Hell on nimien yhteydessä muunnos sanasta häll. Häll-sanan merkitys on paasi, luoto tai takkakivi, tulisija, liesi. Paatta käytettiin yleensä vastineena, kun ruotsinkielisiä nimiä suomennettiin. Esimerkiksi Juho Kusti Paasikivi oli syntyjään Johan Gustaf Hellstén.
Lähteet:
Lampén, Lea. Ruotsalais-suomalainen suursanakirja = Svensk-finsk storordbok. 7. muuttamaton painos. WSOY 1986. S. 301.
https://sv.wiktionary.org/wiki/h%C3%A4ll
https://sv.wiktionary.org/wiki/Hellstr%C3%B6m
https://kaino.kotus.fi/fo/?p=article&fo_id=FO_ca2d619081095c4c7b62b2787…
https://www.saob.se/artikel/?unik=H_1803-0129.1JWk&pz=5
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juho_Kusti_Paasikivi
Kirjasto ottaa vastaan lahjoituksia sillä ehdolla, että mikäli tarvetta lahjoitetulle kirjalle ei ole, kirjasto voi myydä tai lahjoittaa sen edelleen.
Kokoelmiin ei oteta kaikkia kirjoja, ainoastaan sellaista, jolle on käyttöä. Jos kirjaa löytyy jo runsaasti kirjaston kokoelmasta tai kyseessä on vanhentunut tietokirja, ei silloin sille ole tarvetta. Myöskään Valittujen Palojen Kirjavalioita ei oteta kirjaston kokoelmaan.
Sellon kirjaston yhteystiedot:
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Sellon_kirjasto/Yhteys…
Matti Rossi (2009) suomentaa kysymyksessä siteeratun tekstikatkelman näin:
Tämän tarinan saa kelpo miehen poika
kuulla oppiakseen moneen kertaan,
eikä Crispinuksen ja Crispianuksen päivä
mene koskaan mailleen ilman, ettei meitä
silloin muistettaisi, meitä muutamia,
näitä veljiämme.
Paavo Cajanderin suomennoksessa (1905) sama kohta kuuluu seuraavasti:
Tarinan ukko kertoo pojalleen,
Ja tästä päiväst' alkain aikain loppuun
Ei päivä Crispianuksen niin pääty,
Ett'emme tulis puheeks me, me harvat,
Me onnellisen harvat, veljet kaikki.
Vaikuttaa siltä, että kysymääsi laulua ei ole suomennettu. Tässä muutamia englantilaisia kansanlauluja, jotka on suomennettu.
- Aikaisin aamulla (Early one morning): suomenkieliset sanat ovat ainakin kirjassa Laulumatti: lauluja arkeen ja juhlaan / [toimittanut] Paavo Alanne
- Lilja, ruusu ja kirsikkapuu (Scarborough fair): sanat esim. Suuri toivelaulukirja 5
- Sait multa kukkaset toukokuun (Greensleeves): sanat esim. Suuri toivelaulukirja 1, Kultainen laulukirja, 400 suosikkilaulua
Satu on ilmeisesti Sakari Topeliuksen Kasper (Kasperi) ei saanut oppia mitään. Turun Kaupunginkirjaston Lasten-ja nuortenkirjaston kirjoista se löytyy seuraavista lukukirjoista: Alakansakoulun lukemisto (Immi Hellen ym., Valistus 7.p.1944); Haavio, Martti ym.: Kultainen lukukirja (WS 5.p.1965; Lapsuuden kultamailla (Aukusti Salo, Otava 4.p.1924); Kansakoulun lukukirja I (K.A.Horma ym, WS 16.p. 1948).
Hei!
Et ole ensimmäinen, joka tätä asiaa kysyy. Soturikissat on laaja seikkailusarja ja joskus tuntuu, että juuri tämän sarjan kohdalla on vaikea antaa selkeää "Sopii tämän ja tämän ikäisille" -vastausta. Nuorin lukija, jonka tiedän, on ollut 8-vuotias ja tämän myötä toteankin, että kirjojen sopivuus riippuu todella paljon lukijasta ja siitä kuinka paljon on lukenut jo ennestään. Soturikissoissa on joitakin raakojakin kohtauksia, jotka voivat tuntua herkemmistä lukijoista pahalta. Mutta sarja ei ole pelkkää raakuudesta toiseen hyppimistä. Itse antaisin kolmosluokkalaisen kokeilla sarjan lukemista. Jos sarja ei tunnu lukijasta hyvältä, niin sen voi aina lopettaa kesken.
Tässä erikoiskirjastojen kokoamia viitteitä. Ne ovat Kehitysvammaliiton kirjaston, Lastensuojeluliiton kirjaston sekä Keskuspuiston ammattiopiston kirjaston kokoamat. Voi ottaa myös näihin kirjastoihin yhteyttä suoraan saadaksesi lisätietoja, yhteystiedot löydät mm. Vastaajakirjastot-listastamme.
Auringonsäteitä pilvien takaa : kasvoja kehitysvammaisuudelle
Helsinki : Kehitysvammatuki 57 ry., 2001. - 32 s. : kuv. ; 30 cm
-vammaisten lasten vanhempien kertomuksia
Elämän vuoristoradalla / Lohjan vanhempainryhmä
Lohja : Tekijät, 2008. - 66 s. : kuv. ; 21 cm
- vanhempien kertomuksia vammaisista lapsistaan
Myös sähköisenä, linkki:
http://www.lohja.fi/Liitetiedostot/perusturva/elämän%20vuoristoradalla%…
Fournier, Jean-Louis
Isi, mihin mennään...
Valitut novellit I-II (suomentanut Juhani Konkka, WSOY) on hyvä lähtökohta Tsehov-kokoelmalle.
https://www.finna.fi/Record/heili.599521
https://www.finna.fi/Record/heili.599522
Valitut novellit -kokoelmaa täydentää hyvin Mestarinovelleja I-II -kokoelma (suomentaneet Ulla-Liisa Heino ja Marja koskinen, Otava)
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.3503102
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.561297
Valitut novellit I-II ja Mestarinovellit I-II sisältävät suuren osan Tsehovin keskeisistä novelleista. Näitä ovat esimerkiksi Sali n:o 6, Nainen ja sylikoira, Ikävä tarina, Aro, Sotamies Gusev ja Suudelma. Mutta koska ei ole olemassa Tsehovin novellien koottua laitosta, myös moni tärkeä novelli...
Kirjassa Tiedon tuolla puolen : kertomuksia yliluonnollisista tapahtumista kautta aikojen (Valitut palat, 1997) kerrotaan kahdesta englantilaisesta akateemisesta naisesta, jotka Ranskan-matkallaan 1900-luvun alussa tekivät selittämättömän aikamatkan 1700-luvun aikaiseen Versailles'n palatsin puistoon.
Charlotte Anne Moberly ja Elinor Jourdain julkaisivat kokemuksistaan kymmenisen vuotta matkansa jälkeen salanimillä Morison ja Lamont kirjan An adventure. Sitä on edelleen saatavissa kirjakaupoista; nykyisen - oikein tekijänimin varustetun - laitoksen nimi on Ghosts of the Trianon. Kirjan pohjalta on 1980-luvun alussa tehty elokuva Miss Morison's ghosts [http://www.imdb.com/title/tt0124008/].
Lisätietoa The Museum of Hoaxes -verkkosivulla:...
Kirjasta Nummelin, Juri: Eemu, Ukri ja Amelie : 2000 kaunista ja harvinaista etunimeä löytyy seuraava tieto:
"Mino viittaa joko kreetalaiseen kuningas Minokseen tai labyrintin pelottavaan härkäpäiseen hirviöön, Minotaurukseen. Oli miten oli, nimeä on annettu yhteensä 17 kappaletta, joista yksi on ollut nainen. Etelä-Euroopassa nimi on yleinen miehen etunimi. Firenzen koulun kuvanveistäjä Mino da Fiesole."
Muut etunimiä käsittelevät kirjat eivät tunnista Mino-nimeä. Tuo em. kirja on ilmestynyt vuonna 2005, joten lukumääräisesti Mino-nimisiä saattaa tällä hetkellä olla enemmän kuin tuo 17.
MTK:n lakimies Pekka Airaksinen kertoi, että metsälaki edellyttää, että mikäli metsää hakataan on siitä tehtävä metsänkäyttöilmoitus ja viiden vuoden sisällä on istutettava uudet taimet tilalle, eli asia on lakisääteinen.
Metsälaki:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961093
Se kuinka kauan metsä on taas entisensä näköinen riippuu maaperästä sekä leveysasteesta. Suomessa kasvukausi on varsin lyhyt, joten vie vuosikymmeniä ennen kuin metsä on ns. täysikasvuinen.Lisätietoja voi tiedustella MTK:sta: http://www.mtk.fi/
Topelius kirjoitti ruotsiksi. Hänen teoksensa kyllä käännettiin suomeksi, kääntäjinä mm. Juhani Aho ja Paavo Cajander.
Harhauttavaa Topeliuksen tapauksessa on, että hänestä on suomeksi usein käytetty etunimeä Sakari tai Sakarias, vaikka oikeasti hän oli Zacharias.
Kirjastolla käytössä olevista lähteistä ei löytynyt tietoa siitä, että nuo kaneliomenalajikkeet olisivat vähemmän terveellisiä kuin muutkaan. Omenalajikkeita esittelevissä kirjoissa olisi varmasti kerrottu, jos kyseessä olisi sellainen lajike, jota ei voi paljon syödä kerralla.
Ruokaviraston sivuilla kerrotaan kumariinista näin: Kumariini on aromaattinen yhdiste, jota esiintyy luonnossa monissa kasveissa. Elintarvikkeissa sen pääasiallinen lähde on kaneli, huomattavasti pienempiä määriä on muun muassa mustikassa, vihreässä teessä ja sikurissa. Tälläkään sivulla ei omenoita mainita erikseen, että eiköhän niitä ole ihan turvallista syödä.
Nimi Brutus on alunperin kehittynyt pilkkanimestä suvun tunnusnimeksi "cognomeniksi" ja sittemmin etunimeksi. Latinaksi brutus tarkoittaa "hidas, tyhmä". Latinan kielen sanojen merkityksiä voi etsiä esim. Streng, Latina-suomi sanakirjasta. Kuuluisin Brutus lienee Marcus Iunius Brutus, joka oli mukana salaliitossa, joka johti Caesarin murhaan. Marcus Iunius Brutus oli aikanaan varsin sivistynyt ja oppinut mies, joten lisänimen alkuperäinen merkitys oli tässä niin kuin monessa muussakin tapauksessa menettänyt sisältönsä jo antiikin aikana.
Kysyjä etsinee nuotteja Martti Turusen salanimellä P. Marttilainen säveltämään ja sanoittamaan valssiin "Meren aalloilla". Nuotit löytyvät esimerkiksi seuraavista kokoelmista:
"Terveiset ulapalta" (Fazer 1993) melodianuotinnos ja sointumerkinnät
"113 kitaralaulua" (Fazer 1978) melodianuotinnos ja sointumerkinnät
"Tuulta purjeissa" (Kotkan meripäivät 1988) melodianuotinnos ja sointumerkinnät
"Karhun sävel" (Muusa 1996) melodianuotinnos ja sointumerkinnät
Sellaista nuottijulkaisua, jossa olisi esimerkiksi pianosäestys, ei laulusta valitettavasti löydy.
Heikki Poroila
Sanojen alkuperää kannattaa lähteä etsimään etymologisesta sanakirjasta. Suomen etymologinen sanakirja löytyy nykyisin verkosta: https://kaino.kotus.fi/ses/
Sanalle "hautausmaa" etymologinen sanakirja ei anna selitystä, mutta sanalle "hauta" antaa:
hauta (Agr; yl.), merk. myös ’hauduttamalla nauriista, lantusta t. perunasta maahan kaivetussa kuopassa t. padassa valmistettu ruokalaji, haudikkaat’ / ’Grab(en), Grube; Dünst-, Schmorgericht’, haudata, hautajaiset ~ ink ka hauta | ly haud, haude̮ ’hauta, kuoppa; naurishaudikas’ | ve haud, houd ’kuoppa’ | va auta | vi haud | li ōda ’hauta’ (sm > lp hawˈde ’hauta’)
Nyttemmin on esitetty kaksi eri alkuperän selitystä:
Kyseessä on vanha germaaninen lainasana, ja verbi hautoa on johdettu...
Näyttäisi tosiaan siltä, että Tauben lauluja on hyvin huonosti saatavilla suomeksi. ”Nocturne” löytyy suomennettuna ”Suuren toivelaulukirjan” osasta 6 (s. 118) Pertti Reposen suomennoksena, joskin suomennos taitaa olla vain osa alkuperäisestä ruotsinkielisestä laulusta.
Etsin kappaleita Viola-tietokannasta selaamalla läpi kaikki Tauben sanoittamat suomenkieliset laulut, mutta sopivia ei löytynyt. Katsoin myös Suomen äänitearkiston tietokannasta lauluja ruotsinkielisten alkuteosten nimillä, mutta sekään ei tuottanut tulosta. Myöskään Lahden kaupunginkirjaston runotietokannasta ei löytynyt mainintoja Tauben sanoitusten suomennoksista. ”Nocturnea” lukuun ottamatta lauluja ei siis ilmeisestikään ole suomennettu. Monia muita lauluja Taubelta on...
Kysyin asiaa tutulta hammaslääkäriltä. Hänen mukaansa yksi syy saattaa olla se, että sähköhammasharjan käyttö on motorisesti niin helppoa, että samalla voi tehdä muita asioita. Tavallisen hammasharjan käyttö taas vaatii keskittymistä harjaavaan liikkeeseen.
Etsitty kirja on mitä todennäköisimmin Karttakeskuksen Suomen 100 -sarjassa vuonna 2008 julkaistu Aimo Kejosen Kansantarinat. Se esittelee maakunnittain sata kansantarinoiden paikkaa. Kustakin paikasta kerrotaan siihen liittyvä tarina ja listataan muita samantyyppisiä kertomuksia. Mukaan mahtuu kertomuksia tontuista ja haltioista, kummituksista ja jättiläisistä, noidista ja eläimistä, mutta myös elävistä ihmisistä.
