Runomittoja voidaan luokitella niiden ominaisuuksien mukaan. Perustavanlaatuinen ero on jako poljennollisiin ja poljennottomiin runomittoihin. Poljennolliset jaetaan edelleen neljään eri runojalkaan, jotka ovat jambi, trokee, daktyyli ja anapesti. Tällaisia runoja (etenkin ääneen) lukiessa huomaa heti niiden poljennon, rytmin, joka syntyy painollisten ja painottomien, eri pituisten tavujen vaihtelusta.
Runojaloista jambi ja anapesti ovat nousevia mittoja, trokee ja daktyyli laskevia. Nouseva vaikutelma syntyy siitä, että säe alkaa painottomalla tavulla, jota seuraa painollinen. Tuttu esimerkki jambista on Suvivirsi: jo JOUtui ARmas AIka. Laskevat runomitat alkavat puolestaan painollisilla tavuilla. Kalevalamitta, nelipolvinen trokee, on...
"Pihtiputaan Mummon isäksi" on henkilöitävissä Allan Liuhala, lehtimies ja lehtimiestyön opettaja Tampereen yliopistossa, jossa hän journalistin uransa ohessa opetti koko 60-luvun.
Ilmauksen syntyajankohta on varhainen 1960-luku: "'Pitää kirjoittaa niin, että Pihtiputaan Mummokin se ymmärtää', livahti kerran 1960-luvun alun opetustilanteessa Liuhalan suusta."
Pihtipudas valikoitui mummon kotipaikaksi "paljolti siksi, että Pihtiputaalla asui urheiluvaikuttaja Tahko Pihkala, Liuhalan isän kaveri."
Mummon päätyminen osaksi ilmausta juontaa juurensa Liuhalan kotioloihin: "Liuhalan perheeseenhän kuului Tampereen-vuosina mummu, anoppi. 'Mummu oli meidän perheen aarre ja rikkaus. Lapset olivat hänelle kaikki kaikessa', Liuhala kehuu. -- 'Voi olla...
Marjutin päivä 15.8. on tullut almanakkaan vuonna 1964. Alkuaan kyseessä on Marja-nimen hellittelymuoto samoin kuin ovat mm. Marju ja Marjukka. Marjut oli suosiossa etenkin 50-70-luvuilla, 2000-luvun alussa nimen on saanut vuosittain keskimäärin parikymmentä lasta.
(Lähde: Anne Saarikalle & Johanna Suomalainen: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, Gummerus 2007.)
Yleisenä periaatteena kunnia- ja ansiomerkkien osalta on se, että suomalainen sotilas ottaa vastaan vain virallisia ulkomaisia kunniamerkkejä. Ulkomainen ansiomitali tai -risti voidaan hyväksyä kannettavaksi sotilaspuvussa, jos merkin on myöntänyt maan valtioneuvosto (vast) tai puolustusvoimat (vast) ja jos merkki on myönnetty ansioista esimerkiksi ulkomailla pitempiaikaisessa palveluksessa kunnostautuneelle henkilölle.
Pääesikunnan henkilöstöosaston normin mukaan palveluksessa olevien sotilashenkilöiden tulee anoa ulkomaisen kunnia- tai ansiomerkin kanto-oikeutta sotilaspuvussa puolustusvoimain komentajalta. Reserviläiset eivät ano kanto-oikeutta, mutta heidän tulee sotilaspuvussa esiintyessään noudattaa kunnia- ja ansiomerkeistä...
Karjalaisen nuorisoliiton sivuilta löytyy vähän tietoa sekä leikin alkuperästä että tekstin käännöksistä. Hura hura häitä on Suomen levinnein laululeikki, joka kuuluu porttileikkien ryhmään. Porttileikkejä on leikitty kaikkialla Suomessa. Porttileikki Bro bro bröllop on saapunut Ruotsista ja se on saanut Suomessa monia eri käännöksiä. Se tunnetaan mm. nimillä Hura hura heijaa, Hura hura häitä, Huuda huuda häitä, Bro bro brella ja Rump rump rellaa. Hura hura heijaan sanat ovat Lavansaarelta ja lähteenä on käytetty Karjalaisen nuorisoliiton Hiiren virs, katin tarina -julkaisua.
Hura hura häitä, kello löi jo kaksitoista, keisari seisoo palatsissaan.
Niin musta kuin multa, niin valkea kuin lunta. Mitä varten sotamies on parempi kuin herra?
Se...
”Suomalainen paikannimikirja” (Karttakeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus , 2007) kertoo, että Nastolassa sijaitsevan kylän nimellä ”Villähde” on kaksi mahdollista alkuperää. Se perustunee ruotsinkieliseen nimeen ”Villähtis”. Alkuosa saattaisi olla viitata sanaan ”villi” merkityksessä ’rajusti pulppuava, aina vuotava’. Toisaalta vanhojen lähteiden mukaan nimi on saattanut olla alun perin ”Viljonlähde”. ”Viljo” taas merkitsisi ’kylmää, koleaa’. Nimen loppuosan kuvaamaa lähdettä ei ole pystytty paikallistamaan, mutta ehkä siellä on tosiaan joskus sijainnut rajusti pulppuava tai kylmä lähde.
16.6.1950 Suomi maksoi takaisin Yhdysvalloille ensimmäisen maailmansodan aikaista lainaansa 159 619 US $. (Vuosisatamme kronikka, s 710 )
Tämä ei ollut sotakorvaus.
Katso myös http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-9n78.htm
Kyseessä on kuvauksen perusteella Urho Kekkosen juhlaraha vuodelta 1975. Suomen rahapajan sivulta löytyy tieto, että hopeisen kolikon on suunnitellut Heikki Häiväoja ja sitä on lyöty 1 000 000 kappaletta. https://www.rahapaja.fi/palvelut-kerailijoille/suomalaiset-juhlarahat-listaus/
Kolikon arvoon vaikuttavat monet seikat, etenkin sen kunto. Netin myyntipalstoja selaamalla voi saada suuntaa rahan arvosta. Tällä hetkellä löytämissäni myynti-ilmoituksissa siitä pyydetään noin 5-15 euroa.
Rakkaalla työvälineellä on monta nimeä, mutta selityksiä näille ei tahdo löytyä. Nahan rei'ittämiseen käytettyä tarvekalua on kutsuttu nahkapaskan ohella mm. paskoksi, paskoraudaksi, läpipaskoksi ja reikäraudaksi. Reikärauta on tästä joukosta helposti ymmärrettävissä, mutta jo Agricolan sanavarantoon kuulunut paska tai Gananderin 1700-luvulla sanakirjaansa tallentama silmätulehdusta (trakooma) merkitsevä pasko ovat jo huomattavasti hämmentäviä tapauksia tässä yhteydessä. Paskominen voi tarkoittaa jonkin pilaamista. Vaikka rei'itetyn nahan voisi jossakin mielessä ajatella olevan "pilalla", tähän työkalun nimellä on tuskin haluttu viitata, kun reikä ja sen tekeminen on kuitenkin ollut tarkoituksellista. Ehkä parhaiten nahkapaskan onnistuu...
Aleksander Tugain ja Helene Garschinin, Tulion vanhempien, avioliitto ei kestänyt kauan: kun tuleva elokuvamies syntyi, nämä olivat jo eronneet. Theodor (Teuvo) oli heidän ainoa yhteinen lapsensa. Helene Garschin avioitui kahdesti uudelleen, ensin puolalaisen upseerin Peter Derodzinskyn, sitten suomalaisen Alarik Rönnqvistin kanssa, mutta sisarpuoliakaan Tuliolla ei ainakaan äidin puolelta ole. Tulion äiti "eli useiden ihailijoiden ja aviomiesten palvomana kahta ranskanbulldoggiaan hellien, mutta helli ilmeisesti eniten ainokaista poikaansa."
Tulio ei ollut naimisissa eikä hänellä omien sanojensa mukaan ollut lapsia. Tulio : levottoman veren antologia -kirjaan sisältyvässä kirjoituksessaan 'Fedja, ystävämme' Annikki Suni...
Suomen kielen perussanakirjan, (osa I. 1990, julkaisija Kotimaisten kielten tutkimuskeskus) mukaan kirkua taipuu seuraavasti: minä kirun, sinä kirut, hän kirkuu, me kirumme, te kirutte, he kirkuvat.
"Jokainen meistä seisoo yksin maan sydämessä auringonsäteen lävistämänä ja yhtäkkiä on ilta" on Quasimodoa, tuntemattoman kääntäjän tulkinta Nobel-lyyrikon runosta Ed è subito sera (Ja äkkiä on ilta). Tämän lyhyen runon kirjoihin päätyneitä suomennoksia on kaksi - Elli-Kaija Könkään ja Aale Tynnin - eikä tämä ole niistä kumpikaan.
Kysymyksen tekstin loppuosan kirjoittajasta ei ole tietoa. Kenties joku kynäilijä on ollut sitä mieltä, että Quasimodon kolmisäkeinen runo sellaisenaan on liian lyhyt ja täydennyksen tarpeessa. En onnistunut löytämään näitä säkeitä mistään ilman tuota Quasimodolta lainattua aloitusta, joten vaikuttaisi siltä, ettei kyse ole jostakin muusta lähteestä peräisin olevasta erillisestä Ed è subito...
Aamulehden vanhat numerot löytyvät Tampereen kaupunginkirjastosta mikrofilmattuina. Mikrofilmeiltä on mahdollista tulostaa, joten tarvittaessa halutun numeron etusivusta on saatavissa kopio.
http://www.tampere.fi/kirjasto/tieto/mikrofilmatut_sanomalehdet.pdf
Runo If löytyy Antero Mannisen suomennoksena (Jos) Kipling-valikoimasta Valkoisen miehen taakka (WSOY, 1976). Manninen on päivännyt kirjaan laatimansa esipuheen elokuussa 1975, joten otaksuttavasti suomennostyö on tehty samana tai edellisenä vuonna.
Kyseessä on Zacharias Topeliuksen opettavainen satu nimeltään Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Siinä perheen vanhemmat soimaavat isoisää, joka vapinaltaan läikyttää ruokaansa, ja lopulta asettavat hänet syömään nurkkaan puupurtilon kanssa. Perheen nelivuotias poika vuoleskelee puupalikkaa, ja vanhempien tiedusteltua mainitsee siitä tulevan purtilon. Eikä suinkaan porsaalle, vaan isälle ja äidille, jotka vanhoiksi tultuaan pääsevät siitä syömään nurkkaan, kuten isoisäkin. Tämä saa vanhemmat tajuamaan oman kiittämättömyytensä ja kovasydämisyytensä. Seuraa anteeksipyyntö isoisältä ja lupaus kunniasijasta perheen ruokapöydässä. Sadun lopussa muistutetaan neljännen käskyn merkityksestä. Sama aihe esiintyy myös Grimmin sadussa Vanha vaari ja...
Yleisöäänestyksellä haettiin lintua, joka sopisi Suomen kansallislinnuksi. Tämän äänestyksen voitti joutsen ja Suomen Lintujensuojeluneuvosto valitsi joutsenen virallisesti Suomen kansallislinnuksi 1981.
Maakuntalinnusta on järjestetty kansanäänestys vuonna 1985.
http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/maakuntalinnut.shtml
http://yle.fi/elavaarkisto/haku/#/toimituksen%20koostama/Maakuntalintum…
Esimerkiksi Lasse J. Laineen teoksessa Lintuharrastajan opas kerrotaan, että linnuilla on hormonaalisesti säädelty vuosirytmi, joka ilmoittaa päivien lyhenemisestä ja pitenemisestä. Linnut myös aistivat ilmanpaineen muutokset. Toisaalta kirjassa kerrotaan, ettei lintujen muuttotaitoa ole vieläkään täysin selvitetty.
Matti Torkkomäen ja Dick...
Kalevalaseuran vuosikirjassa 45 (1965) kerrotaan Jyväskylän paikannimistä. Tourula oli yksi Jyväskylän alkuperäisistä jakokunnista ja saanut nimensä Touru-nimisestä suvusta. Tourujoki on saanut nimensä vanhan Tourun talon mukaan.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksessa Sukunimet (2000) kerrotaan, että sukunimet Touru, Tourula, Tourunen saattavat olla samaa perua kuin nimi Toura. Tähän nimeen saattaisi sisältyä skandinaavisen Thor-alkuisen miehennimen mukaelma ja se voisi kertoa skandinaavisista vaikutuksista (Thor, ukkosenjumala).
Lauri Pohjanpään runo Jänikset alkaa sanoilla: Emo-jänis tuli pyrynä metsän rajaa, kun poikineen isä teki talvimajaa. Runo löytyy ainakin Pohjanpään kokoelmista Metsän satuja sekä Kaipuu ylitse ajan -kokoelmasta samoin kuin Pohjanpään Valitut runot -kokoelmasta. Käänny lähikirjastosi puoleen.
Eri lähteistä koottujen tietojen mukaan maailmassa olisi tällä hetkellä yli 600 miljoonaa autoa. Lähteitä mm.
http://en.wikipedia.org/wiki/Automobile
http://www.taloussanomat.fi/liikenne/2008/05/30/arvio-autojen-maara-nel…
http://www.worldometers.info/cars/
