Sarjan muita osia ei ole ilmestynyt ainakaan toistaiseksi suomeksi, koska niistä ei löydy mainintaa mistään tietokannoista.
Laitoin kustantajalle kysymyksen, onko heillä suunnitelmia julkaista sarjan seuraavia osia suomeksi. Jos sieltä vastataan, ilmoittelen sinullekin.
Soitin on latinalaisamerikkalaisiin lyömäsoittimiin erikoistuneen Latin Percussion -yhtiön perustajan Martin Cohenin kehittelemä "vibraslap". Se syntyi, kun rumpali Bob Rosengarden pyysi Cohenia kehittämään soittimen, jolla voisi korvata perinteisen hevosen leukaluusta tehdyn ja kalkkarokäärmeen kalistuksen tavoin ääntelevän tehostesoittimen.
Latin Percussion täytti 50 vuotta! | Riffi
Percussion How To: Vibraslap w/ Mark Shelton - YouTube
Pyöreä tunnusmerkki on Ashoka Chakra. Suoraan maailmanliput.fi:stä:Ashoka Chakra, 24-piikkinen pyörä, edustaa dharmalakia (oikeudenmukaisuutta). Saatuna Ashokan leijonapääoman Maurya-dynastian tunnuksesta, se symboloi ikuista lain pyörää ja oikeudenmukaisuuden tärkeyttä elämässä.https://maailmanliput.fi/intian-lippu/
Kyseinen Dumas'n teos on alun perin nimeltään Vingt ans après. Ensimmäisen kerran se ilmestyi suomeksi nimellä Myladyn poika eli kaksikymmentä vuotta jälkeenpäin ensin Eemil Forsgrenin (1896), sitten V. Hämeen-Anttilan kääntämänä (1914). 60-luvulla Myladyn poika julkaistiin Marjatta Salosen suomentamana osina 7-16 kaikkiaan 36 osaa käsittäneessä Alexandre Dumas -sarjassa. 60-luvun lopulla ilmestyi myös tarkistettu suomennos V. Hämeen-Anttilan käännöksestä viisiosaisena sarjana Muskettisoturit seikkailevat jälleen (Muskettisoturit palaavat, Muskettisoturit juonittelevat, Muskettisoturit taistelevat, Muskettisoturit pakenevat, Muskettisoturit voittavat). Nämä julkaistiin vuonna 1989 yhtenä niteenä nimellä Muskettisoturit seikkailevat jälleen.
Ana Huangin Twisted -sarjasta on suomennettu tähän mennessä kolme osaa (Twisted 1: Rakkaus, Twisted 2: Pelit, Twisted 3: Viha), mutta ne näyttävät löytyvän toistaiseksi ainoastaan äänikirja- tai e-kirja -versioina. Valtakunnallisesta E-kirjastosta (https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/e-kirjasto) niitä ei valitettavasti löytynyt, mutta ainakin Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupasta ja kaupallisista äänikirjapalveluista, kuten esimerkiksi Bookbeatista ja Storytelistä ym, näytti löytyvän.
Kysy kirjastonhoitajalta-palvelun arkistosta löytyy melkoinen määrä tietoa etunimistä. Kannattaa käydä kurkistamassa.
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.aspx
Kirjoita hakuruutuun sanat Krista etunimet.
Krista-nimeäkin on tiedusteltu aikaisemmin. Lainaan vastausta tähän: "Nimi on alkuaan kreikkaa ja se on tullut latinan kautta nimistöömme. Nimi tarkoittaa alkuaan 'Kristukselle kuuluvaa, kristittyä'. Nimi Kristus on kreikkalainen käännös 'khristos' ('voideltu') heprean samaa merkitsevästä sanasta 'mashiah', messias."
Yolanda-nimeä en arkistosta löytänyt. Pentti Lempiäisen Suuri etunimikirja antaa seuraavan selityksen:
Jolanda on kreikankielinen vastine orvokki-sanalle. Se on mahdollisesti johdos Violan ranskankielisestä...
Löysin aikaisimman levytyksen vuodelta 1971. Pasi ja Pekka ovat levyttäneet "Lookin' out my Back Door":n nimellä "Taakse katsonut en" singlenä Reino Bäckmanin käännöksenä.
Kappale löytyy myös vuodelta 1974 LP-levyltä "Pasi ja Pekka". Uusintajulkaisuna kappale on mukana 2014 ilmestyneellä cd-levyllä, kesto 2 min 24 s. Lyriikkaa en valitettavasti löytänyt mistään.
Mitään järkeä monen sadan vuoden tuomiossa ei itse tuomitun näkökulmasta tietenkään ole, elinikäinen on elinikäinen. Ihmisen normaali-ikää pidemmät tuomiot tähtäävätkin luultavasti synnyttämään pelkoa ennen muuta nuorempien potentiaalisten rikollisten mielissä. Suomessahan "elinkautinen" ei todellisuudessa yleensä tarkoita varsinaista kuolemaan asti kestävää vankeutta. Pisimmät Suomessa istutut tuomiot ovat olleet 25 vuotta. Wikipedian tietojen mukaan maailmassa on neljä valtiota (Yhdysvallat, Israel, Etelä-Afrikka ja Tansania), joissa on elinikäisvankeja, joilla ei ole mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen vapauteen. Myös monissa Euroopan maissa elinkautinen on nimensä mukainen, ellei tuomittua armahdeta. Näin on mm. Virossa ja Englannissa...
Alan klassikko on Sigmund Freudin Vitsi ja sen yhteys piilotajuntaan , kiinnostava on myös professori Aarne
Kinnusen teos Huumorin ja koomisen keskeneräinen kysymys (1994). (Tarkista saatavuus
plussa-tietokannasta http://www.lib.hel.fi/plussa/ )Huumorista ja koomisesta löytyy muutakin, mutta
erityisesti vitseistä tehtyjä uudempia tutkimuksia löytyy lähinnä LINDA (korkeakoulukirjastojen yhteisluettelo)
tietokannasta.LINDAa voi tulla tutkailemaan lähimpään kirjaston toimipisteeseen ja sieltä löytyy
"vitsit" ja "gradu" tai "tutkimus" hakusanoilla mm. Louko, Seija: Sanat elävät: kielen rakenteen
hyödyntäminen koululaishuumorissa (1993); Siitonen, Aino: Sanomalehtivitsien nainen (1991),
& muita graduja, joita saa vaihtelevin ehdoin...
Englannin kielessä sana esiintyy muodossa "wallflower", ja Suomessakin ennen 1900-luvun puoliväliä ilmestyneissä sanomalehdissä puhutaan seinäkukasta, seinäkukkasesta ja seinäkoristeesta, ks. esim. linkki. Wallflower on myös kasvilajin nimi, kyseessä ovat Erysium-sukuun kuuluvat kasvit eli ukonnauriit. Seinäruusu-sanaa ei esiinny vanhoissa sanomalehdissä merkityksessä "nainen, jota ei haeta tanssimaan"; finna.fi-palvelussa vanhin esiintymä on vuodelta 1972. Kyseessä siis vaikuttaa olevan käännöslaina, joka on jossain vaiheessa muuttunut seinäkukasta seinäruusuksi.
Eri tietokannoista löysin esim. nämä Ranskan miehitystä käsittelevät romaanit:
Anthony, Evelyn: Miehittäjän mahti
Barber, Noel: Jäähyväiset Ranskalle
Deforges, Regine: Rakkauden riemukaari, Sininen polkupyörä, Musta tango
Francis, Clare: Yötaivas
Harris, Joanna: Appelsiinin tuoksu
Joffo, Joseph: Älä tunnusta ikinä, poika
Keating, Barbara: Tyttäreni Ranskassa
McEwan, Ian: Sovitus
Modiano, Patrick: Kehäbulevardit
Nemirovsky, Irene : Ranskalainen sarja
Sartre, Jean-Paul: Les chemins de la liberté -romaanisarja (sarja alkaa Espanjan sisällissodasta)
Vercors: Meren hiljaisuus
Lisäksi ainakin Simone de Beauvoir käsittelee kaksiosaisessa romaanissaan Mandariinit elämää miehityksen jälkeisessä Ranskassa.
Voit itse hakea lisää aiheeseen liittyviä...
Pirjo Mikkosen teos Sukunimet (Otava, 2000) kertoo, Sainio nimeä on otettu runsaasti käyttöön erityisesti vuoden 1906 suurnimenmuutoksen yhteydessä maamme lounaisosassa sekä myös Itä-Suomessa. Ensimmäisiä nimenottajia oli Frans Viktor Sillberg, joka näin liittyi ylioppilasnuorison keskuudessa alkaneeseen sukunimien suomalaistamisliikkeeseen. Sainioksi on myöhemmin muutettu myös nimiä Iivari, Jakobsson, Karenius, Mariantytär, Salonius ja Sonninen.
Taivassalossa ja Halikossa on tavattu sana sainio merkityksessä reki, ajoreki, Satakunnassa saini on ollut kirkkoreki, leveä reki; näiden sanojen sisältyminen sukunimiin on kuitenkin epävarmaa.
Mikkosen teoksen mukaan meillä tunnetaan sukuniminä myös Saynyola, Saini, Sainiala,...
Kaisa Häkkisen Etymologinen sanakirja kertoo, että sana laina on itämerensuomalainen (sana esiintyy myös kaikissa suomen lähisukukielissä) vanha germaaninen laina. Germaaninen sana on rekonstruoitu muotoon *waiwan- ja se olisi syntynyt wai-tyypisestä huudahduksesta, siis vastaavasta kuin voi! Tästä kantamuodosta ovat kehittyneet germaanisten kielten saksan Weh ja ruotsin ve. Verbi vaivata on esiintynyt myös jo varhain.
Häkkinen kertoo lähteeksi Raimo Jussilan, Vanhat sanat. Vanhan kirjasuomen esiintymiä. SKS 1998.
Taikinan vaivaamisesta en löytänyt mitään mainintaa. Yritin etsiä ruotsinkielisistä vanhoista keittokirjoista, josko sana olisi myöhemmin muunnettu ruotsinkielisestä sanasta veva tms., mutta taikinan vaivaamisesta...
Toisen uhrin henkilöllisyyttä ei ole paljastettu, mutta hänen läheisille on ilmoitettu löydöstä. Tammikuussa ilmestynyt Yle Uutisten artikkeli kertoo näistä kahdesta löydöstä sekä muista kohteista jotka merkittiin mahdollisina paikkoina ruumiiden löytämiselle - Merenpohjassa Turun Airistolla saattaa olla useita ruumiita – KRP valmistelee nyt tutkimuksia | Yle Uutiset. Löytäneen vainajan katoamista ei ole yhdistetty Härmäläiseen tai mihinkään muuhun rikokseen. Poliisi kertoi että henkilö on kadonnut jo vuonna 1979, 15 vuotta ennen Ilpo Härmäläisen murhaa.
Kyseistä kappaletta ei ole pääkaupunkiseudun kirjastojen tietokannan mukaan saatavilla nuottina. En löytänyt myöskään hakuteoksista viitteitä nuotin (tai edes äänitteen) olemassaolosta. Tunnetaanko kappale mahdollisesti jollain toisella nimellä? (Mm. Yleisradion äänitetietokanta on tarkistettu). Voisit kysellä asiaa esim. Kansanmusiikki-instituutin kirjastosta (folkmusic@institute.ine.fi tai puh. 06-860 4309). En ole varma, onko heillä kokoelmissaan mustalaismusiikkia, mutta kannattaa kysyä!
Vanhimman kirkkolain (1686) mukaan naisella tuli olla naimisiin mennessään holhooja, joka antoi suostumuksensa liitolle. Tästä tehtiin merkintä vihittyjen ja kuulutettujen luetteloon. Holhooja oli yleensä morsiamen isä. Mikäli hän ei enää ollut elossa, tulivat seuraavana vuoroon vanhin veli, velipuoli isän puolelta, velipuoli äidin puolelta, isänisä jne.
Prosessi kohti avioliittoa alkoi sillä, että tuleva aviomies kertoi toiveensa avioliitosta naisen naittomiehelle. Vasta vuonna 1864 säädettiin täysivaltaisen 21-vuotiaan naisen, joka ei ollut holhouksen alaisena, oikeudesta avioitua ilman naittajaa ja hänen suostumustaan.
Kuulutus tapahtui yleensä morsiamen kotikirkossa kolmena peräkkäisenä sunnuntaina. Kuulutuksen otti...
Kateissa oleva teos voisi olla Sven Nordqvistin kuvakirja Kun Miinus lähti avaraan maailmaan (Weilin+Göös, 1985). Jossakin vaiheessa maailmanmatkaansa Miinus-poika saa mukaansa käynnistettävän majavan, joka voisi olla muistelemasi pieni eläin. Toisessa kohtauksessa hän osuu lipputankotehtailija Höpsyläisen viisikymmenvuotispäiville, ja tämän parhaat ystävät juhlivat sankaria hissaamalla häntä edestakaisin lippunarusta pitkin tankoa. Aukeamankokoisessa kuvassa Höpsyläinen nähdään naurusuin lipputangon huipussa. Kirjan loppupuolella Miinus antaa matkansa alussa saamansa kengän purjeveneeksi maailman pienimmälle kalastajaukolle, joka on kadottanut oman veneensä. Tämän kohdan kuvituksena on juuri kysymyksessä kuvaillun kaltainen kenkäveneen...
Egnerin Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä -kirjasta on tosiaan kaksi eri käännöstä.
Ensimmäisen painoksen (1956) laulut on kääntänyt Aila Nissinen.
Vuonna 1979 ilmestyneen laitoksen laulut on kääntänyt Panu Pekkanen.
1980-luvulla ilmestynyt äänikirja tehtiin tästä versiosta. Nykyään
saatavissa taitaa olla taas kirjan alkuperäistä versiota.
Molempia kirjoja on saatavissa Jyväskylän kaupunginkirjastosta.
Kyseessä voisi olla Valerian ja Laureline -sarjakuvat.(J.-C. Mézières & P. Christin ; suomennos: Soile ja Heikki Kaukoranta )
Sarjakuvan juonet ovat sijoittuvat usein vieraaseen maailmaan ja tulevaisuuteen tai menneeseen.
Työkaveri muisteli lukeneensa albumin, jossa oli valkoinen vähän munan muotoinen eläin, joka syömällä esineitä teki niistä lukemattomia kopioita. Valitettavasti hän ei muistanut osan nimeä...
