Puukon tupessa oleva merkki voisi periaatteessa viitata jonkin Syvärillä toimineen joukko-osaston tai -yksikön (epä)viralliseen tunnukseen, joka voisi olla luontevasti puhdetyön tekijän oma joukko. Toisaalta merkki on myös hyvin samanlainen kuin vuonna 1940 perustetun Suomen Aseveljien Liiton logo (suunnittelija Aarne Nopsanen): https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Aseveljien_Liitto . Tekijä on siis voinut vuonna 1942 ottaa mallia myös siitä ja tuoda tällä tavoin esiin talvisodan muistoa.
Puhdetöitä tehtiin erityisesti jatkosodan asemasotavaiheen aikana, jolloin yleistilanne rintamilla oli verrattain rauhallinen ja rintamajoukoilla oli enemmän vapaa-aikaa. Osa puhdetöistä tehtiin puhtaasti muistotarkoitukseen kotiin vietäväksi, mutta...
Tilastoja löytyi Kuntaliiton sivun excel-taulukosta vuodelta 2019 yli 75-vuotiaista, https://www.kuntaliitto.fi/talous/kuntatalouden-tilastot/kuntien-vaesto…. Luku Karkkilassa oli 922 ja Vihdissä 2111.
Tilastokeskuksen Kuntien avainluvut antaa yli 65-vuotiaiden määrän, https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Kuntien_avainluvut/?rxid=444223df…
Tilastokeskuksesta luvut varmasti löytyvät ja sieltä voi kysyä asiasta, http://www.stat.fi/tup/tilastokirjasto/info.html.
Angelika-sarjassa on 12 osaa, ja viimeinen suomennettu on vuodelta 1986. Kirjojen järjestys on seuraava:
Angelika
Angelika ja kuningas
Angelika ja sulttaani
Angelika kapinoi
Angelika ja rakkaus
Kreivitär Angelika
Angelikan kiusaus
Angelika ja demoni
Angelika ja varjojen salaliitto
Angelika uhmaa kohtaloa
Angelika ja toiveiden tie
Angelikan voitto
Kaikki nämä teokset ovat saatavilla pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastosta. Osoitteesta http://www.helmet.fi/ voit tarkastella kirjojen saatavuustietoja. Jos kirjastokorttiisi on liitetty PIN-koodi, voit myös esimerkiksi tilata kirjoja HelMet –palvelun avulla lähikirjastoosi. Tällöin niteistä peritään varausmaksu, 50 senttiä niteeltä.
Kirjailijasta on kysytty Kysy kirjastonhoitajalta- palstalta, ja...
"Nykyisin venäläisestä käytetty ilmaus ryssä koetaan hyvin tunneperäiseksi ja loukkaavaksi, mutta 1950-luvulla ilmestynyt Nykysuomen sanakirja pitää sanaa vain kansanomaisena ja puhekielisenä", kirjoittaa Tiina Aalto Hiidenkivi-lehden numerossa 1/2002. Satu Tervosen kansallisuutta tai muuta ihmisen taustaa ilmaisevien nimitysten sävyjä ja sivumerkityksiä käsittelevä tutkimus nostaakin 'ryssän' yhdessä 'mannen' kanssa kaikkein loukkaavimmaksi koetuksi etnonyymiksi.Toisaalta, niin kuin sotamies Honkajoen "puskaryssän" korjaaminen "pensasneuvostoliittolaiseksi" sotatoimien päätyttyä Tuntemattomassa sotilaassa osoittaa, Nykysuomen sanakirjan 'ryssälle' osoittamat määreet kansanomaisuus ja puhekielisyys eivät sulje pois samanaikaista...
Suomeksi halloween-tietoa löytyy seuraavista kirjoista:
Suuri perinnekirja : suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt. Karisto 1999.
Uskomatonta mutta totta : 516 kertomusta jotka ovat eriskummallisia, harvinaisia...mutta tosia. Valitut Palat 1978.
Turunen, Ari: Pahan merkit eli taikauskoisten tapojen tarina. Atena 1997.
Helakisa, Kaarina: Suomen lasten juhlakirja. Otava 1999.
Halloween-askarteluohjeita löytyy mm.
Karjalainen, Sirpa: Aprillia : lasten karnevaalikirja.
Wilkes, Angela: Värikästä askartelua.
Hei,
Kiitos kysymyksestäsi. Se oli sen verran vaikea, että päätimme välittää sen BBC:lle. Odottelemme vastausta heiltä ja kerromme sinulle,
jos saamme sen. Lähettäisitkö yhteystietosi osoitteeseen: kirjasto@varkaus.fi ja mainitse viestissä myös mistä asiasta on kyse.
Yst. terv.
Varkauden kaupunginkirjasto
Espoon kaupunginkirjaston aikuisten musiikkikokoelma on keskitetty Tapiolan kirjastoon. Kokoelmaan ei hankita enää uusia cd-levyjä. Lasten musiikkia löytyy edelleen kaikista kirjastoista.
Kirjaston ratkaisusta kertoo kirjastopalvelupäällikkö Miika Miettunen kirjaston blogissa: Musiikkikokoelmat 2020 ja Musiikkikokoelmat, revisited
Laulavaisten kollegojen kanssa koostimme tällaisen listan:Miljoona, miljoona ruusuaOrvokkeja äidilleOrvokkini tummasilmäRentun ruusu (jossa mainitaan myös horsma)Sait multa kukkaset toukokuunYksi ruusu on kasvanut laaksossaLaakson liljaSinisiä punasia ruusunkukkiaKissankelloValkovuokotMansikkaa ja valkoapilan kukkaaRuusu on punainenVillejä lupiinejaLuvannut en ruusutarhaaSinivuokotKuurankukkaNiittykukkiaTulppaani (Juice Leskinen)Ruusu joka vuodestaAnttilan keväthuumausIloinen AmsterdamTeksasin keltaruusuKeltaiset ruusutRuusuja hopeamaljassaTango PelargoniaSuopursu kukkiiLisää kukkalauluja löydät selaamalla Suuren toivelaulukirjojen hakemistoa sekä laulukirjasta Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu : ihanat kukkalaulut (F-Kustannus, 2009)....
Tammen kultaiset kirjat -sarjaan kuuluu kaksi kuvakirjaa, joissa kuvaillut tuntomerkit yhdistyvät: Esther Wilkin: Vauva kulta sekä Lois Meyer: Tiinan uusi nukke.
Jos kumpikaan näistä ei tule kysymykseen, ehdotan Laura Voipion kuvakirjaa Kerttulin onnennukke (1992), kuvitus Matti Kota. Jouluaiheisessa tarinassa Kerttuli saa nukketohtorilta palkkioksi nuken pelastettuaan pikkuisen hiiren. Toisena vaihtoehtona tarjoan Hannu Mäkelän lastenromaania Satu tytöstä joka etsi onnea (1983), kuvitus Kaarina Kaila. Tarinan päähenkilö on posliininukke.
Suomen ensimmäiset autosuunnistuskilpailut järjestettiin jo 20-luvun lopulla, ja st-harrastus (suunnistus- ja tarkkuusajo) pääsi meillä hyvään alkuun jo ennen sotia. Suomen mestaruudesta lajissa alettiin virallisesti kilpailla vuonna 1953. Vuonna 1957 ilmestyi Autourheilun kansallisen kilpailulautakunnan kustantamana ensimmäinen suomenkielisen opaskirja aiheesta, Ensio Kivisen Autosuunnistaminen.
Autosuunnistus ei kuitenkaan ole saanut osakseen kovinkaan paljon julkisuutta ja autourheilulajina se on jäänyt verrattain tuntemattomaksi. Suomen moottoriurheilu -teoksen mukaan syynä tähän on paljolti se, että st-ajot ajetaan yleensä öiseen aikaan ja reitti pidetään salaisena lähtöön saakka, minkä vuoksi yleisö ei voi kilpailua...
Polaris-moottorikelkoista löytyy korjaus- ja huolto-opas "Polaris snowmobile shop manual 1990-1995", 1995. Saatavuuden Oulun kaupunginkirjastossa voi tarkistaa aineistotietokannasta http://www.ouka.fi/kirjasto/intro/
Hei,
vastaukseni perustuu lähinnä Pekka Leinon kirjaan Kirkko ja perusoikeudet sekä muutamaan muuhun tutkimukseen.
Viittaamasi laki on vanha.
Jo vuonna 1869 säädettiin kirkkolaki, joka sisälsi osittaisen uskonnonvapauden tunnusmerkistöä. Tämä laki antoi evankelisluterilaisen kirkon jäsenelle muodollisen mahdollisuuden erota kirkosta liittyäkseen toiseen kirkkokuntaan. Kirkkolain yhteydessä kumottiin lisäksi vuodesta 1726 asti voimassa ollut säädökset, jotka olivat kieltäneet herätysliikkeiden kokoontumiset.
Todennäköisesti tarkoitat kuitenkin vuoden 1889 niin sanottua eriuskolakia. Tämä laki antoi evankelisluterilaisen kirkon lisäksi muille protestanttisille kirkkokunnille mahdollisuuden rekisteröityä uskonnollisiksi yhdyskunniksi....
Asiaa ei ole tilastoitu, mutta mututuntumalla prosenttiosuus jää alle viiteen. Tosin kirjastoissa on myös viittomakieltä äidinkielenään puhuvia työntekijöitä.
Espoon kirjastossa on pidetty noin viitisen vuotta sitten viittomakielen alkeisopastuksia työntekijöille. Valitettavasti asioimistulkki tai kynä-paperi -menetelmä ovat kuitenkin vielä tarpeen asioinnissa.
Löysin myös muutaman mielenkiintoisen linkin viittomakielestä ja kirjastosta.
Kuurojen liiton Viittomakielinen kirjasto, Kuuloavain.fi viittomia verkossa sekä Kotimaisten kielten keskuksen viittomakieltä käsittelevät sivut.Kotus.fi
Lypsylehmärodut jakautuvat seuraavasti:
Ayrshire (Ay) Suomen tärkein lypsykarjarotu. Noin 63% suomalaisista lehmistä on Ay-rotuisia.
Holstein (Fr) Maailman tärkein lypsykarjarotu. Noin 36% suomalaisista lehmistä on Fr-rotuisia
Suomenkarja (Sk)Suomenkarjan osuus lypsylehmistä on vähäinen, noin 1%. Suomenkarjaa on kolme eri tyyppiä; ruskea länsisuomalainen, valkoselkäinen itäsuomalainen eli kyyttö ja täysin valkoinen pohjoissuomalainen tyypp. Eniten näistä kolmesta on tällä hetkellä länsisuomalaista tyyppiä.
Lihantuotannossa olevien nautojen yleisimmät rodut ovat ayrshire, friisiläinen, limousin, aberdeen angus, hereford, charolais, simmental ja Blonde d'Aquitaine. Viimeksi mainittua on vain noin 1,5 % lihanaudoista. Maitorodut ayrshire ja...
Tampereen ja Kuopion välillä on useita korkeita maastokohtia, jotka saattaisivat heikentää Näsinneulaan nousseen tähystelijän mahdollisuuksia nähdä Puijon torni. Korkeimmat huiput osuvat nimittäin hänen kannaltaan harmillisesti juuri kaupunkien väliselle linjalle (ja sen tuntumaan) Jämsän ja Jyväskylän tienoilla: Etelä-Suomen korkeimmaksi paikaksi mainittu Korpilahden Moksin kylän Uutelanmäki (257,8 m), Jyväskylän Pirttimäki (248,9 m), Muuramen Tikkamäki (236,7 m) ja Kaipolanvuori Jämsässä (230 m).
Kuopion alueella Puijoa korkeammalle kohoaa Rytkyn Oinosenmäki (240 m). Se on kuitenkin hieman sivussa suoralta Tampere-Kuopio-linjalta.
Suomen korkeimmat huiput
https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3317898
https://www.pokokorpilahti.fi/...
Kirjastoista lainattavilla kuvatallenteilla (dvd- ja blu-ray-levyillä) täytyy olla tekijänoikeuslain velvoittamat kirjasto-oikeudet, joita hankkivat elokuvien maahantuojat. Lisäksi kirjastot päättävät itse kokoelmiensa sisällöstä hankintamäärärahojensa ja kokoelmalinjaustensa puitteissa.
Kirjasto voi siis päättää olla ottamatta tiettyä tv-sarjaa tai elokuvaa kokoelmaansa tai sitä ei ole ollut tarjolla kirjasto-oikeuksin varustettuna. Useimmat kirjastot ottavat vastaan hankintaehdotuksia asiakkailtaan, eli voit ehdottaa sarjaa hankittavaksi omaan kirjastoosi.
Rantanen on vanha ja erittäin yleinen suomalainen sukunimi, jota on jossakin muodossa esiintynyt jo 1500-luvulla Etelä-Karjalassa. Se alkoi kuitenkin yleistyä 1800-luvulla, kuten moni muukin -nen-päätteinen sukunimi. Tuolloin nimet muototutuivat usein luonnon tai asuinpaikan mukaan. Rantanen-nimen tarkasta alkuperästä ei ole löydetty tietoa, mutta luultavimmin sen ovat ottaneet käyttöön lähellä ranta-alueita asuneet suvut tai talolliset, erotuksena esimerkiksi mäntymetsän lähellä (Mäntynen) tai joen varrella (Jokinen) asuvista.
Vaikka -nen-päätteisiä nimiä pidetään tyypillisesti itäsuomalaisina, Rantanen on ollut yleisempi Länsi-Suomessa kuin esimerkiksi Savossa. Pirjo Mikkosen mukaan (lähde: Genealogia.fi ) "Itä-...
Löysin tähän John Henry Hopkinsin säveltämään joululauluun kaksi suomenkielistä sanoitusta. Anna-Maija Raittilan sanoitus sisältyy esimerkiksi "Suuren toivelaulukirjan" osaan 23 nimellä "Kolme itämaan tietäjää". Laulu alkaa: "Kolme viisasta antimineen". Liisa Tenkun sanoitus on nimeltään "Kolme idän viisasta". Se alkaa: "Kolme idän viisasta väsyneinä matkasta". Tämä sanoitus sisältyy esimerkiksi nuottiin "Lasten virsi. Säestyskirja" (Lasten keskus, 2000).
Runo on Tomas Tranströmerin Mustia maisemakortteja (Svarta vykort, vuonna 1983 ilmestyneestä kokoelmasta Det vilda torget). Siitä on olemassa ainakin kaksi suomenkielistä käännöstä: Jarkko Laineen ja Caj Westerbergin. Ilmaus "puku ommellaan hiljaisuudessa" löytyy kummastakin versiosta.
Laineen tulkinta löytyy Parnasso-lehden numerosta 4/1985 sekä antologioista Runon suku : valikoima suomeksi elävää käännöslyriikkaa (Otava, 1991), Vain unen varjo (Otava, 1997) ja Maailman runosydän (WSOY, 1998). Kahdessa jälkimmäisessä ei käytetä runon otsikkoa, vaan se löytyy sisällysluettelosta ensimmäisen maisemakortin alkusanoin ("Päivyri täyteen kirjoitettu"). Westerbergin suomennos sisältyy Tranströmer-koosteisiin Kootut runot 1954–2000 (...
