Etsitty karhukirja lienee Lennart Hellsingin Lentävä kurpitsa (Weilin+Göös, 1976). Se on tarina Pikkukarhusta ja Isostakarhusta, jotka löytämästään siemenestä kasvattavat ihmeellisen kurpitsan ja muuttavat asumaan siihen. Tuulen mukana kurpitsa luisuu mereen ja siitä tulee karhuille suuri huvipursi. Kun kesän jälkeen sää alkaa kylmetä, karhut alkavat lämmittää kurpitsa-asumustaan ja lämmin ilma saa sen kohoamaan kuin ilmapallo. Pikkukarhun henkilökohtaiset tavarat (sateenvarjo, lapio, saappaat, onki, kirves) ovat hopeisia, Isokarhun kultaisia.
Hei!Valitettavasti kaikkia kriteerejä täyttäviä kirjoja ei oikein löydy. Yksissä kansissa julkaistut, yli tuhatsivuiset teokset ovat jo lähtökohtaisesti harvinaisia. Sivumäärällä hakeminen kirjastojärjestelmästämme ei harmillisesti myöskään onnistu, ainakaan "suurempi kuin" -menetelmällä, jota tämä kysymys vaatisi. Yksi kaikki kriteerit nähdäkseni täyttävä kirja kuitenkin osui silmään hyllyjä selatessa: Norman Mailer, Porton haamu, julkaistu alun perin 1991, 1073 sivua.
Heikin kesämuistoja -runo löytyy sivulta 16 Valistuksen vuonna 1963 julkaisemasta kansakoulun 2. luokalle tarkoitetusta Lukutunnin kirja -sarjan lukemisen oppikirjasta.
https://finna.fi
Fjodor Mihailovitš Dostojevskin teoksesta Zapiski iz podpol'â on kaksikin suomennosta. Valto Kallama suomensi teoksen vuonna 1959 nimellä Kellariloukko. Esa Adrianin suomennos Kirjoituksia kellarista vuodelta 1973.
https://www.kirjasampo.fi/fi
https://finna.fi/
Notes from Underground ja Letters from the underworld kuuluvat ainakin Helmet-kirjastojen kokoelmiin. Vanhempi englanninnos Notes from the Underground näyttäisin löytyvän Jyväskylän yliopiston kirjaston kokoelmista. Mikäli haluat lukea teoksen englanniksi, voit tilata sen kaukolainaan sitten, kun kirjastot taas aukeavat.
Nathan Myhrvoldin ja Francisco Migoyan Modernist Bread -teoksen (osa 3, s. 421-423) mukaan leivän kuivuminen johtuu jauhoissa olevan tärkkelyksen uudelleenkiteytymisestä. Leivän lämmittäminen kumoaa ainakin osittain tätä uudelleenkiteytymistä, mikä ilmenee leivän pehmenemisenä. Lisätietoa tärkkelyksen kemiasta löytyy seuraavasta osoitteesta:
https://molekyyligastronomia.fi/ruokaverstas-seinajoella/tarkkelyksen-kemiaa/'
Myhrvold ja Migoya suosittelevat kirjassaan vesilasin laittamista mikroaaltouuniin, kun kuivunutta leipäpalaa lämmitetään.
Tilanteen varalta on olemassa SETI:n laatima julkilausuma tai protokolla, joka löytyy täältä:
https://www.seti.org/protocols-eti-signal-detection
Asiaa on pohdittu Ylen verkkosivuilla olevassa artikkelissa, johon kannattaa käydä tutustumassa:
https://yle.fi/uutiset/3-10603255
Artikkelissa kerrotaan, että "SETI:n mukaan kuka tahansa ei siis saisi vastata itsensä tai edes valtionsa puolesta, vaan vastaus pitäisi lähettää koko ihmiskunnan puolesta, ja sen tulisi tehdä kansainvälinen ryhmä." Uhkaavissa tilanteissa asiaa käsiteltäisiin ensin YK:n turvallisuusneuvostossa.
Suomen kirjallisuuden käännökset -tietokannan mukaan Kytömäkeä ei ole paljoa käännetty muille kielille. Margarita on käännetty viroksi vuonna 2021, mutta muita käännöksiä Kytömäen kirjoista ei ole julkaistu.
Suomen kirjallisuuden käännökset -tietokanta:
http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/
Vironkielisen käännöksen julkaisutiedot:
http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/teos.php?id=18117&order=author&asc=1&l…
Rivit ovat Bertold Brechtin runon Sonett Nr. 19 lopusta.Runon suomennosta ei löydy painetuista lähteistä. Äänitteillä Miten enkeleitä vietellään : Lauluja Bertolt Brechtin runoihin rakkaudesta (1989) ja Lauluja rakastamisen vaikeudesta (1995) on Esa Kaartaman säveltämä laulu tähän runoon. Sanat on suomentanut Kaj Chydenius. Äänitteet ovat lainattavissa Helmet-kirjastoista, mutta niissä ei ole mukana laulujen sanoja.
Kannattaa mennä omaan lähikirjastoon ja kysyä, olisiko siellä tarvetta lahjoitettaville kirjoille. Kirjaston henkilökunta arvioi, otetaanko lahjat kokoelmiin. Varsinkin hyväkuntoisia kirjoja, joita ei ennestään ole kokoelmissa, otetaan mielellään vastaan.
Kunnalliskertomuksia ei löydy Inarin kirjastosta, vaan kunnalliskertomukset on varastoitu Inarissa johonkin muuhun paikkaan. Tähän vastaukseen ei ehtinyt tieto siitä, mihin. Rovaniemen kaupunginkirjasto on luetteloinut omistamansa kunnalliskertomukset nimellä toimintakertomukset: Inarin toimintakertomukset vuosilta 1957-1958 ja vuodesta 1960 eteenpäin löytyvät kyllä Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osastolta, mutta se on muun Rovaniemen pääkirjaston ohella suljettu kirjaston remontin ajaksi ainakin 31.5.2025 asti. Remontin aikana aineisto ei ole saatavilla, sen jälkeen toimintakertomuksia voi pyytää tarvittaessa lukusalilainaan oman kirjaston kautta.
Eino Pietolasta on niukasti saatavana tietoa painettuna.
Tässä muutamia lehtiartikkeleita::
AHVENAINEN, Ritva: Sinimustat 30-luvun Suomessa. Kaltio (1984) nro 1, s. 37-38
(Arvostelu Eino Pietolan teoksesta "Kytösavun aukeilla mailla)
TAIPALE, ilkka: Salatut sotavangit. Ydin (1987) nro 7-8 s. 45
(Arvostelu Eino Pietolan teoksesta "Sotavangit Suomessa 1941-1944)
HONKANEN, Anne: Eino Pietolan työhuoneessa sota on edelleen läsnä: 79-vuotiaan kirjailijan
tahtoa ei sairauskaan murra
Etelä-Suomen sanomat 25.7.1999
(kirjailijan haastattelu)
TALLIMÄKI, Jouko: Ei...
Sipoon ja Askolan kirjastot kuuluvat Helle-kirjastokimppaan. Niistä lainattua ei valitettavasti voi palauttaa pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoihin. Aineisto tulisi palauttaa mihin tahansa muuhun Helle-kirjastoon.
https://www.helle-kirjastot.fi/
http://www.helmet.fi/fi-FI
Asiasta ei näyttänyt löytyvän lähteitä, mutta joitakin selityksiä asialle tulisi mieleen, ja keskustelin asiasta myös työkaverieni kanssa.
Yksi syy raskaisiin oviin voi olla kestävyys. Usein raskaasta materiaalista valmistettu ovi ei kulu helposti runsaassa käytössä, jota kirjastoilla yleensä on. Ulko-oven pitää kestää myös erilaisia sääolosuhteita, esimerkiksi vettä ja kylmyyttä.
Turvallisuus lienee toinen syy. Jykevästä metalliovesta ei murtauduta sisään kovin helpolla, kun taas kevyempi ovi lienee helpompi murtaa. Lisäksi yleensä kirjastojen ovissa taitaa olla sulkimet eli ovipumput, jotka vaativat ovelle jonkin verran painoa, jotta ne toimisivat kunnolla.
Varmasti rakennuksen arkkitehtuurillakin on merkitystä asiassa. Jykevä ovi on...
Voisivatko klassikot Michael Enden Tarina vailla loppua tai C.S. Lewis'in Narnia -sarja sopia? Niissä ei ole yhtä synkkiä ja pelottavia käänteitä kuin mainitsemissasi. Tästä vastauksesta löytyy lista suomalaisesta nuorten ja nuorten aikuisten fantasiasta, https://www.kirjastot.fi/kysy/mita-nuorten-ja-nuorten-aikuisten. Niistäkin moni voi olla liian pelottava, mutta Timo Parvelan Tuliterä, Teira, Louhi eli Sammon vartijat -sarja voisi ehkä olla kiinnostava. Myös Erin Hunterin Soturikissat voisi olla hyvä, se on suosittu sarja. Mytologia kaikkineen voisi olla kiinnostavaa ja aika turvallista luettavaa, tässä hakutulos sanalla mytologia https://outi.finna.fi/Search/Results?lookfor=mytologia&type=AllFields.
Jarkko Laine on suomentanut Tomas Tranströmerin runon Svarta vykort I ja II kokoelmasta Det vilda torget (1983). Lähettämäsi katkelma on runon toisesta osasta.
Suomennos Mustia maisemakortteja I ja II julkaistiin ensimmäisen kerran Parnasson numerossa 4/1985. Suomennos sisältyy myös esimerkiksi teoksiin Maailman runosydän (1998), Runon suku : valikoima suomeksi elävää käännöslyriikka (1991) ja Vain unen varjo : kaipuun ja surun runoja (1997).
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/
Laulu jatkuu videolla alun italiankielisen säkeistön jälkeen espanjaksi näin:
Bienvenido el llanto y su consuelo
Y el presagio de nieve en el cielo
Bienvenido es el pianista, todas sus canciones
Los acordes que reflejan así
Lo que somos hoy
Mitään tarkkoja reseptejä kalliomaalauksissa käytettävälle maalille on vaikea sanoa, sillä kalliomaalaukset ovat niin pitkän ajan takaa, että nykyihminen voi vain arvailla niiden tarkkaa reseptiä. Tuija Wetterstrandin historiablogista löytyi kuitenkin kokeiluja erilaisista mahdollisista kalliomaalausten maaliresepteistä, joten näistä voisi ehkä olla sinulle hyötyä: Kokeellista arkeologiaa kalliomaalausten sidosaineilla. Loppuraportti. – Tuijan tarinoitaLisää aiheestä löytynee Wetterstrandin kirjasta: Jukka Parkkinen & Tuija Wetterstrand: Suomen kalliomaalaukset – Bongarin käsikirja. SKS, 2013.
Suomen kansallisbibliografia Fennican mukaan Edward Morgan Forsterin romaania The Longest Journey ei ole suomennettu.
https://kansalliskirjasto.finna.fi/
