Emme osanneet laskea, mitä tapahtuisi tällaisessa tilanteessa. Suosittelen, että käännyt avaruusasiantuntijoiden puoleen joko Ursan, https://www.ursa.fi/etusivu.html tai Ilmatieteen laitoksen, https://www.ilmatieteenlaitos.fi/avaruustutkimus-ja-havaintoteknologiat
Kirjallisuudesta voi löytyä sopivaa tietoa, esim.
A traveller's guide to Mars : the mysterious landscapes of red planet / William K. Hartmann. The mysterious landscapes of red planet. Hartmann, William K., Workman Publishing 2003
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1656049?lang=fin
Muita tietokirjoja Marsista, https://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Smars__Ff%3Afacetcollection…
Alla Hämeenkosken paikallishistorian teos ja muita aiheeseen liittyviä teoksia.
Lähteenä Suomen kansallisbibliografia, joka löytyy
https://finna.fi
Kosken pitäjän vaiheita / kirjoittanut: Aura Jurva
Julkaisija: [Hämeenkoski] : [Hämeenkosken tili ja notariaatti] , 1999
Kotiseutumme värikuvina : Kärkölä ja Hämeenkoski / [toimitus: Jan Södersved ... et al.]
Julkaisija: Lohja : Aero-kuva , 2005
Sata vuotta hämeenkoskelaista urheilua 1897-1997 : Kosken Kuohu 90 vuotta, Hämeenkoskettaret, koskelaista suojeluskuntaurheilua, Kosken Kopparit, Pihkasalmen Piristys, Koski HL -71, SC Kosken Dynamo, Hämeenkosken Ratsastajat, Putulan nuorisoseura Riento ja sen urheiluosasto Voima / koonnut Uljas Kiuru
Kosken Hl VPK:n naisjaoston 15-vuotishistoriikki...
Helsingin yliopiston kirjasto pitää yllä Suomaa, Suomalaisten verkkolehtien luetteloa:
http://www.lib.helsinki.fi/suoma/
Lehdet on järjestetty sekä aakkosiin että alan mukaan. Voit hakea myös suoraan lehden nimen, julkaisijan tai ISSN:n mukaan.
Ulkomaisia verkkolehtiä löytyy mm. täältä: http://www.abyznewslinks.com/
Luetteloita verkkolehdistä on koottu Hämeenlinnan Makupaloihin: http://www.makupalat.fi/viesti2a.htm#hakemistot
Islantilaisista kirjailijoista löytyy suomennettuina ainakin seuraavia Hämeenlinnan seudun kirjastoista: Arnaldur Indriðason, Einar Kárason,Einar Már Guðmundsson,Hallgrímur Helgason,Hugleikur Dagsson,Halldór Laxness, Sjón, Snorri Sturluson,Vigdís Grimsdóttir, Yrsa Sigurðardóttir ja Steinunn Sigurårdóttir. Autetaan mielellämme asiakaspalvelussa niiden löytämisessä.
Celia-verkkoasiakkaaksi rekisteröityminen on mahdollista Helsingissä Itäkeskuksen, Kallion, Kannelmäen, Lauttasaaren, Malmin, Oulunkylän, Pasilan, Vuosaaren ja Töölön kirjastoissa sekä keskustakirjasto Oodissa.
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut
http://www.helmet.fi/fi-FI/Lapset/Kirjastossa/Celian_aanikirjat_lukemis…
Muistamasi rivi on Johann Wolfgang von Goethen pikkurunosta:Tuli suuresta seurasta parhaillaanmies, hiljainen oppinut, kotiaan.Joku kysäsi: »Miten miellytti teitä?»»Jos kirjoja ois he, en lukisi heitä.» Runon on suomentanut V. A. Koskenniemi 1922.https://www.gutenberg.org/cache/epub/20114/pg20114-images.html
Runon Hyttynen on kirjoittanut Mauri Heikkala ja se löytyy Väinö Mäkelän vuonna 1951 toimittamasta runokirjasta Minäkin lausun s. 36. Kirja on Riihimäen kirjaston kokoelmissa ja lainattavissa.
Kysymyksessä on keskiaikainen tie, joka kulki Turusta Huittisten ja Tyrvään kautta Pirkkalaan ja edelleen Hämeenlinnaan. Tiessä oli kolme haaraa: Huittisista Kokemäen kautta Poriin, Hämeenkyrön ja Hämeenkankaan kautta Pohjanmaalle sekä Kangasalan ja Oriveden kautta Laukaaseen.
Lähteet: Satakunnan vanhat tiet ja kestikievarit, Satakunnan historia IV, Suomen teiden historia 1, Vakkilainen, Matti: Vanhoilla valtateillä
Mahtaisiko kyseessä olla Paula Mattilan kertomus Hutilus.
Tarina on julkaistu Mattilan teoksessa Päivänpaisteisia satuja, Karisto, 1949 ja Lasten joulukirjassa, 56, Karisto, 1966. Molemmat kirjat löytyvät Pasilan kirjavaraston kokoelmista.
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/pasila/ , http://www.helmet.fi/
Hutilus kertoo tytöstä, joka on varsin ahkera ja nopea toimissaan, mutta "kuitenkin oli kaikki, mitä hän teki, niin hutiloitua, ettei äitinsä voinut muuta kuin pudistaa päätänsä ja huokaista: - Voi pikku hutilukseni, pikku hutilukseni"
Äiti lähtee kysymään neuvoa viisaalta mummolta, joka kehrää villasta suuren lankavyyhden, jonka hän heittää ilmaan ja antaa toisen pään äidille kotiin vietäväksi. Äidin on annettava langanpää Hutilukselle...
Suomen pääkaupunki Helsinki. Näin on ollut vuodesta 1917 eli Suomen itsenäistymisestä alkaen. Aiemmin, Suomen ollessa Venäjän vallan alla, Helsinki oli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki (vv. 1812-1917). Tätä ennen pääkaupunkina oli Turku.
Helsingin kaupungin historiaa: https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/tietoa-helsingista/…
Suomen historiaa Infofinland.fi -sivustolla: https://www.infofinland.fi/fi/tietoa-suomesta/perustietoa-suomesta/suom…
Tarina on Topeliuksen kirjoittama ja nimeltään "Kasper ei saanut oppia mitään". Se löytyy Zacharias Topeliuksen kirjasta Naturens bok (1856), joka ilmestyi suomeksi vuonna 1860 nimellä "Luonnonkirja ala-alkeiskouluin tarpeeksi" Johan Bäckwallin kääntämänä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on julkaissut tämän käännöksen uudelleen vuonna 2009. Siinä tarina Kasperista on sivuilla 9-11. Kieli on vanhaa suomea. Kasper ei ilmeisesti ole kuninkaan oma poika. Tarinassa hänet suljetaan kuninkaan puutarhaan, jota ympäröi korkea muuri ja jossa hän ei tapaa yhtään ihmistä.
Tarina löytyy myös monista lukukirjoista. Esim. Kultaisessa lukukirjassa (Martti Haavio, Aale Tynni, A. Hinkkanen, kuvittanut Maija Karma, WSOY, 1957, s. 3-5) se on nimellä "Kasper...
Tässä kotimaisia, seikkailuhenkisiä (tai muuten jännittäviä)ja helppolukuisia lastenkirjoja, joissa on poikia pääosissa.
Korolainen Tuula: Aapo ja lassokostaja (muita Aapoja: Aapo ja hirviökiisseli sekä Aapo ja liukas Leo)
Levola, Kari: Lammaspimeä ja Eskimosyksy (Leevistä ja Artusta kertoo myös Kirjolohikäärme)
Harri Istán Mäki: Hupaisat hakkerit, Hakkerit ristilukin verkossa, Hakkerit ja kielletty vyöhyke
Harri Istán Mäki: Naamiosankarit-sarja eli Yöjuttu, Sarjakuvasankari, Naamio ja viitta, Sisiliskojen linna, Naamiosankarot pulassa, Viittaritarit, Keskiyön konnakopla
Mäkinen, Taru: Tatun sankariteot -sarja eli Rosvojahti, Tuntomerkki, Vaarallinen kirje, Kiristäjät, Karkulaiset, Salaperäinen tapaus, Öinen aave
Niemi, Teija: Onni A. ja...
Suomessa avioliittolaki vuosina 1930-1985 velvoitti naisen ottamaan puolisonsa sukunimen. Poikkeuksen muodosti pieni osa naisista, joilla oli perusteita käyttää omaa nimeään. Kyse oli usein esimerkiksi taiteilijoista. Ennen vuoden 1930 avioliittolakia naisilla oli enemmän päätösvaltaa sukunimen valinnassa, ja silloin nainen säilyttikin usein sukunimensä avioliiton solmimisen jälkeen. Näin oli ennen kaikkea Itä-Suomessa. Länsi-Suomessa sukunimikäytäntö poikkesi siten, että puolisonsa kotitilalle isännäksi tuleva vävy otti vaimonsa perheen nimen.
Lisätietoa sukunimikäytäntöjen historiasta:
https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/68577/29871
Kirjastojen lainaustoimintojen itsepalveluksi muuttamisella pyrittiin alusta lähtien vapauttamaan henkilökunnan aikaa rutiinitöistä muihin, vaativampiin tehtäviin. Ensimmäiset lainausautomaatit tulivat Suomen yleisiin kirjastoihin käyttöön 1990-luvun alussa. Vuonna 1992 Kirjastolehdessä kerrottiin ensimmäisestä itsepalveluautomaatin prototyypistä. Kyseistä lainausautomaattia yleisessä kirjastossa pääsivät ensimmäisenä kokeilemaan Jyväskylän kaupunginkirjaston asiakkaat maaliskuussa 1993, kerrottiin Kirjastolehdessä numero 3/1993.
BOKOMAT-nimistä palautusautomaattia esiteltiin Kirjastolehdessä jo vuonna 1990. Palautusautomaattia markkinoitiin kirjastoille esimerkiksi vinkkaamalla, että automaattien avulla voi myös pidentää kirjaston...
Kirjailija Jaakko Syrjän Muistissa Väinö Linna -teoksen lähteenä on ollut "kaikki mitä Väinö on minulle elämästään kertonut, ja minkä olen itse nähnyt ja kokenut 40-vuotisen ystävyytemme aikana".
Kyseisessä teoksessa (2004, s. 333-334) Syrjä kirjoittaa seuraavasti: "Ovatkohan yhdenkään suomalaisen romaanin henkilöt joutuneet sellaisen esikuvajahdin kohteiksi kuin Tuntemattoman sotilaan? - - Vähän jo kyllästyneenä Väinö sanoi minulle kerran mahdollisimman selvästi: todellisia esikuvia ovat vain Pylkäs ja Koskelan esikuva Einari Kokkonen. Kun Väinö sitten myöhemmin jossakin yhteydessä kertoi jääkärikapteeni Kärnästä, komppanianpäälliköstään, oli helppo todeta, että kyllä hänkin aika läheisesti muistutti kapteeni Kaarnaa, vaikka ei ollutkaan...
Loimaan pesula tiivistää sivuillaan näin: "Emulsiopesu on kemiallista vesipesua ja kemikaaliton vaihtoehto, joka poikkeaa runsaasti perinteisestä kuivapesusta eli kemiallisesta pesusta. Se on myös tehokas ja luontoystävällinen tapa puhdistaa. Emulsiopesut tehdään veden ja pesuaineen avulla, jossa kuitenkin käytetään pesuainetta, joka suojaa vaatetta normaalin vesipesun vaikutuksilta kuten kutistumiselta ja nukkaantumiselta. Kangas ei kulu kuten normaalissa vesipesussa, jolloin se kestää kauemmin.
Joissakin kangaslaaduissa emulsiopesut käyvät silloin, kun kemiallinen pesu on kielletty. Emulsiopesut tehoavat parhaiten vesiliukoisiin tahroihin ja näin ollen suurin osa liuotinpesuista (kemiallinen pesu), voidaan korvata emulsiopesulla." ...
Aiheesta voisit etsiä aineistoa yliopistojen Linnea-tietokannoista http://www.lib.helsinki.fi/kirjastoala/linnea ,jotka ovat käytettävissä yliopistojen ja myös Helsingin kaupunginkirjaston asiakastyöasemilta. Muut kaupunginkirjaston käytössä olevat tietokannat (käyttö kirjaston työasemilta) löytyvät sivulta http://pandora.lib.hel.fi:6080/hs/solution/h38/h35/doc784.html
Mahdollisia muita asiasanoja kuin Wagner ja festivaalit on löydettävissä Yleisestä suomalaisesta asiasanastosta http://vesa.lib.helsinki.fi/ysa .
Internetsivuilla löytyy paljon viitteitä aiheesta, esimerkiksi Google http://www.google.com antaa hakusanayhdistelmällä - wagner festspiel idee - lukuisia viitteitä www-sivuista.
Helsingin yliopiston kirjaston Helka-tietokannasta...
Helsingin kaupungintalo on historiansa aikana vaihtanut väriä moneen kertaan. Alkuperäinen Engelin valitsema väri oli keltainen. Tämän jälkeen se on ollut valkoinen, vaaleanruskea, rosa, vaaleankeltainen, harmaa ja vaaleansininen. Vaaleansiniseksi se maalattiin vuonna 1970 valmistuneen peruskorjauksen yhteydessä. Haalistunut väri maalattiin uudelleen vaaleansiniseksi vuonna 1998. Kaupunginmuseo ja museovirasto katsoivat tuolloin, että julkisivun väri oli valittava edellisinä vuosikymmeninä käytettyjen - harmaan, sinisen tai siniharmaan - joukosta. Katsottiin, että keltaiseen oli vaikea palata, koska ympäristö oli muuttunut Engelin ajoista.
Myös talon käyttötarkoitus on vaihdellut: kaupungintalo on ollut hotellina, ravintolana,...
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi ”Möttö” on esiintynyt 1600-luvun lopussa Iisalmessa. Merkintöjä löytyy myös Kangasniemeltä 1700-luvun alusta ja Seinäjoelta 1800-luvun puolivälistä. Kangasniemi ja Hirvensalmi mainitaan paikkoina, joissa nimen kantajia on ollut.
Nimen alkuperäisestä merkityksestä ei ole varmuutta. Mikkosen ja Paikkalan mukaan se saattaa olla samaa nimiperhettä kuin ”Möttönen”, ”Miettunen” ja ”Määttänen”. Mahdollisesti alkuperänä voisi olla muinaissuomalainen nimi ”Mielitty” tai nimen ”Klemetti” puhuttelumuoto ”Mietti” tai ”Miettu”. Muutama muukin teoria on esitetty, mutta varmuutta tosiaan ei ole.
