Malagueña salerosa on meksikolainen laulu, joka kertoo Malagasta kotoisin olevasta naisesta, jonka kauneutta mies ylistää. Miehellä ei ole tarjota naiselle rikkauksia, mutta rakkautta sitäkin enemmän.
Lisää tietoa laulusta wikipedian englanninkielisessä versiossa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Malague%C3%B1a_Salerosa
Tupru- ja Kehrä-sarjat tosiaan muistuttavat toisiaan suuresti. Tuprun tuotanto aloitettiin ilmeisesti vuonna 1974, ja Kehrä aloitti sen "seuraajana" 1977.
Ilmeisesti sarjojen huomattavin ero on kuvioinnin pinnan rakenteessa. Tupru-sarjan pinta on ns. karkeampi ja urat syvempiä, kun taas Kehrän urat ovat matalampia. Astioissa on muitakin pieniä eroja, esim. Tupru-lautasien reuna on taittuvampi verrattuna ylöspäin kaartuvaan Kehrään.
Linkin takana on Designlasi-sivuston käyttäjien kommentteja, jotka saattavat auttaa erottamaan sarjojen astiat toisistaan: http://www.designlasi.com/forum/tupru-kehra
Kuvia kysesistä astioista ja tietoa niiden tuotantovuosista löytyy esim. kirjasta Nanny Still : design 45 anni (1996). Myös kirja Riihimäen lasi...
Sarja on 11-osainen, mutta suomeksi on ilmestynyt tähän mennessä vain seitsemän osaa. Kahdeksas osa Under isen ilmestyi ruotsiksi jo vuonna 2001. Sarja päättyi vuonna 2007 osaan Komma igen. Luultavasti vähäisen menekin vuoksi sarjaa ei ole suomennettu enempää.
Tätä on kysytty aikaisemminkin Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa, ja tällainen vastaus annettiin 12.4.2012:
"Runo on Zacharias Topeliuksen Vuosileikki, jonka on suomeksi tulkinnut Alpo Noponen. Joissakin lähteissä runo on pantu tyystin Noposen nimiin. Vuosileikki on luettavissa esimerkiksi Topelius-lukemistosta Pyhäpäivän lukemisia lapsille ja aikuisille (WSOY, 2007). Pieni aarreaitta -sarjan kolmannesta osasta Runoaitta (WSOY, 1993) se löytyy myös - tässä Alpo Noposen töiden joukosta."
Lappeenrannan maakuntakirjastosta löytyy Topeliuksen Pyhäpäivän lukemisia lapsille ja aikuisille, samoin Lauritsalasta ja Sammonlahdesta.
”Uusi suomalainen nimikirja” (Otava, 1988) kertoo, että sukunimi ”Kiuru” on kuultavasti karjalaista alkuperää, kuten monet muutkin lintuaiheiset sukunimet. Se siis viittaa ihan kyseessä olevaan lintuun, tieteelliseltä nimeltään Alauda arvensis. Kenties nimi ”Kiuru” on ollut alun perin lisänimi henkilölle, joka on muistuttanut jollakin tavalla kiurua, ja siitä se on voinut siirtyä sukunimeksi, mutta sen juuret katoavat kauas vuosisatojen taakse.
Sukunimi ”Kiuru” on varsin vanha, sillä se oli jo 1500-luvulla Karjalan lisäksi käytössä Satakunnassa. Varhaisimpia kirjallisia merkintöjä ovat hendrick Kiuru Viipurissa 1567, Antti kiuru 1567 ja Matz kiuru 1568 Jääskessä ja Nilss kiuru Uudellakirkolla 1560. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu...
Valjakka nimi tunnetaan sukunimenä Etelä-Savossa, mm. Hirvensalmella (ainakin 1700-luvulta). Mikkelin pitäjässä (1730-luvulta). Mäntyharjulla (Sigfredh Waljacka 1695) ja Ristiinassa (And. Waljacka 1736). Kangasniemellä on kirjattu sotilaan nimi Walack 1735. Sulkavalla nimi on kiteytynyt kylännimeen Valjakkala. Samoilla seuduin (mm. Lemiltä) on tavattu sanat valjakka ’vaalea, hailakka, kalvakka’ ja valjakoitua ’haalistua, menettää värinsä’. Sukunimi olisikin voinut saada alkunsa henkilökohtaisesta, vaalealle ihmiselle annetusta lisänimestä. Vuonna 2000 Valjakka nimisiä henkilöitä oli 770.
Lähde: Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Otava 2000.
Juha Kuisman kirja Tupenrapinat : idiomeja ajan uumenista taustoittaa vispilänkauppaa näin: Vispilänkauppa tarkoittaa seurustelun esiastetta, flirttiä, nuorten leikkisää hakkailua. Keväällä toukokuun kahdella viimeisellä viikolla, kun puiden nesteet olivat liikkeellä, nuorison töihin kuului vispilöiden teko. Ne tehtiin joukolla, samaan paikkaan kokoontuen. Koivun oksien norjat kärjet kuorittiin puhtaiksi ja taipuisiksi. Tuloksena oli valkeita, pienen luudan kaltaisia kimppuja – siis vispilöitä. Pojat sitten tarjosivat mieleisilleen tytöille valmiita vispilöitä ja kauniita sanoja. Jos ne otettiin vastaan, tiedossa oli yhteisiä kävelyjä.
Siskoni on noita -sarjaa on suomennettu 8 osaa, joiden nimet ovat: Luottamus punnitaan, Onnen hylkäämät, Ystävyys koetuksella, Vaarallinen valinta, Myrskyn silmässä, Epäilysten verkko, Velvollisuuden kutsu ja Kohtalon välisoitto.
Tätä tv-sarjaan perustuvaa kirjasarjaa tulee varmasti vielä lisää suomeksikin. Sivulta http://www.thecharmedones.com/charmed_books_2.htm löytyy englanninkielisiä kirjoja.
Sarjaa suomentaa Sanoma WSOY, jonka sivulta http://www.sanomawsoy.fi/feedback.aspx?f=2175 voi tiedustella, suomennetaanko sarjaa jo ensi syksynä kenties lisää.
Tämäpä olikin hyvin mielenkiintoinen kysymys! Vaikuttaa siltä, että tämä komitatiivi, sillä sehän vaimoineen kieliopillisesti on, on herättänyt yhtä paljon ellei peräti enemmän tunteita kuin vaimot. Tai vaimo. Tutkiskelin tällaista pro gradua: Litola Katja, Vastoinjärkinen komitatiivi : Kiista komitatiivin yksiköstä kansankielen projektissa 2015, Helsingin yliopisto.
Komitatiivista kiinnostuneen kannattaa ehdottomasti tutustua tähän opinnäytteeseen. Siinä kerrotaan komitatiivin kielihistoriasta, sen käytöstä ja käytön herättämästä tunnemyrskystä.
Ensinnäkin. Kielihistoriallisesti katsottuna ei ole ollenkaan varmaa, että kyseessä on monikkomuoto. Oikeastaan päinvastoin, monet tutkijat ovat tulkinneet asian niin, että i-johdos on...
Vuonna 1939 suosiossa olivat:
Eugen Malmsten: Sä muistatko metsätien
Matti Jurva: Viipurin Vihtori
Kauko Käyhkö: Bel-Ami
Kauko Käyhkö: Irja
Viljo Vesterinen: Säkkijärven polkka
Vuonna 1949 olivat suosittuja:
Metro-tytöt: Ethän minua unhoita.
Henry Theel: Kuunvirran sillalla.
Henry Theel: Manana
Henry Theel: Marja-Leena
Reino Helismaa: Suutarin tyttären pihalla
Onni-runo ilmestyi ensimmäisen kerran Parnasson numerossa 8/1965 (s. 345-346), runoilijan kuolinpäivänä 22. joulukuuta 1965. Parnasson versiossa ongelmallisen kohdan sanamuoto on "Se lensi". Ylimääräinen n, joka on mukana jo Koottujen runojen ensipainoksessa 1966, lienee siis pelkkä painovirhe - Viita-kirjallisuudesta ei ainakaan löydy todisteita päinvastaisesta.
Kappale on katkelma Gaetano Donizettin kuuluisaa aariaa Una furtiva lagrima oopperasta L'elisir d'amore. Kappale on italiaa ja löytyy ainakin Rukajärven tie -elokuvan soundtrackilta sekä lukuisilta oopperalevyiltä eri tenorien esittämänä. Levyä on saatavilla Hämeenlinnan kaupunginkirjastosta http://hameenlinna.kirjas.to
Kaivattu pyöräilylaulu on Antti Matikaisen Pyöräilen, radiohitti kesältä 2004, joka on julkaistu kokoelmalevyllä Tähtitaivas 7 (Mediamusiikki, 2004) ja Matikaisen ensialbumilla Kun ilta saapuu (AXR, 2006).
"Solace" merkitsee lohtua tai helpotusta. "Quantum" taas tunnetaan nykyään ensisijaisesti fysiikan terminä merkitsemässä kvanttia, eli suureen jakamatonta perusosasta. Se on kuitenkin jo aiemmin merkinnyt yksinkertaisesti jonkin määrää tai paljoutta.
https://www.merriam-webster.com/dictionary/quantum
https://www.merriam-webster.com/dictionary/solace
Ian Flemingin alkuperäinen novelli, josta elokuva otti nimensä mutta ei juontaan, on suomennettu nimellä "Lohdun kvantumi". Vanha lainasana kvantumi vastaa tässä englannin quantumin alkuperäistä merkitystä. Tarinassa väitetään, että kun ihminen ei enää saa lainkaan lohtua ihmissuhteesta, hän menettää täysin kykynsä kohdella toista osapuolta ihmisenä. Niin kauan kuin lohdun...
Syytä kainalokarvojen esiintymiseen ei varmuudella tiedetä. Koska nämä kainalokuopassa esiintyvät karvat kuitenkin alkavat kasvaa merkittävästi vasta sukukypsyyden eli murrosiän myötä, pidetään niitä suurella todennäköisyydellä elimistön keinona kerätä, varastoida ja säännöstellä feromoneja eli hormonitoimintaan liittyviä kemiallisia viestejä. Toisen teorian mukaan - joka ei edellytä feromoniteorian kumoamista - kainalokarvat vähentää kitkaa ja ihon hankautumista esimerkiksi juostessa.
Feromoniteorian tutkimisen kannalta on hankalaa, että moderni ihminen kokee kainaloista erittyvän hajun yleensä epämiellyttävänä ja sen torjumiseen on kehittynyt kokonainen teollisuuden ala (deodorantit). Toisaalta tiedetään, että kainaloista erittyvät...
Kustaa Vilkunan teos ”Etunimet” (Otava, 2005) kertoo, että ”Taava” liittyy etunimiin ”Augusta”, ”Kustaa” ja ”Daavid”. Sitä on annettu sekä miehille että naisille, joskin osoitteesta http://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/ löytyvä väestöreskisterikeskuksen nimipalvelu kertoo, että harvat miehille annetut nimet on annettu ennen 1920-lukua. Nimen on saanut alle 87 suomalaista, mutta viime vuosikymmenilläkin sitä on annettu jonkin verran lapsille. Kyseessä on kuitenkin melko harvinainen nimi.
Vilkunan mukaan ”Augusta” on peräisin latinan nimestä ”Augustus” (’kunnianarvoisa’). ”Daavid” taas on heprealaista alkuperää ja merkitykseltään ’lemmikki, armas’ tai ’ystävä’. ”Kustaa” on peräisin nimestä ”Gustav”, jossa on taustalla muinaispuolan ’...
Hän lähti on Hilja Aaltosen runo kirjasta Sydämeni virsi : runoja ja omaelämäkerta. Se oli yksi kirjan vuonna 1974 ilmestyneeseen laajennettuun painokseen lisätyistä runoista. Sydämeni virsi sisältyy Aaltosen Koottuihin teoksiin laajennetusta 2. painoksesta alkaen (1994).
Nimestä on runsaasti 1600-luvun merkintöjä savokarjalaiselta alueelta, josta se on levinnyt asutuksen myötä kauaksikin länteen. Toisaalta myös Länsi-Suomessakin on Mannisia, eikä varmasti tiedetä ovatko he savolaisperäistä väkeä vai ovatko omaksuneet nimensä itsenäisesti. Samaa alkuperää lienee myös nimi Mannikainen, joka aikanaan oli yleinen Savossa, mutta myöhemmin sulautunut Manniseen. Syntynsä Manninen on saanut
etunimestä (isännimestä) Manni. Tietoja nimen yleisyydestä saa Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelusta
https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1.
KIRJALLISUUTTA: Uusi suomalainen nimikirja. - 1988.
Kyseessä on Claes Anderssonin runo Det vi saknar mister vi aldrig kokoelmasta Dikter från havets botten (1993). Laura Virkki on suomentanut runon ja suomennos on luettavissa antologiasta Vain unen varjo : kaipuun ja surun runoja (toimittaneet Hannele Koivunen ja Laura Virkki, 1997), s. 99.
https://www.kirjastot.fi/kysy/loviisassa-puiston-penkkiin-kiinnitetty-c…
Suomalaisen paikannimikirjan (Kotimaisten kielten keskus, 2019) mukaan ruotsinkielinen paikannimi Pyttis esiintyy ensimmäistä kertaa asiakirjalähteissä vuonna 1380. Suomenkielinen nimi Pyhtää lienee kuitenkin alkuperäinen ja ruotsinkielinen nimi Pyttis sen mukaelma. Tätä perustellaan sillä, että suomen ht-yhdistelmä ei kuulu ruotsin äännejärjestelmään, ja se on usein korvattu ruotsin kieleen lainatuissa nimissä kt:llä tai tt:llä. Ruotsin kielen tt-yhdistelmää taas ei olisi suomeen lainattaessa tarvinnut muuttaa. Pyhtää-nimen alkuperä on toistaiseksi tuntematon. Se saattaa liittyä eteläkarjalaiseen sukunimeen ja talonnimeen Pyyhtiä.
Lähteet
Suomalainen paikannimikirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 63....
