Nuorille tarkoitettu jännitys- ja kauhukirjoja on varsin paljon. Tässäpäs sinulle muutamia suosituksia:
Kauhukirjoja
Magdalena Hai: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta
Kuolleiden kirja - Paluu Uhriniituntakaiseen
Jaana Ala-Huissi ja Mervi Heikkilä: Verikuu ja muita outoja tarinoita
Neil Gaiman: Hautausmaan poika
Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Marcus Sedgwick: Miekkani laulaa
Ilkka Auer: Anastasia, Domowik ja Kymnaasi
Salla Simukka: Sammuta valot! : pieniä kauheita tarinoita
Sytytä valot! : pieniä kauniita tarinoita
Camilla ja Viveca Sten: Synkät vedet -sarja
Darren Shawn: Friikkisirkus.
Darren Shan päättää varoituksista huolimatta mennä salaisen friikkisirkuksen näytökseen parhaan...
Eino Leinon runoja englanniksi löydät seuraavista teoksista:
Leino, Eino: Whitsongs ; translated from the Finnish by Keith Bosley ; introduction by Michael Branch. London : Menard, 1978. 79 s. ISBN 0-903400-36-7
Alkuteos: Helkavirsiä
Voices from Finland : an anthology of Finlands verse and prose in English, Finnish and Swedish / edited by Elli Tompuri, - Hki : Sanoma oy, 1947
(sis. n. 15 Leinon runoa englannin kielelle käännettynä, kääntäjä Cid Erik Tallqvist)
Singing Finland : translations from Finnish verses / by K. V. Ollilainen. Lahti, 1956.(sis. 11 Leinon runoa)
Sarmanto, Heikki
Moment musical [Nuottijulkaisu] : Heikki Sarmannon lauluja Eino Leinon runoihin = New finnish songs by Heikki Sarmanto to the poetry of the great Eino Leino...
Kirjastojen käsikirjastohyllyissä on usein nimikirjoja. Tämä tieto siltä varalta, että olette kiinnostunut tekemään laajemman selvityksen nimestä. Mika-nimi pohjautuu vanhaan heprealaiseen Miikael-nimeen. Raamatun Miikael on on ylin arkkienkeleistä ja nk. viimeisen taistelun voittaja. Nimi Mika on ollut Suomessa hyvin suosittu samoin kuin nimen kansainväliset muodot muissa maissa. Yksi laajimmista suomenkielisistä nimikirjoista on nimeltään Uusi suomalainen nimikirja.
Alikersantti Antero Rokka astelee jatkosodan tantereelle päättäväisesti ja mutkattomasti. Hän aloittaa sinuttelemalla komppanianpäällikköä, ja jatkaa ilmoittamalla, että menee samaan porukkaan kaverinsa Suen Tassun kanssa. Koko esiinmarssi tapahtuu tietysti nopealla karjalan murteella.
Lähes välittömästi ja kuin luonnostaan Rokka asettuu ryhmänsä henkiseksi johtajaksi. Eikä tämä ole ihme: Rokka soti jo Talvisodassa, hän on muita vanhempi ja kaiken lisäksi hitonmoinen sotilas. Rokan kotitila on jäänyt rajan toiselle puolelle, Karjalan Kannakselle, joten hänellä on konkreettinen tavoite sodassa.
Rohkea Rokka on, mutta ei tyhmänrohkea. Järkevyys ei ole rohkeudesta pois. ”Soas mie teen mitä pittää, mut leikkimää mie en ala”, Rokka sanoo...
Nimekekäytäntö vaihtelee riippuen onko kyseessä kunnallinen vai tieteellinen kirjasto, sekä minkä kokoisesta kirjastosta on kyse. Kirjastoa johtaa yleensä kirjastotoimen johtaja, hänen apunaan voi olla apulaisjohtaja. Seuraavalla tasolla työskentelevät osastonjohtajat ja heidän alaisuudessaan kirjastonhoitajat. Muutamissa yleisissä kirjastoissa ollaan siirrytty tieteellisten kirjastojen käytäntöön kutsua osaa kirjastonhoitajista nimekkeellä informaatikko. Näiden lisäksi on kunnankirjastoissa kirjastovirkailijoita (erikoiskirjastoissa kirjastosihteereitä) sekä ilman alan koulutusta kirjastoapulaisia tai järjestelyapulaisia sekä vahtimestareita ja kirjastoautonkuljettajia.
Käytössä on myös esim. kirjastoamanuenssi-nimeke sekä...
Virallinen etunimi Lillistä tuli jo 1800-luvun lopussa. Suomen almanakassa se on ollut vuodesta 1929 ja sitä on pidetty Liljan ja myös Karoliinan kutsumamuotona. Lillin nimipäivä on 20.5. Samana päivänä on ruotsalaisessa almanakassa nimi Lilian ja eräät ruotsinkieliset ovatkin pitäneet Lilliä ja Liliania Elisabetin lyhentymänä. Lilli on yhdistetty myös englantilaisperäiseen Lillyyn.
Lisää tietoja etunimistä löytyy esim. teoksista Pentti Lempiäinen : Suuri etunimikirja ja
Anne Saarikalle : Suomalaiset etunimet.
Väestörekisterikeskuksen verkossa toimivasta Nimipalvelusta löytyy tietoja nimien esiintymisestä eri aikoina
http://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Alisa on yksi Aliisa-nimen suomalaisista muodoista. Aliisa taas on suomalainen muuntuma alkuaan ranskalaisesta Alicesta, joka puolestaan tulee useasta eri nimestä (esim. muinaissaksan Adelheid, Aleksandra, Elisabet). - Suomen ortodoksinen kalenteri viittaa Aliisan kohdalla nimeen Kallis (kun nimestä Kallis otetaan pois K, jää jäljelle allis, joka muistuttaa äänneasultaan Aliisaa).
Almanakassa nimi on ollut 14.7. vuosina 1882-88 Alisa, 1890-1920 ja uudelleen vuodesta 1950 on Aliisa; Alisa palautettiin sen rinnalle 2005.
Pentti Lempiäinen, Suuri etunimikirja
Kustaa Vilkuna, Etunimet
Teatteritoiminta on varsinkin näin kesäaikaan hyvin vilkasta, jolloin ammattiteattereiden rinnalle herää lähes jokaisella pienemmälläkin paikkakunnalla eloon harrastelijoiden näytelmäkerhoja. Mahdollisuudet näyttelemisen harrastamiseen ovat siten hyvin runsaat ja monipuoliset.
Turussa on monia teattereita. Ne löytyvät Turun kaupungin sivuilta http://www.turku.fi/public/ kohdasta kulttuuri ja sieltä vasemmasta reunasta edelleen kohta teatterit/tanssi ja sen takaa voit valita muita teattereita: http://www.turku.fi/public/default.aspx?nodeid=5027&culture=fi-FI&conte…
Muiden teattereiden joukossa on mm. Turun Nuori teatteri, joka järjestää peruskoululaisille teatteritaiteen perusopetusta (maksullinen), johon voi ilmoittautua teatterin...
Muusa on alkuperäiseltä merkitykseltään naispuolinen.
Wikipedian määritelmä muusasta: Muusat eli runottaret olivat kreikkalaisessa mytologiassa taiteiden ja tieteiden jumalattaria. Muusa on nykyään taiteellisen innoituksen symbolihahmo. https://fi.wikipedia.org/wiki/Muusa
Tieteen termipankin määritelmä muusasta: naispuolinen runouden innoittaja; kreikkalaisessa mytologiassa taiteiden ja tieteiden haltia. http://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:muusa
Mutta ovathan toki myös miehet inspiroineet naistaiteilijoita. Aino Räty-Hämäläinen kirjoittaa teoksessa Arvoituksellinen muusa (2010) näin:
Suomen kielen sanakirjan mukaan muusa on "taiteilijan työtä...
Perukirjamalleja on koottu Makupalat.fi:n https://www.makupalat.fi/fi/search/node/perunkirjoitus
Ohjeita https://www.etlehti.fi/artikkeli/raha/perinto/nain-perukirja-tehdaan-ot…
Esimerkiksi seuraavissa kirjoissa annetaan neuvoja perunkirjoitusta varten: Puronen, Pertti: Näin teet perukirjan itse, (5.uud.p., 2013) ja
Aarnio, Aulis: Perunkirjoitusopas, (6.uud.p., 2000) .
Seuraavissa asiakirjamallikirjoissa on hyvät esimerkit:
Asiakirjamallit, Petri Järvensivu - Jussi Kalliala - Pekka Kolppanen - Kalle Kyläkallio - Mari Lampenius - Heikki Uotila. Alma Talent 2018 (up) ja
Juridiset asiakirjamallit , Mikko Erkkilä - Johanna Ojala - Päivi Räike. Edita 2010 (3., uudistettu painos)
Kyseessä oleva laulu on Heikki Sarmannon "Ja tuuli käy", jonka sanat alkavat Huokaa tuuli lauluaan, kuuta pilveen peittelee..
Laulu löytyy ainakin musiikin oppikirjasta Musiikin aika 5-6 / Leena-Maija Alho, Soili Perkiö, Osmo Rautanen. - WSOY 1987
Asuntoauton pysäköinnistä ja parkkisakoista tiedetään Liikenneturvassa, katso www.liikenneturva.fi. Liikkenneturvan kotisivulla on välilehti nimeltä Kysyttyä, jossa on lomake kysymyksen esittämistä varten. Heiltä on kysytty samantyyppinen kysymys pysäköinnistä. Liikenneturvasta vastattiin, että tieliikennelaissa määrätään, että pysäköinti on kiellettyä pysäköintipaikan vieressä tai merkityllä pysäköintipaikalla niin, että ajoneuvo ja osittain merkityn paikan ulkopuolelle. Jos maksullisella parkkialueella pysäköi auton osittainkin kahteen ruutuun, on maksettava kahden ruudun "vuokra".
Tieliikennelaki löytyy osoitteesta www.finlex.fi säädösmuutosten hakemistosta, säädöksen numero on 267/1981.
Pihla-nimi on ollut käytössä 1940-luvulta asti. Suomalaiseen almanakkaan nimi on otettu mukaan vuonna 2005. Pihla on tyypillinen luontoaiheinen nimi, lyhentymä pihlajasta.
Lähteet: Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja, 1999 ja Kustaa Vilkuna: Etunimet, 2005
"Nousee päivä, laskee päivä" ("Sunrise, sunset") on tunnettu sävelmä Jerry Bockin musikaalista "Viulusoittaja katolla" ("Fiddler on the Roof", 1964). Laulun nuotit tai soinnut löytyvät muun muassa seuraavista teoksista:
Suuri musikaalikirja (toim. Virpi Kari, F-Kustannus, 2009, ISBN 978-952-461-181-7)
Suuri toivelaulukirja 3. (toim. Aapeli Vuoristo, F-Kustannus, 2002, ISBN 978-952-461-106-0)
Kauneimmat rakkauslaulut : sata laulua rakkaudesta (toim. Ari Leskelä, F-Kustannus, 2002, ISBN 952-461-047-7)
Lauluja rakkaudesta (Warner/Chappell Music Finland, 2002)
Suomalaisten lempilauluja (toim. Matti Korva, Petter Ohls, Soili Perkiö, WSOY, ISBN 951-0-18948-0)
Lähteet:
https://finna.fi
http://www.helmet.fi/search~S9*fin/
Viisikymppisen viisu -laulun nuotit ja sanat löytyvät kirjasta Uusi kultainen laulukirja. Voit tarkistaa teoksen saatavuuden Lapin kirjasto -tietokannasta: www.lapinkirjasto.fi. Löydät sen sekä kappaleen että kirjan nimellä.
Wikipedia kertoo hakusanolla "vuorokausi":
Todellisen aurinkovuorokauden pituus vaihtelee vuoden aikana noin minuutin verran, sillä Auringon näennäinen liike ei ole tasaista. Tähän on kaksi syytä: Maan ratanopeus vaihtelee vuoden mittaan johtuen radan elliptisyydestä, ja Aurinko ei liiku pitkin ekvaattoria vaan ekliptikaa. Pisimmillään aurinkovuorokausi on joulukuun lopulla (noin 4 min 27 s tähtivuorokautta pidempi) ja lyhimmillään syyskuun puolivälissä (noin 3 min 35 s tähtivuorokautta pidempi).[6]
Tämän vuoksi määritellään kuviteltuun tasaisesti liikkuvaan aurinkoon perustuva keskiaurinkovuorokausi (engl. mean solar day), joka on noin 3 min 56 s pitempi kuin tähtivuorokausi eli noin 86 400 sekuntia.
Ainakaan Viola-tietokannan eli kansallisbibliografian musiikkiosan tietojen mukaan tästä laulusta ei ole julkaistu nuottia, se on olemassa vain 1999 julkaistulla Tuomas Koivuviidan CD-levyllä "Tunteiden maa".
Luultavasti ainoa henkilö, jolta nuotit voisivat löytyä, on itse säveltäjä Aimo Aaltonen, joka em. CD:n tietojen mukaan on ainakin 1999 asunut Noormarkussa.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Seuraavat tiedot ovat Richard Corsonin kirjasta Fashions in makeup from ancient to modern times,(ilmestynyt vuonna 2003) : Mary Granville Pendraves mainitsi sisarelleen vuonna 1727 kirjoittamassaan kirjeessä lähettäneensä tälle muun muassa kolme huulirasvapalaa (cake of lip salve). Antoine Le Camusin kirjassa The Art of preserving beauty (ilm. Lontoossa 1754) on huulirasvareseptejä, mm. helakanpunaisen huulirasvan ohje. Vuonna 1839 Lontoossa ilmestyneessä oppaassa The Toilet, A dressing table companion kehotetaan pitämään muiden tarvikkeiden joukossa myös huulirasvapakkaus. James Stewartin kirjassa Plocacosmos or the whole art of hairdressing Lontoo, 1872) on myös kosmetiikkaohjeita . Värilliseen huulirasvaan neuvotaan panemaan mm...
