojen painajat...
Vastakkainistuttavan pihakeinun ja sen katon piirustukset löytyvät esim. kirjasta Jani Johannes: Snickra till dig själv eller som gåva = Tee itselle tai lahjaksi (1995). Kirjassa on suomen- ja ruotsinkieliset ohjeet. Kirja löytyy Kokkolan kirjastosta, https://finna.fi/Record/anders.82346?sid=4744735366
Veikko Samulin säveltämästä ja Aappo Piipon sanoittamasta kappaleesta "On lupa toisesta huolta kantaa" ei löydy nuottia Suomen kirjastojen kokoelmista. Ilmeisesti sellaista ei ole edelleenkään julkaistu.
Kannattaa asioida omassa kirjastossa ja käydä siellä ilmoittamassa tapahtumasta. Ilmoituksen yhteydessä on oltava mukana kuvallinen henkilöllisyystodistus, että kirjastossa tiedetään, kuka lopetusilmoituksen on tehnyt. Käytännössä kirjasto odottaa ja toivoo, että ilmoituksen tekee lähiomainen eikä kuka tahansa.
Heikki Poroila
Metsä ääniä -nimistä runoa ei löytynyt Lauri Pohjanpään kokoelmista. Kollegani kutenkin tunnisti runon. Sen nimi on Metsän puhelu. . Toiseksi viimeinen säkeistö on lähes muistamasi mukainen: vain sanan maailmassa tilalla on kaupungeissa. Runo on Helmet-kirjastoissa ainakin Pohjanpään kokoelmissa Metsän satuja ja Valitut runot. Se löytyy myös tämän blogin sivuilta:
http://laguuni.blogspot.fi/2008/04/metsn-puhelu.html
Kysyin asiaa Helsingin hautauspalvelusta, joka järjestää merituhkauksia Helsingissä. Atlantti on laaja, ja jokaisella maalla on omat lakinsa ja byrokratiansa, mutta ei välttämättä hautaustoimilakia ja mereen tuhkausta, kuten Suomella. Esimerkiksi Espanjalla ei ole vastaavaa mereen tuhkausta kuten Suomessa. Suomi on siis edelläkävijä hautaustoimilakiin liittyvissä asioissa. Helsingin hautauspalvelu kehotti ottamaan yhteyttä kyseisen maan konsulaattiin, josta saa tarkemmat ohjeet ja tiedot tarvittavista papereista, uurnan sinetöinnistä jne.
Suomen kansalaisten hautausta (Suomessa) säätelee hautaustoimilaki,johon voi tutustua Finlexissä:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030457?search%5Btype%5D=pi…
