Ihminen, joka käyttää sanontaa voi olla hyvin varma itsestään ja siitä, että tietää tulevien tapahtumien kulun tai hän vain haluaa korostaa mielipiteensä painokkuutta.
Varmaan aika useinkin käy niin, että ihminen ennakoi asioita väärin tai pessimistisemmin kuin lopulta tapahtuu.
Toisaalta ihmisen muisti muokkautuu monesti tapahtumia vastaavaksi."Tutkijat ovat jo pitkään olleet yksimielisiä siitä, että muisti ei ole kopiokone vaan tarinankertoja. Mielikuva aivoissa sijaitsevasta arkistosta, jossa muistot ovat omissa lokeroissaan kauniisti aikajärjestyksessä, on harhaanjohtava, sillä tosiasiassa muistot ovat murenina hermoverkostoissa, ja ne ikään kuin kootaan aina uudestaan, kun ne palautetaan mieleen. Ne myös muuttuvat ajan myötä,...
"Pjasalapp" on pohjalaisen suomenruotsin murresana, jonka merkitys on pelleilijä tai hölmöilijä. Kysymyksen esimerkkilause viittaa KAJ-yhtyeeseen, jonka esikoisalbumi on nimeltään Professionella pjasalappar. Ahvenanmaan ja Turun seudulla pjasa-sanalla on eri merkitys.Lähde: Kotimaisten kielten keskus:Månadens dialektord: pjasa - Kotuspjasa - Ordbok över Finlands svenska folkmål
Tässäpä muutamia Kirjasammosta "junamatka"-hakusanalla löytyviä teoksia (lisää löytyy, kun klikkaat edelläolevaa linkkiä):
Tauno Lukkarinen: Junamatka (1978)
Paul Theroux: Suuri junamatka (1977)
Michel Butor: Tänä yönä nukut levottomasti (1967)
Aimo Moilanen: Matka kesän kynnyksellä (1966)
Sisko Latvus: Evakkojunalla länteen (1984)
Jaan Kross: Professori Martensin lähtö (1986)
Rosa Liksom: Hytti nro 6 (2011)
Ilkka Huovio: Keisarin kesäjuna 1876 (2015)
Jorge Semprún: Suuri matka (1964)
Mika Waltari: Yksinäisen miehen juna (1929)
Petja Lähde: Ilon kaava (2018)
Marissa Mehr: Rusalka (2021)
Natalja Klutšarjova: Kolmannessa luokassa (2010)
Yksittäisiä lehtinumeroita ei voi varata HelMet-palvelun kautta. Varaus järjestyy puhelimitse (soita kirjastoon ja varaa kirjastokortti lähelle) tai kirjastokäynnin yhteydessä (virkailija tekee varauksen).
Muutaman muistovärssysivuston mukaan tämä kyseinen teksti olisi Immo Rantalan, mutta hieman eri muodossa:
"Käyt enkeli vierelläs taivaan rantaan,
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et suruja tunne taivaan tiellä,
on monet rakkaat vastassa siellä.
Sinä elät myöskin keskellämme,
koska säilyt aina sydämessämme."
Valtakunnallisia yhteisiä tilastoja kirjastojen lainatuimmista kirjoista ei ole. Paikallisia tilastoja jotka kattavat tietyn aikavälin löytyy kyllä. Esim. pääkaupunkiseudulla on tilastoitu Helmet-kirjastojen lainatuimmat v. 2017. Lainoja kymmenelle eniten lainatulle kertyi viime vuonna yhteensä 52 592. Erään verkkolähteen mukaan 100 000 painettua kirjaa vaatisi n. 400 puun kaatamisen. Eli kirjan ostamisen sijasta lainaamalla säästyisi n. 200 puuta.
Helmet.fi, http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Lainatuimmat_kirjat_2017
Yle.fi, https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/14/puusta-kirjaksi
Ko. teosta ei näytä suomennetun. Alla olevan linkin kautta (napsauttakaa hiiren osoittimella linkkiä) voi selata hänen tiedossamme olevia julkaisujaan:
https://finna.fi
Fennica -tietokanta: https://finna.fi
Ehdotan Risto Rasan Kaksi seppää -kokoelmasta (Otava, 1976) säkeellä "Tämä on selkäkirjoitusta" alkavaa runoa, jossa puhutaan sekä "ihokielestä" että "unen nuolenpäistä". Kaikkia sanoja siinä tosin ei tunneta - arvataan vain.
Tähän kysymykseen on vastattu jo aiemmin.Kysymys oli niin spesifi, että lähetin sen eteenpäin Suomen käsityön museoon Jyväskylään. Valitettavasti museon amanuenssi Anneli Hemmilä-Nurmi ei osaa kertoa, mistä aihe on tullut nimenomaan kanavatyön aiheeksi: "Malli on todennäköisesti varsin vanha, Suomen käsityön museon kokoelmissa on yksi Tuhkimo-aiheinen kanavatyö 1940-luvulta. Se on tehty Helsingissä ja lahjoitettu museon kokoelmiin 2000-luvulla. Tämä Tuhkimo-kanavatyö on kehystetty tummiin, lähes mustaksi petsattuihin puisiin kehyksiin. Tuhkimotaulu on ilmeisesti ollut aikoinaan yleinen suomalaiskodeissa, ja nyt niitä päätyy paljon kirpputoreille kun nuorempi polvi ei halua niitä omiin koteihinsa. "Itse lähdin selvittämään kuva-aiheen...
Teoksessa Neandertalilainen : kadonnutta perimää etsimässä / Pääbo Svante perehdytään ihmisen geeniperimän tutkimukseen sekä sen vertailuun neanderthalilaisen perimän kanssa. Teos on varsin kiehtova ja siitä käy ilmi mm. se, että geenien analyysistä, perimän yhtäläisyyksistä ja eroista on vallalla monenlaisia käsityksiä ja tulkintoja tutkijoiden kesken. Kysymys vaatii ihmisen perimän tutkimuksen asiantuntijuutta. Siihen voisi saada apua esimerkiksi Helsingin yliopiston Organismi- ja evoluutiobiologian tutkimuslaitokselta.
Tieteellisiä kysymyksiä voi esittää myös Tietysti.fi-sivuston Kysy tieteestä-osassa.
Mark O'Shean ja Tim Hallidayn Matelijat ja sammakkoeläimet (2009) nimeää Pohjois-Amerikassa tavattavan masticophis flagellum -käärmeen piiskanopsakäärmeeksi. Kirjan on suomentanut Sari Welling-Hirvonen, ja suomennoksen ovat tarkastaneet Korkeasaaren silloinen johtaja Seppo Turunen ja Timo Paasikunnas, eräs maamme harvoista ammattiherpetologeista, joten tässä esitettyä suomenkielistä nimeä voinee pitää "virallisena" - varsinkin, kun ottaa huomioon, että Paasikunnas on jäsenenä Matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunnassa.
Matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunta, jonka perustivat Suomen herpetologinen yhdistys ja Luonnontieteellisen keskusmuseon Eläinmuseo, aloitti työnsä tammikuussa 2007. Toimikunnan pitkän tähtäimen...
Kysymykseen ei ole helppoa vastausta, sillä tähtien välisten etäisyyksien mittaaminen on hyvin vaikeaa. Lähes samanlaiseen kysymykseen on vastattu Helsingin kaupunginkirjaston Kysy-palvelussa myös aiemmin; suosittelen lukemaan vastauksen tästä: http://www.kysy.fi/kysymys/otavan-tahtikuvio-tunnetaan-ympari-maailman. Jos haluat perehtyä tarkemmin taivaankappaleiden välisiin kulmiin perustuvaan mittaustapaan, siihen löytyy ohjeita ainakin englanninkielisiltä sivustoilta:
https://www.space.com/8319-measure-distances-night-sky.html
https://www.quora.com/How-is-angular-distance-measured-in-astronomy.
Voisiko kyse olla Mika Waltarin romaanista Feliks onnellinen (1958)? Se kertoo ujosta ja yksinäisestä tilastovirkailijasta, joka tuntee pakkomielteenomaiseksi velvollisuudekseen päästä kertomaan yhdelle ihmiselle joka päivä, että hänen syntinsä ovat anteeksi annetut. Kirja löytyy jokaisesta kirjastokimpasta vaikka yksittäisestä kirjastosta ei löytyisikään.
Kirjan tiedot Kirjasammossa: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_43135
Kyseessä voisi olla Bill Myersin Kielletyillä ovilla -sarja, joka ilmestyi suomeksi vuosina 2000-2001. Siihen kuuluu viisi osaa: Pahan lumoissa, Henget puhuvat, Voimat iskevät, Pelon rajamailla ja Viimeinen taistelu.
Katkelma on Paavo Haavikon runosta Ei sitä joulua vuodelta 1966, runon viimeinen kappale. Runo sisältyy teokseen Lapsuuden joulu. Osa 1: kauneimmat joulun runot ja laulut (koonneet Satu Marttila ja Juha Virkkunen, 1979). Teoksessa mainitaan, että runo on esitetty radiossa vuonna 1966. Muuta lähdettä runolle ei kerrota - toisin kuin muiden runojen kohdalla.
Yleisradion joulurunoja tai radiorunoja ei ole koottu erilliseen teokseen.
Saat koko runon sähköpostiisi.
Kysymyksesi oli niin vaikea, etten löytänyt tietoa kirjaston kirjoista tai tietokannoista. Siksi kysäisin viisaammilta ja sainkin nopeasti vastauksen:
"Hei,
Tämä olikin hauska kysymys! Norsun kärsähän on eräänlainen pidentynyt nenä, josta löytyy kaksi sierainta. Sieraimet ovat sen verran leveät, ettei niihin voi jäädä hernettä jumiin. Norsu ei voi suoraan juoda kärsän kautta vaan se imee ensin kärsän täyteen vettä ja ”puhaltaa” sitten veden suuhunsa. Jos kärsään juuttuisi norsun imiessä vettä jokin suurempi esine, saisi norsu sen töräytettyä pois. Sen töräykset ovat todella voimakkaita, kuten ehkä olette nähneet luontodokumenteissa. Suodatinta kärsässä ei ole.
Törähtelevin terveisin,
Hanna Hyvönen
Asiakasneuvoja
LUOMUS –...
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ylläpitämän Suomen kirjallisuuden käännökset -tietokannan mukaan Anni Swanin satuja ja lastenromaaneja on käännetty kuudelle kielelle (ruotsi, saksa, viro, unkari, japani ja hollanti). Lista Annin Swanin teosten käännöksistä löytyy alla olevasta linkistä.
Anni Swanin teosten käännökset http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/lista.php?order=author&asc=1&lang=FIN
Suomen kirjallisuuden käännökset -tietokanta http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/
Jaakko Hämeen-Anttilan suomentama valikoima Tuhat ja yksi yötä (Otava 2010) on ainoa suoraan arabiasta tehty suomennos Tuhannen ja yhden yön tarinoista. Se sisältää myös Hämeen-Anttilan alkusanat, jotka valottavat tarinoiden historiallista kontekstia. Teos sai ilmestyessään varsin positiiviset arvostelut. Hämeen-Anttilan suomennoksen voisi ajatella antavan parhaan käsityksen alkuperäisistä teksteistä. Valikoimana se on kuitenkin melko suppea. Enemmän kertomuksia löytyy WSOY:n vuosina 1956-1957 julkaistusta 6-osaisesta suomennoksesta Tuhatyksi yötä (myöhemmissä painoksissa Tuhat ja yksi yötä), jonka ovat kääntäneet J. A. Hollo ja Elina Vaara, sekä monien eri suomentajien työnä syntyneestä niin ikään 6-osaisesta Tuhannen ja yhden yön...
Ensin on syytä määritellä, mitä domestikaatiolla ja kesyyntymisellä tarkoitetaan. Suvi Viranta-Kovanen määrittelee teoksessaan Elämä (Ursa 2010) domestikaation seuraavasti (s. 111):
Prosessia, jossa eläimet sukupolvien saatossa evolutionääristen muutosten seurauksena sopeutuvat ihmisen seuralaisiksi kutsutaan domestikaatioksi. Domestikaatio eroaa kesyttämisestä siinä, että se tapahtuu sukupolvien saatossa perimään vaikuttamalla, siten että lisääntymään valitaan yksilöt, joilla on haluttuja ominaisuuksia.
Esimerkiksi koira on domestikoitu harmaasudesta, kesykana taas punaviidakkokanasta. Monien eläinten lisäksi viljelykasveja on domestikoitu.
Artikkelissaan "From wild animals to domestic pets, an evolutionary view of domestication" (...
Seuraavissa kirjoissa on tietoa kransseista, hautakoristeista jne.
Bergenström, Anna: Talvitunnelmia
Göthlin, Solveig: Sido seppeleet ja kukkaköynnökset
Innilä, Merja: Emmyn ikikukkia
Weimar, Martin: Tee itse kauneimmat kukkakranssit
