Kokkolan kaupunginkirjastossa voi ottaa valokopioita itsepalveluna. A4-kokoinen kopio maksaa 0,40 euroa ja A3-kokoinen kopio 0,50 euroa. Pääkirjastossa kopiokoneet ovat lehtisalissa ja kirjaston 2. kerroksessa.
Kauppias Ertmanista löytyy tietoa digitoidusta aineistosta https://digi.kansalliskirjasto.fi/etusivu .
Sanomalehdissä on esimerkiksi seuraava artikkeli https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1226036?term=Euge… ja lisätietoja löytyy hakusanalla Eugen Ertman.
Aikakauslehdistä haettaessa löytyy Oulun osoitekalenteri vuodelta 1912, jossa on puhelinnumero 305 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1226036?term=Euge…
Teoksessa Hautala Kustaa: Oulun kaupungin historia 1918-1945 on maininta Nuorten naisten kristillisestä yhdistyksestä. Yhdistys on ostanut vuonna 1928 kauppias Ertmanilta talon Asemakadun ja Isonkadun kulmasta.
Kirjassa Snellman P.W.: Kertomus Oulun kauppaseuran ja Oulun kauppaiden eläkelaitoksen...
Kirjastofillareita on ollut käytössä ainakin Helsingin ja Espoon kirjastoilla, Kuopiossa ja Pieksämäellä. Näyttäisi siltä, että fillarit ovat käyneet kesäisin sekä sovituissa tapahtumissa, että ajelleet "vapaammin" hyvällä säällä. Palveluihin on kuulunut ainakin kirjojen lainaaminen.
Etsitty runo lienee Hilda Käkikosken Kohtuuden mies, josta löytyy useita hieman toisistaan poikkeavia versioita. Varhaisin vastaani tullut löytyy Päivälehdestä 17.10.1890 (nimimerkillä Kkkk.). Tätä vielä pari säkeistöä pitempi "kuuntelijan lähettämä" versio sisältyy antologiaan Tämän runon haluaisin kuulla 2. Näiden lisäksi törmäsin myös tuntemattoman toimittajan viisisäkeistöiseksi laulutekstiksi lyhentämään Kohtuuden mieheen.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/474868?page=4
Matkalipun ostaminen valtamerentakaisiin maihin ei ollut Suomessa mahdollista vielä 1870-luvulla eikä 1880-luvun alussakaan, vaan siirtolaiseksi lähtevän oli hankittava matkalippunsa joko Ruotsista tai Norjasta. Tämän lisäksi suomalaiset siirtolaisiksi aikovat saivat kuitenkin jo hyvin varhain matkalippuja myös Yhdysvalloista, jossa laivayhtiöillä oli asiamiehiä. Näiltä siirtolaiset saattoivat osaa niin sanottuja prepaid-lippuja, joita voitiin lähettää Eurooppaan. Suomalaisten lähtö siirtolaiseksi helpottui huomattavasti vuonna 1886: tästä alkaen siirtolaiseksi haluava saattoi nimittäin ostaa matkalippunsa jo kotimaasta. Ensimmäisen "tikettikonttorin" avasi kauppias K. J. Wahlstein Vaasassa.
Amerikan Suomalaisessa Lehdessä yleensä...
Lukudiplomilistan vastauslomakkeineen voit noutaa mistä tahansa Lastu-kirjastosta tai tutustua siihen verkossa: https://lastufinna.lahti.fi/aikuisten-lukudiplomi/
Tunnetuista yli 9 500 matelijalajista ja 7 000 sammakkolajista vain murto-osalla on vakiintunut suomenkielinen nimi. Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Suomen herpetologisen yhdistyksen yhteistyönä toimivan Matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunnan tähän saakka julkaisemien nimien joukosta ei näille kahdelle vielä suositeltua suomenkielistä nimeä löydy. (https://www.herpetomania.fi/nimisto/)
Uusi zoo -eläinkirjasarjan matelijoita, sammakkoeläimiä ja kaloja käsittelevä osa käyttää Pseudechis porphyriacusista nimeä 'mustakäärme'. Mark O'Shean ja Tim Hallidayn ensyklopedia Matelijat ja sammakkoeläimet (käännös Sari Welling-Hirvonen, käännöksen tarkastus Seppo Turunen ja Timo Paasikunnas) antaa niille nimiksi 'täpläpyton' (...
Valitettavasti Hämeenlinnan kirjastossa ei ole kaitafilmien digitointiin tarkoitettuja laitteita. Lisätietoa meidän palvelustamme löydät Vanamo-verkkokirjaston sivuilta:
https://vanamo.verkkokirjasto.fi/web/arena/editointitila
Lähin kirjasto, jossa kaitafilmien digitointi on mahdollista, on tietääkseni Pirkkalan kirjasto:
http://www.pirkkala.fi/sivistys_ja_vapaa-aika/kirjasto2/digitointi/
Kaupallisia palveluja löytyy netistä hakusanoilla: kaitafilmit digitointi.
Ruotsiksi käännettyinä löysin ainoastaan yksittäisiä Roineen satuja:
Fågel Fenix (Fenix-lintu)ja De tre önskningarna (Kolme toivomusta)kirjassa I sagolandet, osa 5. 2003, sekä Vattendropparnas äventyr. 1938 ja Myrbacka gummans kål. 1946. Kahdessa ensiksi mainitussa sadussa ei kerrota kuninkaasta , kahta jälkimmäistä en saanut käsiini, ne löytyvät molemmat Kansalliskirjastosta, mutta eivät ole lainattavissa.
Roineen "Suomalaiset sadut" selasin läpi, en kuitenkaan törmännyt mainitsemaasi "arvoitukseen". Roineellahan on lukematon määrä satuja, joten on valitettavasti melkein mahdotonta löytää etsimääsi "arvoitusta" näillä tiedoilla.
Tekijänoikeudellinen suoja-aika on 70 vuotta tekijän kuolemasta. Se siis rajoittaa huomattavasti käytettäviä runoja.
Eino Leinon lisäksi sopivia runoja löytyisi varmaankin myös esimerkiksi Saima Harmajalta, Edt Södergranilta, Kaarlo Sarkialta, Katri Valalta, Uuno Kailaalta, Joel Lehtoselta, J. H. Erkolta ja tietenkin Aleksis Kiveltä.
Runoja voisi etsiä esimerkiksi Kotimaisten kielten keskuksen klassikkokorpuksesta, jossa on aineistoa esimerkiksi Edit Södergranilta, Uuno Kailaalta, Kaarlo Kramsulta ja Juhani Siljolta.
http://kaino.kotus.fi/korpus/klassikot/meta/klassikot_coll_rdf.xml
Runoston sivuilta löytyy mukavasti mm. Runoston sivuilta.
http://runosto.net/
Aleksis Kiven, Kaarlo Kramsun ja Eino Leinon runoja löytyy Internitixin...
Hei!
Kirja on mahdollista saada lukusalikäyttöön Kansalliskirjastosta. Teos on osa Fennica-kokoelmaa. Kansalliskirjaston sivuilla sanotaan, että kansalliskokoelman aineistoja annetaan ainoastaan lukusalikäyttöön erikoislukusaliin. Aineiston lukusalilaina-aika on neljä viikkoa. Aineisto mahdollista tilata lukusalilainaksi joko eLomakkeella (Tilaus Kansalliskokoelmasta) tai vaihtoehtoisesti lukusalilainojen tilauslomakkeen voi täyttää kirjaston asiakaspalvelupisteessa. Kansalliskirjastoon tarvitsen Helka-kirjastokortin.
https://finna.fi/Record/fennica.290254
1. Jaakko ja Sarvijaakko -nimistä teosta tietokantamme eivät ikävä kyllä löydä, mutta kuvaukseesi sopii Esteri Vuorisen kirja Martin sarviherra (WSOY, 1965). Olisikohan se etsimäsi kirja? Alkuperäistä painosta Martin sarviherra -kirjasta ei ole enää Jyväskylän kaupunginkirjaston kokoelmissa, mutta kirjan voi tilata seutuvarauksena muista Keski-kirjastoista (varausmaksu 1 euro). Jyväskylän pääkirjaston lastenosastolta löytyy lisäksi kirja Satusaari - Lumottu metsä (WSOY 2003), jossa on uudelleenjulkaistu katkelma Martin sarviherrasta.
2. Toinen etsimäsi kirja saattaa olla Rudyard Kiplingin Minä ja kumppanit (Otava, 1962). Se sijoittuu englantilaiseen sisäoppilaitokseen ja kertoo keppostelevista pojista. Kirja on Jyväskylän pääkirjaston...
Täsmälleen tuolla tavoin alkavaa runoa ei löytynyt, mutta voisiko tama Nazim Hikmetin runo olla etsimäsi?:
Jonakin päivänä sanoo äitimme luonto:
”Sait itkeä, sait nauraa,
nyt se loppuu, lapseni.”
Alkaa taas loputon elämä
joka ei näe, ei puhu, ei ajattele.
Suomennos on Brita Polttilan, ja runo löytyy ainakin näistä kirjoista:
Maailman runosydän (koonneet Hannu Tarmio, Janne Tarmio), Päivänlasku (toimittanut) Hannu-Pekka Lappalainen, Elämää vuoden kaikki päivät (toimittanut Sievers).
Pysäytyskuvan "sumeus" ei varmaankaan johdu televisiosta vaan tallennuksesta. Ilmiöstä on keskusteltu englanninkielisillä sivustoilla ja niiltä nousi esiin pari uskottavan kuuloista selitystä:
Jos yksittäisen kuvaruudun (frame) kohdalla on nopeaa liikettä, pysätyskuvassa se näkyy epätarkkuutena. Peräkkäiset kuvaframet sen sijaan näkyvät terävänä.
tai
Sumeus voi aiheutua tv-lähetystekniikassa käytetystä ns. kuvan lomituksesta, jonka alkuperäinen tarkoitus oli käyttää lähetystaajuutta mahdollisimman taloudellisesti. Yksittäinen kuva koostuu kahdesta osasta, jotka toistolaite koodaa yhteen. Pause-toiminto näyttää vain toisen puolikuvan, jolloin kuva on epätarkka. Kuvan lomitusta on käytetty vielä 2000-luvun puolellakin.
"Anni Tannin kesälaulut" -cd-levyllä oleva "Nuotiolaulu" on etsimäsi puolalainen nuotiolaulu. En löytänyt laulua äänitteiltä pelkkänä instrumentaaliesityksenä, mutta laulettuna se on monella eri cd-levyllä. Laulun alkuperäinen nimi on "Płonie ognisko i szumią knieje". Suomeksi siitä käytetään nimiä "Nuotiolaulu" ja "Puolalainen nuotiolaulu" ja "Meil/Meill on metsässä nuotiopiiri" laulun alkusanojen mukaan.
Laulu löytyy seuraavilta cd-levyiltä:
Anni Tannin kesälaulut : lapset laulavat (Sympaali, 2001) (Nuotiolaulu)
Harjun Laulu: Laulusta voimaa : 33 yhteislaulua (Harjun Laulu, 2011) (Puolalainen nuotiolaulu)
Häkkilä, Reetta: Tähdenlento (2012) (Nuotiolaulu)
Lasten toivekonsertti : 100 suosittua lastenlaulua (Valitut Palat, 1995...
Aulikki Rautavaara on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle. Hänen viimeinen leposijansa löytyy
osoitteesta: Vanha-alue, kortteli 26, linja 3, hauta 82.
Yleisellä tasolla ottoajoneuvoista löytyy tietoa esim. Jukka Vesterisen teoksesta:
Vesterinen, J. (2007). Ottoautot talvi- ja jatkosodassa: Siviiliajoneuvojen pakko-otto rintamakäyttöön. Alfamer.
Ottoajoneuvojen sotapolun kartoittamisen problematiikkaa on avattu myös Kampiveivi -sivustolla:
https://kampiveivi.fi/talvi-ja-jatkosodan-sa-tunnukset-seka-suojeluskuntapiirit/
Yksittäisen ajoneuvon palvelushistorian selvittäminen vaatii todennäköisesti jalkautumista Kansallisarkistoon. Kansallisarkistoon voi tehdä myös tietopyynnön.
