Nykyisen Helenankadun paikalla oli 1600-luvulla Postgatan. Katu ulottui nykyiseltä Esplanadilta Hallituskadulle asti. Katu lyheni vuoden 1812 asemakaavassa ja sai uuden nimen.Ryssdal oli nykyisen Vuorimiehenkadun, Laivasillankadun ja Ullankadun välisellä alueella. Eräässä asiakirjassa vuodelta 1662 nimi on muodossa Ryssdahl.Väderkvarnsbergetia ei lähdeteoksista löytynyt. Myllypurostahan löytyy Väderkvarnsvägen, mutta se on paljon tuoreempaa nimistöä. Monissa lähteissä viitattiin Tukholman saariston Furusundissa sijaitsevaan Väderkvarnsbergetiin.Lähteet:Helsingin kadunnimet. Toinen uudistettu painos.
Hei,Tässä lukulistaa PIKI-kirjastojen valikoimista. Listauksessa on tekijän nimi, suomenkielinen teoksen nimi ja suluissa espanjankielinen nimi. Jokaisen teoksen kohdalla myös lyhyt kuvaus juonesta.García Márquez, Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys (Cien anós de soledad). Nobel-palkitun maagisen realismin mestarin pääteos vie lukijan matkalle ihmeelliseen Macondoon.Pérez-Reverte, Arturo: Etelän kuningatar (La reina del sur). Tämän todellisuuteen pohjautuvan romaanin kuningatar on Teresa Mendoza alias Etelän kuningatar. Hänen huumekartellia johtava miehensä tapetaan ja hän joutuu pakenemaan henkensä edestä Meksikosta Espanjaan. Pérez-Reverte, Arturo: Rummunkalvo (La piel del tambor). Vatikaanin salainen agentti, pappi Lorenzo Quart...
Pahoittelen, että tällainen virhe on päässyt sattumaan. Se on kuitenkin aina mahdollista, koska maksut täytyy poistaa asiakastiedoista manuaalisesti sen jälkeen, kun ne on ensin lyöty kassaan.
Tällaisissa asioissa kannattaa kuitenkin aina ottaa yhteyttä suoraan siihen kirjastoon jossa on asioinut, koska silloin virheet voidaan korjata ilman välikäsiä. Otitte nyt yhteyttä tänne valtakunnalliseen tietopalveluun, ja kun ette kertonut kirjastokorttinne numeroa, en pysty sataprosenttisen varmasti löytämään lainaajatietojanne. Pelkän nimenne perusteella onnistuin kuitenkin löytämään yhden kolmen euron suuruisen maksun, jonka olen nyt poistanut. Se lienee ollut tarkoittamanne maksu.
Jäniksen kokemaan ihmisen pelkoon vaikuttaa sen luontainen käyttäytyminen ja geenit – ihminen on jänikselle peto, jota pelätään ja jolta suojaudutaan. Luonnossa elävien eläinten käytöstä ohjailevat ne perustarpeet, jotka palvelevat niiden selviytymistä (ruuansaanti, poikasten suojeleminen, lepopaikan löytäminen). Lisäksi käytökseen vaikuttavat opitut asiat, tunteet, sekä yksilöllinen käyttäytyminen.
Myös linnut pelkäävät petoja ja suojautuvat niiltä. En löytänyt lähdettä siihen, että linnut olisivat erityisesti oppineet olemaan pelkäämättä ihmisiä, enemmänkin että perustarpeiden täyttäminen menee pelon edelle tai että ne ovat oppineet erilaisia keinoja löytää ruokaa. Arkielämässä tästä on paljon esimerkkejä mm....
Charles Dickensin romaanista Great expectations on kaksi suomennosta.Maini Palosuon suomennoksessa Loistava tulevaisuus (1960) kyseinen kohta kuuluu näin:”Suureksi osaksi omin voimin ja enemmän Biddyn kuin mr Wopslen isotädin avulla minä taistelin aakkosten lävitse kuin orjatappurapensaikon, ja jokainen kirjain tuotti minulle huomattavaa haittaa ja paljon naarmuja.” (s. 46)Alpo Kupiainen suomensi teoksessa Suuria odotuksia (1934) saman kohdan seuraavasti:”Suureksi osaksi omin neuvoin ja pikemminkin Biddyn kuin Wopslen isotädin avulla ponnistelin aapiseni loppuun saakka ikään kuin olisin tunkeutunut orjantappurapensaikon lävitse, saaden aika paljon huolta, vaivaa ja kiusaa joka kirjaimesta.” (vuoden 1977 painos, s. 64)
Siinä missä koirien hyödyllisyys keksittiin jo noin 40 000 vuotta sitten, kissoja ei tiettävästi kuitenkaan alettu kesyttää ennen maanviljelyskautta. Varsinaiset kissarodut ovat alkaneet syntyä noin 1800-luvulla, mutta kissojen ja ihmisten yhteiselo on kestänyt paljon pidempään. Egyptissä kissoista kiinnostuttiin noin 3000-6000 vuotta sitten. Siellä niiden paikka oli viljavarastojen tuholaistorjujina.Lisää luettavaa: Kissan historiaaKirjastosta voi lainata myös kirjan "Kissojen maailmanhistoria" tekijältä Petri Pietiläinen.
Viihtyisyyden ja kodikkuuden määritelmästä en valitettavasti onnistunut lähteitä löytämään, mutta Vaski-kirjastoissa on saatavilla useita kahviloihin ja kahviin liittyviä kirjoja, joista voisi olla apua. Tässä joitakin lupaavalta vaikuttavia - voit hakea Vaskin verkkosivulta (https://www.vaskikirjastot.fi/web/arena) lisää kirjoja esim. hakusanoilla "kahvi" ja "kahvilat":
Peti & safka : hotelli- ja ravintola-alan perusteet. 2002. Helsinki: Tammi. (luku kahvilapalveluista)
Cafés and bars : the architecture of public display. 2007. London: Routledge.
Let's go out! : interiors and architecture for restaurants and bars. 2012. Berlin: Gestalten.
Interior pop!. 2011. Berkley: Gingko Press.
Nieminen, Petri. 2014. Kahvi : suuri suomalainen...
Enni Mustosen kirjoista pitävälle voisi sopia myös Kristina Vuoren Kaarnatuuli, joka kuvaa 1500-luvun Turkua.
1800-luvulle sijoittuu Laila Hirvisaaren Vaitelias perillinen, jossa käsitellään mm. naisen asemaa. Hirvisaarella on myös monia muita historiallisia romaaneja.
Pirjo Tuomisen Linnat sijoittuu myös 1800-luvulle ja siinä seikkaillaan kartanoissa. Tuominen on kuvannut myös 1900-luvun Tamperetta romaanissaan Hiljaiset huvimajat.
Kaari Utrio on kirjoittanut runsaasti historiallisia romaaneja, kuten esim. Vendela, Paperiprinssi, Seuraneiti, Oppinut neiti jne.
Jos on niin onnekkaasti käynyt, ettei tätä selkeää käskyä mainittujen taulujen hävittämisestä ole kaikkialla pantu toimeen, on kohteiden luonteen (suurikokoinen esine) takia luultavinta, että mahdollisesti säilyneitä tauluja säilytetään Suomen kansallismuseon kokoelmissa. Historiallisen kokoelman noin 138 000:sta esineestä voi kysellä Jouni Kuurne, puh. 0295 33 6381, jouni.kuurne@kansallismuseo.fi.
Periaatteessa tällaiset monina kappaleina valmistetut koulutarvikkeet ovat voineet säilyä myös Kansalliskirjaston kokoelmassa siinä missä kartat ja vastaavat suurikokoiset painotuotteet. Tätä mahdollisuutta voi tiedustella puhelimitse +358 (0)2941 23196 tai sähköpostilla kk-palvelu@helsinki.fi.
Heikki Poroila
Ylen verkkouutisen mukaan kasteen suosio on ollut pitkään laskussa, perinne ei ole enää itsestään selvä. Helsinkiläisistä lapsista kasteen saa runsaat 40 prosenttia. Pienemmillä paikkakunnilla kastetraditio on selvästi yleisempi.
https://yle.fi/uutiset/3-10742711
Australiasta kertovaa kaunokirjallisuutta on melko vähän. Jotain kuitenkin löytyy. Gerald Murnane: Tasangot / Gerald Murnane
Tua Harmo: Oranssi maa
Tamara McKinley :Perintöosa ja muutkin hänen teoksensa
Gregory David Roberts: Vuoren varjo
Kuinka kilpikonna sai kilpensä ja muita aboriginaalisatuja : Australian aboriginaalien kansantarinoita / toimittanut ja kääntänyt Sini Laurén ; kuvittanut Mika Vaaranmaa
Diana Cooperin trilogia; Hiljaiset kivet, Voimakoodit ja Valoverkko
Marlo Morgan: Viesti oikeiden ihmisten maailmasta
Hieman vanhempaa kanokirjallisuutta ovat
Nevil Shute: Viisi mustaa kanaa tai Ystäväni Johnnie (näistä ainoa Tasmaniasta kertova)
Keri Hulme: Mauriora : maan voima
sekä...
Liito-oravien hyppytolpat Länsiväylällä liittyvät Liito-orava-LIFE -hankkeeseen (2018-2025), jossa Espoon kaupunki on mukana.Kysymys kannattaa suunnata suoraan hankkeen projektipäällikölle: laura.lundgren@espoo.fi tai Espoon ympäristönsuojeluun: ymparisto@espoo.fiTietoa hankkeesta löydät osoitteesta: https://www.espoo.fi/fi/liikunta-ja-luonto/tietoa-luonnosta/liito-orava-life-hankeTäältä puolestaan löydät yleistä tietoa liito-oravasta Espoossa sekä vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin:https://www.espoo.fi/fi/liito-orava-espoossa
Voisi olettaa, että Yleisradio juhlistaa jollain tapaa satavuotista historiaansa. Sitä, millä volyymilla se tapahtuu, on hyvin vaikea sanoa. Yleensä tällaisissa juhlallisuuksissa/tapahtumissa budjetti on se, joka määrää mitä kaikkea on mahdollista järjestää.
Siskan tunnussävelmän sävelsi saksalainen nykysäveltäjä Eberhard Schoener. Teemalla ei näytä olevan muuta nimeä. Se on kuultavissa muun muassa YouTubessa.
Schoener sävelsi myös musiikin Siskan kaikkiin jaksoihin ja esimerkiksi Kettu-sarjan tunnussävelmän.
http://krimiserien.heimat.eu/s/siska_eberhard_schoener.htm
Digi- ja väestötietoviraston Nimipalvelussa voi tutkia eri nimien yleisyyttä: https://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/.
Etunimien lukumäärissä ovat mukana kaikki Väestötietojärjestelmään tallennetut voimassaolevat etunimet sekä kuolleiden henkilöiden osalta kuolinhetkellä voimassaolleet nimet. Tilastoissa ovat mukana ensimmäisten etunimien lisäksi muut annetut etunimet. Yksityisyydensuojan turvaamiseksi palvelussa ei näytetä etunimien tarkkaa lukumäärää eriteltynä, jos nimiä on vähän.
Mario-nimiä on joinakin vuonna annettu niin vähän, että määrä ilmoitetaan vain tarkkuudella "alle 5". Siksi yhteenlaskettu määrä ei ole tarkka, vaan ilmaistaan muodossa "alle 1316".
Mario-nimeä ei ole suomalaisessa nimipäiväkalenterissa.
Kätevimmin Aftonbladetin ja Ilta-Sanomien artikkelit löytyvät tietokannoista. Aftonbladet sisältyy Mediearkivet -tietokantaan ja Ilta-Sanomat Helsingin Sanomien Arkisto-hakuun. Molemmat toimivat hakusanaperiaattella. Rajauksen voi tehdä päivämäärän mukaan. Molemmissa palveluissa on useampia lehtinimikkeitä, mutta haun voi rajata vain haluttuihin nimikkeisiin.
HS:n Arkisto on käytössä Helsingin kaupunginkirjaston virkailijapäätteiltä. Käytöstä lisää sivulla http://www.lib.hel.fi/Page/df5541ef-6ce5-4c78-af65-b5c3e0b982e4.aspx
Mediearkivet on käytössä Helsingin kaupunginkirjaston asiakastyöasemilta.
Painettu Ilta-Sanomat kuuluu Pasilan kirjaston kokoelmiin, joka paperilehtinä tai vanhemmat numerot mikrofilmijäljenteinä.
Tarkista myös...
“The best way to predict your future is to create it.” -lausahduksen sanojaksi mainitaan usein Abraham Lincoln. Sitä ei kuitenkaan löytynyt yhdestäkään sellaisesta listasta, johon oli merkitty lähdetiedot eli maininta mistä puheesta tai kirjoituksesta ajatus oli poimittu.
Sanonta on ongelmallinen myös siksi, että Abraham Lincolnin lisäksi sen isäksi on tarjottu itävaltalais-amerikkalaista professoria Peter Druckeria sekä amerikkalaista tietojenkäsittelytieteilijää Alan Kaytä.
Voinee siis sanoa, että kyse on nokkelasta lausahduksesta, jolle on haluttu arvokas lähde. Se ei tarkoita etteikö Abraham Lincoln olisi sitä voinut sanoa, mutta siitä ei ole jäänyt luotettavaa lähdetietoa.
Abraham Lincolnilla oli monia yleviä ja painavia ajatuksia...
Tähän Ossi Runteen levyyn tai Ossi Runteen sovituksiin kappaleista ei löytynyt nuotteja. Muita Runteen sovituksia löytyy, mutta ne eivät ole trumpettinuotteja.
Mainitsemianne kappaleita löytyy nuottijulkaisuista, mutta vain Mona Lisa trumpettinuottina seuraavista:
Trumpetklassiker, Nuotti, Steenberg, Odd ; Rindal, Kjetil ; Widestrand, Anders. 2001
101 most beautiful songs. Trumpet, Nuotti, 2020
Näitä nuotteja on saatavilla useammassa kirjastossa.
Valitettavasti en löytänyt trumpettinuottia Mustalaistrumpetti laulaa -kappaleeseen ja Helmenkalastajat -aariaan. Muita nuotteja on Mustalaistrumpetti laulaa ja Helmenkalastajat.
Kappale Kultaisen trumpetin laulu, Song of the...
Eino Kettusen sanoittamassa "Sortavalan laulussa" toinen säkeistö alkaa: "Unissani istui[n?] Sortavalan kirkossa akkojen parvella". Laulun melodia on kansansävelmä. Laulun ensimmäinen säkeistö alkaa: "Tänäkin iltana olen minä aikonut pistää lauluksi." Laulu sisältyy nuottiin Kettunen, Eino: "Eino Kettusen ikkuna maailmaan : humoristi sanoittaja, esittäjä ja säveltäjä" (koonnut: Kauko Ratilainen; [Kauko Ratilainen], 1996). Nuotin nimiösivulla lukee: "Eino Kettusen savo-karjalaisia y.m. humoristisia lauluja". Voit tarkistaa nuotin saatavuuden Finna-hakupalvelusta.Eino Kettusesta ja hänen tuotannostaan on kirjoittanut Jaakko Kotimäki Suomen historian Pro gradu -tutkielmassaan (2008).Finna-hakupalvelu:https://finna.fiKotimäki, Jaakko: "Terve...
Hiusmuodin historiasta löytyy melko runsaasti teoksia, mutta erityisesti Suomen alueen 1800-lukua edeltäneen ajan naisten hiusmuodista ei valitettavasti juuri teoksia ole. Suosittelen tutustumaan eurooppalaista muotia ja hiusmuotia yleisemmin käsitteleviin teoksiin sekä naisten muodin ja pukeutumisen historiaan Suomen alueella. Näistä saattaisi löytyä tietoa myös hiusmuodista.Kampausten ja hiusmuodin historiasta löytyy jonkin verran yleisteoksia, joissa esitellään myös eurooppalaista hiusmuotia ennen 1800-lukua. Tällaisia ovat esimerkiksi Victoria Sherrowin Encyclopedia of Hair: A Cultural History (2006), Irina Syromjatnikovan Kampausten historia (1989), S. P. Školnikovin Historialliset päähineet, kampaukset ja korut (1984) ja Maire...
