Nimien Tiistenjoki ja Tiisijärvi alkuperästä ei olla yksimielisiä, vaan selityksiä on useita. Lapuan historia I-teoksesta sekä Tuomo Paavolan kylähistoriikista Komia kyläksi - piäni pitäjäksi. Tiistenjoen seudun historia (2001) löytyy tietoa Tiistenjoki- ja Tiisijärvi-nimistä:
Yksi selitys liittyy sukunimeen Tiisa. Sukunimenä Tiisa on esiintynyt 1500-luvulla Satakunnassa. Satakunnasta on tehty Etelä-Pohjanmaalle suuntautuneita eräretkiä, joten on mahdollista, että nimi on kulkeutunut mukana esimerkiksi siten, että metsästäjät ovat nimenneet omistamansa riistamaat sukunimensä mukaan.
Erään selityksen mukaan tiisa on tarkoittanut eläintä tai paikkaa, joka on ollut metsänhaltija Tapion erityisessä suojeluksessa.
Nykysuomen sanakirjan mukaan...
Olen selannut toistakymmentä nimikirjaa, mutta valitettavasti niissä ei ollut näistä nimistä edes mainintaa.
Nimi Meera näyttää viittaavan Aasiaan päin, internetistä löytyi mainintoja esim. Meera-nimisistä näyttelijöistä. Vastaan tuli myös Äiti Meera, jonka hänen hindulaiset seuraajansa uskovat olevan pyhän äidin ruumiillistuma.
Internetistä löytyi myös tieto, että Karjalan murteissa venna l. venni merkitsee niinipuuta eli lehmusta. Nimi tunnetaan myös harvinaisena ainakin Ruotsissa ja Italiassa. Suomessa se tuntui olevan yleisempi sukunimenä kuin etunimenä.
Passin historiasta on kerrottu englanninkielisen Wikipedian artikkelissa osoitteessa http://en.wikipedia.org/wiki/Passport. Ensimmäiset passit olivat kulkulupia, jotka oikeuttivat matkustamaan tietyillä seuduilla. Vanhimman kirjallisen maininnan kerrotaan olevan Persian valtakunnasta suunnilleen vuodelta 450 eaa., ja silloin kulkuluvan myöntäjäksi mainitaan kuningas Artakserkses I.
Englannin kuninkaan Henrik V:n nimiin on laitettu nykyaikaisen passin keksiminen. Erona keskiajallakin yleisiin kulkulupiin tällaisen 1400-luvun alussa keksityn passin tarkoituksena oli todistaa haltijan henkilöllisyys ja Englannin kansalaisuus vieraissa maissa. Tästä kerrotaan osoitteesta http://www.life123.com/sports/vacations-vacation-planning/passport/litt…...
Joissain selityksissä hääoppaissa ja sivustoissa viitataan siihen, että morsian on kirkossa sydämen puolella, toisissa siihen, että sulhasen miekkakäden on oltava vapaana kahakan uhatessa. Jälkimmäinen viittaisi morsiamen ryöstöperinteeseen, joka liittyisi goottilaisten tapoihin.
Jorma Parviaisen kirjassa Kodin kirkolliset toimitukset (s. 123-124) kerrotaan, että morsiuspari seisoo alttarilla niin, että morsian on sulhasen vasemmalla eli sydämen puolella. Kirkosta poistuttaessa morsian on oikealla puolella. Syyksi tähän järjestykseen tekijä kertoo kristillisen ajattelun vertauskuvallisuuden, jonka mukaan vasenta puolta on pidetty heikompana ja oikeaa puolta arvokkaampana paikana. Entisaikojen istumajärjestykseen kirkossa kuului,...
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos Sukunimet (Otava 2000) kertoo nimestä näin: Murteissamme tunnetaan suokko merkitsemässä paitsi "hieskoivua" paikoin myös "suolla kasvavaa (puuta)". Sukunimeksi Suokko on voinut irrota sanan sisältävästä asuinpaikan nimestä. Suokolla on voitu tarkoittaa myös suon lähellä sijaitsevaa taloa tai sellaisen asukasta. Suokko tunnetaan kylän ja sukunimenä mm. Lapualla ja Lehtimäellä (nyk. Suokonmäki). Sukunimeä tapaa myös muualla Etelä-Pohjanmaalla, mm. Vähäkyrössä sekä paikoin Etelä-Suomessa. Lappajärven kirkonkirjoihin on merkitty Johan Suoko 1737 ja Lehtimäen Juha Suokko 1882.
Sukunimet teoksen julkaisun aikoihin (2000) suomessa oli 252 Suokko-nimistä henkilöä.
Risto Ahti on suomentanut Blaken runon Auguries of innocence kirjaansa William Blake & vimmainen genius (Sanasato, 2001) nimellä Viattomuuden tunnusmerkit. Ahti on tulkinnut Blaken kuuluisat aloitussäkeet näin: "Nähdä Maailma Hiekanjyvässä, / Ja taivas Villikukassa".
Alkusanoilla "Mä muukalainen maassa" löysin kolme laulua.
Hjalmar Braxénin toimittamassa nuotissa "Harpunsäveliä : sovitettuja sopranolle, altolle, tenorille ja bassolle. 1" (Hjalmar Braxén, 1888) laulu "Kotini" alkaa: "Mä muukalainen maassa tääll' olen koditon". Säkeistöjä on neljä. Jokainen säkeistö päättyy: "Kotin' on taivaassa". Laulukirjan sanapainoksessa "Harpunsäveliä : kokoelma virsiä ja hengellisiä lauluja yhteistä ja yksityistä hartautta varten" (17. tarkistettu painos; Suomen vapaakirkko, 1949) laululla ei ole nimeä. Sanoja on hiukan muutettu. Esimerkiksi laulu alkaa: "Mä muukalainen maassa oon täällä koditon". Laulun tekijätietoja ei mainita kummassakaan julkaisussa. "Harpunsäveliä"-laulukirjasta on useita...
Voisiko kyse olla Kreikan vuoden 2005 voittoisasta euroviisukappaleesta "My Number One", solistina Helena Paparizou. Kappale ainakin sopii kuvaukseen. Ohessa videolinkki (YouTube): http://www.youtube.com/watch?v=hVz0CF2VepA
Samuel Taylor Coleridgen runosta "Kubla Khan" on kaksikin eri suomennosta. Sen ovat suomentaneet Yrjö Jylhä ja Aale Tynni. Runon nimi on suomeksi "Kublai-kaani".
Yrjö Jylhän suomennos runosta sisältyy teoksiin "Tuhat laulujen vuotta" (1957 painokseen) "Hallitse Britannia!" (1929) ja "Maailman kirjallisuuden kultainen kirja 3" (1933). Aale Tynnin suomennos puolestaan löytyy "Tuhat laulujen vuotta" -teoksen kahdesta uudemmasta painoksesta (1974 ja 2004).
Lähde:
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/AdvancedSearch.a…
Kysymyksen Haavikko-sitaatti ei ole peräisin runosta, vaan proosateoksesta Rauta-aika, sen viimeisestä luvusta. Näillä sanoilla alkaa Ilmarin viimeinen repliikki:
- Kuolema. Että pelkäänkö minä sitä. Mitä minä sitä pelkäisin. Eikö se työnsä osanne. Ei kai se tätä asiaansa matkalla unohda. Ei unohda! Ei tämä huono elämä ollut. On nähty huonompiakin. Ei tämä huono ollut. On se kaiken ottanut minkä se on antanutkin. Tasan se meni. Ei se huono ollut. Tuli vain kaikki tehdyksi. Tehköön se työnsä nyt, kuolema. Minä tahdon nukkua, hyvin, pitkään. Hyvin pitkään. Väsyttää.
Muuria ei voitu kiertää, koska se sulki Länsi-Berliinin kokonaan sisäänsä. Esimerkkikuva:
http://berlinwall.files.wordpress.com/2007/12/berlin-wall-map.jpg
Haut tehtiin kahdesta tietokannasta: http://www.helmet.fi/fi-FI (pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastot) ja https://finna.fi (Helsingin yliopiston aineistohaku).
Hakutulosten joukossa on enemmän tietyn taitelijan/kirjailijan tuotantoa ja tiettyjä taidesuuntia koskevia tutkimuksia kuin kirjallisuuden ja kuvataiteen symboliikkaa käsitteleviä yleisteoksia.
Helmet-haussa haku rajattiin koskemaan suomenkielistä tietokirjallisuutta (rajoittimet vasemman laidan palkissa).
Helka-haussa käytettiin seuraavia hakusanoja ja komentotyyppejä: symbolism? (katkaistu sanahakua) ja symboliikka ja kirjallisuus (komentohaku). Haun rajaus: suomi (painike hakusivun alareunassa).
Seuraavassa poimintoja hakutuloksista. Osa teoksia käsittelee sekä kirjallisuutta...
Liikennelentokoneissa on yleensä kaksi niin kutsuttua mustaa laatikkoa eli lentotietotallenninta. Niistä toinen tallentaa ohjaamossa käytyä keskustelua, toinen taas tietoja mm. lentokoneen asennosta, nopeudesta ja korkeudesta. Puhekielisestä nimestään huolimatta laitteet eivät ole mustia, vaan kirkasvärisiä. Niitä ympäröi kuori, jonka tarkoitus on suojata sisältö sekä iskuilta, kuumuudelta että paineelta. Mustat laatikot selviytyvätkin usein onnettomuuksista, ja niiden sisältämät tiedot auttavat selvittämään tapahtuneen syytä.
Täysin tuhoutumattomia nekään eivät silti ole. Monissa lento-onnettomuuksissa myös lentotietotallentimet ovat joko tuhoutuneet tai vaurioituneet käyttökelvottomiksi. Tärkeämpi syy sille, että koko lentokonetta ei...
Hevosten roolista Suomen talvi- ja jatkosodassa kerrotaan esimerkiksi seuraavissa kirjoissa:
Aaltonen, Ulla-Maija (toim.), Kiitos Suomen hevoselle siitä, että se oli mukana sotatiellä ja kärsi ja kesti Suomen ankarina vuosina. Art House, 1991
Ojala, Ilmari (toim.), Suomenhevonen Suomen puolesta 1939-1945. Karisto, 1997
Rislakki, Veikko (toim.), Hevosten sotasavotta : miesten ja naisten kertomaa suomalaisen hevosen osuudesta sodissamme 1939-1944. Suomen hippos, 1977
Aiheesta on tehty myös 37-minuuttinen dokumenttielokuva Urheat hevoset : hevonen sodassa (Maanpuolustuslehden kustannus), jota on saatavilla kirjastoista sekä DVD-levynä että videokasettina.
Koska kysymyksestäsi ei käy ilmi, tahdotko onnitella tyttöä vai poikaa
niin seuraava vaihtoehto voisi olla käyttökelpoisin: "Till den nya studenten" tai "Till den nybakade studenten", "uudelle yloppilaalle". "Parhaimmat onnittelut" voi puolestaan luontevimmin ilmaista seuraavasti:"Hjärtliga gratulationer".
Likert-asteikko on asennemittaustekniikka, jonka on kehittänyt Rensis Likert 1930-luvulla. Asteikkoa käsitellään esim. kirjassa Eskola, Antti: Sosiologian tutkimusmenetelmät 2.
Internetistä asteikosta löytyy tietoa mm. seuraavilta sivuilta:
http://www.uiah.fi/projects/metodi/060.htm#sanaaste
http://www.uta.fi/laitokset/hoito/wwwoppimateriaali/luku5c.html
http://trochim.human.cornell.edu/kb/scallik.htm
http://www.cultsock.ndirect.co.uk/MUHome/cshtml/index.html
http://coehp.idbsu.edu/siegle/te551/Likert.html
Sivuja löydät lisää esim. Google-haulla http://www.google.com/ hakusanalla likert
Nimitys on yhdistelmä kahdesta kreikan sanasta
ηγουμενος /heeguumenos, [nykykreikkalainen ääntämys suunnilleen igumenos]
’luostarin johtaja’
ja
σχημα / skheema [shima]
’munkin kaapu’,
jotka ovat tulleet meikäläiseen ortodoksiseen kielenkäyttöön venäjän kielen kautta
игумен / igumen
схима / shima.
Skeema-nimitystä on käytetty koko munkin asusta tai vain esiliinaa muistuttavasta vaatekappaleesta, johon on kuvattu Kristuksen kidutuksen välineet. Venäläisessä perinteessä vanhoja luostarikilvoittelussa pitkälle edistyneitä munkkeja on vihitty suureen skeemaan, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että he ovat saaneet vapautuksen luostarinsa yhteisistä jumalanpalveluksista, ruokailusta ja yhteisasumisesta voidakseen keskittyä ankaraan askeesiin...
Jukka Parkkisen Aasinsilta ajan hermolla : 500 sanontaa ja niiden alkuperä (WSOY, 2005) taustoittaa poissaolollaan loistamista näin: "Johonkin voidaan kiinnittää huomiota juuri sen takia, ettei se ole paikalla. Tacitus (n. 55-120 jKr.) kertoo Annaaleissa Iuniaan hautajaisista. Iunia oli Cassiuksen puoliso ja Brutuksen sisar. Caesarin murhaajien kuvia ei saanut kantaa hautajaisissa. Tacituksen kuvauksessa sanotaankin, että siksi Cassius ja Brutus loistivatkin (pistivät) yleisön silmään."
