Nokkoskaarteen Piritta on Elina Aron tuotantoa ja se ilmestyi vuonna 1948.
Kirjan saatavuus selviää maakuntakirjastojen Frank-monihausta osoitteessa http://monihaku.kirjastot.fi/maakuntakirjastot .
Vexi Salmen kirjoja:Kertomakirjallisuutta(romaaneja):Noomit, Siniset mokkakengät, Mikä laulaen
tulee, Rantaravintola, Elvis elää. Runoja: Lautturin lauluja.
Lastenkirjoja: Orpo piru ja siivetön enkeli, Tuulenpoika ja ajatar.
Varmaan löydät näitä kirjoja lähikirjastostasi.
terv. Gunilla Nevalainen/Viikin kirjasto Helsinki
Monissa Helsingin kirjastoissa on kirjakierrätyspiste, johon voi tuoda vanhoja kirjoja. Löydät Helmet-palvelusivustolta kohdasta "Kirjastot ja palvelut" listan kirjastoista, joissa on kirjakierrätyspiste.
On kuitenkin toivottavaa, että kierrätypisteeseen ei tuoda kerralla kovin paljon kirjoja. Myös hyväkuntoiset kierrätyslehdet tuntuvat kiinnostavan asiakkaita ja näyttävät aina löytävän nopeasti uuden omistajan ja lukijan.
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut
Pehmeänkantisen ja kovakantisen kirjan erottaa ISBN-numeron perässä olevasta tiedosta. Jos ISBN-numeron perässä lukee nid., se tarkoittaa, että kirja on nidottu eli pehmeäkantinen. Jos ISBN-numeron perässä lukee sid., se tarkoittaa, että kirja on sidottu eli kovakantinen. Useimmissa tapauksissa - ei kuitenkaan ihan aina! - on niin, että kirjan uudempi painos on pehmeäkantinen. Yleensä kirja julkaistaan ensin kovakantisena, ja sen jälkeen suosituimmat niteet julkaistaan pehmeäkantisina painoksina.
Kirjailijan tuotannon voi järjestää Helmetissä aikajärjestykseen seuraavasti:
- Klikkaa Helmetin pääsivulla Tekijä-linkkiä.
- Kirjoita tekijän nimi muodossa sukunimi, etunimi, esimerkiksi Sipilä, Jarkko.
- Klikkaa sitten Rajaa / järjestä -...
Talonpoikaissäädystä valituiksi tulleille valtiopäivämiehilleen maksoivat tuomiokunnat päivä- ja matkarahaa. Palkkiot eivät olleet yhtenäiset, vaan ne vaihtelivat tuomiokunnasta toiseen. Vuoden 1867 valtiopäivillä talonpoikaissäädyn edustajien korvaukset olivat keskimäärin 10,6 markkaa päivältä.Edustajat joutuivat itse huolehtimaan valtiopäivien aikaisesta majoituksestaan ja kustantamaan ylöspitonsa saamallaan päivärahalla. Tilannetta kuvastaa hyvin edusmies Riihimäen kommentti Suomen Talonpoikaissäädyn keskustelupöytäkirjoista vuodelta 1897: "Mielestäni tulisi tässä kohden määrätä palkka sen keskimäärän mukaan, mitä useammilla valtiopäivillä edusmiehille on palkaksi määrätty. Viime valtiopäiväin aikana oli asianlaita toinen, kun ajat...
Tämä on peräisin VR:n junien vessojen kylteistä, joissa lukee "Käymälää saa käyttää vain junan kulkiessa." Esimerkin tällaisesta kyltistä voi nähdä vaikkapa tästä Suomen Rautatiemuseon Facebook-julkaisusta. Ilmeisesti ainakin joissain näistä kylteistä oli kirjaimia raaputettu tai sotkettu niin, että jäljelle jäävässä tekstissä luki "Käymälää kyttää ain junan kissa." Näin muistelee esimerkiksi Mike Pohjola tässä kolumnissaan Turun Sanomissa. Nähtävästi lausahdus on jäänyt elämään monessa eri muodossa, kuten "Junan vessaa saa käyttää vain junan kissa" tai mainitsemasi "Junan vessaa kyttää ain junan kissa".
Suosittelen esimerkiksi seuraavia sarjoja:Catherine Doyle & Katherine Webber: Kruunun tyttäretSally Green: SavuvarkaatLeigh Bardugo: Grishaversumi (ensimmäinen kirja Varjo ja Riipus)Ursula K. Le Guin: Maameren tarinatElina Pitkäkangas: Sang ja NarakaConn Iggulden: Suolan valtakunta (ensimmäinen kirja Darien)N.K. Jemisin: Murtunut maailma (ensimmäinen kirja Viides vuodenaika)Joe Abercrombie: Särkynyt meri (ensimmäinen kirja Vain puoliksi kuningas)J.S. Meresmaa: Mifonki (ensimmäinen kirja Mifongin perintö)Suomeksi on juuri ilmestynyt myös ensimmäinen osa Jennifer L. Armentroutin Veri ja tuhka -sarjaa, nimeltään Verestä ja tuhkasta. Toinen osa on tulossa näillä näkymin huhtikuussa 2025.
Ehdottaisin, että tutustuisit esim. Oulun kaupunginkirjaston laatimaan "Teuvon kirjailijatietoon" osoitteessa http://www.ouka.fi/kirjasto/teuvo/. Kun löydät kiinnostavia vaihtoehtoja, kokeile kirjastosi antia: Joensuulaisena mene Jokuseen http://jokunen.jns.fi/ -> Haku -> kirjoita asiasana-kenttään kirjailijatiedot muodossa sukunimi,etunimi ja klikkaa Hae-painiketta. Kirjastoissa on myös koottuja kirjailijahakuteoksia, joita kannattaa kysellä henkilökunnalta.
"Hun leste. Han satt med boka oppslått, men leste ikke; han så på henne." – Askildsen-sitaatti on suomentamattomaan kokoelmaan Ingenting for ingenting (1982) sisältyvästä novellista Solhatt (s. 25).
"Aakkosloru" sisältyy Kirsi Kunnaksen "Aikamme aapiseen" (Kirsi Kunnas apunaan työryhmä Veli Nurmi, Seija Nöjd ja Kyllikki Röman; WSOY, 1968) ja samojen tekijöiden kirjaan "Aikamme lukukirja. 1, Peruskoulun 1. luokan kevätlukukauden kirja" (WSOY, 1973). Runo alkaa: "A oli aari, B oli baari, C oli kerran pelkkä c".Runon on säveltänyt Matti Murto. "Aapisloru" sisältyy hänen teokseensa "Aapiskaikuja, op5", joka on sarja lapsikuorolle ja jousiorkesterille (Sulasol, 1980).Runosta on hiukan erilainen versio esimerkiksi kirjoissa Kunnas, Kirsi: "Tiitiäisen tuluskukkaro" (WSOY, [2000]) ja "Tähtiviltti : Suomen lasten runot" (Otava, [2021]). Se alkaa: "A oli aari, B oli baari, C oli Ceylonin saari".
Semic julkaisi vuosina 1979-80 kuusi Johanna Spyrin Heidi-kirjoista tehtyyn TV-sarjaan perustuvaa 50-sivuista kuvitettua vihkosta:
1. Heidi tapaa isoisänsä
2. Talvi vuoristossa
3. Heidi saapuu Frankfurtiin
4. Frankfurtin päiviä
5. Paluu isoisän luo
6. Clara käy kylässä
Semicin Heidi-kirjasten mahdollisia tekijöitä ei käyttämissäni lähteissä mainittu - todennäköisesti siksi, ettei niitä ole julkaisuissa mainittu. Verkkoantikvariaateissa näitä näytään kaupattavan ilman tekijätietoja, joten tämän enempää vihjeitä en vihkosten jäljittämiseksi valitettavasti pysty antamaan.
Voisikohan kyse olla Elizabeth Shawn teoksesta "Kilpikonnan syntymäpäivä", joka julkaistiin suomeksi vuonna 1967 (WSOY). Tarina kuulostaa kovasti samalta, vaikkakin tarinan hahmot ovat hiukan eri eläimiä kuin muistelette.
Lastenkirjainstituutin tietokannassa kirjan juonta kuvataan näin: "Kilpikonnalla on syntymäpäivä ja se toivoo lahjaksi isoa ja mehevää salaatinkerää. Ensin näyttää vain siltä, että se saa eläinystäviltään lahjaksi kaikkea muuta - lihakimpaleesta mutavelliin."
Kirjan ulkoasusta kerrotaan, että se on "neliönmuotoinen kuvakirja, jonka kansikuvassa ohdake, kilpikonna ja punainen pyöreä aurinko".
Kirjan suomennoksen kannesta ei löydy kuvaa, mutta alkukielisestä löytyy parikin eri kansikuvaa netistä helposti googlettamalla...
Puisto näyttäisi olevan Taloustirehtöörinpuisto, joka on nimetty taloustirehtööri Jalmari Hopeavuoren (k. 1975) mukaan. Myös viereinen Hopeavuorenkatu on nimetty hänen mukaansa. Jalmari Hopeavuori asui pitkään Pasilassa ja toimi paikkakunnan hyväksi. Tämä tieto löytyy Helsingin karttapalvelusta https://kartta.hel.fi/ ja valitsemalla Aineistot - Nimistö - Kadut, polut ja aukiot sekä Puistot.
Taloustirehtööri Jalmari Hopeavuori oli tunnettu kauppias Helsingissä ja toimi myös monissa luottamustehtävissä kunnanvaltuustossa, seurakunnassa ja liike-elämässä. Tarkemmin Jalmari Hopeavuoren toimista voi lukea Porvarillisen työn arkistosta https://arkisto.kokoomus.net/kokoomusbiografia/.
Hopeavuoren kaupasta...
Kustaa Vilkunan teoksessa Työ ja ilonpito - Kansanomaisia työnjuhlia ja kestityksiä vuodelta 1983 puhutaan karjanlaskiaisista. Vielä nykyäänkin lehmät pääsevät keväisin niityille ja pelloille kesäksi, ja nämä tapahtumat keräävät yleensä paljon yleisöäkin. Vilkunan teoksessa kerrotaan, että karjanlaskiaiset ovat olleet historiassa aina juhlapäiviä. Lehmien uloslaskun yhteydessä on tehty taikoja, joilla koetettiin taata karjan turvallisuutta metsälaitumilla ja lisätä maidonsaantia. Karjan suojelemiseksi on muun muassa lausuttu kauniita sanoja ja runoja. Karjanlaskupäivä on sijainnut kalenterissa noin vapun tienoilla. Vilkunan teoksessa ei mainita erityisesti nuorista kuusista ja koivuista tehtyä kujaa karjanlaskiaisissa. Kirjassa...
Kun Salattujen elämien televisiointi alkoi 25.1.1999, Katso-lehti valotti ohjelman luonnetta ja nimeä lukijoilleen seuraavasti: "Kolmikerroksisen talon kuuden asunnon asukkailla on salaisuuksia ja unelmia, joita he eivät halua paljastaa naapureilleen eivätkä aina edes lähimmille ystävilleen ja rakkailleen." (Katso 4/1999)
Helmet-kirjastojen valikoimista löytyi aiheeseen sopivia kirjoja, vaikka suurin osa niistä ei ole omaelämäkertoja.
Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa : nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta / Katriina Järvinen ja Laura Kolbe. – Helsinki : Kirjapaja, 2007 (Hämeenlinna : Karisto Oy:n kirjapaino).
Kauaksi kotoa : muutoksen sukupolvi kertoo / [toimittaneet:] Anja Salokannel ja Kaija Valkonen. - Helsinki : Kirjapaja, 2012 (Hämeenlinna : Kariston Kirjapaino).
Muurarin pojasta miljonääriksi : Anders Wiklöfin tarina / kirjoittanut Staffan Bruun ; suomentanut Meri Kuula-Bruun. - Helsinki : Kustantamo S&S, 2019.
Sylvi-Kyllikki Kilpi : matka valtakunnan vaikuttajaksi / Jaana Torninoja-Latola. - Helsinki : Into, [2021]
Pienet suuret...
Suomen ensimmäinen kahvipaahtimo Gustav Paulig perustettiin vuonna 1904. Aluksi paahdettu kahvi toimitettiin kauppoihin viiden kilon pakkauksissa. Myöhemmin siirryttiin käyttämään 250 ja 500 gramman paperipussipakkauksia. Ensimmäiset tuotemerkit Paulig lanseerasi vuonna 1929. Ne olivat Juhlasekoitus ja Presidentti, jotka ovat nykyisten Juhla Mokka ja Presidentti -kahvien edeltäjiä. Ne ovat siis todennäköisesti Suomen ensimmäiset kahvimerkit, jotka ovat edelleen myynnissä.
Lähteet ja lisätietoa
Jorma Sipilä: Yhä jalompaa kahvijuomaa! : Suomen kahvi- ja vastikepaahtimot sekä sikuritehtaat (2007)
Pauligin historia: https://www.paulig.fi/yritys/pauligin-historia
Juhla Mokka: kahvin tarina https://www.paulig.fi/kahvit/juhla-mokka/kahvin-...
Niin & näin -lehden numerossa 4/2009 on Ville Lähteen artikkeli "Naisten maa ilman naiseutta?", jossa mainitaan seuraavat teokset:
Charlotte Perkins Gilman: Herland (Savukeidas 2009) - kirjoitettu 1915
William Morris: Huomispäivän uutisia (Savukeidas 2008) - kirjoitettu 1890
Näiden yhteydessä artikkelissa mainitaan myös H.G.Wellsin teos Nykyaikainen utopia (Savukeidas 2006), joka on kirjoitettu 1905.
