Kerrotaan, että kun nuori rouva Aino Sibelius oli kysellyt miehensä ateriatoiveita, tämä oli vastannut: "Shampanjaa ja ostereita!" Ainolan päivittäisenä arkiruokana tarjottiin kuitenkin usein puuroa, keitettyjä perunoita ja sianlihakastiketta sekä kasviksia ja hedelmiä Ainon huolella hoitamasta puutarhasta. Yleinen pyhäruoka taas oli vasikanpaisti ja vihreät herneet. Juhla-aterioille Ainolan keittäjä Helmi Vainikainen sai tehdä lintupaistia, jota Sibelius piti lempiruokanaan ostereiden jälkeen. Ruokajuomana oli punaviiniä, merkkeinä esimerkiksi Chateau Paveil de Luze ja Pontet-Canet.
Sibelius nautti erityisesti hyvistä viineistä, hänen juomamieltymyksiinsä voi tutustua lähemmin täällä: http://www.sibelius.fi/suomi/erikoisaiheet/nautinta-...
Jean Sibelius sävelsi seitsemän sinfoniaa,joita pidetään yleisesti 1900-luvun merkittävimpiin kuuluvina. Sibelius kehitti sinfonista muotoa soveltamalla motiivisiin ituihin perustuvaa sävellystekniikkaa; idut kasvoivat teemoiksi ja korkeammanasteisiksi rakenteiksi samalla kun musiikillinen materiaali oli jatkuvan muuntumisen tilassa. Toisaalta hän loi usein myös pitkäkaarisia teemoja,joiden motiiveja hän sitten kehitteli.
Ensimmäinen sinfonia,e-molli(1899),on luonteeltaan romanttinen ja siinä tuntuu Tsaikovskin ja Brucknerin vaikutus. Toisessa,D-duuri-sinfoniassa(1902),tapahtuu tyylillinen muutos,vaikka sävelkieli on vielä pääpiirteissään kalevala-romanttista. Uusi temaattis-strukturaalinen ajattelutapa tekee tuloaan. Kolmannessa...
Uusimmat suomenkieliset Photoshop Elements -kirjat ovat:
- Kloskowski: Valokuvien viimeistely ja korjaus : Photoshop Elements 5 (2007)
- Asch, David: Photoshop elements : temput ja vinkit (2008) [Opaskirja versioon 6]
Photoshop Elements 7 -versiosta ei ole vielä julkaistu suomenkielistä opaskirjaa.
Voimassa oleva perintökaari on saatavilla internetin kautta Valtion säädöstietopankista http://www.finlex.fi/ -> Lainsäädäntö -> Ajantasainen lainsäädäntö. Hakuruutuun voi kirjoittaa perintökaari tai lain voi hakea suoraan numerolla 40/1965.
Laboratorioiden verkkosivujen useimmin kysyttyihin kysymyksiin annettujen vastausten perusteella liikuntaa voi harrastaa verikokeen jälkeen, jos vointi on normaali ja verenvuoto pistokohdasta on loppunut. Jos verta on otettu useita eri tutkimuksia varten, on näytteenoton jälkeen syytä syödä ja juoda kunnolla sekä levätä hieman.
Tutkimistani kirjallisista ja verkkolähteistä en onnistunut löytämään vahvistusta tällaiselle teorialle. Ruumiinkielen ja eleiden merkitykset voivat toki ajan myötä muuttua, mutta pystyyn nostetun keskisormen näyttäminen on siinä määrin universaalisti loukkaavaksi tulkittava ele, että ainakin itse yrittäisin osoittaa ihastumista johonkuhun jollakin muulla tavalla kuin keskisormin - ainakin niin kauan kuin alkaa löytyä selviä todisteita laajasta kulttuurisesta yhteisymmärryksestä sen suhteen, että kahden keskisormen näyttämisellä on kysymyksessä kuvaillun kaltainen myönteinen merkityssisältö. Jonkin yksittäisen alakulttuurin piirissä tällainen saattaisi ehkä olla tulla kyseeseen, mutta rohkenisin epäillä, että koko yhteiskunnan...
Helsingin kaupunginkirjaston kesätyöntekijöiden alaikäraja on 18 vuotta. Sitä nuoremmat voivat päästä kokeilemaan kirjastotyötä ainoastaan peruskoulun TET-harjoittelujaksona tai oppilaitosten harjoittelijoina. Näistä harjoittelijana tehdyistä töistä ei makseta palkkaa.
Eeva Riihosen kirjassa Mikä lapselle nimeksi Nanna selitetään seuraavasti: "Alkuaan muinaisskandinaavien uskalias, rohkea. Ortodoksisessa kalenterissa nimeä vastaa pyhä Nonna (puhdas, pyhä). Lastenkielessä sana merkitsee makeisia."
Pentti Lempiäinen taas sanoo kirjassaan Nimipäivättömien nimikirja, että Suomen ruotsinkielisessä almanakassa 9.7. nimipäiviään juhlivat Nanna ja Nanny ovat Annan johdannaisia. Anna on puolestaan alkuaan sama nimi kuin Hanna ja merkitsee armoa.
Uskoisin, että merkitys uskalias, rohkea, on alkuperäisempi.
Pihla-nimi on ollut käytössä 1940-luvulta asti. Suomalaiseen almanakkaan nimi on otettu mukaan vuonna 2005. Pihla on tyypillinen luontoaiheinen nimi, lyhentymä pihlajasta.
Lähteet: Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja, 1999 ja Kustaa Vilkuna: Etunimet, 2005
Jonathan Swift (1667-1745) oli pappi, poliitikko ja kirjailija, joka muistetaan nykyään ennen kaikkea merkittävänä satiirikkona. Swift tunnetaan parhaiten teoksesta Gulliverin retket, jonka jättiläisten ja lilliputtien maasta kertovia osia pidetään nykyään lastenkirjallisuutena. Alun perin kyseessä oli kuitenkin yhteiskuntaa vertauskuvallisesti kritisoiva teos, jonka hahmoista saattoi tunnistaa vaikutusvaltaisia henkilöitä ja joka herätti ilmestyessään suurta kohua.
Swiftiä pidetään kyynisenä henkilönä, jonka katkeruus, ihmisviha ja halveksiva asenne yhteiskuntaa kohtaan heijastuvat hänen kirjallisella urallaan. Englantilaisesta virkamiesperheestä lähtöisin ollut, Irlannissa syntynyt Swift jäi nuorena orvoksi ja koki joutuneensa...
Kyllä voi. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa) kaupunginkirjastojen lainausoikeuden, kirjastokortin ja tunnusluvun saat esittämällä kirjaston hyväksymän valokuvalla ja henkilötunnuksella varustetun henkilötodistuksen ja ilmoittamalla osoitteesi. Kotiosoitteen on oltava Suomessa. Alle 15-vuotias saa kirjastokortin huoltajan tai muun täysi-ikäisen takaajan suostumuksella. Lainauskiellossa olevaa kirjaston asiakasta ei hyväksytä takaajaksi.
Lisätietoja: http://www.helmet.fi -> Ohjeita -> Käyttösäännöt tai lähimmästä HelMet-kirjastosta.
Suomen kielessä ei taida tälle suhteelle ole omaa nimitystä, serkun lapsi on serkun lapsi ja tälle lapselle ollaan isän tai äidin veli tai sisar. Serkkunimityksiä käytetään vain saman sukupolven ihmisistä siten, että serkut ovat isän tai äidin sisaruksen lapsia, pikkuserkut ovat isän tai äidin serkun lapsia. Wikipediassa on hyvä luettelo meillä käytetyistä sukulaisnimityksistä.
Heikki Poroila
Tästä perinnesävelmästä, jonka alkuperäinen nimi lienee Krinitsa, on paljon erilaisia nuotinnoksia, mutta ilmeisesti vain yksi sovitettuna sekakuorolle.
Tämä sovitus löytyy Urpo Rauhalan toimittamasta Harri Nemlanderin kokoelmasta "Sävellyksiä ja sovituksia sekakuorolle" (Nurmijärven musiikkiopisto, 1998) nimellä Krinjitsa. Tämä nuotti löytyy ainakin Nurmijärven pääkirjaston kotiseutukokoelmasta, mutta koska sitä ei lainata, täytyy käydä paikan päällä tai pyytää kopiota. Kirjaston puhelinnumero on 040 317 2500 ja sähköpostiosoite kirjasto@nurmijarvi.fi.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
BTJ Kirjastopalvelu on määritellyt kaikkien Anna-Leena Härkösen romaanien lajiksi psykologiset romaanit. Kolmelle romaanille on annettu myös muita määritelmiä: Sotilaan tarinalle kehitysromaanit, Akvaariorakkaudelle kehitysromaanit ja rakkausromaanit ja Onnen tunnille perheromaanit. Lisäksi Häräntappoasetta voidaan pitää nuorisokuvauksena. Janna Kantolan kirjassa Kotimaisia nykykertojia 8 sanotaan näin: "Monet Anna-Leena Härkösen romaanit ovat jonkinlaisia rakkausromaanin variaatioita ainakin siinä mielessä, että niiden naispäähenkilöillä on mielikuva täydellisestä rakkaussuhteesta, jota teoksissa pyritään toteuttamaan." (s. 49) Kysymykseen Anna-Leena Härkösen romaanien tyylilajista ei ole siis aivan yksiselitteistä vastausta.
Anna-Leena...
Lemminkäisen äidillä, kuten monella muullakaan Kalevalan hahmoilla ei ole erisnimeä. Lemminkäisestä itsestään käytetään usein määrettä lieto, joka tarkoittaa pehmeää, mutta myös kevytmielistä. Lemminkäinen kuvataan sotaisana naistenmiehenä, joka ryöstää Saaresta itselleen kauniin morsiamen Kyllikin, jonka kuitenkin pian jättää ja lähtee kosimaan kauniiksi kuvattuja Pohjolan neitoja.
Lemminkäisen äiti on kaiken kärsivän, mutta rakastavan äitihahmon arkkityyppi. Lemminkäisessä itsessään yhdistyy yleismaailmallisia myyttejä esimerkiksi vuodenkierrosta (kuolema ja uudelleen syntyminen).
Kirjailija Eino Kemppainen antaa kansanrunoteoksessaan Sankari väkevä (1918) Lemminkäisen äidille etunimen Lemmi, mutta tätä nimitystä ei tosiaankaan...
Suurpetomme-kirjaan (Articmedia, 1999) sisältyvässä artikkelissaan Karhun talviuni Raimo Hissa toteaa ykskantaan: "Vaipumatta talviuneen karhu ei selviäisi lumisesta kaudesta. On vaikea kuvitella karhun löytävän talvella riittävästi syötävää lumen kattamasta maastosta."
Vaikka karhu periaatteessa on kaikkiruokainen, se on sekaravinnonsyöjä, jonka ravinnosta noin 70% on muuta kuin lihaa. Susi on taas pääasiassa elävän riistan pyytäjä ja syöjä. Suden käyttämää ravintoa on saatavilla ympäri vuoden, toisin kuin karhun suosimia marjoja, sieniä, viljaa, pähkinöitä, lehtiä ja silmuja. Vielä kevätkin on karhulle ravinnon saannin kannalta ankeaa aikaa. Tuolloin ravinto koostuu varsin niukoista saatavilla olevista lähteistä, muurahaisista,...
Suomen kirjastohistorian katsotaan alkavan Turun akatemian perustamisesta 1640. Turun akatemiassa toimi alusta lähtien oma kirjasto. Turun palosta säilyneet niteet Turun akatemian kirjaston kokoelmista siirtyivät Helsinkiin perustetun yliopiston kirjaston kokoelmiksi. Kirjakokoelmia oli toki ollut jo aiemminkin kouluissa ja luostareissa. Suomen kirjastojen historian alkuvaiheesta löytyy tietoa teoksesta Suomen kirjallisuus VII (Suomen kirjastohistoria, s. 147-) sekä Helsingin yliopiston kirjaston historiasta Bibliotheca academica : Helsingin yliopiston kirjasto - Suomen kansalliskirjasto / [Dorrit Gustafsson, Esko Häkli, Eija Vuori] ; [toimitus: Rainer Knapas]
[Helsinki] : Helsingin yliopiston kirjasto, 2001 .
Japani on perustuslaillinen monarkia. Japanin varhaisin asutus on jääkaudelta, noin vuodelta 100 000 eaa. Japani oli Yhdysvaltojen miehittämä 2. maailman sodan jälkeen vuosina 1945-1952. Vuonna 1952 Japanille kuitenkin palautettiin sen itsenäisyys. Tarkkaa itsenäistymis-vuotta ei siis ole määritelty, sillä Japani on ollut koko historiansa ajan itsenäinen valtio lukuun ottamatta Yhdysvaltain miehitysaikaa.
Japanin suurimpiin metropolialueisiin kuuluvat Suur-Tokio 36.507 milj, Osaka-Kobe 11.325 milj, Suur-Nagoya 3.257 milj,Fukuoka-Kitakyushu 2.809 milj ja Sapporo 2.673 milj. Tiedot ovat vuodelta 2009.
Lähteet ja lisätietoa:
http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=17223&contentlan=1&…
https://www.cia.gov/library/...
Kirjastoapuraha on todellakin sama kuin ns. kirjastokorvaus. Apurahaa myönnetään vain hakemusten perusteella eikä se ole missään suhteessa lainausmääriin tai kirjastojen aineistomäärärahohin.
Taiteen keskustoimikunnan sivuilla sanotaan mm. seuraavaa:
http://www.taiteenkeskustoimikunta.fi/
”Apurahat myönnetään kirjailijoille ja kääntäjille luovaan kirjalliseen työhön. Apurahat ovat harkinnanvaraisia.
Kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapurahalautakunta jakaa vuosittain apurahoja ja avustuksia kirjailijoille ja kääntäjil-le. Niitä myönnetään sekä kaunokirjallisuuteen että tietokirjallisuuteen kuuluvien teosten tekijöille ja kääntäjille, jotka asuvat tai ovat asuneet pysyvästi Suomessa ja joiden kirjallinen työ rikastuttaa kulttuurielämää...
