Hei alkuun on todettava, että tämänkaltaisiin kysymyksiin valitettavasti harvoin löytyy nopeata ja helppoa apua. Soittimien historiaa ei Suomessa ole juurikaan tutkittu, ei varsinkaan tuuban kaltaisen harvinaisemman. Kun sen soittajiakin on vähän, tiedonlähteet ovat harvassa. Satavuotiaan soittimen vaiheista ei välttämättä myöskään ole säilynyt julkisissa lähteissä mitään tietoja, vaan mahdollisesti tallessa oleva informaatio voi olla arkistojen kätköissä tutkijaansa odottamassa.
Itse lähtisin liikkeelle elävistä tuuban soittajista, joilla varmasti on laajin yleistietämys soittimensa historiasta ja ehkä lähteistäkin. Toki kaikki eivät ole historiasta kiinnostuneita, mutta kannattaisi ottaa yhteyttää Sibelius-Akatemiassa tuubansoittoa...
Etsimäsi kirja on todennäköisesti kustavilaisen Volter Kilven (1874–1939) romaani Alastalon salissa (1933). Suomen Kansallisbiografian mukaan ”Alastalon pappana” tunnettu talonpoika ja laivanvarustaja David Jansson (1821–1883) oli esikuva romaanin päähenkilö Herman Mattsonille. Romaanin tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun loppupuolen Kustaviin, jossa kustavilaiset kylänmiehet ovat kokoontuneet Alastalon saliin neuvottelemaan Mattsonin parkkilaivaan sijoittamisesta. Kilven tajunnanvirtatekniikkaa soveltavaa romaania pidetään suomalaisen modernismin merkkiteoksena.
David Jansson kihlautui Josefina Österbergin kanssa vuonna 1882. Avioliitto ei kuitenkaan koskaan ehtinyt toteutua, koska Jansson kuoli halvauskohtaukseen vuoden 1883 kesällä.
David...
Peräkamarin pojalla viitataan kotitilalleen elätettäväksi jääneeseen naimattomaan mieheen (Kielitoimiston sanakirja 2012). Lapsuudenkodissaan asuvalle aikuiselle naiselle ei ole vastaavaa ilmaisua suomen kielessä. Ilmaisua ei ehkä ole tarvittu, koska ennen vanhaan naiset muuttivat pois kodeistaan joka tapauksessa, joko palvelukseen tai emännäksi toiseen taloon. Poikamiehet taas helpommin jäivät kotitilalleen. Joskus puhutaan vanhastapiiasta (vrt. vanhapoika) ja ikäneidosta, mutta ne eivät määritä sitä, asuuko henkilö omassa kodissa, vaan kyse on pelkästään naimattoman statuksesta.Em. ilmaisut ovat muuttuneet vanhahtaviksi avioliittoinstituution merkityksen muuttumisen myötä.
Ilmoitus Sturenkadun Volvon autoliikkeen sulkemisesta julkaistiin Helsingin Sanomissa 16.11.1989: "Sturenkadun Volvo sulkee ovensa". Ilmoituksessa luvattiin uudesta 1989-mallin Volvosta raju alennus. "Tule ja tingi!" julisti mainos.
Vantaalla Volvoja myytiin ainakin Kaivokselassa jo vuodesta 1984 alkaen.
Helsingin Sanomat aikakone.
Tutustuin Viisikkoihin hieman uudelleen ja mielestäni niissä täyttyy kaikkitietävän kertojan tunnusmerkit. Kaikkitietävä kertoja on nimensä mukaisesti kaikkitietävä eli tietää kaikkien hahmojen ajatukset. Lyhyellä otannalla Viisikoissa näyttäisi olevan juuri näin, kertoja tietää mitä kenenkin mielessä liikkuu. Viisikot on kirjoitettu hän-muotoon eli vielä tarkemmin kyseessä on kaikkitietävä kolmannen persoonan (hän) kertoja. Vanhoissa klassikoissa onkin monesti käytetty juuri kaikkitietävää kolmannen persoonan kertojaa. Jos Viisikot olisivat pelkkiä hän-kertojallisia kirjoja, niin silloin näkökulma olisi rajatumpi eli tiedettäisiin esimerkiksi vain yhden hahmon ajatukset ja näkökulma olisi hänen.
Henna Helmi Heinosen Ice Love -sarja voisi ainakin sopia. Sarja kertoo samannimisestä muodostelmaluistelujoukkueesta, jonka jäsenistä aina joku on kirjan päähenkilönä. Hahmoilla on erilaisia elämäntilanteita ja kirjailija käsittelee niitä todella hienosti. Uusin kirja on vuonna 2023 ilmestynyt Tsemppiä, kapteeni Ilona! Mielestäni sarja sopii hyvin myös sellaiselle, joka ei lajia harrasta. Rachel Renée Russellin Nolo elämäni -sarja on myös ollut suosittu viime vuosina, siinä riittää tilannekomiikkaa ja dramaattisia käänteitä. Näiden kahden sarjan kirjakauppasaatavuuden pitäisi ainakin olla hyvä, kun ovat niin uusia kumpikin. Sari Luhtasen uutuus Tuhkimo tennareissa vaikuttaa myös hauskalta. Monista klassikkokirjoista on myös tullut uusia...
Rautatieliikenteestämme ja sen historiasta löytyy useita kirjoja, joista saattaisi löytyä kaivatunlaista tietoa. Tampereen kaupunginkirjaston kokoelmassa mahdollisesti kiinnostavia voisivat olla esimerkiksi seuraavaan valikoimaan poimimani teokset:
Jari Auvinen, VR Suomi : dieselien aikaan
Jouni Eerola, Pasilan konepaja 1903-2003 : sata vuotta rautatievaunujen valmistusta ja korjausta Helsingissä
Tapio Eonsuu, Pekka Honkanen ja Eljas Pölhö, Suomen veturit. Osa 2, Moottorikalusto
Heikki Immeli, Piletti Pietariin : Suomen kulkuneuvojen 100-vuotistaipaleelta
Ari Julku & Kimmo Pyrhönen, Dr13 : Kymen Hurun tarina
Tapio Keränen, Rautatien arkea
Kyösti Kiiskinen, Rautahevon kyydissä : junamatka Matin ja Liisan päivistä Pendolinoon
Petri...
Helpointa olisi, jos hän noutaisi varauksesi ja lainaisi ne omalla kortillaan. Silloin homma toimii niin, että hän vain kertoo asiakaspalvelutiskillä, mitä varauksia on hakemassa. Jos noutajalla ei ole kirjastokorttia, se voidaan tehdä nopeasti, jos hänellä on kuvallinen henkilöllisyystodistus.
Varaukset on mahdollista lainata myös sinun kortillesi, mutta silloin varausten noutajalla täytyy olla allekirjoitettu valtakirjasi. Valtakirjasta täytyy käydä ilmi, mitä varauksia noutaja on hakemassa ja mille kortille.
Kouvolan kirjastoissa on sekä lehtiä että kirjoja, jotka käsittelevät liiketaloutta. Kirjat ovat luokassa 69 tietokirjojen osastolla. Kymenlaakson kirjastoihin tulevat lehdet voi tarkistaa kirjastojen nettisivulta kyyti.fi: http://www.kyyti.fi/palvelut/aikakauslehdet. Lehtilista on vain aakkosissa, eri alojen lehtiä ei siis ole listattu erikseen. Kouvolan pääkirjaston lehtisalista löytyvät seuraavat talouselämän/teollisuuden lehdet: Arvopaperi, Euro & talous, Kansantaloudellinen aikakauskirja, Kauppapolitiikka, Myynti & markkinointi, OP-Pohjola-lehti, Optio, Talous & yhteiskunta, Talouselämä, Talouselämä Platinum, Taloustaito ja Teho.
Saat kirjastokortin ja tunnusluvun käymällä missä tahansa HelMet-kirjastossa. Varaa mukaasi kirjaston hyväksymä voimassaoleva henkilötodistus, jossa on valokuva ja henkilötunnus. Alle 15-vuotias saa kirjastokortin huoltajan tai toisen täysi-ikäisen vastuuhenkilön kirjallisella suostumuksella.
Voit täyttää valmiiksi kirjastokorttihakemuksen. Näin nopeutat hiukan kortin kirjoittamista. Tulostettava hakemuslomake avautuu alla olevasta linkistä.
Luettelon Helmet-kirjastoista löydät palvelusivuston oikeassa laidassa olevasta pudotusvalikosta "Löydä kirjastosi".
http://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Kirjastokortti_j…
http://luettelo.helmet.fi/screens/kirjastokorttihakemus.pdf
http://www.helmet.fi/fi-FI
Kyllä on, ihminen voi muistaa tietyn hajun vuosikymmenien takaa, ja samalla voi palautua mieleen tilanne, johon haju tai tuoksu liittyi. Siitä oli varmaan sinunkin muistossasi kyse.
Tiedetään, että pienen vauvan äiti voi tunnistaa lapsensa hajun perusteella, ja lapsi taas äitinsä äidin rinnan tuoksun perusteella.
Myöhemminkin hyvä tuoksu auttaa tunnistamaan syötävän ruoan ja pilaantuneen haju taas varoittaa syömästä. Eli hajumuisti auttaa jopa henkiinjäämisessä.
Nämä tiedot löytyvät Hely Tuorilan artikkelista Haju houkuttelee, varoittaa ja jää muistiin vuosikymmeniksi (Helsingin Sanomat 11.1.1996).
Hajumuistin kulttuurisidonnaisuudesta taas löytyy Jan Löfströmin artikkeli kirjasta Arjen säikeet - aikakuvia arkielämään, sivilisaatioon ja...
Teoksen Släktbok osassa II:2 (ilmestynyt sarjassa Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland) on sukututkimus Palmgrenin suvusta. Se on laajuudeltaan n. 20 sivua. Tutkimus on saattanut ilmestyä myös eripainoksena. Porin kaupunginkirjaston kokoelmassa olevaa kirjaa ei saa lainaksi, mutta voitte ottaa siitä
täällä kopioita tai pyytää oman paikkakuntanne kirjaston kaukopalvelua tilaamaan kopiot. Porin kaupunginkirjastosta löytyy muutakin aineistoa Selim Palmgrenista ja Palmgren-suvusta. Kaikki materiaali ei näy aineistotietokannassa, joten kannattaa kääntyä Satakunta-osaston puoleen.
Täällä Pohjantähden alla -trilogian suomenkielisiä osia ei ole missään vaiheessa julkaistu erillisin alanimekkein varustettuina. Ruotsinkielinen Pohjantähti ei ole trilogian ainoa käännös, joka ei tyydy pelkkään osien numerointiin: esimerkiksi englannin- ja ranskankieliset tulkinnat antavat romaanisarjan toiselle ja kolmannelle osalle omat yksilölliset nimensä. Mitään varsinaista syytä tai selitystä tälle en Linna-kirjallisuudesta onnistunut löytämään, mutta arvelisin alanimekkeillä halutun hieman avata ja selventää romaanien tematiikkaa ulkomaalaiselle lukijakunnalle, jolle Suomen historian vaiheet eivät ole niin tuttuja kuin meille itsellemme, ja näin tehdä niistä houkuttelevamman tuntuisia.
Federico Garcìa Lorca kirjoitti paljon kuolemasta ja rakkaudesta. Etsin kysymääsi runoa sen nimellä, alkulauseilla ja tutkimalla Garcìa Lorcan runoteoksia. Vastaavaa ei löytynyt. Espanjan kielellä etsittynä samat teemat löytyvät runosta nimeltä Gacela hämärästä kuolemasta (Andalusian lauluja 2002, suom. Matti Rossi). Runon nimi on Gacela de la muerte oscura.
-- Tahtoisin nukkua hetken,
hetken, minuutin, sata vuotta.
Mutta älkää luulko että olen kuollut -
huulissani on kultainen talli,
ja minä olen länsituulen rakas ystävä
ja omien kyynelteni mittaamaton varjo.
Peitä minut harsoin kun aamu koittaa
sillä se syytää silmilleni muurahaisia --
Muuta sopivaa runoa pyyntöösi ei ikävä kyllä löytynyt.
Ruotsin paperiteollisuuden kehityksestä löytyy hyviä tilastoja Ruotsin metsäteollisuuden sivulta (kieli englanti). Sieltä löytyy myös ladattava pdf-tiedosto, jossa on useita kaavioita Ruotsin metsä- ja paperiteollisuuden kehityksestä 1980-2020-luvuilla. (Latauslinkki löytyy tältä metsäteollisuuden nettisivulta, jos tuo suora linkki ei toimi.) Tiedoston tilastojen mukaan esimerkiksi paperi- ja kartonkitehtaiden määrä on vähentynyt Ruotsissa 2000-2020 kymmenellä (2000 tehtaita oli 48, 2020 enää 38). Tuotantokapasiteetti ei kuitenkaan ole pienentynyt, vaan yksittäisten tehtaiden kapasiteettia on nostettu.
Saman luvun antaa myös Statistan tilasto: tehtaita on enää 38, kun niitä vuonna 2000 oli 48.
Cepin (...
Kyseinen suomennos on Hellaakosken. Sen varhaisin esiintymä on jo vuodelta 1925, jolloin se julkaistiin Maailma-lehdessä, Hellaakosken suomentamaksi kirjattuna.https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/717725?page=20Runosta on olemassa myös Aale Tynnin myöhempi käännös antologiassa Tuhat laulujen vuotta.
Kadun- ja paikannimet ovat aina syntyneet tarpeen mukaan vähitellen paikanmäärityksen helpottamiseksi ja ympäristön jäsentämiseksi.
Asiakirjojen perusteella esimerkiksi Turussa on ollut 1300-luvulla vain muutama kymmenen kadunnimeä, kun 1700-luvun lopulla kadunnimiä tiedetään olleen jo toista sataa. Alueeltaan paljon laajemmassa Nyky-Turussa on noin 5 000 kaavanimeä.
Kadunnimet voivat myös muuttua tarpeen mukaan. Siitä kertoo hyvin Helsingin Mannerheimintien nimen historia. 1600-luvulla katua tai silloista maantietä kutsuttiin Töölöntieksi, Espoon maantieksi ja Turun maantieksi, kunnes se erinäisten vaiheiden kautta vuonna 1942 sai nykyisen nimensä.
Kadunnimiä on tutkittu paljon, mutta tiettävästi niitä ei ole tilastoitu lyhyyden tai...
Carl von Linné antoi 1700-luvun puolessa välissä meduusa-nimen onteloeläimille, joiden kellomainen ruumis muistuttaa päätä niiden ympärillä liehuvine polttiaislokeroineen. Nimitys tulee antiikin taruston Medusasta, manalan naishahmoisesta hirviöstä, jonka hiukset olivat käärmeitä.
Suomessa meduusa-sanaa on käytetty eläintieteessä jo 1800-luvun loppupuolella.
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004)
Suomessa ei ole kirjoille olemassa samanlaista lakiin perustuvaa ikärajaluokitusta kuten elokuville on. Kirjoille ei ole myöskään virallisia ikärajasuosituksia. Kustantajat tekevät suosittelua sijoittaessaan kirjan esim. uutuusluetteloissaan tiettyyn kategoriaan, esim. lapset ja nuoret. Joskus myös näkee kirjan takakanteen painetun suosituksen. Kirjastoissa joko noudatetaan kustantajan kategorisointia tai arvioidaan kohderyhmä uudelleen. Ripleyn Usko tai älä -kirjat on Kyyti-kimpassa sijoitettu lasten ja nuorten osastoille. Pikasilmäys Suomen eri kirjastoihin osoittaa näin tekevän suurimman osan kirjastoista. Joissakin niitä on sijoitettu lasten/nuorten osaston lisäksi myös aikuisten osastolle.
Lenita ja lauluyhtye Tytöt: Lenita Airisto, Cristina Walli, Sirpa Styrman, Marketta Korhonen, Sirkka-Liisa Heino ja Marjatta Svennevig. (Lähde:https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/09/04/laulavia-mannekiineja-ja-ihoa-hivelevaa-mokkanahkaa )Kirjassa Airisto, Lenita: Elämäni ja isänmaani (2017) sivulla127 kerrotaan lauluyhtye Tyttöjen kokoonpanoksi Lenita Airisto, Cristina Walli, Sirpa Rydman, Marketta Kivikoski, Sirkka-Liisa Heino ja Marjatta Svennevig.Kasvoja ja nimiä emme pysty yhdistämään.
