Tekijänoikeus on voimassa tekijän elinajan ja 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä, joten Martti Lindqvistin (s. 1945 - k. 2004) runon julkaisemiseen tarvitaan lupa. Luvan voi hankkia kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestöstä Sanastosta, ja se maksaa 46,64 euroa per ilmoitus. Linkki luvan hankkimiseksi kuolinilmoituskäyttöä varten löytyy tältä Sanaston sivulta: Kirjallisuuden käyttö kuolinilmoituksessa
Eri koulutusalojen valintaperusteista ja valintapisteistä saa tietoa valintaoppaista: esim. Ammattikorkeakoulujen valintaoppaasta (2006) ja Yliopistojen valintaoppaasta (2006).
Mitään oppilaitosten yhteisiä pisteytystaulukoita ei ole, sillä pisteytys vaihtelee oppilaitoksesta ja opetusalasta riippuen. Mitään alinta pisterajaa, jolla pääsee opiskelemaan jotain tiettyä alaa ei voida esittää, koska opiskelijakiintiö valitaan pyrkijöiden tason mukaan. Pisteet lasketaan yleensä koulumenestyksen, valintakokeen ja työkokemuksen mukaan. Harkinnanvaraisessa valinnassa hakijat valitaan pelkän valintakokeen perusteella. Valintaoppaissa mainitaan harkinnanvaraista valintaa käyttävät oppilaitokset.
Valintaoppaita painetussa muodossa on kirjastoissa...
Yleisradiolla on vastauspalvelu nimeltä "Mikä musiikki soi ohjelmassa?" osoitteessa http://yle.fi/yleisradio/faq/ohjelmat/mika-musiikki-soi-ohjelmassa. Sinne voi lähetä kysymyksen sähköpostiosoitteella ohjelmapalaute@yle.fi ja kertoa miltä kanavalta ja koska kappaleen kuuli ja kuvailla kappaletta ja sen esittäjää.
Vastauspalvelusta vastattiin, että "Ylen suomenkielisillä radiokanavilla on tullut vain puheohjelmaa tuohon kellonaikaan. Mainitsemasi My Funny Valentine on soinut Yle Radio 1:llä, mutta aamupäivällä. Silloin sen esitti matalaääninen naislaulaja Chet Baker.
Laulu on kuunneltavissa Areenassa Muistojen bulevardi -ohjelmassa vielä n. kolmen viikon aja. Tässä linkki: http://areena.yle.fi/radio/1777204"
My funnu Valentin -laulussa ei...
Vaikka omat muistikuvani kappaleesta ovat huomattavasti hatarammat kuin kysyjän, enkä saanut levyäkään käsiini asiasta varmistuakseni, rohkenisin silti väittää, että etsitty kappale on Unohda Eila -yhtyeen Elämäni tarina. Muistiin pesiytyneen aukon syynä ei siis välttämättä ole dementia, vaan yksinkertaisesti muistamattomuuteen yllyttävä esittäjän nimi.
70- ja 80-lukujen taitteessa toiminut tamperelainen Unohda Eila julkaisi uransa aikana kolme singleä - Elämäni tarina (1980), Kolmas maailma (1980), Ronald Reagan (1981) - ja kolme kappaletta paikallisen levy-yhtiön Pistä paremmaksi -kokoelmalla (1979).
Perustuslakimme antavat kansanedustajalle laajemman toimintavapauden sekä tehokkaamman rikosoikeudellisen suojan kuin tavalliselle kansalaiselle. Kansanedustajaan kohdistettujen rangaistavien tekojen (pahoinpitely, kunnianloukkausrikokset, henkirikokset, laiton vapaudenriisto jne.), jotka tehdään kostonomaisesti ja tietoisena kohteen kansanedustajuudesta, olivat vielä vuoden 1928 valtiopäiväjärjestyksen mukaan rangaistavia erityisen raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehtyinä tekoina. Sääntely on sittemmin poistettu perustuslaista, eli kansanedustajat ovat periaatteessa rikoslain takaaman oikeussuojan piirissä niin kuin kuka tahansa kansalainen. Käytännössä rikollisia tekoja puntaroitaessa poliittiset motiivit toimivat kuitenkin...
Kiitos jo etukäteen minunkin puolestani lahjoitustarjouksestasi. Helmet-kirjastot ottavat lähtökohtaisesti vastaan lahjoituksia, jos niillä ei ole kyseistä kirjaa tarpeeksi kokoelmissaan vastaamaan todelliseen tai arvioituun kysyntään, tai jos kirja toisi kokoelmiin huomattavaa kulttuurillista arvoa. Voit viedä kirjalahjoituksia suoraan kirjaston toimipisteeseen tai vaihtoehtoisesti ottaa yhteyttä kirjastoon esimerkiksi sähköpostitse tiedustellaksesi, onko kirjastolla tarvetta tarjoamillesi kirjoille. Jos viet lahjoituksia suoraan kirjaston toimipisteeseen, voi kirjasto laittaa sen kirjakierrätyspisteeseen ne kirjat, joita se ei ota vastaan, jos ette esimerkiksi erikseen sovi näiden kirjojen takaisinnoudosta.
Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen on tallennettu äänikirjaksi suomen lisäksi myös saksaksi (Sinuhe der Ägypter, 2012), ja tšekiksi (Egypt́an Sinuhet, 2011).
Saksankielinen äänikirja näyttää kuuluvan Deutsche Bibliotekin kokoelmiin. Tšekinkielinen Sinuhe äänikirjana on vain Kansalliskirjaston kokoelmissa.
https://finna.fi
https://www.deutsche-bibliothek.org/online-katalog.html
Kirjoista ja ilmankosteudesta on kysytty palvelussamme aiemminkin, ja vastauksen mukaan suurempi kosteus ei lyhytaikaisena vahingoita kirjoja: https://www.kirjastot.fi/kysy/kuinka-hyvin-kirjat-sietavat-kosteaa?lang….
Ilmankosteuden noustessa kirjojen sivut menevät hieman laineille myös kirjaston hyllyssä. Mikäli kyse on tällaisesta ilmiöstä, kirjat palautuvat ilman kuivuessa itsestään entiselleen. Pysyvää käpristymistä tapahtuu useimmiten vain, kun kirja on ollut suoraan kosketuksissa veteen tai muuhun nesteeseen.
Useissa suomen murteissa tanhua tarkoittaa molemmin puolin aidattua tietä, karjakujaa, tannerta tai karjapihaa. Aidatun kujanteen perällä olevaa taloa on kutsuttu mm. Tanhuanpääksi. Tätä kautta talonnimestä on tullut myös sukunimi. 1900-luvun alussa myös muutama ruotsinkielinen Siren ja Malin on vaihtanut nimensä Tanhuanpääksi.
Sekä talon- että sukunimenä nimi on yleinen varsinkin Satakunnassa mutta myös Hämeessä ja Varsinais-Suomessa. (Lähde: Mikkonen ja Paikkala, Sukunimet, 2000)
Visainen kysymys. Tässä yhden latinan taitajan vastaus:
"Yhdessä= una (molemmat vokaalit pitkiä), mutta se edellyttää, että on ‘jonkun kanssa yhdessä’ tai ‘ laulaa yhdessä’. ‘oleilee yhdessä’ tai jotakin muuta sanonnan täydentävää.
Sanan ikuisesti käännös suomi-latina
ad īnfīnītum
in omne tempus
in perpetuum
perpetuum
semper
Nemo tuntuu hankalalta siksi, että se on yksikkö ja ‘yhdessä’-tilanne edellyttää jotakin monikollista jatkoa.Pitäisi tietää koko konteksti, että voisi ottaa kantaa!"
Tunturin tie -kirjaa löytyy useammastakin Suomen yleisestä kirjastosta sekä myös Kuopiossa sijaitsevasta Varastokirjastosta. Voitte pyytää sitä kaukolainaksi oman kirjastonne kautta. Antikvaari-verkkosivuilta näkyy myös, että kirjaa on saatavissa joistakin antikvariaateista, mikäli haluatte sen omaksenne (http://www.antikvaari.fi).
Tunturin tie -kirjan on kirjoittanut Viljo Saraja ja sen on julkaissut Suomen opettajain raittiusliitto vuonna 1958.
1.Sami Pihströmin jälkisanat ovat teoksessa sivuilla 250 – 269.
2.Esa Väliverrosen artikkelin nimi on Journalismi kriisissä?, ja se on teoksessa sivuilla 13 – 31.
3.Pekka Pekkalan kolumni on Hesarin nettiversiossa vapaasti luettavissa. Päivämäärä on 4.10.2010, ja otsikko on iPad ei pelasta sanomalehtiä. Artikkeli löytyy täältä:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/iPad+ei+pelasta+sanomalehti%C3%A4/11…
4.Christensenin jutun otsikko on Kolme digitaalista myyttiä. Se löytyy Voima-lehden nettiversiosta. Sivulla kerrotaan, että artikkeli on julkaistu myös Voiman numerossa 7/2010 s. 40 - 41, eli joko sinun tai Voiman sivuston sivunumeroissa on virhe. Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoissa ei säilytetä Voima-lehteä näin pitkään, joten lehdestä ei...
Kyseessä on varmaankin Anniina Tarasovan Venäläiset tilikirjani (Gummerus, 2018). Tarasovaa haastateltiin Ylen Aamun kirja -ohjelmassa 1.3.2018. Voit katsoa haastattelun alla olevasta linkistä.
https://areena.yle.fi/1-4371839
Teos kuuluu kirjastoalueesi kokoelmiin. Voit tarkistaa teoksen ajantasaisen saatavuuden alla olevasta linkistä.
https://piki.verkkokirjasto.fi/web/arena/welcome
https://www.anniinatarasova.fi/
Henrietta on muunnos ranskalaisesta nimestä Henriette, joka puolestaan johtuu saksalaisesta nimestä Heinrich (koti tai mahtava). Henrietta-nimi oli vuosisadan alkupuolella harvinainen, mutta on myöhemmin yleistynyt. Susanna on vanha nimi. Hepreassa nimi merkitsee liljaa. Katolisessa kirkossa Susanna on monen pyhimyksen nimi. Nimestä on paljon muunnoksia, muun muassa Susan ja Susanne. Rosalia on italialainen muunnos ruusua merkitsevästä nimestä Rosa. Se voi olla myös yhdistelmä nimistä Rosa ja Lia. Emilia on peräisin ylhäisestä muinaisroomalaisesta Aemilius-suvun nimestä. Sekin on hyvin yleinen nimi, josta on olemassa monia muunnoksia, esimerkiksi Emily ja Emelie.
Lähde: Saarikalle-Suomalainen: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön.
Lisää...
Nyt on saattanut ChatGPT laittaa vähän omiaan. Etsin tietoa esimerksi Finna.fi:stä ja Kirjasammosta ja sain vastaukseksi vain tuon Aino Lehtosen suomentaman novellikokoelman Arthur kuningas ja hänen jalot ritarinsa sekä Marja Helanen-Ahtolan lyhyentäen kääntämän Pyöreän pöydän ritarit. Voit tarkistaa Kirjasammon hakutuloksen täältä.
Eino Kalima oli teatteriohjaaja ja kääntäjä, jonka käännöstöihin kuului muun muassa Anna Karenina. Eino Kaliman käännöksiä voit tutkia Kirjasammosta.
Helmet-kirjastosta löytyy paljon materiaalia joista toivon olevan apua kysyttyyn asiaan. Hakusanalla "kaunokirjoitus" löytyvät seuraavat teokset, jotka ovat sangen eri-ikäisiä:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Skaunokirjoitus__Orightresu…
Arvelen että listalta löytyvä kohtalaisen uusi kirja Kirjain kirjaimelta - uutta suomalaista kalligrafiaa voi olla tutustumisen arvoinen, suosittelen sen varaamista itselle noudettavaksi lähikirjastosta. Tässä kirjan tiedot https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2062470__Skaunokirjoitus_…
Kirjakaupasta saa harjoituskirjoja, joita ei ole monissa kirjastoissa, esim. tämä Kaunis käsiala -kirja https://www.suomalainen.com/products/kaunis-kasiala
Toivottavasti...
Kyseinen teos on suunnattu ehkä noin 13-19 -vuotiaille nuorille. Mitään tosi tarkkoja rajoja ei voi kuitenkaan määrittää. Minkä tahansa ikäinen lukija voi saada hyötyä ja hyviä vinkkejä kyseisestä oppaasta.
Kirjaa varten on mm. haastateltu kirjoittamista harrastavia nuoria, joten ehkä tuossa ikähaarukassa olevat saavat eniten vertaistukea ja samaistumispintaa.
Teos ei ole myöskään liian teoreettinen, joten nuoremman lukijan on ehkä helpompi tarttua tähän.
Kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista löytyi tieto, että Sääksmäen Saarioispuolen seuratalo-osakeyhtiö vietti Tarttilan kylässä valmistuneen talonsa vihkiäisjuhlaa 27.8.1911 (Hämeen Sanomat, 19.08.1911, nro 91, s. 1, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/815792?page=1).
Lisätietoa Tarttilan kulttuurimaisemasta löytyy kirjasta Saarioispuolen omat jutut (Saarioispuolen kyläyhdistys ry, 2005). Kirjassa on seuratalosta pieni kuva s. 29 ja 285, jossa myös tietoa seurantalosta. Samoin kirjasta löytyy tieto, että talo purettiin vuonna 1992 (s. 299).
Sääksmäki-seura julkaisee Sääksmäki-lehteä, josta voi myös löytyä lisätietoa.
