En löytänyt tutkimusta juuri tuosta aiheesta.
On pohdittu mainosten vaikutusta ympäristöön esim. Kulutus.fi Mainonnan seitsemän syntiä. http://www.kulutus.fi/artikkelit/mainonnan-seitseman-syntia/
Milla Annala ja Markus Vinnari ovat tutkineet TV-mainosten tuotteita ja huomanneet, että ympäristöä kuormittavat tuotteet saavat enemmän mainosminuutteja. https://www.aamulehti.fi/uutiset/art-2000007325815.html
Mainosten vaikutusta ihmisten käytökseen ja itsetuntoon on myös tutkittu esim. Mark R. Forehand, Rohit Deshpandé: What We See Makes Us who We are: Priming Ethnic Self-Awareness and Advertising Response https://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1509/jmkr.38.3.336.18871
tai Livingstone, Sonia: Does TV...
Täsmällistä tietoa ei tähän valitettavasti löytynyt eikä nuottikuvaa, mutta kuitenkin suuntaa antavia viitteitä. Tarkempien tietojen saamiseksi kannattaisi varmaan kääntyä esimerkiksi Hymnologian ja liturgiikan seuran puoleen. Yhteystiedot.
Reijo Pajamon toimittamassa seuran vuoden 2009 vuosikirjassa on Tauno Väinölän artikkeli Kuka suomensi "korpin raato" -säkeistön. Siinä selvitetään laulun saksan- ja suomenkielisen säkeistön alkuperää. Lähdeviite.
Muista lähteistä selviää, että virttä veisataan mm. Thomas Mannin Buddenbrook-romaanissa (1901). "Ich bin ein rechtes Rabenaas, Ein wahrer Sündenkrüppel, Der seine Sünden in sich fraß, Als wie der Rost den Zwippel. Ach Herr, so nimm mich Hund beim Ohr, Wirf mir den Gnadenknochen vor Und nimm...
Olemme käyneet läpi Jyväskylän historiaa käsitteleviä kuvateoksia, mutta kuvaa kyseisestä rakennuksesta ei valitettavasti ole löytynyt. Pahoittelen! Suosittelisin kysymään seuraavaksi Keski-Suomen museon kuva-arkistosta (sähköposti ksmuseo.arkistot@jkl.fi, puhelin 014 266 4256).
Jos käytät Facebookia, kannattaa liittyä ryhmään Valokuvien vanha Jyväskylä (https://www.facebook.com/groups/valokuvienvanhajyvaskyla/). Ehkäpä jollain paikallishistoriasta kiinnostuneella ryhmäläisellä olisi omissa arkistoissaan kuva tästä rakennuksesta.
Kappaleen nimi on "Kauemmaksi kuljen". Sen on säveltänyt Charles Plogman ja sanoittanut Lasse Wikman. Sen on levyttänyt Charlies-yhtye vuonna 2001. Tuolloin yhtyeen laulusolistina oli Charles Plogman. Laulu alkaa: "Hetki varhainen, päivä vasta unesta herää". Kertosäkeessä lauletaan: "Silmät kiinni suljen, kauemmaksi kuljen. Olen yksin, mutten yksinäinen."
Yhtye on levyttänyt kappaleesta myös ruotsinkielisen version "En längtan", jonka laulaa Dani Strömbäck.
Runo Minä rakastan Kuubaa ei sisälly mihinkään Saarikosken julkaistuista runokokoelmista eikä sitä ole mukana hänen kootuissa runoissaankaan (Runot, 2004), johon sisältyy aiemmin julkaistujen kokoelmien lisäksi myös joitain niiden ulkopuolelta peräisin olevia runoja.Kuuba-runon kirjoittamisen aikoihin vuonna 1962 Saarikoski toimi Kansan Uutisten vakituisena avustajana. (Lähde: Huomautuksia ja selityksiä. – Pentti Saarikoski, Tähänastiset runot)
Näin hienojakoiseen kysymykseen ei löydy suoria aineisto-osumia. Aihe vaatisi tutkimuksellista ja yksityiskohtaista perehtymistä yritystoimintaa koskevaan kirjallisuuteen ja sen seulomista läpi.
Herman Melvillen kertomuskokoelmassa Lumotut saaret ja muita kertomuksia vuodelta 1999 tarina on suomennettu nimellä Bartleby, jäljentäjä (ISBN 951-97226-7-X, Lumotut saaret ja muita kertomuksia | Vanamo-kirjastot | Vanamo-kirjastot), ja fraasia on käännetty muodossa "Mieluummin en tule", "mieluummin en tee niin", "mieluummin en mene" ja "mieluummin en", eli kääntäjä Antero Tiusanen on lisännyt englanninkieliseen fraasiin lisäsanoja sitoakseen sen edeltävään kysymykseen.Juhani Lindholmin ja Pia Siveniuksen kääntämässä Bartleby-kirjassa myöskin vuodelta 1999 (ISBN 952-5146-09-X, Bartleby | Eepos-kirjastot | Finna.fi) fraasi on käännetty muotoon "Mieluiten en".
Helsingissä kaupungin tarjoamia esteettömiä liikuntapaikkoja voi etsiä palvelukartalta. Sivuston yläosan esteettömyysasetuksista voi valita erilaisia rajauksia, esim. "käytän pyörätuolia". https://palvelukartta.hel.fi/fi/search?q=liikuntapaikka
Myös kaupungin ylläpitämien liikuntapaikkojen, kuten kunto- ja voimailusalien omilla verkkosivuilla on tarkempi selvitys esteettömyydestä, esimerkkinä tässä Töölön kisahalli https://palvelukartta.hel.fi/fi/unit/40619?p=1&t=accessibilityDetails
https://www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/sisalii…
https://www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/ulkolii…
Helsingin kaupunki pyrkii edelleen parantamaan liikuntapaikkojen esteettömyystietoja,...
On järkevää suhtautua kriittisesti kaikkeen, mitä vapailla foorumeilla kirjoitetaan ja vastataan. Sehän on molemmin puolin vapaaehtoista viestintää, jossa kukaan ei voi antaa mitään lupauksia faktoista tai edes pyrkimisestä niihin.
Uskoisin, että kysymys on psykologisesta nojautumisesta joukkovoimaan. Aivan samalla lailla kuin missä tahansa porukassa saatetaan heittää kysymys ilmaan ja toivoa, että joku tietää asiasta enemmän kuin itse. Usein se toimiikin, jos porukan ihmisillä on erilainen kokemustausta ja tietämys.
Mutta sekin on ymmärrettävä, että on kysymyksiä, joihin ei ole olemassa vastausta tai sen saaminen edellyttäisi valtavan määrän työtä. Myös Kysy kirjastonhoitajalta -palveluun tulee tällaisia kysymyksiä varsin usein. Vielä...
Helppolukuisia kirjoja voisivat olla seuraavat klassikot, joita luetaan mm. usein kouluissa:
John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä, Ernest Hemingway: Vanhus ja meri, Frans Emil Sillanpää: Elokuu, Mika Waltarin Palmu-kirjat, Surun ja ilon kaupunki, Juhani Aho: Rautatie, Aapelin kirjat, Hannu Salama: Se tavallinen tarina.
Muita melko ohuita, selkeitä kirjoja: Marguerite Duras: Rakastaja, Irene Nemirovsky: Tanssiaiset, Francoise Sagan: Tervetuloa ikävä ja Rosa Liksom: Tyhjän tien paratiisit.
Helppolukuisia, vaikka eivät kovin ohuita, ovat dekkarit, kuten esim. Leena Lehtolaisen, Matti Rönkän ja Matti Yrjänä Joensuun kirjat. Helppolukuisia viihteen puolelta olisi mm. Enni Mustosen ja Anneli Kivelän romaanit.
Sadan sanan tarinoita löytyy...
Verkosta tuote löytyy nimellä kielipilli tai lintupilli. Niitä myydään ainakin hieman epämääräisissä verkkokaupoissa, ks. esim. linkki. Finna.fi-palvelusta tuote löytyy nimellä "visselpipa", ks. linkki.
Lainattavissa olevaa aineistoa läytyy kyllä.
Esimerkiksi seuraavat teokset voisivat tarjota tietoa aiheesta:
Antennijärjestelmät, Espoo 2004
Naskali, Veikko: Antennijärjestelmät ja valmistautuminen digiaikaan, Helsinki 2004
Teleasennusopas, Espoo 2005
Yhteisantenniopas : kiinteistöjen antenniverkkojen valmius digi-tv-aikakauteen, Helsinki 2004
Huume-, huumausaine- ja huuma-sanojen alkuperää on haettava huumata-verbistä.
Kaisa Häkkisen etymologinen sanakirja kertoo, ettei tajunnan hämärtämistä merkitsevällä huumata-verbillä ole tarkkoja vastineita suomen sukukielissä. Sen on kuitenkin arveltu kuuluvan yhteen suomen murteissa esiintyvän, humisemista merkitsevän huumata-verbin kanssa. Tässä merkityksessä sille on esitetty vastineiksi virosta huumata ’huokua, uhota; hehkua’ ja liivistä ūm ’(aamu)hämärä’. Sanavartalo on selitetty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, jonka alkumuotoa edustaa mm. muinaisnorjan húm ’hämärä’.
Sekä tajunnan hämärtämisen että humisemisen merkityksissä huumata on tullut käyttöön suomen kirjakielessä 1800-luvulla. Verbistä johdettu huumaus löytyy kuitenkin jo...
Kyseessä on Catherine & Laurence Anholtin kuvakirja nimeltään Kaikkein paras paikka (2000). Verkkokirjastossa: https://helle.finna.fi/Record/helle.262705?sid=3123933201
Kirja kertoo Jonista, joka rakastaa kaupunkia. Jonin pappa asuu maaseudulla meren lähellä. Joni matkustaa pappansa luokse maalle. Illalla hän ei saa unta. "Siellä oli rauhallista. Siellä oli erilaista. Maalla oli niin pimeää, ettei hän pystynyt nukkumaan".
Enna on mahdollisesti friisiläinen nimi, lähtöisin muinaissaksalaisesta sanasta ”angul”, kärki, piikki. Suomessa nimi sai kantajia erityisesti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Meillä sen leviämiseen on saattanut vaikuttaa samantapaisuus eräisiin muihin nimiin (esim. Henna). Lisäksi sitä voidaan pitää Ennatan (Ennatha oli Palestiinan Kesareassa 200-luvulla elänyt marttyyrineitsyt) lyhentymänä. Virossa taas on viitattu viron sanaan ”enn”, hellä, lempeä.
Lähteenä Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, WSOY, 1999.
Evilla saattaisi olla muodostunut Eveliina-nimestä. Kustaa Vilkunan kirjassa Etunimet, Otava, 2005, kerrotaan Eveliinasta näin: Evelina on latinalainen asu muinaisgermaanin Avi-nimen hellittelymuodosta Aveline. Normannit toivat nimen...
30-luvun lama-aikaa käsitellään ainakin seuraavissa romaaneissa :
Hämäläinen, Helvi : Katuojan vettä
Joenpelto, Eeva : Lohja-sarja
Jotuni, Maria : Huojuva talo
Linna, Väinö : Täällä Pohjantähden alla 3
Pekkanen, Toivo : Isänmaan ranta
Päätalo, Kalle : Koillismaa, Kunnan jauhot
Waltari, Mika : Palava nuoruus
Viita, Lauri : Moreeni
Tämä yksi pop-musiikkihistorian näteimmistä kappaleista kuvaa erään miehen havaintoja Lontoon Waterloon rautatieasemalla perjantaisin tapaavasta kahdesta ihmisestä, Terrystä ja Juliesta. Kappaleella ei varsinaisesti ole mitään selkeää sanomaa eikä se kuvaa yhtä yksiselitteistä tapahtumaketjua, vaan Waterloo Sunset on pikemminkin sarja hajanaisia tunnelmia ja vaikutelmia. Terry ja Julie jäävät lopulta mysteeriksi, kuten jää myös kappaleen kertoja.
Kappaleen säveltäjän Ray Daviesin mukaan Waterloo Sunset oli alkuperäiseltä nimeltään Liverpool Sunset. Davies kuitenkin muutti kappaleen nimen, koska tunsi Lontoon paremmin kuin Liverpoolin.
https://www.loudersound.com/features/the-story-behind-the-song-waterloo-sunset-by-...
Miekkonen oli yksi hollantilaisen kirjoittaja-kuvittajan Max Velthuijsin henkilöhahmoista. Ensimmäinen hänestä kertova kirja Miekkonen etsii kotia alkaa juuri kysymyksessä muistellulla tavalla. Miekkosen puutarhalle hyvää tekevä sade jatkuu monta päivää ja tärvelee hänen kenkälaatikkoasumuksensa, minkä vuoksi hänen on lähdettävä etsimään uutta kotia. Lisää Miekkosesta voi lukea kirjoista Miekkonen löytää onnen ja Miekkonen auttaa ystävää.
