Tuija Lehtiselle voi lähettää fanipostia. Hänen sähköpostiosoitteensa löytyy ainakin kahdelta webbisivulta:
Suomen nuorisokirjailijoiden nettimatrikkeli - Tuija Lehtinen
http://www.nuorisokirjailijat.fi/main.php?s=k&k=24
Pakkala-kirjailijatietokanta - Tuija Lehtinen
http://oukasrv6.ouka.fi:8003/?dat0=lehtinen&formid=kirre&rppg=50&sort=a…;
Täydennysosista ei ikävä kyllä suoraan pysty saamaan vastausta kysymykseenne. Missään täydennysosassa ei ole minkäänlaista mainintaa, mistä divisioonasta se on koottu (ei myöskään osien luettelointitiedoissa). Eli sama osa koostuu eri divisioonien miehistä.
Ainoa keino on, että menette Tampereen kaupunginkirjaston käsikirjastoon, missä kaikki osat ovat siellä tutkittavissa (osaa 4 ei koskaan ole julkaistu). Myös lainakappaleita on lainattavissa kaupunginkirjaston varastosta.
Olet aivan oikeassa, vittu tarkoittaa naisen sukuelintä. Vittu on sangen vanha sana, muinaisnorjassa ja nykyruotsissa on sanat fytta ja fitta.
Helsingin Sanomissa oli hiljattain mielenkiintoinen nuorison suosikkisanaa käsittelevä artikkeli:
Virossa leviää nyt kulovalkean tavoin kirosana, josta kaikki suomalaiset eivät ole ylpeitä - Kotimaa | HS.fi
Kannattaa lukea myös Satu Apon kirja Naisen väki : tutkimuksia suomalaisten kansanomaisesta kulttuurista ja ajattelusta. Siinä kerrotaan vitun väestä eli sen suojelevasta voimasta kansanuskomuksissa.
Oulun kaupunginkirjastossa on sanakirja Thibert, Arthur : Dictionary : English-Eskimo, Eskimo-English (1976). Saatavuuden voi tarkistaa Intro-verkkokirjastosta www.ouka.fi/kirjasto/intro .
Seuraavat kaunokirjalliset teokset liittyvät Irlantiin tavalla tai toisella:
Jalonen, Riitta: Todistaja Brigitin talossa (romaani, v. 1998).
Jalonen, Olli: Ilo ja häpeä: kertomus kahdesta maasta; ja itsestäsi (romaani, v. 1981).
Lander, Leena: Tulkoon myrsky (romaani, v. 1994).
Kirstilä, Pentti: Hanhivaara ja sateisen saaren tappaja (jännityskirjallisuus, v. 2000).
Verronen, Maarit: Kylmien saarten soturi (romaani, v. 2001).
Vainonen, Jyrki: Pyhän Leon ihme (tarina Johanna Sinisalon toimittamassa kokoelmassa "Verkon silmässä: tarinoita internetin maailmasta", v. 2005).
Kankaanpää, Hannu: Aika totta (runokokoelma, mm. sarja Irlanti-runoja, v. 1996).
Saarikoski, Pentti: Kirje vaimolleni (romaani, v. 1968).
Rinnekangas, Reijo: Myöhästynyt...
Samaan kysymykseen on vastannut myös Kotimaisten kielten keskus. Vastauksessa kerrotaan, että farmarihousut eli farmarit tulivat Suomeen 1950-luvulla, ja että jo samaisen vuosikymmenen lopulla ainakin pääkaupunkiseudun nuoriso alkoi puhua farkuista. Tämä tieto on peräisin Heikki Paunosen Stadin slangin suursanakirjasta. Koko vastauksen voi lukea alla olevasta linkistä:
Farkut - Kotimaisten kielten keskus (kotus.fi)
Mitta tarkoittaa kirjan selän korkeutta. Kirjastojen aineistorekistereihin on tapana merkitä kirjan ulkoisista tiedoista sivumäärä, selän korkeus sekä se, onko kirjassa kuvia tai ei. Jos kirjan syvyys on suurempi kuin selän korkeus, myös tämä syvyys merkitään kirjan tietoihin.
Esimerkiksi : https://helmet.finna.fi/Record/helmet.2565354 . Tiedot tarkoittavat, että kirjan korkeus on 17 cm ja sen syvyys on 20 cm.
Tiedot on tapana pyöristää, jos kirjan selän korkeudeksi on merkitty 17 cm, se tarkoittaa, että kirjan korkeus on yli 16 cm, mutta ei enempää kuin 17 cm.
Palvelussamme on tähän kysymykseen jo aiemmin vastattu. Tässä vastaus:
Katajanokan sataman vientituotteista en löydä varsinaista tilastoa. Yleensä sen kautta kulki kappaletavara (pakattu tavara). Helsingistä vietiin enimmäkseen puutavaraa. Yleisesti ottaen pääkaupungin satamat olivat tuontisatamia.
Suoranaista tietokantaa ei Suomessa olleista venäläisistä sotavangeista ole. Sotavangeista laadittiin sotavankikortit, jotka ovat säilyneet Suomen Punaisen Ristin sotavankitoimiston arkiston yhteydessä. Kortisto on käytettävissä Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä, http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Suomen_Punainen_Risti,_Sotavankito…
Uudempaa tutkimusta aiheesta:
Danielsbacka, M. (2013). Vankien vartijat: Ihmislajin psykologia, neuvostosotavangit ja Suomi 1941-1944. Helsinki: [Helsingin yliopisto]. Verkossa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9353-1
Suolahti, I. (2016). Yhteinen vihollinen, yhteinen etu: Sotavankien luovutukset ja vaihdot Suomen ja Saksan välillä jatkosodan aikana. Helsinki: Helsingin yliopisto. Verkossa...
Postmodernin markkinoinnin kohteena ovat kulutukseen perustuvat yhteisöt. Usein ajatellaan virtuaalista markkinointia online-yhteisöille. Aiheesta löytyy kirjoja ja artikkeleita myös googlaamalla, mutta erityisesti Aalto-yliopiston kirjastosta, lib.hse.fi.
Tässä muutama kirjaehdotus:
Baker, Michael J & Hunt, Susan (2008) The Marketing Book
Cova, Bernard et. al (2007): Consumer tribes
Schroeder, Jonathan E et. al (2006): Brand culture
Kangaspunta, Seppo: Yksilöllinen yhteisölliyys (2011)
Kathleen E. Woodiwissilta on ilmestynyt toinenkin rakkausromaani, Shanna (1978). Se on myös Äänekosken kirjastossa.
1700-luvun Englantiin Woodiwissin teosten tapaan sijoittuva rakkausromaani on esimerkiksi Victoria Holtin Paholaisratsastaja.
Maailmankirjallisuuden klassikoista Jane Austenin teokset saattaisivat kiinnostaa sinua.
Lisää luettavaa löydät kirjaston aineistohausta tai Kirjasammosta haulla romantiikka tai haulla rakkausromaanit. Kirjasampo, https://www.kirjasampo.fi/, kirjastot Finna.fi, https://finna.fi/.
Pohjimmaltaan kyse on tietenkin Tarzan-kirjojen kirjoittajan Edgar Rice Burroughsin ja televisiosarjojen ja elokuvien tekijöiden päätöksestä pistää Tarzan puhumaan tavallaan. Tarzan on fiktiivinen henkilö ja puhuu niin kuin tekijä haluaa. Hän ei myöskään esimerkiksi putoa kärryiltä keskustellessaan eikä lausu sanoja hassusti väärin. Eli Tarzanin puhe ei varmasti miltään osin vastaa todellista tilannetta.
Oman tai toisen nimen käyttö persoonapronominien sijaan on tosiaan ominaista pienten lasten kielelle. Sen on tutkittaessa todettu olevan yleismaailmallista. Tästä löytyy tietoa ainakin englannin, ranskan, korean, kreikan ja suomen kielistä. Aiheesta on kirjoittanut mm. Anneli Brown Virittäjä-lehdessä (nro 4/2004, s. 483–507). Artikkeli...
Metsästysmuseosta saimme tällaisen vastauksen: Eipä ole tällaista esinettä Metsästysmuseonkaan kokoelmissa, enkä muista nähneeni vastaavaa muuallakaan. Mutta jos jotakin olisi pakko arvailla, niin veikkaisin että kyseessä on suustaladattavan nallilukkoaseen tarvikkeet - toisessa putkilossa on voinut olla pienikaliiperisen lintu- ja oravapyssyn pyöreitä palloluoteja, ja toisessa aseen nalleja. Molemmat tarvikkeet kätevästi saatavilla puutulpilla suljetuissa nahkapulloissa. Yleensä nämä luoti- ja nallikukkarot tai -pullot roikkuivat metsästäjän kaulalla nahkahihnassa, jossa oli lisäksi ruutisarvi tai -pahka, ruutimitta ja ehkä joku rautainen työkalukin. Itäisessä Suomessa tällaista ampumatarvikesatsia kutsuttiin nimellä pyssynporohkat....
Samantyyppisiä voisivat olla esimerkiksiEowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.f…Paolo Cognetti: Suden onni https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.f…Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolintu https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.f…Shelley Read: Minne virta kuljettaa https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.f…Michael Bennett: Viattomien veri https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.f…Kerstin Ekman: Suden jälki https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.fi%252FabstractWork_7212156 Voit löytää kiinnostavia kirjoja myös...
Alpo Noposen Mahdoton ratkaista -niminen runo ilmestyi 1912 teoksessa Nuoruuden muistoksi. Onneksi runo löytyy myös uudemmasta Runo on vapaa -kirjasta, joka kuuluu monen kirjaston kokoelmiin. Kirjastojen keskinäisen kaukopalvelun kautta kirjan saa lainaksi.
Runo on kirjoitettu Kansallismielisen Nuorisoliiton kesäjuhlaan Ilmajoella 1912, joten siitä tuskin löytyy ruotsinnosta. Noponen on myös kirjoittanut muistelmansa, jonka nimessä toistuu runon ensimmäinen rivi "Minä aikana ihminen kaunein on?: muistoja, kuvitelmia elämän taipaleelta".
Kansalliskirjastosta löytynee Aarre M. Peltosen kirjoittama kirja "Alpo Noposen kirjallinen tuotanto sekä hänen tuotantoaan ja elämäänsä käsittelevä kirjallisuus".
Black lace -sarjassa on suomeksi ilmestynyt neljä kirjaa:
Alleyn, Fredrica : Cassandran salattu elämä (Gummerus, 1994)
Danson, Sophie : Intohimon kutsu (Gummerus, 1994)
Hope, Saskia : Kesytön Kate (Gummerus, 1995)
Pickford, Cherri : Sininen hotelli (Gummerus, 1996)
Kaikkia on saatavana Kyyti-kirjastoissa, saatavuuden voi tarkistaa verkkokirjastosta www.kyytikirjastot.fi.
Sarja on kyllä jatkunut vuoden 1996 jälkeenkin, mutta kirjoja ei ole enää suomennettu. Englanninkielisenä sarjan kirjoja löytyy helpoiten verkkokirjakauppojen (mm. www.akateeminenkirjakauppa.fi, www.amazon.com) kautta, kirjastoissa niitä ei ole.
Sodanjälkeisen Saksan ja Berliinin arjesta on kirjoitettu melko runsaasti, mutta suomennoksia on olemassa valitettavan vähän.
Vaski-kirjastoista löytyy esimerkiksi kulttuurihistorioitsija Wolfgang Schivelbuschin teos In a Cold Crater: Cultural and Intellectual Life in Berlin, 1945-48 (1998). Schivelbusch keskittyy pääasiassa Berliinin kulttuurielämään sodanjälkeisessä Berliinissä. Vaski-kirjastoista löytyy lisäksi Marta Hillersin omaelämäkerrallinen teos Nainen Berliinissä: Päiväkirja 20.4.-22.6.1945 (1954). Tässä anonyymisti julkaistussa kirjassa tekijä kuvailee omaa elämäänsä sodan viimeisinä päivinä sekä sodan jälkeen. Tietoa sodanjälkeisestä elämästä löytyy jonkin verran sotahistorioitsija Antony Beevorin teoksesta Berliini 1945 (2002...
