Hei,
Juuri tällä viikolla tuli tieto, että kirjan ilmestyminen on siirtynyt, joten tilaukset on peruttu. Tämänhetkisten tietojen mukaan kirja on lykkääntynyt vuoteen 2023. Uskoisin, että se silloin ilmestyy. Keskisarjan Saapasnahka-tornikin lykkääntyi samalla tavalla - muistaakseni myös Murhanenkeli. Ehkäpä hänella on sen verran kiirettä eri projektien kanssa, että kaikkea ei ehdi saada aikataulun mukaan valmiiksi.
Anu Ojalasta löytyy tietoa Suomen nuorisokirjailijoiden nettimatrikkelista www.nuorisokirjailijat.fi/ojalaanu.shtml, Lasten Pohjoisen kirjaston esittelystä www.rovaniemi.fi/lastenpohjoinenkirjasto/aojala.htm ja myös hänen kustantajansa Otavan sivuilta www.otava.fi/kirjailijat/kotimaiset/m-r/ojala_anu/fi_FI/ojala_anu/
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistosta (puh. 131 23 240, nettiosoite http://www.finlit.fi/kra/index.html ) saadun tiedon mukaan perinnetietoa ei ole talletettu siitä, että nimenomaan lusikka olisi pantu lattian väliin. Eri puolilta Suomea on kyllä talletettu perimätietoa, jonka mukaan metalliesine ylipäätään, veitsi tai sangen yleisesti raha, pantiin talon rakennusvaiheessa lattian väliin, kurkihirteen tai kynnyksen alle. Tämä toi taloon hyvää onnea ja varjeli pahalta ja taudeilta.
Meidän käsityksemme mukaan on kyllä oikein käyttää ensin mainitsemassanne tilanteessa myös konditionaalimuotoa "lähettäisin". Konditionaaliahan käytetään usein, jos halutaan ilmaista jokin asia kohteliaasti. (Ks. esim. Fred Karlsson: Suomen peruskielioppi, 4. uud. p., s. 210).
Kysymyksenne toiseen osaan meillä ei ole täysin yksiselitteistä vastausta. Puhekielessä ja lehtiteksteissä on todellakin täysin yleistä sanoa, että joku katkaisi jalkansa. Nykysuomen sanakirjassa on katkaista-sanan kohdalla seuraava esimerkki: "Kaaduin ja katkaisin jalkani, käteni (tarkoittamassa luun katkeamista, tav. par. jalkani, käteni katkesi, minulta katkesi jalka, käsi)". Tämän perusteella ilmaisu katkaisin jalkani ei siis olisi välttämättä virheellinen. Jos...
Kyseinen lause esiintyy Kivimiehen v. 1956 Suomalainen Suomi-lehteen kirjoittamassa artikkelissa Laaki talrikilla eli mietteitä ”kirjallisesta esitystaidosta”, jossa lause menee seuraavanlaisesti: ”Ja jotta kohta sata vuotta tyyliopitta villiytyneen suomen proosan turruttamat aivot saataisiin ajattelemaan, tajuamaan ja näkemään tyyliä, niiden kallokuorta on käsitykseni mukaan kumautettava halolla. ”
Artikkeli löytyy Suomalainen Suomi lehden numerosta 8/1956, sivuilta 479-483, ja lainattu lause sivulta 480.
Helsingissä artikkelin voi käydä lukemassa Pasilan kirjastossa, jonka varastosta kyseisenkin lehden vanhoja numeroita löytyy.
Internetistä ei ainakaan tällä hetkellä näytä löytyvän varsinaisesti aiheeseen liittyviä sivustoja. Asiaa sivuavia sivuja löytyy Linkkikirjaston kautta osoitteesta http://www.kirjastot.fi/Linkkikirjasto/Asiasanahakemisto.aspx?FirstLett… ja sieltä asiasanahakemistosta kohdista kirjaimet, kirjaimistot, kirjasinlajit ja kirjasintyylit. Näistäkään ei kyllä pikaisesti katsomalla näytä löytyvän vanhoja kirjasintyylejä, mutta niistä voi olla apua.
Kajaanin kaupunginkirjastosta löytyy myös aihetta käsitteleviä kirjoja. Kirjaston aineistotietokanta löytyy osoitteesta http://kirjasto.kajaani.fi/Intro?formid=form2 ja kirjoja voi hakea asiasanoilla kirjaimet, kirjaimistot, kirjasinlajit ja kirjasintyylit.
Eemil, Tuulia, Kiia ja Milo –nimistä on kysytty ennenkin. Vastaukset löytyvät Kysy kirjastonhoitaja –palvelun arkistosta. Kirjoita tyhjään ruutuun etunimet ja etsimäsi nimi.
Konsta on Konstantin-nimen lyhentymä. Nimet tulevat pysyvää ja vakaata tarkoittavasta constans-sanasta. (Lähde: Lempiäinen, Suuri etunimikirja)
Mariel on saksalainen ja hollantilainen versio Mary-nimestä. (Lansky, Baby names around the world).
Zeina on todennäköisesti libanonilaisperäinen tytön nimi. Merkityksestä ei ole tietoa. (http://www.trendybabynames.com/index.php?goto=nthroughz)
En löytänyt tietoa, että sarjasta La promesa - Salaisuuksien kartano olisi vielä julkaistu novelisaatioita tai muuta virallista oheiskirjallisuutta. Ainoa oheistuote näyttää olevan sarjan musiikista julkaistu digitaalinen albumi.Sarjan loi Josep Cister Rubio, joka loi myös sarjat Dos vidas - Kaksi elämää ja La otra mirada - Toinen katse. Hän kirjoittaa sarjan juonta yhdessä Ruth Garcían ja Susana Prieton kanssa. Varsinaisia käsikirjoituksia kirjoittamassa ja koordinoimassa on joukko kirjoittajia, joita on listattu sarjan espanjankielisellä Wikipedia-sivustolla.
Aleksi Hihnavaara eli Mosku oli suomalainen. Sakari Kännön "Mosku"-elämäkerran mukaan Moskun vanhemmat ovat suomalaista sukua. Poromerkkejä on sekä saamelaisilla että suomalaisilla.
Tatuointien historia yleensä on tuhansien vuosien ikäinen. Vanhin löydetty todiste tatuoinneista ovat noin 5300 vanhat, Ötzin jäämieheksi nimetyn miehen, tatuoinnit. Suomessa niiden historia sen sijaan on yllättävänkin lyhyt. Todisteita esihistoriallisista tatuoinneista ei ole. Ne yleistyivät varsinaisesti vasta 1970-luvulla. Lähteenä tietoihin oli kaksi opinnäytettä:
- Musteella merkitty minuus - tatuoinnit taiteena, Anna-Liisa Koskinen Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopisto, 2019
- Tatuoinnit — katsaus pintaa syvemmälle Nyström, Anu-Heidi, Laurea-ammattikoulu, opinnäytetyö, 2009
Alla linkit opinnäytteisiin:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/302025/Koskinen_AnnaLiisa_Pro_gradu_2019....
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet-teoksen (Otava 2000, s. 730) mukaan nimi Vaskelainen "on asukkaannimijohdos Metsäpirtin kylännimestä Vaskela, johon ilmeisesti sisältyy sukunimi Vaski (häv.) tai Vasko (< miehennimi Vaska, Vaske, Vaskoli < ven. Vashka, Vasili < kreikan Basileios). Nimi on tunnettu Metsäpirtin lisäksi Raudussakin".
Siihen, kauanko nimi on ollut käytössä, ei löydy täsmällistä vastausta. Asiakirjoissa on esiintynyt nimi Waski vuonna 1668 Raudussa sekä Waskelain vuonna 1772 Saukossa.
Puškinin runo Медный всадник / Mednyj vsadnik löytyy nimellä ’Vaskiratsastaja’ Aarno Salevan suomentamana kirjasta /// Aleksandr Puskin : Kertovia runoelmia. – 1999. ISBN 952-5347-00-1 ///. Lyhyitä katkelmia siitä on aikaisemmin suomentanut ainakin Lauri Kemiläinen v. 1946 ilmestyneeseen kokoelmaan Venäjän runotar.
Herrasväen asuinpaikat -verkkosivusto http://kirjasto.mikkeli.fi/etela-savon-kartanot/ kertoo, että kartanoasutus syntyi kun piru kantoi uusia tulokkaita, ruotsalaisia, kuormavitassa selässään. Kuormavita hajosi Penkkimäenrinteeseen ja ruotsalaiset levisivät Joroisten pitäjään.
Kartanot ovat syntyneet Suomessa 1600-luvulla. Kruunu luovutti rahapulassa läänityksiä ja lahjoituksia aatelisille sotilas- tai siviilivirkamiehille. He saivat alueeseensa veronkanto-oikeuden ja heidän asuinkartanoaan kutsuttiin säteriksi.
1600-luvun lopussa luotiin rustholli- eli ratsutilalaitos, jossa tiettyjen talonpoikaistalojen oikeudeksi ja velvollisuudeksi annettiin ratsukon varustaminen Ruotsi-Suomen armeijaan. Ratsukkoa vastaan he saivat verohelpotuksia....
Naisten oikeudet palkalliseen työhön 1800-luvulla olivat rajatut.
Naimisissa olevat naiset olivat miehensä holhouksen alaisia, eivätkä siis voineet työskentellä ilman miehensä lupaa missään sellaisessa virassa tai työssä, jossa käsiteltiin rahaa tai jouduttiin tekemään sopimuksia. Joihinkin valtion virkoihin liittyen oli säädetty, ettei naispuolinen viranhaltija saanut avioitua tai sai avioitua vain saman alan miehen kanssa. Jotta naisen oli mahdollista päästä virkaan hänen tuli hakea erivapautta sukupuolestaan, ja hänen etenemismahdollisuudet olivat rajatummat.
Suomalaisessa lennätinlaitoksessa nainen saattoi saada sähköttäjä toimen vastaavalla palkalla kuin miespuolinen kollega - edellyttäen, ettei hän avioitunut rautatievirkamiehen...
Eri sokerit vaikuttavat verensokeriin hiukan eri tavoin. Tavallinen sokeri (sakkaroosi), siirappi, hunaja, hedelmäsokeri (fruktoosi), sorbitoli, ksylitoli (koivusokeri), maltitoli ja mannitoli nostavat kaikki verensokeria, koska ne ovat puhdasta hiilihydraattia. Näistä sokereista kuitenkin ksylitoli, sorbitoli, maltitoli, mannitoli ja erytritoli eivät imeydy kokonaan, ja nostavat verensokeria vähemmän kuin tavallinen sokeri. Hedelmäsokeri vaikuttaa verensokeriin hieman hitaammin kuin tavallinen sokeri. Rypälesokeri eli glukoosi taas imeytyy nopeimmin ja vaikuttaa siis nopeimmin. Diabeetikko voi käyttää sitä ensiapuna nostamaan liian matalaa verensokeria. Ruokosokeri koostuu glukoosista ja fruktoosista, ja se nostaa verensokeria hiukan...
Severiina/Severina on naispuolinen muoto Severi-nimestä. Sen pohjana on latinankielinen sana severus, jonka merkitys on 'vakaa', 'ankara'. Severiinalla ei ole ollut koskaan nimipäivää meikäläisissä kalentereissa, päin vastoin kuin Severillä (23.10.). Ranskalainen etunimihakemisto http://www.meilleursprenoms.com/Etymologie/Etymologie.php3?search=sever… antaa vastaavalle ranskalaiselle naisennimelle Séverine nimipäiväksi 27.11., mutta ei mainitse perustetta (luultavasti tänä päivänä on ollut jonkun pyhimyksen muistopäivä).
Etunimet /Kustaa Vilkuna ; toim. Pirjo Mikkonen. - 4. uud. laitos. - Hki, 2005.
http://www.behindthename.com/
Tietoa nimen yleisyydestä Väestörekisterin nimipalvelusta
https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Laulu on P.J. Hannikaisen säveltämä ja A. Pärnäsen sanoittama Lassin Tupa, joka alkaa sanoilla: "Loppui Lassin koulu, alkoi tulla joulu, äiti antoi luvan tehdä pienen tuvan". Laulu löytyy äänitteenä CD-levyltä: Ransu Karvakuono: Lapsuuden laulut. Nuottina se löytyy teoksesta Hannikanen: Me lapset laulavaiset.
Jane Ayres tuntuu olevan kovin salaperäinen kirjoittaja, koska hänestä ei löydy tietoa sen enempää Internetistä kuin nuortenkirjailijahakemistoistakaan.
Saattaa myös olla, että nimi on salanimi, jonka takana piilottelee useampikin kirjoittaja.
Kirjastomme lasten ja nuortenosaston asiantuntevat kirjastonhoitajat kertoivat myös, ettei valitettavasti kaikista sarjakirjailijoista todellakaan ole olemassa suomenkielisiä lähteitä.
Ulkomaisten kirjakauppojen ja kustantajien luetteloista (esim. www. amazon.com ja Global Books In Print) selvisi, että Ayresin englanninkieliset kirjat ovat loppuunmyytyjä eikä häneltä ole ilmestynyt vuosiin mitään uutta.
Suomessa hänen kustantajansa on ollut Karisto eikä kustantajan sivuiltakaan löytynyt tietoja...
Kansalliskirjasto säilyttää Helsingin Sanomat mikrofilmeinä. Yksityisasiakas voi tilata kopion mikrofilmistä, haluamastaan numerosta. Tilaus tehdään oheisella verkkolomakkeella:
http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/otayhteytta/mikrofi…
Lomakkeessa pyydetään antamaan lehden nimi ja numero eli 5.2.1970 lisäksi myös mikrofilminumero (=Mf-numero). Katsoin sen sinulle mikrofilmitietokannasta: 59599.
Tilauksen voit vaihtoehtoisesti lähettää myös postitse osoitteeseen
Kansalliskirjasto
Mikrokuvaus- ja konservointilaitos
Saimaankatu 6
50100 Mikkeli
tai sähköpostitse: kk-miko(a)helsinki.fi
Jos tulee kysyttävää, voit kysyä tuosta samasta sähköpostiosoitteesta.
Mikrofilmijäljenteet ovat melko kalliita: A4-sivu 2 euroa ja A3-sivu 3...
