Ruotsinkielisen Wikipedian mukaan Franzén on ruotsalainen sukunimi. Sukututkimussivusto Forebearsin mukaan nimenomaan tässä muodossa, akuutti eli oikealle kallistuva vinoviiva e-kirjaimen päällä, se on yleisin Ruotsissa. Suomi, Norja ja Tanska seuraavat perässä. Muissa maissa sitä esiintyy satunnaisesti. Ilman aksenttimerkkiä sukunimi Franzen on yleisin Saksassa, Yhdysvalloissa ja Brasiliassa. Euroopassa ja muissa maanosissa sitä esiintyy vaihtelevasti. Voisi päätellä, että nimi on kulkeutunut ruotsalaisten siirtolaisten mukana ja kirjoitusasu on muuttunut ajan myötä. Esimerkiksi Suomessakin paljon luettu amerikkalainen kirjailija Jonathan Franzen on ruotsalaista maahanmuuttajasukua. Nimestä on runsaasti erilaisia muunnelmia (Frantzen,...
Suomennettu espanjalainen kaunokirjallisuus paljolti joko kertoo Espanjan sisällissodasta 1930-luvulla (1936–1939) tai sen seurauksista, tai on jännityskirjallisuutta. En löytänyt varsinaisesti maatyöläisiä kuvaavia kaunokirjoja, vaikkakin ainakin Eduardo Mendozan Tulvan vuosi (suom. 1999) sijoittuu pieneen Espanjan maaseudun kylään jälkitunnelmiin. Kyseessä on rakkausromaani. Nykyisempää Espanjan maataloutta ja siinä tapahtuvaa riistoa käsittelee Ville Tietäväisen kotimainen sarjakuva, tai sarjakuvaromaani, Näkymättömät kädet (2011). Se kertoo paperittoman marokkolaisen Rashidan tarinan hänen matkatessaan Espanjaan saadakseen maatöiden kautta siellä paremman elämän, mutta todellisuus osoittautuu varsin toisenlaiseksi. Tietäväinen...
Monika Fagerholmista löytyy tietoa seuraavista teoksista:
Tarkka, Pekka: Suomalaisia nykykirjailijoita; Tammi, 2000; ISBN 951-31-1770-7
Kotimaisia nykykertojia 2; Btj Kirjastopalvelu Oy, 1998,; ISBN 951-692-421-2
Tietoa myös Internetin kautta mm. seuraavilta www-sivuilta:
Sanojen aika -kirjailijatietokanta ( http://kirjailijat.kirjastot.fi )
Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjailijatietokanta ( http://www.otava.fi/default.cfm?cd=1014&depth=2&dept0=1003&dept1=1014&t… )
Sellon pajassa se onnistuu:
"Kaitafilmien digitointi: Digitointiin käytetään Retro8-laitetta. Sillä voidaan digitoida Super-8- ja Regular-8 - kaitafilmejä. Skannauksen nopeus on noin 30 metriä tunnissa, joka vastaa noin kahta ruutua sekunnissa. Skannaukseen kannattaa varata aikaa kymmenenkertaisesti filmin kestoon verrattuna. Esimerkiksi 15 minuutin kelan digitointiin kuluu aikaa reilut kaksi ja puoli tuntia. Digitoitu filmi voidaan muuntaa joko elokuvatiedostoksi tai kuvasarjaksi (jokainen ruutu erikseen). Tallentamista varten kannattaa varata joko ulkoinen kovalevy, isohko muistitikku (mielellään minimissään 16GB) tai DVD-levy. Lisätietoja löytyy laitteen valmistajan kotisivu ks. http://www.moviestuff.tv/moviestuff_home.html."
Laite...
Tottahan jotain on tehtävissä. (Anteeksi hidas vastaaminen)
Voit valtuuttaa toisen henkilön hakemaan kirjan puolestasi. Jos hän tulee tiskille, hän tarvitsee mukaansa valtakirjan ja sinulle tulleen varausilmoituksen. Valtakirjan haluamme paperisena, mutta varausilmoituksen voi välittää hakijan puhelimeen. https://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Noutamattomista_varauksista_aletaan_peri(219464)
Jos noutotarve on pidempiaikainen, voit harkita joustoasiakkuutta jonkun läheisesi kanssa. https://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Joustoasiakkuus_helpottaa_asiointia_kun_(217150)
Anni Polvan tuotannosta löytyy tietoa mm. teoksissa ”Kotimaisia naistenviihteen taitajia. 100 vuotta rakkautta”, Jyväskylä 1999 (ss. 110-116) sekä ”Kotimaisia lasten ja nuortenkirjailijoita IV”, 1987 (ss. 149-152).
Kirjailija on julkaissut muistelmateokset ”Kun olin pieni”, 1986, ”Hyvästi lapsuus”, 1987, ”Antaa soittaa”, 1988 sekä ”Elettiin kotirintamalla..;lehtiä päiväkirjastani”, 1995
Teosten saatavuuden pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastoista näkee osoitteesta www.helmet.fi.
Kysymykseesi ei löytynyt vastausta. Suosittelen, että lähetät kysymyksesi Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan asiakaspalveluun.
https://www.hel.fi/fi/paatoksenteko-ja-hallinto/kaupungin-organisaatio/toimialat/kaupunkiympariston-toimiala/kaupunkiympariston-yhteystiedot-ja#kaupunkiympariston-asiakaspalvelu
Seuraavissa teoksissa on saamelaisten asutushistoriaa, perinnöllisyystiedettä ja suomalaisten geenitutkimusta.
Pohjan poluilla : suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan, 1999 (tässä esim. artikkeli Saamelaisten esiintyminen Suomessa varhaishistoriallisten lähteiden ja paikannimien valossa)
Etelä-Pohjanmaan historia 1-2 sisältää luvun Lappalaisten jälkiä Etelä-Pohjanmaalla
Karl Nickul: Saamelaiset kansana ja kansalaisina. 1970
Lappi. 4, Saamelaisten ja suomalaisten maa, 1989
Ennen, muinoin : miten menneisyyttämme tutkitaan, 2002 (tässä esim. artikkeli Saamelaisten juuret)
Kalevi Wiik: Suomalaisten juuret, 2004
Kalevi Wiik: Genetiikkaa sukututkijoille ja väestöjen juurtenetsijöille, 2009
Kalevi Wiik: Mistä suomalaiset...
Hei,Cineastin Etusivulla valitse yläpalkista A-Ö, jossa pääset näkemään koko elokuvalistauksen. Tässä näkymässä on yläosassa rajausvaihtoehtoja: lajityyppi, vuosi, imdb-pisteytys, kieli ja ikäraja. Kielivalinta valinta tarkoittaa nimenomaan ääniraidan kieltä. Pudotusvalikossa joutuu valitsemaan "näytä lisää", jolloin sieltä löytyy myös Norja. Näin pitäisi onnistua.
Kyseessä voisi olla Terrence Malickin ohjaus Julma maa (alk. Badlands). Se on vuodelta 1973, mutta esitetty televisiossa useampaankin otteeseen 90-luvulla.
Lisätietoa elokuvasta esim. IMDB:ssa: https://www.imdb.com/title/tt0069762/.
Iida Turpeista ei palkittu yhdestä novellista, vaan kokoelmasta tekstejä. Kilpailun tuomaristo (Siri Kolu, Anne Leinonen, Pirkko Heikkinen) luonnehti perusteluissaan Turpeisen tekstejä mm. seuraavasti: "Viimeiseen asti hiottu ja jäsennelty kokoelma, jonka tekstit hakevat rohkeasti rajaa tiiviin proosailmaisun ja runollisen monimerkityksisyyden välillä. Teksti on kuulasta, ilmavaa, ajatuksia herättävää ja jättää tilaa tulkinnalle. Kirjoittajalla on tunnistettava omaääninen lause. Kokoelma on teoksena punnittu ja täysin julkaisuvalmis."Tietokantoihin tekemieni hakujen perusteella Iida Turpeiselta ei löydy julkaistuja novelleja.JH Erkon kirjoituskilpailu (erkonkilpailu.net)
Linkola puhuu kivikirveestä ainakin kirjoituksessa Tekniikan sietämätön onnettomuus. "Kivijalkaperustelu tekniikalle on, että se helpottaa elämää. Helpottaa ja helpottaa, keksintö keksinnöltä aina vain helpommaksi. Helppo, helpompi, helpoin. Todellisuudessa ihminen on kivikirveestä lähtien ollut maapallolla ylivoimainen olento vailla kilpailua, otus jonka elämä on ollut luonnottoman ja epätoivoisen helppoa. Siitä lähtien ihmisen todellinen ongelma on ollut fyysinen helppous, tarkoituksettomuus, juurettomuus, turhautuneisuus."Alun perin Tekniikan sietämätön onnettomuus julkaistiin Suomen kuvalehden numerossa 3/1994. Se sisältyy myös Linkolan lehtikirjoituksista koottuun kirjaan Voisiko elämä voittaa (Tammi, 2004).
Hieman epäselvä kuva, mutta näyttää kovasti punkilta eli puutiaiselta.Niitä on tänä vuonna tavallistakin enemmän. Linkki YLE uutinen 16.7.2025THL kehottaa hankkimaan puutiaisaivotulehdusrokotteen. Rokotetta tarjotaan suuren riskin alueilla ilmaiseksi. Linkki Rokotustieto sivustolle.
Etunimi ”Meerika” on luultavasti muunnelma nimestä ”Merika” (vrt. esimerkiksi etunimet ”Maria” ja ”Maaria”). Uusi suomalainen nimikirja (Otava, 1988) kertoo, että ”Merika” on virolainen nimi, jonka malli on saatettu ottaa kreikan merellisistä nimistä, esimerkiksi nimestä ”Pelagia” (”pelagos”, ’meri’). Toisaalta se toimii Etelä-Virossa myös paikannimenä.
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan (WSOY, 1999) mukaan nimi voisi olla peräisin suomelle ja virolle yhteisestä sanasta ”meri”, jota käytetään myös etunimenä. Toisaalta Lempiäisen mukaan nimi voi olla myös etunimen ”Meeri” rinnakkaismuoto, jolloin perustana olisi englannin kielen etunimi ”Mary” ja ”Maria”. Ne palautuvat hepreaan ja kreikkaan ja mahdollisesti merkitykseen ’toivottu lapsi...
Akuankka.fi-sivustolla sanotaan, että "muiden käsikirjoittajien sijoittaessa Ankkoja sulavasti nykyajan teknologisten ihmeiden äärelle, halusi Rosa käsikirjoittaa Ankkansa vaappumaan suunnilleen 1950-luvulle. Siis samaan aikakauteen, johon Barksin suuret ankkatarinat osuvat." Tarkemmista vuosista ei löytynyt tietoa. Arvatenkin myös vanhoihin historiallisiin tarinoihin pohjautuvien sarjakuvien "nykyhetki" on 50-luvulla.
Lisää tietoa sivuilta:
https://www.akuankka.fi/piirtaja/15/don-rosa
Runon nimi on Annin usko ja sen kirjoittaja on Immi Hellén. Runo löytyy useistakin lastenrunokirjoista, mutta se on esim kirjassa Immi Hellén: Lapsuuden lauluja s. 175. Sävellyksen on tehnyt R. Raala eli Berndt Sarlin ja se löytyy esim. R. Raalan Laululeivosesta.
