Pääkaupunkiseudun kirjastoissa on paljon häämusiikkia sisältäviä cd-levyjä. Haluamastaan levystä voi tehdä varauksen kirjastoonsa (varausmaksu 50 senttiä), jos se ei ole omassa kirjastossa hyllyssä. Tässä muutamia, jotka siältävät tunnetuimpia häämarsseja:
Kiviniemi, Kalevi: Kauneimmat häämarssit (on myös Tapiolan kokoelmissa )
Erkkilä, Lasse: Juhlamusiikkia: Häihin ja muihin elämän ikimuistoisiin tilaisuuksiin. (on kysymissäsi kirjastoissa)
Häämusiikkia/ eero Annala, Hannu Holma (on myös Kirjasto Omenassa)
Voit etsiä lisää häämusiikkia pääkaupunkiseudun yhteisestä Helmet-tietokannasta (voit tehdä haun kohdasta aihe ja laittaa hakusanaksi häämusiikki:
http://www.helmet.fi/
Yle on tietysti asiantuntija, joten voit melko hyvin luottaa heidän vastaukseensa. Kuitenkin YLE:n vuosikirjoissa kerrotaan tarkasti kaikista radio- ja tv-toimintaan liittyvistä tapahtumista. Vuosikirjasta 1978-1979 löytyy esimerkiksi seuraava maininta (s. 116):
"Television uutistoiminta siirtyi kertomusvuoden lopulla kokonaan väriin. Maanantaista 14.5.1979 ei enää ollut mustavalkoisia maanantaipäiviä, vaan uutiset ovat kaikkina viikonpäivinä väreissä - kuitenkin lukuunottamatta uutisten käytössä olevan väristudion huoltokausia."
Väritelevision kehityksestä kertoo myös Paavo Velanderin teos "Kidekoneesta väritelevisioon" (Kirjayhtymä 1986). Siinä sanotaan, että vuonna 1974 saatin käyttöön Tohlopin väristudiot, jolloin yli puolet tv-...
The Vampire Diariesin kirjojen juonia ei valitettavasti löytynyt suomeksi.
Lyhyet englanninkieliset juoniselostukset löytyvät esimerkiksi sarjan kirjoittajan L.J. Smithin omilta internetsivuilta: http://www.ljanesmith.net/booklist.php
Tarkempi juoniselostus kaikista sarjassa tähän mennessä ilmestyneistä kirjoista löytyy englanninkielisen Wikipedian artikkelista:
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Vampire_Diaries_(novel_series)
Tarkoittamasi kähy liittyy varmaankin anglikaanisen kirkon 1960-luvun kriisiin, jossa se joutui tarkistamaan kantojaan avioeroon ja eronneisiin. Antti Yli-Opas kertoo kirjassa "Avioliiton teologia Englannin kirkossa ja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vuosina 1963-2006” laajasti anglikaanisen kirkon suhtautumisesta avioeroon ja muutoksista 1960-luvulla.
Yli-Oppaan mukaan avioeroon ja eronneisiin suhtautuminen muodostui anglikaaniselle kirkolle ongelmaksi, sillä avioliitto käsitettiin sakramentaaliseksi, pysyvän siteen muodostavaksi ja purkamattomaksi. Vuonna 1966 kirkko otti kantaa muuttuvaan avioliittolakiin kannanotolla "Putting asunder". Kannanoton myötä eron perusteeksi alkoi riittää avioliiton peruuttamaton hajoaminen (...
Arvelisin, että etsitty kirja on Niilo Keräsen Soiperoisten maa (Otava, 1993).
Soiperoisten maan jättiläiskuningas Abu-Abdullah rakasti lapsia ja usein hän asettui makaamaan hietikolle, ja peikkolapset kiipeilivät hänen viiksissään ja vaatteissaan, nousivat hänen päälleen ja laskivat liukumäkeä hänen nenäänsä pitkin. Maan mustat asfalttitiet höyrysivät kuumuudesta - ne olivat niin kuumia, että peikkoäidit paistoivat paistinpannuillaan kananmunia asfaltilla välipalaksi lapsillensa.
Soiperoisten maasta, sen kuninkaasta ja peikoista kerrotaan myös kirjassa Soiperoisten maan kuningas (Otava, 1996).
Ei toistaiseksi. Kirjastoissa on kyllä saatavana englanninkielisenä Jack Ewingin vuonna 2017 julkaisema Faster, higher, farther : the Volkswagen scandal (W.W. Norton & Company, 2017).
Verkosta löytyy lisäksi eräs aihetta koskeva opinnäytetyö https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/126327/Keskinen_Teemu.pdf…
Sen lähdeluetteloa voi hyödyntää etsiessään lisätietoa päästöhuijauksesta.
Valitettavasti en onnistunut löytämään viitettä tarinaan, jossa nainen muuttuisi ilvekseksi. Voisiko kyseessä olla susi? Aino Kallaksen pienoisromaani Sudenmorsian (useita painoksia, mm. Otava 2007 ja 2003)kertoo tällaisesta tapahtumasta, ja se perustuu vanhaan hiidenmaalaiseen tarinaan.
Virolaisista kansankertomuksista on julkaistu kokoelma nimeltä Tuulentekijä (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1989). Siihen sisältyvät muiden muassa tarinat nimeltä Ihmissuden ampuminen ja Ilves tappaa marjastajan.
Helmet-kirjastoista löytyy useita jääkautta ja jääkauden vaikutuksia käsitteleviä tietokirjoja. Tässä on pari lupaavan näköistä teosta:
Marjatta Koivisto: Jääkaudet, WSOY 2004
Pirkko Ukkonen, Kristiina Mannermaa, Jääkauden jälkeläiset, Museovirasto Helsinki 2017
Tietoa jääkaudesta Suomessa löytyy myös seuraavista kirjoista, mutta ainakin osa niistä tuntuu olevan hiukan teknisiä:
Juha Pekka Lunkka, Maapallon ilmastohistoria: kasvihuoneista jääkausiin, Gaudeamus 2008
Kalle Taipale, Levoton Maapallo, Kirjayhtymä 1996
Kalle Taipale Jouko T. Parviainen, Jokamiehen geologia, Kirjayhtymä 1995
Kalle Taipale, Matti Saarnisto, Tulivuorista jääkausiin: Suomen maankamaran kehitys, WSOY 1991
Aaatto Ratia, Lohkareesta emäkallioon...
Hei!
Valitettavasti en löytänyt vastausta kysymykseen. Tein hakuja Desingmuseon ylläpitämässä Arabian tehtaan käyttökeramiikkaa - tietokannassa http://arabia.kokoelma.fi/etusivu_esittely.aspx, jossa voi tehdä esinehaun leiman, koristeen tai suunnittelijan perusteella, mutta en löytänyt kuvien mukaista esinettä hauillani. Samaisella sivustolla http://arabia.kokoelma.fi/etusivu_leimat.aspx kerrotaan myös leimoista ja siellä mainitaan, että leiman yhteydessä olevat nimikirjaimet ovat yleensä koristeen suunnittelijan ja/tai koristeen toteuttaneen maalaajan nimikirjaimet.
Desingmuseo on kirjoittanut verkkoartikkelin Arabian verkkonäyttely: Useimmin toistuvat kysymykset 10 vuoden ajalta (julkaistu 14.5.2020)....
Verkosta löytyy Kotimaisten kielten keskuksen Kielikorva-podcast, jonka yhdessä jaksossa on käsitelty paikannimiä - myös Luhangan nimeä. Podcastista kertovassa jutusssa Nimiarkiston erityisasiantuntija Helinä Uusitalo kertoo, että Luhangan nimi tulee sanasta "luhta" ja päätteestä "-nka" (ei sanoista "luu" ja "hanka", kuten joskus on ilmeisesti virheellisesti päätelty). Juttu löytyy täältä: https://www.kotus.fi/nyt/kotus-blogi/kielikorva/luuhankainen_luhangan_vene.28764.blogTuo aiempi, todennäköisesti siis virheellinen, olettamus nimen alkuperästä löytyy Torsten Boismanin Muinaista Päijänteen tienoilta -artikkelista (Suomen museo 2, 1895, s .7-9. Alkuperäisjulkaisu Helsingissä, Suomen Muinaismuisto-Yhdistys):"Luhangon nimen kerrotaan...
Jos joskus tulet kirjastoon töihin, niin sinulle opetetaan miten kirjat on järjestetty. Ei tarvitse sen tähden olla huolissaan. Pienen harjoittelun jälkeen opit varmasti löytämään kirjojen oikeat paikat.
Käytettävissä olevista sitaattikokoelmista en löytänyt kysyttyä Einsteinin lausetta. Netissä lause esiintyy useammassa muodossa, mm. 'En ole älykkäämpi, mietin asioita enemmän kuin muut' ja 'En ole viisaampi kuin muut, vietän vain aikaa ongelmien parissa enemmän kuin muut'.
Näyttää siis siltä, että mitään vakiintunutta suomennosta tuosta lauseesta ei ole olemassa.
Suomen ja Viron televisiouutisten lähetysajat lienevät toisistaan riippumattomia ja niiden väliset yhteydet pelkkää sattumaa. Neuvosto-Virossa illan pääuutislähetyksen aika 21.00 oli varattu valtakunnalliselle Vremjalle, ja "paikallinen" Aktuaalne kaamera alkoi tällöin jo 20.30. Vremjan esittäminen Viron kansallisessa televisiossa päättyi vuoden 1989 lopussa. Aktuaalne kaameran lähetysaika siirtyi pysyvästi iltayhdeksään 27. tammikuuta 1992.
Suomalaisia ja virolaisia lähetysaikoja vertailtaessa tulee muistaa ottaa huomioon myös se, että Neuvosto-Virossa noudatettiin tunnin Suomea edellä olevaa Moskovan aikaa. Itä-Euroopan normaaliaikaan Virossa palattiin 24.9.1989. Tämän jälkeen Suomen ja Viron kellot ovat käyneet samaa aikaa...
Veikko Huovisen novellikokoelmista Bakulainen pahvala (toinen osa) ja Matikanopettaja löytyy novelli nimeltä Yrmeä futismies. Jalkapalloilija Östen "Öykky" Drufva ei sulata tunteenpurkauksia maalinteon jälkeen.
Kyseessä voisi olla Mary M. Dodgen Hopealuistimet vuodelta 1865 (suomennettu 1922), joka sijoittuu Hollantiin. Päähenkilö on köyhän perheen tyttö, joka luistelee puuluistimilla. Tytön isä on loukkaantunut patotyömaalla, ja on menettänyt muistinsa. Isä leikataan, ja hän paranee. Tyttö osallistuu luistelukilpailuun, jossa pääpalkintona on hopealuistimet.
Yle on haastatellut meteorologi Juha Jantusta. Hän vastaa kysymykseen, miksi kevätaurinko on niin paljastava, sillä että valoa on niin paljon enemmän kuin aiemmin talvella, kun aurinko on ollut matalalla ja sitä on ollut vähemmän, https://yle.fi/uutiset/3-5526010. Sisätiloihinkaan ei aurinko ole juuri paistanut talvisaikaan ja se on ollut matalammalla. Kevätaurinko paistaa korkeammalta ja valoa riittää paljon pidempään, kun päivät pitenevät nopeaan tahtiin.
Kevätauringon paiste ei tunnut ulkona ehkä siksi, että ilma on viileämpi. Keväällä pohjoisen napapiirin yläpuolella oleva otsonikerros ohenee, joten maahan pääsee enemmän UV-säteilyä. Kevätaurinko saattaa polttaa ihon herkästi, joten sen kanssa kannattaa olla varuillaan, vaikkei...
Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisen sanakirjan (2004) mukaan aprikoida-verbin ainoa vastine on karjalan kielen sana aprikoija. Sanan äännerakenne ja levikki viittaavat siihen, että kyseessä voisi olla venäläinen laina, mutta varsinaista lainaetymologiaa ei ole tiedossa. Aprikoosi ei ole sukua aprikoida-sanalle, sillä aprikoosi on lainattu suomeen ruotsin sanasta aprikos.
Kyseinen virsi on virsikirjassa numero 78, Vieraalla maalla kaukana. Sanat saat virsikirjasta tai virsikirjan nettiversiosta sivulta http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/078?OpenDocument.
Lisätietoja virrestä ja sen sanoittajasta on sivulla http://evl.fi/virsikirja.nsf/63fe9e50813fe1d6c2256e570039fa80/69650cb2d….
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista sanoo seuraavaa: "Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla." https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
Vaasan keskussairaalan Hoitoetiikka ja vieraat kulttuurit -esitteessä on lyhyesti tietoa eri uskontokuntien suhtautumisesta terveydenhoitoon. https://www.vaasankeskussairaala.fi/globalassets/hallinnon-tiedostot/primarvardsenheten/palliativ-verksamhetsmodell/finska-bilagor/21_hoitoetiikka-ja-vieraat-kulttuurit.pdf
Suositeltava teos on Antti Pakaslahden ja Matti...
Kyseessä on todennäköisesti kansansatu nimeltä Peukaloinen. Satu löytyy mm. Charles Perrault'n satukokoelmasta Hanhiemon satuja. Jättiläiseltä karkaavien lasten teemaa käsitellään myös useissa muissa saduissa, kuten Raul Roineen teoksesta Suomen kansan suuri satukirja löytyvästä sadusta Veli ja sisar.Peukaloinen-sadussa vanhemmat jättävät lapset metsään oman onnensa nojaan. Älykäs Peukaloinen-poika kuulee vanhempien suunnitelmat ja jättää kodin ja metsän välille valkoisia pikkukiviä. Lapset, seitsemän veljestä, seuraavat kiviä takaisin kotiin. Toisella kerralla, kun vanhemmat jättävät lapset metsään, Peukaloinen käyttää leivänmuruja, mutta linnut syövät ne. Tämän vuoksi lapset eivät enää löydä tietä kotiin ja päätyvät ihmislihaa syövän...
