Etsitty kirja lienee Dave Pelzerin Pimeän poika (Otava, 2003), "kaunistelematon tositarina äitinsä julmasti nöyryyttämän pojan kipeästä kasvusta ehjäksi aikuiseksi".
En ollut enää perheenjäsen missään käytännön mielessä. Äiti oli jopa lakannut käyttämästä nimeäni ja puhui minusta vain poikana. En saanut syödä aterioita perheen kanssa, en leikkiä veljieni kanssa enkä katsoa televisiota. Olin vanki. Koulun jälkeen tein heti kaikki taloustyöt, jotka äiti oli määrännyt minulle. Kun työt oli tehty, menin suoraan kellariin, jossa seisoin, kunnes äiti huusi minut korjaamaan ruokapöydän ja tiskaamaan astiat. Minusta oli tullut äidin orja.
Hei!
Nykyisin helpoin tapa lähestyä kirjastoja lienee sähköpostin lähettäminen kunkin kunnan kirjastoon.
Suomen kaikkien kirjastojen tiedot löydät kirjastot.fi -sivustolta. Sivun keskellä on kohta kirjastot ja sen alla lukee kirjastohakemisto. Kun vielä hakemistosta valitse yläreunasta kirjastot, saat listauksen kaikista kirjastoista. Klikkaamalla kirjaston nimeä löytyy yhteystiedot.
Anni Polvan Tiina-kirjoista uusin on vuonna 1986 ilmestynyt Taitaa olla rakkautta, Tiina. Tämän jälkeen monista Tiina-kirjoista on otettu uusia painoksia ja viime vuosina myös yhteisniteitä. Yhteisniteissä saattaa olla mukana useampikin kirja. Näin esim. teoksessa Tiina ja mummo on mukana kirjat Tiina kesälaitumilla, Tiinalla on hauskaa ja Tiinalle otetaan pikkusisko. Yhteisnide Avulias Tiina koostuu taas kirjoista Tiinalla on hyvä sydän ja Tiina on aina Tiina. Tiina-yhteisniteitä on monia. Varsinaisia uusia Tiina-kirjoja ei ole siis ilmestynyt sitten vuoden 1986.
Kirjastoaineiston poistomyynnit tulivat mahdolliseksi vuonna 1986 voimaantulleiden lainsäädännöllisten muutosten myötä. Laeissa oli nyt ensimmäistä kertaa annettu selvä lupa ja ohjeet kirjastosta poistetun aineiston luovuttamisesta edelleen. Tähänastisten määräysten mukaan se oli tavalla tai toisella hävitettävä.
1.4.1986 voimaan tulleen kirjastolain (235/1986) 20§ kuuluu seuraavasti: "Kirjastosta poistettua aineistoa saadaan korvauksetta luovuttaa yleisten kirjastojen keskuskirjastolle ja maakuntakirjastolle sekä toissijaisesti muulle julkiselle kirjastolle, tutkimuslaitokselle tai muuhun tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Valtionosuutta vastaavaa osaa luovutetun aineiston arvosta ei näissä tapauksissa palauteta valtiolle."
Laissa...
Suomenkielistä tietoa Roald Dahlista on teoksissa:
- Koski, Mervi: Ulkomaisia satu- ja kuvakirjailijoita eli kuka loi Lorinalätyn, 1998
- Ulkomaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita /toim. Niklas Bengtsson, Tittamari Marttinen, 1997
Lehtiartikkeleita Dahlista ja hänen teoksistaan kannattaa katsoa esim. lehtiartikkelitietokanta- Aleksista, joka on kirjastoissa käytössä. Sieltä löytyy esim. viite artikkeliin Koivunen, Elina : Kiistelty jättiläinen : Roald Dahl lehdessä Kotiliesi 1999 : 7 s. 42-46. Artikkeli on leikkeenä Oulun kaupunginkirjaston pääkirjaston lasten ja nuorten osastolla. Sieltä löytyy muitakin lehtileikkeitä.
Hyviä linkkejä nuortenkirjallisuuteen on koottu mm. Hämeenlinnan kaupunginkirjaston sivuille http://www.makupalat.fi/...
Julkaisusta Nakkilan historiaa kuvin ja sanoin löytyy Reino Kylänpään kirjoittama artikkeli Leistilänjärven historiaa, jossa kuvataan kyseisen järven kuivatushistoriaa. Julkaisu on lainattavissa mm. Porin kaupunginkirjastossa.
Kyseessä lienee Nukkeäidit-niminen runomuotoinen vuoropuhelu, joka löytyy Saara Heinon kirjasta Alakoululaiset esiintyvät : runoasuisia vuoropuheluja kaikkein pienimmille (Valistus, 1947).
Kysymyksessä on ns. haloilmiö, joka syntyy, kun valo heijastuu ilmakehässä leijuvista jääkiteistä. Haloilmiöistä löytyy runsaasti tietoa Tähtitieteellinen yhdistys Ursan halosivuilta osoitteesta
http://www.ursa.fi/ursa/jaostot/halot/ sekä teoksesta Minnaert: Maiseman valot ja värit.
Hei,
Kysymäsi tie lienee yhdystie 4001 Viinikanmäki–Koitsanlahti. Kartassa ei kyllä silmiini Viinikanmäkeä sattunut, mutta tuo tiennumero löytyy Parikkalasta n. 10 km etelään ihan kuutostien varresta Koitsanlahden kohdalla. Kyseessä on siis lyhyt tienpätkä. Voi olla, että liikennejärjestelyjen muutos on pudottanut viitan tien varresta. Lisätietoa osannee antaa Kaakkois-Suomen tiepiiri.
Kirjaston henkilökunta hakee varauksia useita kertoja päivässä (tosin nyt sulun aikana tilanne on eri). Voi olla useita syitä, miksi toinen kirja lähtee matkaan nopeammin kuin toinen. Esimerkiksi viikonloppuna henkilökuntaa on vähemmän, jolloin aikaa varausten hakemiselle ei ole niin paljon kuin arkipäivinä. Joskus asiakaspalvelutilanne saattaa keskeyttää varausten haun. Joskus taas varattu kirja ei löydy helposti, vaan sen paikallistamiseen täytyy nähdä vaivaa.
HelMet-alueen kirjastoissa varattu nide siirtyy matkalla-tilaan, kun hakija löytää varauslistalla olevan niteen ja lukee sen tarkoitukseen suunnitellulla puhelimella. Fyysisesti varaukset lähtevät kirjastoista arkisin kerran päivässä.
Kävin läpi kaikki Pasilan kirjaston kokoelmissa olevat paikannimiä ja slangia käsittelevät kirjat, mutta yhdessäkään ei ollut mainintaa 'kalivieteristä'. On hyvin mahdollista, että sana on peräisin jostakin hupailusta tai vastaavasta (esimerkiksi juuri Pekka Lipposen seikkailuista), mutta me emme ikävä kyllä onnistuneet saamaan asiaan selvyyttä.
Giovanni Pascolin runoja on suomennettuna ainakin Aale Tynnin toimittamassa teoksessa Tuhat Laulujen vuotta, Kaarlo Sarkian Koottujen runojen lopussa sekä Maailmankirjallisuuden kultaisessa kirjassa (osa 6). Monet niistä olivat Elina Vaaran suomentamia, säkkipillirunoa niissä ei kuitenkaan ollut. Olisikohan se aikoinaan ilmestynyt jossakin lehdessä?
Säkkipillirunon nimi voisi olla italiaksi La pecorella smarrita (eksynyt lammas?) , siinä nimittäin esiintyvät sanat cornamusa ja zampogna, jotka molemmat tarkoittavat jonkinlaista säkkipilliä.
http://www.atuttascuola.it/scuola/biblioteca/nuovi_poemetti.htm
Kirjaa ei löydy helmet-haussa, koska sitä ei ole helmet-kirjastojen kokoelmissa. Muutenkin tämä vuonna 1955 painettu teos on varsin harvinainen, se on saatavissa vain muutamasta kirjastosta, (Lahti, Vaasa, Varastokirjasto). Voit tehdä kaukolainapyynnön omaan kirjastoosi.
Lisäksi kirja on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastossa. SKS:n kirjasto kuuluu Helka-kirjastoihin. Aineistojen lainaamiseen tarvitset Helka-kirjastokortin.
https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=kymmenen+vuotta+seikkailuje…
https://www.finlit.fi/fi/kirjasto#.YW66vvlByUl
Jos etsimääsi teosta ei ole hankittu Helmet-kirjastoon tai pääkaupunkiseudun tieteellisiin kirjastoihin, se voidaan tilata sinulle kaukolainaksi muualta. Kaukolainaksi tilataan kirjoja, levyjä, nuotteja, elokuvia ja mikrofilmejä. DVD:n tilaaminen on siis mahdollista, jos kyseistä teosta ei ole pääkaupunkiseudun kirjastoissa.
Alla olevasta linkistä voit lukea lisää Helmet-kirjastojen kaukopalvelusta.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kaukopalvelu
Metsä ääniä -nimistä runoa ei löytynyt Lauri Pohjanpään kokoelmista. Kollegani kutenkin tunnisti runon. Sen nimi on Metsän puhelu. . Toiseksi viimeinen säkeistö on lähes muistamasi mukainen: vain sanan maailmassa tilalla on kaupungeissa. Runo on Helmet-kirjastoissa ainakin Pohjanpään kokoelmissa Metsän satuja ja Valitut runot. Se löytyy myös tämän blogin sivuilta:
http://laguuni.blogspot.fi/2008/04/metsn-puhelu.html
Wikipedia kertoo hämähäkin suusta näin: "hämähäkkien suu on melko yksinkertainen. Se yhteydessä sijaitsevat koukkuleuat (kelikerit), jotka ovat leukapiikeillä (”myrkkyhampailla”) varustettuja leukaraajoja sekä muutamia ympäröiviä rakenteita. Varsinaista suuaukkoa ympäröi hieno karvoitus, joka suodattaa ruokamassasta kaikki siinä jäljellä olevat kiinteät hiukkaset."
https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4m%C3%A4h%C3%A4kit
Tarkempi selvitys hämähäkeistä ja mm. niiden rakenteesta löytyy esim. Reino Pajarren kirjasta Hämikki ja seitsemän seittiä: suomalaisia hämähäkkejä, kuvina ja asioina (2014).
Keravan kirjastossa on avovarasto, eli kaikki asiakkaat sekä lapset että aikuiset voivat mennä vapaasti varastoon aukioloaikojen puitteissa. Varaston ovet menevät lukkoon aina puoli tuntia ennen kirjaston sulkeutumista, mutta silloinkin sinne pääsee henkilökunnan avustuksella.
Maanmittauslaitos on julkaissut Rautavaaran alueelta mm. nämä maastokartat (1: 20 000):
Tiilikka (2005) ja Ala-Keyritty (2001) . Näissä kartoissa näkyvät hyvin jo esim. lammet, joet ja tiet. Iisalmen pääkirjastossa on käsikirjastossa (ei-lainattavana) Ala-Keyrityn kartta, mutta Tiilikan karttaa Iisalmessa ei ole.
Maanmittauslaitoksen Kansalaisen karttapaikasta löytyy hyviä ja yksityiskohtaisia maastokarttoja:
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?lang=FI
Käyttöehdot ja tiedot tekijänoikeuksista kannattaa lukea ennen käyttöä. Karttapaikan kautta voi myös tilata karttoja itselleen.
