Tarkoitatko ehkä Aira Savisaaren kuvakirjaa "Isokämmen ja pikku Onni" (Kirjapaja, 1997)? Kirjan on kuvittanut Salli Parikka. Isokämmen on karhu, jota kaikki pelkäävät, mutta se ystävystyy Onnin kanssa. Kirjan kansikuvassa ja alussa Isokämmen paistaa lättyjä. Kellarissa on hunajapurkkeja ja hilloja ja puutarhan antimia, joita susi tunkeutuu ahmimaan.
Lähetin kysymyksesi Suomenlinnaan. Jani Tihinen Ehrensvärd-seura ry:stä vastasi siihen näin:Lemmenlammen tarinasta on erilaisia versioita ja pääsääntöisesti niissä liikutaan 1700-luvulla, Ruotsin aikakaudella, jolloin linnoitus tunnettiin nimellä Sveaborg. Tämä variaatio venäläisestä upseerista, tunnelista ja sen etsinnästä on itselleni tuntematon, vaikka olenkin opastanut Suomenlinnassa 25 vuoden ajan.Tässä muistiin kirjattuna Pekka Väisäsen merkitsemänä versio, joka on se yleisin, jonka mukaan lampea on Lemmenlammeksi alettu kutsumaan:https://www.pekkavaisanen.fi/2022/11/08/suomenlinna-on-tarkea-osa-kulttuuriperintoamme/”Ehkä kuitenkin tragikoomisin – ja kuuluisin – kummitustarina liittyy 1700-luvun lopun tapahtumiin saarella....
Etsimäsi kirja on Nans van Leeuwenin kuvittama "Kääpiöt sateessa" (Kynäbaari, 1965). Alkuteos on hollantilainen lastenkirja "Bij kabouter Pim" (1951).
Kirjassa Nikki-kääpiö saa öiseen aikaan tuntemattoman vieraan, Matin, jonka ottaa kotinsa lämpimään.
Kirjaa ei näytä löytyvän Suomen yleisistä kirjastoista, mutta Lastenkirjainstituutin kirjastossa on lainattava kappale. Voit siis halutessasi pyytää kirjan sieltä kaukolainaksi.
http://www.lastenkirjainstituutti.fi/tietokannat/
https://finna.fi
Vaski-kirjastoista löytyviä suomeksi käännettyjä romaaneja 1500-luvun löytöretkistä Etelä-Amerikkaan ei montaa ole. Etsinnässä voi käyttää asiasanoja, esimerkiksi konkistadorit, valloitus, Peru, Etelä-Amerikka, 1500-luku, historialliset romaanit, löytöretket, Pizarro, inkat, ja kokeilla niitä erilaisilla yhdistelmillä.
1500-luvun Etelä-Amerikasta on Isabella Allende kirjoittanut kirjan Sydämeni Inés. Antoine B. Danielilla on jopa Inkat-sarja, jossa tätä ajanjaksoa kuvataan kolmessa kirjassa. Federico Andahazin Anatomi sijoittuu myös kuvaamaasi aikaan.
Näin pienestä on otoksesta on hankala löytää mitään Saramagoa muistuttavaa. Jos englanti sujuu, niin esimerkiksi Goodreads-palvelusta on helppoa etsiä kirjoja konkistadoreista ja...
Tamperelaisen seurakuntalehti Sillan haastattelun (5.4.2017) mukaan Ida Elinan konserttikanteleessa on 40 kieltä:
https://www.siltalehti.fi/sivustot/silta/juttusilta/arkisto/kantelepopin_uranuurtaja_uskaltaa_elaa.35916.blog
Helmet-kirjastoista löytyy yksi suurkanteleen opas: Ismo Sopanen, Suomalaisen suurkanteleen opas. Sen tosin sanotaan olevan 34-kielisen kanteleen soitonopas, eikä se ilmeisesti ole aloittelijan opas:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Ssuurkanteleen%20opas__Orightresult__U?lang=fin&suite=cobalt
Ehkäpä Kanteleliitosta löytyisi lisää tietoa:
https://www.kantele.net/kanteleliitto
On mahdollista, että kirjastokorttisi on vanhentunut ja tietosi on poistettu rekisteristä. Näin on voinut käydä, jos et ole kolmeen vuoteen asioinut Helmet-kirjastoissa. Rekisteristä poistetaan myös asiakastiedot, joita asiakas ei ole käyttänyt kolmeen vuoteen ja joihin ei liity selvittämättömiä asioita, esimerkiksi maksamattomia maksuja. Poistot tehdään kerran vuodessa. E-kirjastokäyttöä ei huomioida. Voit halutessasi tietenkin saada uuden kirjastokortin heti mistä tahansa Helmet-kirjastosta. Ota henkilöllisyystodistus mukaasi.
Jos kyse on siitä, että olet unohtanut pin-koodisi, sinun kannattaa tarkistaa koodi. Unohditko tunnuslukusi -linkistä.
Lähteitä:
https://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Usein_kysyttya/...
Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan suomalaisia vaelluskaloja ovat seuraavat kalalajit: lohi, taimen, nieriä, vaellussiika, vimpa, toutain, nahkiainen ja ankerias. https://www.sll.fi/mita-me-teemme/vedet/nain-toimimme/vaelluskalat/
Yritin löytää uutista Helsingin sanomien arkistoista. Valitettavasti tuollaista tapausta ei löytynyt. Putkirikkoja ja vedenjakelun keskeytyksiä kyllä, mutta syy oli niissä aina selvillä. Yleisin syy oli joko rakentamisen, roudan tai putkien hapertumisen aiheuttama putkirikko.Helsingin Sanomien aikakone
Helsingin vesilaitoskin on muuttunut ensin Helsingin vedeksi ja sitten HSY vesi- nimiseksi liikelaitokseksi. Epäilen, ettei heillä ole arkistotietoja tallella parinkymmenen vuoden takaa.
Mahtaisiko joku Helsingin kaupunginmuseossa tietää tai löytää paremmin uutisten lähteille? kaupunginmuseo@hel.fi
Urbandictionary.com-sivuston mukaan sana steezy on yhdistetty sanoista "style with ease" eli huoleton, luonteva tyyli. Lexico.com-verkkosanakirjan mukaan steezy on määritelty "Effortlessly stylish or elegant" eli suomeksi vaivattoman tyylikäs tai elegantti. Suoraa suomennosta ei tälle slangisanalle ainakaan verkkosanakirjoista löydy.
https://www.urbandictionary.com/define.php?term=steezy
https://www.lexico.com/en/definition/steezy
Voit saada Kauppaviesti-lehdestä kopion Joensuun kaukopalvelun kautta. Tee vielä pyyntö lomakkeella, joka tulostuu sitten kaukopalvelun sähköpostiin.
Nettilomake on Vaara-kirjaston sivulla: http://vaarakirjastot.fi/fi/kaukolainapyyntolomake
Kysäisin asiaa viisaammilta ja Tampereelta löytyikin ehdotus.
Olisiko kyseessä J. I. Billowin Sininen naamio? Siinä on sekä kioskimurto että poika, jolla on ”emaljisilmä”. Kirja on erillinen jatko saman tekijän Aaveprikaatiin.
Helmet.hakutulos tai Jokken kirjanurkka tai Finlandia kirja
Kallivouti (ruotsin sanasta skallfogde) eli jahtivouti oli Ruotsin vallan aikainen virkamies, jonka tehtävänä oli järjestää käytännön metsästystapahtumat. Susi- tai karhuhavaintojen jälkeen väki otti yhteyttä paikalliseen voutiin, jonka tehtävänä oli parhaan taitonsa mukaan hankkiutua eroon karjan vihollisista. Ohjeistuksena oli, että vouti järjestäisi muutenkin kolmesti vuodessa sudenajon ja ylläpitäisi pitäjän sudentarhoja ja -kuoppia. Virkamiestä saatettiinkin toisinaan kutsua susivoudiksi.Jahtivoutilaitos Suomessa - Suomen Metsästysmuseo Toivo Vuorela, Kansanperinteen sanakirja
kirjastostamme löytyy Kolia käsitteleviä julkaisuja ja voit hakea niitä Verkkokirjastostamme https://gtk.verkkokirjasto.fi/ hakusanalla Koli. Suurin osa ei varsinaisesti käsittele Kolin historiaa, mutta tässä pari poimintaa sinua ehkä kiinnostavista.
Lovén, Lasse & Rainio, Heikki (toim.): Kolin perintö – kaskisavusta kansallismaisemaan. Helsinki: Metsäntutkimuslaitos, Geologian tutkimuslaitos, 2000. ISBN 951-40-1739-0. Julkaistu myös verkkoversiona. http://tupa.gtk.fi/julkaisu/erikoisjulkaisu/ej_038.pdf
Kohonen, J., & Rainio, H. (1992). Kolin synty - kansallismaiseman geologinen historia. Espoo: Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti
http://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/p22_4_100.pdf
Mielenkiintoiselta vaikuttava kirja, jota...
17.5.1944 pudonnut Messerschmitt Me 109 MT-429 ei ole mukana "ilmavoimiemme lentotoiminnassa surmansa saaneisiin, kadonneisiin, sotavankeuteen joutuneisiin sekä laskuvarjolla pelastuneisiin" keskittyvässä Hyvösen kirjassa lainkaan: osuman saanutta konetta lentänyt vänrikki Arvi Toukoniitty onnistui laskeutumaan mereen, josta tykkivene Uusimaa poimi hänet elävänä turvaan muutama minuutti pakkolaskun jälkeen. MT-429 mainitaan LeR 3:n sotatoimitappioiden listauksessa Suomen ilmavoimien historian 18. osassa, ja seikkaperäisempi selostus toukokuun 17. päivän tapahtumista sisältyy Tuomo Soirin kirjaan Iskulaivue : Kymin torjuntahävittäjät Etelä-Suomen ja meririntaman puolustuksessa.
Olisiko kyseessä Hermann Altenburgerin ja Peer Heerfordtin Pikku jääkarhu suurella merellä? Kirjan kannesta kuva täällä: https://cdn.kirjaverkko.fi/offerImages/219821_304224.jpg Kirja on ilmestynyt vuonna 1993.
Vanikasta löytyy useampia artikkeleita ja kuviakin. Maatalousmuseo Sarka on julkaissut kuvan vanikkakaulimesta ja sen ohessa kerrotaan myös, millaista leipä oli. Vanikka oli armeijan näkkileipää ja siksi sen piti kestää sekä kuljetusta että kovia oloja. Se oli siis kovaa ja sillä tavalla erilaista kuin nykyinen helposti purtava näkkileipä. Vanikka oli perinteiseen juureen leivottua, kuivattua ruisleipää, kevyttä kantaa ja oikein säilytettynä hyvin säilyvää. Kuljetuksen sujumiseksi leivällä oli määrätty muoto, se tehtiin pellistä valmistetulla neliön muotoisella muotilla. Pinnan kuvio syntyi kaulimella, jonka pintaan oli veistetty nystyjä, josta tuo kuvakin on. Kaulin teki taikinaan reikiä, jotka estivät sitä kohoamasta...
Runoilija on Oiva Paloheimo ja runon nimi Lapsi ja kuolema. Runo on ilmestynyt Paloheimon kokoelmassa Elopeltojen yli (WSOY 1943) ja löytyy myös mm. teoksesta: Paloheimo, Oiva: Runot (WSOY 1981).
Pienen mutkan kautta tuollainen toiminta on jo HelMet-verkkokirjastossa. Esimerkiksi Hakunilassa olevia äänikirjoja voit hakea seuraavalla tavalla: Valitse hakutavoista ”Muut hakutavat” ja pudotusvalikosta ”Asiasana”. Kirjoita asiasanaksi ”äänikirjat” ja paina ”Hae”. Klikkaa sitten yläreunasta kohtaa ”Rajaa/Järjestä hakua” ja valitse kohdasta ”Kirjasto” haluamasi kirjasto, esimerkiksi ”Hakunila”. Useampia kirjastoja voit valita, kun klikkaat nimiä Ctrl-nappi pohjassa. Paina sitten alhaalla olevaa nappia ”Jatka”, niin saat listan Hakunilan äänikirjoista. Tosin hyllyssä olevia ei pysty vielä toistaiseksi erikseen rajaamaan.
Edellä kerrottu onnistuu myös uudella HelMet-haulla eli ensimmäisellä hakukentällä, joka tulee esiin, kun siirtyy...
Pääkaupunkiseudun kirjastojen HelMet-tietokannasta löytyy paljon lastenkirjoja aiheesta, ks. http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Sd%3A%28palomiehet%20%7C%20p…
Osa kirjoista on paksulehtisiä kirjoja ihan pienille, jos haluat enemmän tietoa aiheesta, niin esimerkiksi Norbert Golluchin Miten toimii palokunta on lapsille kirjoitettu tietokirja.
