Heti ensimmäiseksi suosittelisin Reetta Aarnion Maan, veden ja tulen väki -sarjaa (osat: Maan kätkemä, Veden vanki, Virvatulen vartijat, Tuulien taikuri), jossa on paljon Harry Potteria muistuttava asetelma mutta suomalaista mytologista taustaa. Olen itsekin pitänyt kovasti tuosta.
Toisena voisin suositella hiukan eeppisempää fantasiasarjaa: Ilkka Auerin Lumen ja jään maa -sarjaa (osat: Sysilouhien sukua, Varjoissa vaeltaja, Hyinen hauta, Ikitalvi). Siinä Nonna-niminen tyttö joutuu monenlaisiin seikkailuihin, ja hänelle paljastuu yllättäviä asioita hänen syntyperästään. Tuo oli ainakin minusta todella vetävä sarja ja sijoittuu Auerin luomaan fantasiamaailmaan.
Kolmanteni nostaisin esiin Sini Helmisen Väkiveriset-sarjan (osat: Kaarnan...
Kirjastokortti on luottokortti, jolla saa haltuunsa suuren määrän myös rahallisesti arvokasta omaisuutta. Mikään organisaatio maailmassa ei anna tällaista luottokorttia tuntemattomalle ja tunnistamattomalle henkilölle.
Kirjaston tiloissa voi kirjoja, lehtiä, äänitteitä ja muita aineistoja käyttää anonyymisti, mutta lainaaminen ja vieminen pois kirjastosta edellyttää kyseisen henkilön todistettuun henkilöllisyyteen yhdistettyä korttia. Kysymys on siis pohjimmiltaan omaisuudenvalvonnasta.
Heikki Poroila
Tuija Lehtinen on saanut kirjoistaan lukuisia eri palkintoja. (Suluissa palkitut kirjat):
- Nuortenkirjallisuuden valtionpalkinto 1988
- Plättä-palkinto 1989 (Joka kimma sen tietää)
- Kuopion Taiteilijaseuran kirjallisuuden Minna-patsas 1990,
1991 teoksista Mirkka ja ratkaisujen kesä ja Vaniljasyndrooma
- Plättä-palkinto 1995 (Ikkunaprinsessa)
- Topelius-palkinto 1997 (Asvalttisoturi)
- Plättä-palkinto 1999 (Sara@crazymail.com)
- Kaarina Helakisa -kirjallisuuspalkinto 2002 (lasten- ja nuortenkirjatuotannosta)
- Topelius-palkinto 2006 (www.liisanblogi.net)
- Tirlittan-palkinto 2016
- Pro Finlandia 2017
Lisää tietoa mm. osoitteesta
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175922725910
Elokuva ei ikävä kyllä kuulu Helmet-kirjastojen valikoimiin. Frank-monihaulla ei elokuvaa löytynyt muistakaan yleisistä tai erikoiskirjastoista, eikä myyntiversiossa tosiaankaan näytä olevan suomenkielistä tekstitystä. Elokuvan lisäksi The ghost and mrs Muir on tehty myös tv-sarjaksi, mutta sitäkään ei ikävä kyllä löytynyt. Mutta toiveesi menee kyllä eteenpäin pääkaupunkiseudun yhteiselle DVD-hankintaryhmälle. Täältä löydät lisätietoja elokuvasta; www.imdb.com
Vikamaa-nimi on harvinainen. Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun mukaan Vikamaa-sukunimi on tai on ollut alle 26 suomalaisella:
http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Nimeä ei löytynyt kirjaston sukunimiä käsittelevistä kirjoista. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaiseman Suomalainen paikannimikirja -kirjan (2007) mukaan Rovaniemen seudulla on joitakin vika-alkuisia paikan- ja luonnonnimiä. Arvellaan, että vika-alku on peräisin saamen kielestä. Vikamaa-sukunimen liittymisestä näihin muihin nimiin ei kuitenkaan ollut tietoa.
Sana ”nimi” on vanhaa uralilaista perua. Nimi-sanan kantauralilainen alkumuoto on todennäköisesti ollut ”nime”. Sanalla on vastineita sukulaiskielissä, esimerkiksi virossa (nimi) ja unkarissa (név). Sana on todennäköisesti lainautunut indoeurooppalaisesta kantakielestä kantauraliin. Indoeurooppalaisissa kielissä nimi-sanalla onkin vastaavuuksia, esimerkiksi muinaisintian ”naman”, gootin ”namo”, saksan ”Name”, ruotsin ”namn” ja latinan ”nomen”.
Suomen kirjakielessä sana nimi on esiintynyt jo Agricolan ajalta.
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY, 2004)
Kirjoissa, joissa kuvataan Molieren näytelmiä, on jonkin verran tietoa myös Luulosairaasta:
- Railo, Eino: Yleisen kirjallisuuden historia 4, 1936
- Dantensta Dickensiin : maailmankirjallisuuden suurimpien mestarien elämäkertoja, kirj. Vappu Roos, 1962.
- Schück: Yleinen kirjallisuuden historia, 1961.
Muita:
- Guide to French literature : beginnings to 1789, 1994.
- Mihail Bulgakov: Herra Moliere, 1980.
Netissäkin oli muutamia tekstejä:
http://www.bookrags.com/studyguide-imaginaryinvalid/chapanal001.html
http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/euroopankult…
http://www.jstor.org/pss/3720399
http://www.jstor.org/pss/1562274
http://www.librarything.com/work/140767/reviews
Oletan, että haltiakielellä tarkoitetaan tässä suurhaltiakieltä eli quenyaa, joka lienee Tolkienin kielistä pisimmälle kehitetty ja josta löytyy eniten tietoa. Lause käännettynä quenyaksi:
Melmë alaturyas ilqua.
Käännöksen pohjana on käytetty seuraavia sanastoja:
http://www.ambar-eldaron.com/telechargements/quenya-engl-A4.pdf
http://www.ohtar.com/fantasy/dictionary.htm
Netistä löytyy useita muitakin, voi kokeilla Google-hakua ’ english-quenya’.
Paras löytämäni kielioppi löytyy täältä: http://folk.uib.no/hnohf/quenya.htm, muitakin on.
Linkkejä ja tietoa, myös muista haltiakielistä, löytyy esim. Wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Quenya sekä KontuWikistä http://wiki.kontu.info/Etusivu, jossa on todella runsaasti Tolkien-tietoutta.
Ennenaikainen kuolema määritellään kansainvälisten OECD:n ja WHO:n kriteerien mukaan ennen 70. ikävuotta tapahtuneeksi kuolemaksi. On kuitenkin esitetty, että Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa ikäraja voisi olla korkeampikin.
Lähteet:
Ennenaikaisten kuolemien aiheuttamat elinvuosien menetykset pohjoisen ulottuvuuden kumppanuusmaissa 2003-13. Lääkärilehti 46/2017 (https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/ennenaikaisten-kuolemien-aiheuttamat-elinvuosien-menetykset-pohjoisen-ulottuvuuden-kumppanuusmaissa-2003-ndash-14/)
Suomessa menetetään ennenaikaisen kuolleisuuden vuoksi vuosittain 170 000 elinvuotta (https://thl.fi/fi/-/suomessa-menetetaan-ennenaikaisen-kuolleisuuden-vuoksi-vuosittain-170-000-elinvuotta)
Terve ihmissilmä kykenee erottamaan useita miljoonia värejä ja sävyjä (2-10 miljoonaa tai enemmän lähteestä riippuen). Näin paljon siis on värejä, jos väri määritellään valoksi, joka heijastuu eri aallonpituuksilla silmän verkkokalvolle aivojen tulkittavaksi. Kaikkia värejä ei ihminen pysty näkemään. Ultravioletilla on liian matala taajuus ihmissilmälle, mutta linnut kyllä näkevät sen.
Väriaineiden, pigmenttien lukumäärä on kasvanut nykyteknologian ansiosta. Digitaalisten värien määrä saattaa jopa ylittää ihmisen havaintokyvyn.
https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4ri
https://www.leparisien.fr/culture-loisirs/combien-pouvons-nous-distingu…
http://www.encyclopedie-incomplete.com/?Combien-de-Couleurs-l-Oeil-Huma…
https://fi.wikipedia.org...
Nykyisen Siltasaarenkadun suoralle jatkolle Hakaniemen torilta Kallion kirkolle oli vuonna 1901 vahvistettu nimeksi Tavastgatan ja sen suomenkieliseksi vastineeksi vuonna 1909 Hämeenkatu. Vuonna 1928 nimi Hämeenkatu poistettiin ja Siltasaarenkatu ulotettiin myös tämän katuosuuden nimeksi.
Helsingin kadunimet (1992) https://www.hel.fi/static/tieke/digitoidut_asiakirjat/helsingin_kadunnimien_historia/pdf/Helsingin_kadunnimet_1.pdf
Valitettavasti lähdeteoksemme eivät sisällä mitään Salopuro-nimestä. Salo-alkuisia yhdyssanoja on sukunimistössämme runsaasti, osa on lähtöisin paikan- tai tilannimistä, osa on suomalaistettuja nimiä monenlaisista alkuperäisnimistä, joilla usein ei ole mitään merkityksellistä tai äänteellistä yhteyttä 'saloon'. Suomalaisuuden liiton julkaiseman Sukunimioppaan mukaan (vuoden 1984 painos) Salopuro on kuulunut vuodesta 1930 lähtien suojattuihin sukunimiin. 1930-luvun puolivälissä tapahtuneen suuren nimenmuutosaallon yhteydessä Salopuro-nimeä ei ottanut kukaan (sellaisia kuin Salohonka, Salojärvi, Salokangas, Salokannas, Salokanta, Salokanto, Salokaski, Salokataja, Salokero, Salokorpi, Salokunnas, Salokylä, Salolaakso, Salolammi, Salolehto,...
Pelkästään 1920-luvun muotiin keskittyy John Peacockin kirjasarjan kirja Fashion sourcebook: the 1920s. Muodin historiasta yleensä on kirjoitettu paljon, mm. näistä löytyy tietoa:
- Nineteenth-century fashion in detail / Lucy Johnston with Marion Kite and Helen Persson
- Costume and fashion : a concise history / James Laver
- History of twentieth century fashion / Elizabeth Ewing
- 1900-luvun muodin historia / Gertrud Lehnert
Näiden Internet-sivujen kautta löytyy tietoa 1920-luvun muodista:
http://www.costumes.org/history/100pages/1920links.htm
http://www.fashion-era.com/flapper_fashion_1920s.htm
Muodin historiasta on kysytty tästä palvelusta usein ennenkin. Aiemmat vastaukset löydät vastausten arkiston kautta kirjoittamalla hakuruutuun...
Helsingin kaupunginkirjaston kysy.fi -palstalta löytyy tällainen vastaus samaan kysymykseen:
"Nimen on valinnut yksityinen kaupallinen yritys. Sello liittyy väljästi lähistön kaupunkinimistöön: Rummunlyöjäkatu, Soittokunnanpuisto, Soittoniekanaukio. Nämä sotilassoittoon liittyvät nimet ovat muistoa 1700-luvulta, jolloin alueella majaili Viaporin linnoituksen rakentamiseen osallistunutta sotaväkeä.
Sello ei ole kuitenkaan sotilassoitin. Nimeksi olisi tietysti voitu valita jokin muukin soitin. Espoon kaupungin "Viikon nimi" -sivustoilla (41/2005) todetaan, että "kauppakeskuksen nimenantajat ovat asettaneet enemmän painoa brändi- ja markkinointiominaisuuksille kuin tarkalle aihepiirin rajoissa pysymiselle".
Sivustolla todetaan myös, että...
Liettuaa koskevaa kirjallisuutta kannattaa hakea esim. pääkaupunkiseudun kirjastojen aineistorekisteristä http://www.helmet.fi/. Siinä voi edetä esim. käyttämällä kohtaa aihe, johon voi kirjoittaa sanan 'Liettua' (ruotsalainen aineisto löytyy sanalla 'Litauen'). Seuraavassa vaiheessa hakua voi rajata esim. kielen mukaan sivun alalaidassa olevasta kohdasta rajaa/järjestä hakua. Liettuankielistä kaunokirjallisuutta on käännetty suomeen hyvin vähän. Mainitsen tässä vain kokoelman 'Puiset silmät ja muita liettualaisia novelleja' (ilm. v. 1983) sekä satukokoelman 'Meripihkameren satuja' (1985). Muistelmiakin näyttää olevan vähän: Maria Rolnikaiten kirja 'En voi vaieta' (1966) kertoo Liettuan juutalaisten kohtalosta toisen maailmansodan aikana...
”Uusi suomalainen nimikirja” (Otava, 1988) kertoo, että etunimi ”Antonia” on miehennimen ”Anton” feminiininen muoto. ”Anton” perustuu roomalaiseen sukunimeen ”Antonius”, jonka alkuperää ei varmuudella tiedetä. Se saattaa olla etruskilaista alkuperää, mutta on myös esitetty, että nimi juontuisi sanasta ”antius”, jonka merkitys on ’edessä seisova, esimies’. Täyttä varmuutta ei kuitenkaan ole, vaan nimen todellinen alkuperä katoaa historian hämärään.
Sukunimen kuuluisin kantaja antiikin aikana oli Rooman konsulina toiminut Marcus Antonius. Pyhä Antonius oli puolestaan kristillisen luostarilaitoksen perustaja 300-luvulla, ja keskiajalla häntä pidettiin Suomessa sikojen suojelijana.
Vaikka maininta Tuomiojan vuonna 1983 alle kolmessa tunnissa juoksemasta maratonista löytyy monestakin lähteestä, yhdessäkään niistä ei valitettavasti kerrota sitä, missä hän tämän maratonennätyksensä on juossut. Moni näistä mainitsee täsmällisen ennätysajankin (2.59,27), joka löytyy myös Tuomiojan verkkosivun (Tuomioja.org) 'Kuka E.T.?'-osiosta. Niistä vuonna 1983 juostuista maratoneista, joiden tuloslistauksia tutkin (mm. Helsinki City Marathon), en Tuomiojan suoritusta onnistunut löytämään. On kuitenkin huomattava, että aniharvasta kilpailusta oli täydellinen tulosluettelo käytettävissäni.
Hyvin dokumentoitu kolmen tunnin alitus Tuomiojan juoksuhistoriasta löytyy vuoden 1972 Impivaaran maastomaratonilta, jossa tosin juostiin...
Kysymykseen on vastattu Kysy kirjastonhoitajalta palvelussa vuonna 2018 seuraavasti:
Osa kirjastojen asiakkaista on allergisia koirille. Siksi Helsingin kaupunginkirjasto on pyrkinyt takaamaan, että osassa kirjastoista voi asioida ilman pelkoa allergisista reaktioista. Kirjastot on valittu siten, että niitä olisi tasapuolisesti ympäri kaupunkia. Apulaisoikeusasiamies on osoitteesta https://www.oikeusasiamies.fi/fi/ratkaisut/-/eoar/4595/2015 löytyvässä ratkaisussaan pitänyt menettelyä ”toisaalta allergisten asiakkaiden oikeuksien ja toisaalta myös asiakkaiden koirien läsnäolon suhteen riittävinä ja oikeasuhtaisina”.
Kirjasto joutuu tässä – niin kuin monissa muissakin asioissa – tasapainottelemaan kahden asiakasryhmän toisistaan...
