ISSN-numero annetaan lehdille ja muille jatkuvasti ilmestyville julkaisuille. Yksittäisille julkaisuille annetaan ISBN-numero. ISBN-numero ei ole pakollinen (lakisääteinen), mutta se kannattaa ehdottomasti hankkia ja lähes kaikki kustantajat käyttävät sitä, koska se identifioi julkaisun ja sen kustantajan yksiselitteisesti ja helpottaa julkaisun löytymistä erilaisista rekistereistä, ja sen käsittelyä.
ISBN-numeron antaa Helsingin yliopiston yhteydessä toimiva Suomen ISBN-keskus (puh. 191 44327). Lisää tietoa ja ohjeita löydät ISBN-keskuksen sivulta http://www.lib.helsinki.fi/julkaisuala/isbn/ .
Kaunokirjallisuuden verkkopalvelusta Kirjasamposta http://www.kirjasampo.fi löytyy useita kansallissosialismia käsitteleviä romaaneja, joissa tehdään tiliä natsimenneisyyden kanssa. Klaus Mann etsii Kirjasammon kuvauksen mukaan romaanissaan Mefisto vastausta kysymykseen, kuinka selkeästi ajattelevat, älymystöön lukeutuvat ihmiset saattoivat joutua Hitlerin lumoihin ja valjastaa itsensä pahan palvelukseen. Bernhard Schlinkin muistelmaromaani Lukija käsittelee saksalaisten kollektiivista syyllisyyttä alkaen omalaatuisesta rakkaussuhteesta päätyen oikeudenkäyntiin, jossa uusi sukupolvi tuomitsee aikaisemman. Christian Geisslerin romaanissa Kuulustelu, joka on suomennettu vuonna 1960, aikalaisarvioija näkee tavallista vakavampaa pyrkimystä...
Tukholmassa käytyjen vuoden 1949 jääkiekkoilun MM-kisojen alkuerien jälkeen karsiutuneiden neljän maan "lohdutussarjasta" jouduttiin luopumaan kesken kisojen suojasään vuoksi ja se muutettiin cup-muotoisena pelattavaksi. Tästä syystä Tanskalle kertyi sarjassa vain yksi ottelu.
Valitettavasti kysymäsi kappeletta ei löydy pääkaupunkiseudun yleisistä kirjastoista, eikä Suomen maakuntakirjastoistakaan. Sen sijan se löytyy Ylen äänitetietokannasta. Kappale on julkaistu singlenä sekä CD:nä. Kannattaa kysyä suoraan Ylen tallennepalvelusta http://www.yle.fi/tallennemyynti/ .
Maljakot on suunnitellut Heidi Blomstedt (1911-1982), Aino ja Jean Sibeliuksen nuorin tytär. Paremmin keraamikkona tunnettu taiteilija siirtyi 1960-luvulla tekemään myös lasiesineitä. Muodoltaan esineet olivat pelkistettyjä, mm. kuutioita, suorakaiteita ja kolmioita.
Vuonna 1970 Blomstedtin lasiesineiden valmistus siirtyi Kumelalle, ja niitä alettiin markkinoida "Lumilasi"-nimellä. Lumilasia oli myynnissä designin erikoisliikkeissä kuten Artekissa. Myöhemmin niitä markkinoi myös Armi Ratian Decembre-liike.
Suomalaisen lasin vuosikirja 2014 -kirjassa on hyvä artikkeli Heidi Blomstedtista lasimuotoilijana. Kirja on saatavana Helmet-kirjastoista.
Lähteet:
Suomalaisen lasin vuosikirja 2014 (Riihimäki: Suomen lasimuseo, 2014...
Tässä on luettelo mainitsemiesi lisäksi löytämistäni japanilaisista tanka- ja haikurunoista:
Japanilaisia runoja, suom. G. J. Ramstedt
Kevään kukat, syksyn kuu, kootut tankarunot, valik. ja suom. Tuomas Anhava.
Kirsikankukkia, suom. Keravuori
Merenheimo, Arto: Perhosensydämiä
Portin Kari J.: Lumikurki, japanilaisia tanka- ja haiku-runoja
Täällä kaukana, kolmas valikoima japanilaisia tankoja, valik. ja suom. Tuomas Anhava.
Saksan kielen oikeinkirjoitusta uudistettiin vuonna 1996 niin, että kielen erityispiirteitä, kuten substantiivien iso alkukirjain sekä ß-kirjain (kaksois-s, "Eszett") otettiin entistä johdonmukaisempaan käyttöön. Uudistusta on viilattu jonkin verran vuosien mittaan, mutta keskeinen sisältö on pysynyt samana.
Uudistuksen jälkeen ß-kirjainta käytetään ainoastaan pitkän vokaalin jälkeen, kuten esimerkiksi sanoissa fließen (virrata) ja Straße (katu). Sen sijaan lyhyen vokaalin jälkeen käytetään kahta s-kirjainta: muß > muss (täytyy), Roß > Ross (hevonen).
Sveitsissä ja Liechtensteinissa ß-kirjainta ei tavallisesti käytetä ollenkaan, vaan se korvataan ss-yhdistelmällä.
Kielikellon artikkeli saksan kielen...
Nimi liitetään yhteen muinaisskandinaavisen sanan leifr kanssa, jonka todennäköinen merkitys oli 'perijä, jälkeläinen'. Nimen suosioon Norjassa ja muualla on varmaankin vaikuttanut kiinnostus viikinki Leif Erikinpojan henkilöön. Hänen tiedetään purjehtineen noin vuoden 1000 vaiheilla Pohjois-Amerikkaan (todennäköisesti Newfoundlandiin) ja talvehtineen siellä.
Suomessa nimi on ollut suosituimmillaan 1940- ja 1950-luvuilla
http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
NORJASSA, jossa Leifiä on pidetty luonteenomaisena, se oli 1.1.2012 nimenä 14301 miehellä, 3784:llä ainoana.
Viidenkymmenen suosituimman pojannimen joukkoon se ylti 1900-luvun kahden ensimmäisen kolmanneksen aikana:
1900-1909 26:s
1910-1919 13:s
1920-1929 9:s
1930-...
Flightradar24-sivuston tiedot perustuvat noin 500 yksityisen ADS-B-vastaanottimen välittämään informaatioon. Jotta jonkin tietyn alueen lennot näkyisivät palvelussa, alueella tulee olla vastaanotin, jonka tiedot syötetään edelleen Flightradariin. Japanin-lentojen katoamisessa Flightradarista ei siis ole kyse mistään sen salamyhkäisemmästä kuin palvelun vajavaisesta maantieteellisestä peitosta.
Flightradar24 kattaa noin 90% Euroopasta, mutta Euroopan ulkopuolisia alueita koskevat tiedot ovat satunnaisempia.
http://www.flightradar24.com/about
Ohjaan tässä viranomaisen puoleen: henkilötietorekisteriä pitää Suomessa yllä DVV, eli Digi- ja väestötietovirasto. Heidän sivuillaan (klikkaa tästä), kohdassa "Syntymäaika ja -paikka" kerrotaan, ettei syntymäaikaa tallenneta rekisteriin, mutta sitä voi kysyä joko synnytyssairaalasta tai Kansallisarkistosta. Lähde: DVV Tarkasta omat henkilötietosi | Digi- ja väestötietovirasto
Maiju Lassilan romaani Tulitikkuja lainaamassa (1910) sijoittuu tapahtumiltaan Liperiin ja Joensuuhun.
Romaanista on tehty kaksikin elokuvaa. Vuonna 1938 Toivo Särkkä ja Yrjö Norta ohjasivat romaanin pohjalta saman nimisen elokuvan. Sen ulkokuvaukset tehtiin pääosin Hämeenlinnassa, mutta joitakin kohtauksia kuvattiin Helsingissä, Herttoniemessä.
Vuonna 1980 Tulitikkuja lainaamassa kuvattiin toisen kerran suomalais-neuvostoliittolaisena yhteistyönä. Elokuvan ohjasivat Risto Orko ja Leonid Gaidai. Kaupunkikohtaukset kuvattiin Porvoossa. Muita ulkokohtauksia kuvattiin Karttulassa, Ristiinassa ja Mäntsälässä.
Suomen kansallisfilmografiasta voit tarkistaa vielä tarkemmat kuvauspaikat kohtauksittain.
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%...
Laulu löytyy nimellä Synnyinseutu (Old folks at home) Ahti Sonnisen koulun musiikkikirjasta Sonninen - Räisänen - Naukkarinen: Laulan ja soitan: koulun musiikkikirja. 12. painos. 1969. sekä teoksesta Musiikki 7-9. 1978. nimellä Joutsenvirralla (Swanee river).
Kappaleessa on kolme säkeistöä. Ensimmäisen säkeistön sanat ovat sekä suomeksi että englanniksi.
Ikimerkit, joissa on maksumerkintänä Suomen kartta, käyvät kirjeen ja kortin postimaksuksi 50 grammaan asti Suomessa. Lumihiutalesymbolilla merkityt joulutervehdyksen ikimerkit on tarkoitettu joulutervehdysten postittamiseen kotimaassa normaalia edullisemmalla hinnalla joka vuosi erikseen ilmoitettavaan postinjättöpäivään mennessä. Myös joulutervehdyksen ikimerkkejä voi halutessaan käyttää ympäri vuoden, kunhan huomioi niiden postin hinnastosta löytyvän voimassa olevan arvon ja lisää tarvittavan määrän merkkejä.Lähde: Posti
Tämä on Martti Helan säveltämä ja sanoittama Lumihiutaleitten laulu, joka löytyy esim. Lasten omasta laulukirjasta 3 (1972), Siukosen Laulukirjasta (1955), Koulun musiikki 3-4 (1987)
Haju, haista ja haistaa ovat esiintyneet suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen. Yleensä varsinkin hyvää hajua tarkoittava tuoksu on tullut kirjakieleemme 1700-luvun alussa. Mielenkiintoista kyllä, Johannes Mennanderin opettavaisessa runossa vuodelta 1699 tuoksu esiintyi nimenomaisesti merkityksessä 'paha haju'. Murteissamme tuoksua-verbillä ja siitä johdetulla tuoksulla on useita sellaisia merkityksiä, jotka eivät liity millään tavalla hajuaistimukseen. Haju on yksiselitteisesti haju, hyvä tai paha. Jos tarkastellaan haju- ja tuoksu-sanojen esiintymistä yhdyssanojen alkuosina, voidaan havaita, että haju-alkuiset sanat ovat näistä huomattavasti tavallisempia; tuoksulla alkavat yhdyssanat ovat muutamaa poikkeusta...
Peräti kolmelle kollegella tuli kuvauksestasi ensimmäisenä mieleen Anton Tshehovin novelli "Aro". Novelli löytyy mm. novellikokoelmasta "Aro ja muita novelleja" (Otava, 1997).
Viittomakielessä käsien, suun, kasvojen ja kehon liikkeet muodostavat kokonaisuuden, jossa kaikki liikkeet tukevat toisiaan selkeän kommunikaation ja vietinnän saavuttamiseksi.
Tulkin suullaan tekemiä liikkeitä kutsutaan huulioksi. Huuliolla tehtävät suun liikkeet eivät välttämättä aina vastaa puhutun kielen sanoja, joten kuuleville ne saattavat näyttää ajoittain erikoisilta.
Huulion avulla yritetään kielellinen sisältö ymmärtää puheen näkyvien piirteiden avulla (mm. suun, leuan ja kielen liikkeistä). Monet äänteet näyttävät huulioina kuitenkin identtisiltä, jolloin ymmärtäminen pelkän huulion avulla on vaikeaa. Kommunikaatiota tuetaankin laajasti kehon, ilmeiden ja eleiden, sekä käsillä tehtävien viittomien avulla. Kaikki...
Tommy ja Tuppence -kirjoja on viisi:
Salainen vastustaja (The secret adversary)
Rikos yhdistää: 15 rikoskertomusta (Partners in crime)
Salomonin tuomio (N or M?)
Eipä aikaakan niin voi kauhistus (By the pricking of my thumbs)
Kohtalon portti (Postern of fate)
Baresford -sarjasta kertova hauska Internetsivusto on osoitteessa:
http://uk.agathachristie.com/site/the_detectives/tommy_and_tuppence.php
Mielikuva Esa Saarion esittämästä Pöllö huu huu huu -laulusta on aivan oikea. Hän on levyttänyt kappaleen vuonna 1962.
http://www.fono.fi/KappaleenTiedot.aspx?kappale=p%c3%b6ll%c3%b6+huu&ID=…
