Porin kaupunginkirjastossa on seuraavia luotsilaitosta ja luotseja käsitteleviä kirjoja:
- Kaukiainen, Yrjö: Navigare necesse: merenkulkulaitos 1917-1992
- Laurell, Seppo: Majakat
- Merilahti, Juhani: Luotsiliitto 1918-1978
- Suomen luotsi- ja majakkalaitoksen historia 1 ja 2.
Kirjojen saatavuuden voi tarkistaa internetistä Porin kaupunginkirjaston Santsi-aineistorekisteristä osoitteessa http://kirjasto.pori.fi/riimi/zgate.dll .
Suomen merimuseon ja Merenkulkulaitoksen tuottamat sivut Suomen merimajakoista ovat osoitteessa http://www.fma.fi/lighthouses .
Varsinaisesti Merikarvian ja Ouran luotsiasemaa käsittelevää kirjallisuutta ei löytynyt muutamia lyhyitä mainintoja lukuunottamatta. Martti Santavuoren Merikarvian historiakaan ei mainitse...
Kyllä, kannattaa lukita ainakin sellaisen kirjan varaus, jossa näkee olevansa hyvin kärjessä. Kuusi viikkoa ei toisaalta ole kuin kahden lainaajan sallitun laina-ajan pituinen, joten jos on jonossa kymmenien päässä, ei ehkä maksa vaivaa. Täytyy vaan muistaa sitten käydä "avaamassa" varaus, kun pystyy taas noutamaan.
Heikki Poroila
Kianto kirjoitti Punaisen viivan loppuluvut saatuaan "verisen iskun vasten sydäntä", kun hänen esikoispoikansa Kalevi oli kuollut tuberkuloottiseen aivokalvontulehdukseen. "Sama kohtalo joka käsittämättömän, suuren ja ankaran Pyhän Jumalan sallimuksesta oli tapahtunut Korpiloukolla, oli kirjoittaessani mainittua opusta tapahtunut myös minulle."
Tuberkuloosin osuus suomalaisten kokonaiskuolleisuudesta oli noussut 13%:iin 1900-luvulle tultaessa. Tuberkuloottinen aivokalvontulehdus kuului taudin nopeasti kuolemaan johtaviin muotoihin ja siihen menehtyi varsinkin pieniä lapsia.
Kun Kianto sai idean romaaniinsa, hän halusi tehdä tarkkaa työtä. Siksi hän kirjoitti vanhalle ystävälleen kauppias Heikki Turuselle kirjeen, joka sisälsi kuusi sivua...
Henkikirjoituksen mukaan Uudessakaupungissa oli vuoden 1952 alussa 4308 asukasta. Vuodesta 1950 vuoteen 1960 kaupungin väkiluku lisääntyi noin 250 asukkaalla: vuonna 1950 uusikaupunkilaisia oli 4290, vuonna 1960 henkikirjoituksen ilmaisema asukasmäärä oli 4536.
Vuonna 1945 aloitetun sotakorvaustuotannon myötä alun perin pienestä Uudenkaupungin Telakka Oy:stä tuli nopeasti kaupungin suurin työnantaja, ja Neuvostoliiton sotakorvaussuoritusten jälkeen jatkuvasti tekemät tilaukset työllistivät telakkaa vielä pitkään tämän jälkeenkin. Vuoden 1966 lopussa henkilökuntaa oli 550. (Yhtiö myytiin Rauma-Repolalle vuonna 1973 ja fuusioitiin 1976. Vuonna 1991 telakan osti uusi Uudenkaupungin Telakka Oy, joka meni vararikkoon 1993...
Suomen kirjailijaliiton sivuilla on aiheesta tietoa otsikon Kirjailijoiden toimeentulo alla:
Tilastoja ja tutkimuksia - Suomen Kirjailijaliitto
Journalismin opiskelijoiden verkkojulkaisun tutka.pro-sivulla on artikkeleita, joista löytyy myös tietoa:
Suomalainen menestyskirja voi myydä myös vähän – Tutka
Kirjailijat kärsivät, kun äänikirjapalvelut kasvavat nopeasti – Tutka
Viihtyisyyden ja kodikkuuden määritelmästä en valitettavasti onnistunut lähteitä löytämään, mutta Vaski-kirjastoissa on saatavilla useita kahviloihin ja kahviin liittyviä kirjoja, joista voisi olla apua. Tässä joitakin lupaavalta vaikuttavia - voit hakea Vaskin verkkosivulta (https://www.vaskikirjastot.fi/web/arena) lisää kirjoja esim. hakusanoilla "kahvi" ja "kahvilat":
Peti & safka : hotelli- ja ravintola-alan perusteet. 2002. Helsinki: Tammi. (luku kahvilapalveluista)
Cafés and bars : the architecture of public display. 2007. London: Routledge.
Let's go out! : interiors and architecture for restaurants and bars. 2012. Berlin: Gestalten.
Interior pop!. 2011. Berkley: Gingko Press.
Nieminen, Petri. 2014. Kahvi : suuri suomalainen...
Oulun kaupunginkirjaston pääkirjaston lehtisalissa (1. krs) on USB-korppuasema. Sen saa kirjastokortilla tai henkkarilla käyttöönsä lehtisalin asiakaskoneelle, jossa voi sitten siirtää korpulta (eli 3,5" disketiltä) tietoja omalle USB-muistitikulle. Korppuasemaa ei tarvitse varata, riittää kun kysyy lehtisalin palvelutiskiltä.
Fraasin alkuperästä kerrotaan Asikkalan Tallukkajalat -yhdistyksen verkkosivuilla http://www.suomenlatu.fi/asikkalantallukkajalat/ . Sivun ylälaidassa olevaa Historia-linkkiä klikkaamalla löytyy kohta Nimen historiaa.
Laki ei rajoita asiakkaan auttamista siinäkään tapauksessa, että asiakas olisi kopioimassa jotain, mitä kirjasto ei voi asiakkaalle kopioida. Auttaminen ja kopiointinapin painaminen ovat eri asioita.
Äänikirja kuuluu niihin teoksiin, joita kirjasto voi asiakkaan pyynnöstä kopioida asiakkaan yksityiseen käyttöön. Auttamisen lisäksi voi siis itse kopioinninkin tehdä asiakkaan puolesta. Tämä oikeus ei koske suojattua musiikkia ja elokuvaa.
Heikki Poroila 24.4.2014 klo 21.32
Monia uutuuskirjoja joutuu valitettavasti jonottamaan hyvin pitkään. Helmet-kirjastojen uutuuksien varausjonoissa on pisimmillään jopa useita tuhansia varaajia kirjanimekettä kohti. Virpi Hämeen-Anttilan Juhannusyön painajainen -kirjaa jonottaa tällä hetkellä 432 varaajaa, ja kirjaa on Helmet-kirjastoissa yhteensä 124 kappaletta. Juhannusyön painajainen -kirjan tämän hetken viimeinen varaaja saanee kirjansa 4-5 kuukauden kuluttua, jos asiakkaat palauttavat kirjansa ajoissa.
https://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Sjuhannusy%C3%B6n%20painaja…
Todellista varausjonoa lyhentää jonkin verran se, että yleensä varausten joukossa on onkin verran lukittuja varauksia, eli varauksia, joihin palautuva...
Hei,Kuvauksen mukaan tuo voi olla vanhan versio Jean Patoun Joy-parfyymista. Liitteenä kuva. Kyseisestä parfyymista löytyy netistä myös versio erilaisella kotelolla, jos se sopii muistikuviin paremmin.
Voit palauttaa Helmet-kirjastosta lainaamasi aineiston mihin tahansa muuhun Helmet-kirjaston toimipisteeseen. Ainoa poikkeus tästä ovat esineet, jotka pitää palauttaa siihen kirjastoon, josta ne on lainattu.
https://www.helmet.fi/fi-FI
Patricia M. St. Johnin suomeksi käännettyjä kirjoja voit etsiä Fennica-tietokannasta, Suomen kansallisbibliografiasta. Tietokanta löytyy osoitteessa http://finna.fi ja se on vapaasti käytettävissä. Tietokannasta voi hakea kirjailijan nimen lisäksi myös alkuperäisellä kirjan nimellä.
Helmet-kirjastokortin myöntämiseen tarvitaan Suomessa oleva osoite. Et kuitenkaan menetä korttia, jos muutat Suomesta pois. Voit hyvin siis käyttää Helmetin tarjoamia e-kirjoja. Huolehdi siitä, että tiedoissasi on oikea sähköpostiosoite. Jos et käytä kirjastokorttiasi kolmeen vuoteen, sinut poistetaan asiakasrekisteristä ja joudut hankkimaan uuden kortin. Kirjaston käyttöön lasketaan myös e-kirjojen käyttö.
Valitettavasti vuosikymmenten aikana kertyneitä kirjoitelmia ei ole tallella. Asiaa on kysytty palvelussamme aiemminkin, ja arkistostamme löytyvässä vastauksessa selvitetään tarkemmin, miksi näin on: https://www.kirjastot.fi/kysy/osallistuin-50-luvulla-helsingin-elaintar…
Lainan voi uusia netin kautta korkeintaan viisi kertaa. Sen jälkeen kirja on palautettava/käytävä sen kanssa kirjastossa. Jos kirjasta ei ole varauksia, voit lainata sen uudelleen ja sitten Sinulla on jälleen mahdollisuus uusia lainaasi viisi kertaa netin kautta, ellei kirjasta ole varauksia.
Kirjaa kissoille vaarallisista kasveista emme löytäneet, mutta esim. Kissojen Katastrofiyhdistys KKY ry:n sivuilla on tietoa kissoista ja kasveista sekä linkkejä muille aihetta käsitteleville sivuille:
https://kky-ry.fi/kissa-kasvit/
Sitaatti on Anne Brontën romaanin The Tenant of Wildfell Hall (1848) XXXII luvusta. Kyllikki Villan suomennoksessa Wildfell Hallin asukas (1994, s. 283) kyseinen kohta kuuluu näin:
[Aivan oikein, mutta minun käsitykseni mukaan] se, minkä maailma merkitsee romantiikan poltinmerkillä, usein on paljon lähempänä todellisuutta kuin yleisesti otaksutaan. Sillä tuskin nuoruuden nerokkaat ajatukset sen vuoksi ovat vääriä, että myöhemmän iän surkeat näkymät usein himmentävät ne.
https://www.gutenberg.org/files/969/969-h/969-h.htm
En löytänyt kyseistä aforismia Helena Anhavan runojen kokoelmateoksista. Selailin läpi teokset Ei kenenkään maa : mietteitä, havaittua 1971-1999, Runot 1971-1991 ja Käyn siellä vain unessa : runot 1991-2010. Internetissä se näyttäisi esiintyvän useimmin muodossa "Rakkaat lähtevät, jää tyhjä tila muistojen asua".
