Voisit kokeilla helppolukuisia kirjoja. Niitä on sekä lapsille, nuorille että aikuisille.
Helmet-hausta ne löytyvät sanoilla Lättlästa böcker.
Tässä rajattuna aikuisten materiaaliin (joukossa myös nuorten kirjoja) http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Sl%C3%A4ttl%C3%A4sta%20b%C3%B6cker__Ff%3Afacetmediatype%3A1%3A1%3AKirja%3A%3A__Ff%3Afacetcollections%3A9%3A9%3AAikuisten%20kokoelma%3A%3A__O-date__X0?lang=fin&suite=cobalt
Lyhyitä tekstejä löydät myös hakusanalla Noveller. Niiden kieli saattaa kuitenkin olla paikoin vaikeahkoa. http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Snoveller__Ff%3Afacetmediatype%3A1%3A1%3AKirja%3A%3A__Ff%3Afacetcollections%3A9%3A9%3AAikuisten%20kokoelma%3A%3A__O-date__U__X0?lang=fin&suite=cobalt
Donne-sitaatti on peräisin kirjan Devotions upon emergent occasions 17. meditaatiosta. Paavo Rissasen suomennoksessa Rukouksia sairasvuoteelta (Kirjaneliö, 1988) kyseinen kohta kuuluu seuraavasti: "Yksikään ihminen ei ole saari, vaan jokainen on osa yhteistä mannerta."
Kaltio-lehden numeroon 1/2006 Meditaatio XVII:n suomentanut Paavo J. Heinonen on tulkinnut vastaavan osuuden näin: "Ei yksikään ihminen ole saari, itsessään kokonainen ja koskematon; jokainen ihminen on pala mannerta, valtameren osanen."
Ernest Hemingway käytti mainittua katkelmaa Kenelle kellot soivat -romaaninsa motossa. Tauno Tainion suomennoksessa kysymyksen lainaus on seuraavanlainen: "Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään; jokainen on pala mannermaata...
Kirjastolla ei ole yhtä tunnettua keksijää. Itse asiassa kirjasto on hyvin vanha keksintö. Varhaisimmat kirjastot perustettiin noin viisituhatta vuotta sitten muinaiseen Mesopotamiaan. ”Kirjat” olivat siellä savitauluja, joihin oli kirjattu tietoja tehdyistä kaupoista ja hallinnollisista asioista kuten veroista ja armeijoista. Vasta myöhemmin alettiin kirjoittaa ylös myyttejä, historiaa, filosofiaa, maantiedettä ja lääketiedettä. Näistä löytyy laajemmin tietoa Stuart A. P. Murrayn teoksesta The library : an illustrated history (American Library Association, 2009), jota on käytetty ihan yliopisto-opinnoissakin oppikirjana.
Kirjojen lainaaminen on ollut ennen varsin rajoitettua, sillä esimerkiksi varhaisista yliopistokirjastoista ei ole...
Arviot vaihtelevat noin 30 ja 60 prosentin välillä, riippuen tulkinnoista (esim. mitä kautta sana on lainattu, ja onko se muuttumaton vai ei). Ohessa sitaatti Wikipediasta, jossa arvellaan latinalaisten sanojen osuudeksi hieman alle 30 prosenttia. Toisaalta, jos otetaan huomioon, että ranskan kieli on kehittynyt latinasta ja on sanastoltaan suurimmaksi osaksi sitä, prosentti nousee huomattavasti:
A computerised survey of about 80,000 words in the old Shorter Oxford Dictionary (3rd ed.) was published in Ordered Profusion by Thomas Finkenstaedt and Dieter Wolff (1973)[92] that estimated the origin of English words as follows:
Langue d'oïl, including French and Old Norman: 28.3%
Latin, including modern scientific and technical Latin: 28.24%...
Eeva Kilpi on omaa sukua Salo. Hän oli avioliitossa vuosina 1949 - 1966 Mikko Kilven kanssa.
Lähde: Kuka kukin on (Otava, 2004)
Sukunimestä Kilpi kerrotaan Suomen kansallisbiografiassa (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005) seuraavaa:
"Sukunimi Kilpi ei ole suojattu, mistä syystä eri puolilla maata on lukuisia tämännimisiä sukuja. Kustavista lähtöisin olevan Kilpi-suvun nimen otti ensimmäisenä käyttöönsä tuleva kirjailija (->) Volter Kilpi Turun klassillisen lyseon alaluokilla 1886. Hänen isänsä oli merikapteeni David Ericsson (1843 - 1919). Ericsson oli vakiintunut sukunimeksi edellisen luotsi- ja kapteenisukupolven aikana. Suvussa oli useita Erik Ericsson (Eriksson) -nimisiä talollisia"
Volter Kilven suvusta kerrotaan enemmän Päiviö...
Tiuhti ja Viuhti esiintyvät ensimmäisen kerran kirjassa Taikurin hattu, jonka on suomentanut, kuten suuren osan muistakin Muumikirjoista, Laila Järvinen. Alkuteos Trollkarlens hatt ilmestyi 1948 ja suomennos vuonna 1956.
Helsingin Sanomissa (13.7.2001) kerrotaan kuvataiteilija ja kääntäjä Laila Järvisestä (1895-1969), ja kerrotaan mm., että
"etenkin nimet olivat vaativia käännettäviä: jotkut, kuten Vilijonkka ja Hattivatti, kääntyivät helposti, mutta esimerkiksi Niiskuneiti ja Nuuskamuikkunen olivat hankalia."
Laila Järvinen käänsi monien muidenkin kirjailijoiden töitä, mm. Astrid Lindgrenin ja Enid Blytonin. Hän on kirjoittanut myös itse muutamia kirjoja.
Aihetta käsitellään kulttuurilehti Hiidenkiven numerossa 1/1996 (s.44). Asiantuntijana on Kotimaisten kielten keskuksen tutkija. Artikkeli sisältää seuraavat tiedot:
Toulat on alkuaan tarkoittanut jotain kohtaa Toulauden kyläasutuksen halki laskevassa Toulatjärvien ja Toulatjoen vesistössä ja siirtynyt myöhemmin asutuksen nimeksi.
Nimen alkuperää ei ole ratkaistu. Sen syntyä pohdittaessa on tarpeen ottaa huomioon vesistösana toola ~ toula, josta on tietoja Kuusamosta. Sana tarkoittaa 'puronsuun laajentumaa, vesimutkaa, suvantoa'.
Yleiskieliseen käyttöön suositettava taivutusmuoto on Toulauden, Toulaudella. Puhekielessä muotojen epäparisuus pyrkii tasoittumaan, ja nimeä on alettu taivuttaa Toulatissa...
Suomen rahat 1811-2009 arviohintoineen -oppaan mukaan vuoden 1867 hopeista kahden markan kolikkoa on kahta tyyppiä. 1867 I on koeraha, jonka tunnuspuoli on tyyppiä 1866. Sitä on kaksi tunnistettua kappaletta ja sen arviohinta on 80 000€ (kuntoluokka 1). 1867 II on jälkilyönti, tunnuspuoli tyyppiä 1870. Sitä on kuusi tunnistettua kappaletta ja sen arviohinta on 40 000€ (kuntoluokka 01).
Koska kolikko on arvokas, kannattaa arvioituttaa se vielä asiantuntijalla. Kirjastosta voitte lainata keräilyoppaan Suomi: rahat ja setelit 1811-2009 arviohintoineen.
Suomalainen fraasisanakirja viittaa sanonnan "lastu lainehilla" kohdalla juuri
Kalevalaan, toisen runon 211:een jakeeseen. Ja kyllä Kalevala antaa ymmärtää, että tieto joen yläjuoksun uudesta asukkaasta tuo Pohjan piialle kostoaikeita
mieleen: Kantoi tuuli Pohjolahan. Pohjan piika pikkarainen huntujahan huuhtelevi, virutteli vaattehia rannalla vesikivellä pitkän niemyen nenässä. Näki lastun lainehilla; tuon kokosi konttihinsa, kantoi kontilla kotihin, pitkäkielellä piha'an, tehä noian nuoliansa, ampujan asehiansa.
Selailin läpi myös Ahon Lastukokoelmat ja Lohilastut ja kalakaskut, niistä en tarinaa löytänyt. Uskonkin sen myöhemmän version olevan uudempi kuin Juhani Ahon tuotanto. Lähtökohta lienee kuitenkin Kalevalassa.
Black-tailed jackrabbit (Lepus californicus) tunnetaan suomeksi nimellä lumikenkäjänis. Samaan tapaan white-tailed jackrabbit (Lepus townsendii) on suomeksi preeriajänis ja antelope jackrabbit (Lepus alleni) antilooppijänis.
National Zoologic Parkin sivuston (http://nationalzoo.si.edu/Animals/NorthAmerica/whataname.cfm) mukaan eurooppalaiset uudisasukkaat kutsuivat Pohjois-Amerikassa näkemiään lumikenkäjäniksiä näiden pitkien korvien ja jalkojen vuoksi nimellä "jackass rabbit", josta sittemmin lyhentyi muoto jackrabbit. Kaikki edellä mainitut lajit kuuluvat Lepus-sukuun ja ovat siis kutsumanimestään huolimatta jäniksiä (engl. "hare"), joten "jackrabbitin" suomenkielinen vastine on "jänis".
Lisätietoa jäniseläinten luokittelusta: http://fi....
Valitettavasti mitään kovin tieteellistä en onnistunut aiheesta löytämään. Löysin netistä keskusteluketjun, jossa keskusteltiin enemmänkin kissan tuottaman kehräämisäänen kuvailusta eri kielillä, mutta sieltä löytyi tieto, että ainakin hollanniksi kissa "spinnen" eli "kehrää". Tuota kautta löytyi sitten Wikipedia-artikkeli ja sen eri kieliversiot, joita tutkimalla pääsee vastausten äärelle. Italiaksi sana on "fusa", joka on "fuso"-sanan feminiinimuoto. "Fuso" tarkoittaa mm. "värttinää" ja "kehrää" (osa rukissa pyörivää lyhtyä, joka aiheuttaa sen tunnusomaisen hyrisevän äänen). Travelling Cats -nettisivustolla on 100 kielen kehräyslista: https://traveling-cats.com/2015/09/purr-in-other-languages.html. Sivusto ei valitettavasti ole...
Hei!
Aleksi-tietokannasta, joka on myös internetissä vapasti käytettävissä osoitteessa http://aleksi.btj.fi/index.asp?, löytyy asiasanalla "aarniala timo" 20 artikkeliviitettä. Joukossa on myös Aarianlan omia kirjoituksia. Tässä viiteluettelo:
Timonen, Lauri Muistoja Timo Aarnialasta julkaisussa: Filmihullu 2010: 2, 34-36 2010
Hänninen, Ville Vallankumous kulttuuriin : puupiirrossarjakuvat puhuivat jo 1920-30-luvuilla pasifismin ja poliittisten muutosten puolesta julkaisussa: Kulttuurivihkot 37(2009): 3, 40-41 2009
Hänninen, Ville Laitakaupungin valot julkaisussa: Parnasso 59(2009): 3, 18-20 2009
Kataisto, Vesa Kuolemantanssin elävöittäjä : Timo Aarniala 1945-2010
julkaisussa: Sarjainfo 2009: 4, 49 2009
Timonen, Lauri "Go to work, boys...
Ille, illa, illud on demonstratiivipronomini ja tarkoittaa tuo eli juuri tuo henkilö, myöskin ille saattaa saada merkityksen kuulu, tuo kuuluisa, tunnettu. Ille muoto on yksikön nominatiivi maskuliinimuoto, ja se on tässä lauseen subjekti. Latinassa objekti on akkusativiissa. Tällöin tuo (mieshenkilö) tulee tekemään on sanojen merkitys. Persoonapronomi hän, se on latinassa is, ea, id. Käännös on siis Juuri hän tulee sen tekemään / on sen tekevä tai myös vähemmän demostratiivisesti Hän tulee sen tekemään / on sen tekevä. (Myöhäisemmässä latinassa demonstratiivipronominit menettivät painokkuuttaan, josta kertoo muun muassa se, että ranskan kielen artikkeli le on alunperin pronominista...
"Jehkimä" löytyy Suomen murteiden sanakirjasta (http://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&word=jehkimä&sms_id=SMS_00dd6ef5927a999eb8b0fb6c07041896), mutta sen tarjoama tieto ei paljonkaan valaise sanan käyttöä Tuntemattomassa sotilaassa. Toinen sen mieleen tuleva esiintymä kirjassa - kysymyksessä mainitun lisäksi - sisältyy 11. lukuun, Pirunkukkulan edustalla olevaan Syvärin-tukikohtaan sijoittuvaan jaksoon. Vanhala ohjeistaa ensimmäisen kerran yksin vartioon tulevaa Hauhiaa seuraavasti: "Sirpalesuojassa on jv:n poikien Ukko-Pekka, mutta älä ammuskele sillä jos se ei ole välttämätöntä. Jehkimä tekee sinusta pian sankarin. Kasva täällä ny hiljaisuudessa Suomen pelottavaks korpisoturiks."
Sillä perusteella,...
Vaikka Googlen avulla löytyy oluttölkeillä päällystettyjä taloja, autoja ja huonekaluja, oletamme , että kysyjä tarkoittaa pienikokoista keinutuolia. Kyselimme Tieto-listan kirjastoihmisiltä ymmärrystä asiaan. Tässä kooste heidän tietämyksestään:
Hakusanalla "tin can rocking chair" toi kuvamateriaalia Googlessa. Litistettyjen tölkkien metallinauhasta on rakennettu nukentuoleja ja tuolinnäköisiä neulatyynyjä ynnä muita. Työt voinee luokitella kategoriaan "tramp art", kulkumiesten =hobojen, hippien ym. valmistamiin esineisiin.
Seuraavaksi oikeita teko-ohjeita:
Ohje 1. "Leikataan tölkistä kansi pois taitereunan alta.
Leikataan tölkin sivut noin 3 mm suikaleiksi siten, että pohjan reunukseen jää noin 1 mm: n pelivara. Tölkin pohjasta tulee...
Muistelunne osui oikeaan. Kunnan nimi perustuu järvennimeen, joka perustuu saamen talvikylään perustuvaan sanaan siida.
Kustaa Vilkunan mukaan paikalla on sijainnut vanha saamelainen talvikylä mahdollisesti järven pohjoispäässä Siilinlahden rannoilla. Tiedot perustuvat ensi jouluksi ilmestyvän Suomalaisen paikannimikirjan käsikirjoitukseen.
Usko, toivo, rakkaus -sanonta tulee Ensimmäisestä korinttilaiskirjeestä (13:13): "Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus". Latinankielisessä Raamatussa (Biblia vulgata) sanonta kuuluu seuraavasti: "Nunc autem manent fides, spes, caritas, tria haec: major autem horum est caritas". Perusmuodossa sanonta on latinaksi "fides, spes, caritas".
Joutilaisuuden ja laiskuuden klassinen hahmo löytyy venäläisestä klassisesta kirjallisuudesta: Ivan Gontsarovin Oblomov. Venäläisessä kirjallisuudessa on paljon esimerkkejä rikkaista joutilaisuudessa ja kaihossa elävistä aatelisista, esim Anton Tsehovin näytelmissä Kirsikkapuisto ja Kolme sisarta. Tsehovilla on myös novelli Joutilaisuudessa kokoelmassa Ensirakastaja, 1946.
Joutilaisuudesta nautitaan myös Hermann Hessen teoksessa Kylpylävieraana Badenissa. Hessen Siddhartha istuu puun alla mietiskelemässä.
Hermann Melvillen Bartleby-hahmo on eräs maailmankirjallisuuden tyylikkäimpiä pinnareita.
Marcel Proust Swannin tiestä löytyy myös joutilaisuuden kuvausta.
Epikurolaiset runoilijat ylistävät laiskuutta: Charles Baudelaire, Arthur Rimbaud...
Kirjaston tietopalvelun keskeinen tehtävä on auttaa yleisöä löytämään sitä sisältöä, jota he etsivät, siis materiaalia, josta voi löytyä vastaus kysymykseen, joka etsijän mielessä on. Osassa erikoiskirjastoja toimii kirjastotehtävissä myös tutkijoita, jotka tekevät laajempia tiedonhakuja yleensä omille organisaatioilleen, mutta jossain määrin myös yleisölle maksusta, esim. Museovirastossa tai Urheilumuseon tietopalvelussa. Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun vastaajista suurin osa työskentelee yleisessä kirjastossa. Meillä on käytettävissämme yleisten kirjastojen kokoelmat, joitakin maksullisia tietokantoja sekä avoimet verkon resurssit. Erikoiskirjastot, jotka vastaavat palvelussamme, on lueteltu Vastaajakirjastot-...
Rouva Oliverin luoma salapoliisihahmo Agatha Christien kirjassa Cards on the Table vuodelta 1936 on kansallisuudeltaan suomalainen. Rouva Oliver sanoo näin: "I've written thirty-two books by now - (--) and I only regret one thing, making my detective a Finn. I don't really know anything about Finns and I'm always getting letters from Finland pointing out something impossible that he's said or done. "
Christie Agatha: Cards on the Table (HarperCollins, 1981)
