Antti Blåfield kirjoittaa Helsingin Sanomien 12.2.2006 D1 sivun artikkelissa "Herra Eurooppa, oletan" mm seuraavasti:
"Suomalaisen itsekeskeisen - joidenkin mielestä kyynisen - linjan voidaan sanoa alkaneen jo vuodesta 1831, kun Suomen kaartin sotilaat marssivat hurraa-huutojen saattelemina Helsingissä laivaan kukistamaan Puolan ensimmäistä kapinaa. Puolalaiset olivat nousseet Venäjää vastaan itsenäistyäkseen imperiumista.
Puolan toinen kapina yhtä sukupolvea myöhemmin oli suomalaisille jo vaikeampi asia. Maa jakautui ensimmäisen kerran poliittisesti: lojaalisuutta Venäjän tsaarille korostanut J.V. Snellman vastaan Puolan kansan oikeuksia korostaneet liberaalit."
Selasimme kirjoja:
Suomen poliittinen historia 1809-1999 / Osmo Jussila...
Suomessa kaikkien puhelujen kuunteleminen tai tallentaminen on yksiselitteisesti laitonta. Telekuunteluun pitää olla Suomessa lain määräämät perustelut, joista kerrotaan esimerkiksi aihetta koskevassa Wikipedian artikkelissa osoitteessa https://fi.wikipedia.org/wiki/Telekuuntelu. Tuomas Metsäranta toteaa nasevasti asian väitöskirjassaan Poliisin salaiset tiedonhankintakeinot ja yksityiselämän suoja (s. 53): ”Poliisi ei [– –] voi yleisesti ja jatkuvasti valvoa ihmisten toimintaa, jotta voitaisiin estää rikoksia, olivatpa ne kuinka vakavia tahansa.”
Jos juridiset perusteet täyttyvät, Suomen poliisi voi kuunnella periaatteessa mitä tahansa puhelua, jos se käydään teleoperaattorin verkossa, sillä teleoperaattorit on velvoitettu auttamaan...
Löytämäsi mitali on kuvanveistäjä Kalervo Kallion (1909-1969) muotoilema Säästöpankkiviikon 1963 mitali. Mitalin toisella puolella on presidentti Kyösti Kallion profiilikuva ja toisella puolella oleva kuva on Säästöpankin tuonaikainen liikemerkki S-kirjaimineen. Liikemerkissä oleva vuosiluku 1822 tarkoittaa ensimmäisen suomalaisen säästöpankin, Turun säästöpankin perustamisvuotta. Säästöpankkiviikon mitaleita ilmestyi vuosittain vuodesta 1959 vuoteen 1967, presidenttisarjan mitalit ovat vuosilta 1961-1967. Kaikista säästöpankkimitaleista on luettelo, kuvat ja lyöntimäärät osoitteessa: http://www.netikka.net/jmi/sp_mitalit/sp_mitali.html
Kuvanveistäjä Kalervo Kallio oli presidentti Kyösti Kallion poika. Hänestä saat lisätietoja esim....
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivulta www.kotus.fi löytyy tietoa Helsingin nimistöstä. (http://www.kotus.fi/verkkojulkaisut/julk125/helsinki). Nimestä Merihaka kerrotaan, että tämän täytemaalle rakennetun asuinalueen nimi on luotu liittyen nimeen Hakaniemi. Hakaniemen nimi taas on ollut alun perin vain niemen nimi, myöhemmin se on muuttunut tarkoittamaan aluetta.
Internetin vapaan tietosanakirja Wikipedian artkkeli (http://fi.wikipedia.org/wiki/Merihaka) kertoo, että Merihaka-nimen alkuperästä on olemassa kaksi käsitystä; toisen mukaan alueen nimi tulee nimestä Hakaniemi, toisen mukaan taas alue on nimetty rakennusyhtiö Hakan mukaan.
Kolme toivomusta ja Väärin toivottu saduissa kerrotaan miehestä, joka tapaa metsässä haltijan ja saa esittää vaimonsa kanssa kolme toivomusta. Nälkäinen mies toivoo makkaran. Vaimo suuttuu tyhmästä toivomuksesta ja toivoo, että makkara roikkuisi miehen nenässä. Viimeinen toive meneekin siihen, että mies saa makkaran pois nenästään.
Satu löytyy nimellä Väärin toivottu kirjasta Lapsuuden satuaarre, Otava 1987 sekä nimellä Kolme toivomusta kirjasta Hoffman, Mary: Otavan suuri satukirja, Otava 2001.
Totuuden muuttuvaisuutta ja "naisellisuutta" käsittelee päätössäkeistössään Unto Kupiaisen kokoelman Peeveli ja peipponen (1958) runo Oppineen herran hautajaiset:
Totuuskin on matkustavainen
levoton sielu ja sen lajin nainen,
jolla on monta ylkää.
Eikä se ketään hylkää.
Lihoo vain tahi laihtuu,
aina kun sulhanen vaihtuu.
Hei,
Suomen väkiluku oli 31.12.1945: 3.778. 890 ja 31.12.1951: 4.064.727.
Lähde: Tilastokeskus, Väestörakenne, Taulukot, Tietokantataulukot
http://tilastokeskus.fi/til/vaerak/index.html.
Tieto löytyy verkosta.
Vuonna 1945 syntyi 95.758 lasta.
Lähde: Tilastokeskus, Syntyneet, Taulukot, Tietokantataulukot
http://tilastokeskus.fi/til/synt/index.html
Tieto löytyy verkosta.
Helsingin asukasluku (henkikirjoitettu) oli 1.1.1945 276.277 ja 1.1.1951 372.301
Lähde: Helsingin kaupungin tilastollinen vuosikirja 1952 ja 2009
Tieto ei löydy verkosta.
Helsingissä oli kansakoulunoppilaita ensimmäisellä vuosiluokalla lukuvuonna 1951/52 5.576
Lähde: Suomen virallinen tilasto X: 74, Kansanopetustilasto : kansankoululaitos lukuvuonna 1951-52
Tieto ei löydy...
Karttunen on vanha savolainen sukunimi, jota on esiintynyt alueella jo ainakin 1880-luvulta lähtien. Karttu itsessään tarkoittaa puukapulaa tai kepakkoa. Se on myös kylä Sulkavan ja Puumalan välissä sijaistevalla partalansaarella Etelä-Savossa. Varmaa tietoa siitä, että onko sukunimi muodostettu karttu sanasta vai Kartun kylästä, en valitettavasti löytänyt.
Sukunimipääte -nen on alkujaan itäsuomalainen pääte, joka on ollut käytössä jo keskiajalta lähtien. Alun perin naisten sukunimissä -nen saatettiin korvata -tar/-tär päätteellä. -nen ja sen alkuperäinen muoto -inen ovat päätteitä, joilla muodostetaan sekä substantiiveja että adjektiiveja. Nykysuomessa nen-päätteellä muodostetaan deminutiivimuotoja, eli pienuutta ilmaisevia muotoja,...
Laulu löytyy Yiruman nuottikirjasta Piano album. Kirja on lainattavissa ainakin Kuopion kaupunginkirjastosta. Kaukolainapyynnön voitte tehdä lähikirjastossanne.
Tässä vastaus Suomen etymologinen sanakirja - Kotus mukaan:kommervenkki (1900–) ’outo asia, metku, kikka’murresana (rinnalla mm. komervenkki, kommerfeltti, kommervehje, kommerverkki), jonka taustalla on sana komme (kompeet) ’juoni, metku, konsti; taikakalu(t)’.
Vanhojen suomalaisten sanomalehtien mikrofilmit löytyvät Kansalliskirjastosta (Unioninkatu 36, Helsinki). Mikrofilmatuista sanomalehdistä voi tehdä Kansalliskirjastossa paperikopioita. Lisätietoja sanomalehtikokoelmasta löytyy Kansalliskirjaston
sivuilta http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/kokoelmat/sanomaleh….
Aumulehden numerot löytyvät myös mikrofilmeinä Tampereen pääkirjasto Metson käsikirjastosta,
http://kirjasto.tampere.fi/index.php/palvelut-ja-asiointi/aineistot/leh….
Mikäli tahdot antaa koko lehden vaikkapa lahjaksi, Aamulehden asiakaspalvelu neuvoi etsimään lehteä esimerkiksi antikvariaateista tai käytetyn tavaran liikkeistä.
Tässä on joitakin nojatuolimatkailuun sopivia kirjoja:
Haavisto, Pekka: Eurooppa raiteilla
Irjala, Auli: Jään ja tulen maat: purjehdus Huippuvuorilta Tulimaahan
Itkonen, Juha: Minun Amerikkani
Kankimäki, Mia: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Monsen, Lars: Kanada: armoton erämaa
Mähkä, Merja: Ihanasti hukassa
Pesonen-Smith, Anna: Matkalippu Bollywoodiin
Lindstedt, Risto: Pallon henki: hämmästellen maailmalla
Lundberg, Ulla-Lena: Linnunsiivin Siperiaan
Rämö, Matti: Polkupyörällä Islannissa
Sutinen, Ville-Juhani: Kiinalainen ruletti
Tähtinen, Tero: Lohikäärmeen päivät: Puoli vuotta Shanghaissa
Vakkuri, Juha: Afrikan sydämeen
Vepsä, Emma: Asfalttivolgaa etelään: peukalokyydillä Moskovasta Afganistaniin...
Avieron ja avioerolainsäädännön kehityksestä Suomessa löytyy tietoa ainakin seuraavista teoksista: ///Sami Mahkonen: Johdatus perheoikeuden historiaan. - 1978/// ja ///Sami Mahkonen: Avioero, tutkimus avioliittolain erosäännösten taustasta ja tarkoituksesta. - 1980///. Mainitut teokset eivät tietenkään sisällä lainsäädännön viimeisiä uudistuksia. Vuoden 1734:n lain avioliitto- ja avioerosäädöksiä käsitellään myös teoksessa ///Ragnar Hemmer: Suomen oikeushistorian oppikirja 2. - Useita p.///. Oikeushistoriallisessa kirjallisuudessa usein mainittujen
vuoden 1686 kirkkolain ja vuoden 1734 yleisen lain suomennoksista on julkaistu näköispainokset: ///Kircko-lagi ja ordningi 1686. - 1986/// ja ///Ruotzin waldacunnan laki. - 1984///....
”Suomen murteiden sanakirja” ei valitettavasti ole edennyt V-kirjaimeen asti, mutta ”Suomen kielen etymologinen sanakirja” (osa VI; Suomalais-ugrilainen seura, 1978) kertoo, että sana ”vello” on esiintynyt kaakkoismurteissa ja osittain Etelä-Savossa ja merkitsee ’veli, vanhin veli, velikulta, veitikka’. Rinnakkainen muoto on ”vellonen”. ”Vello” esiintyy esimerkiksi Pertti Virtarannan ”Länsi-Kannaksen murrekirjassa” aidossa murrepätkässä merkityksessä ’veli’. Molemmat ovat samaa alkuperää kuin sana ”veli”.
”Suomen sanojen alkuperä” (osa 3; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000) kertoo, että ”veli” saattaa olla indoeurooppalainen laina, mahdollisesti germaaninen, epätodennäköisesti balttilainen....
Kakskertaa kiertämässä eilen ja tänään (osa 1) -kirjassa esitellään muutama teoria, joihin saaren nimi voi pohjautua. Yksi niistä on, että saareen kuljetaan kahdesti veden yli, kun sinne tullaan Turusta, ja tämän vuoksi saarta on alettu kutsua Kakskerraksi. Kirjassa kuitenkin todetaan, ettei tämä voi pitää paikkaansa, koska päästäkseen saareen Turun suunnalta täytyy kulkea ainakin kolmen salmen yli. Erään toisen teorian mukaan nimi juontuu siitä, että Kakskerran saarella on järvi ja siellä saari, joten saaren poikki kuljettaessa nousee samalle saarelle kahdesti. Kakskerranjärvi mainitaan myös Kakskerta - saaret salmien sylissä: Kakskerta-Satava-alueen vaiheita -kirjassa. Kirjan mukaan saaren nimen taustalla voisi olla se, että Kakskerran...
Britannian kruunupäät näyttäisivät vievän kokonaissummassa voiton, mitä tulee veronmaksajien rahojen käytön määrään. Asia on monimutkaisempi, kun lasketaan kulut per asukas tai otetaan huomioon kuningattaren ja kuningasperheen omat sijoitukset ja muut tulonlähteet, joista osa kustannuksista ja ylläpidosta katetaan. Silloin näyttäisi siltä, että presidentti-instituutio vaikuttaisi yksittäiseen veronmaksajaan raskaammin.
Yle.fi:n vanhassa uutisessa (Gertsch 2012) sanotaan Suomen tasavallan presidentin kuluista näin: ”Yhteensä koko presidentti-instituutiolle on tämän vuoden [2012] budjetissa varattu 19,3 miljoonaa euroa. Viime vuodelle budjetoitiin 21,8 miljoonaa. Tuolloin presidentinlinnan peruskorjaustöihin...
Kuukkeli kuului samaan ennuslintujen joukkoon kuin esimerkiksi korppi, harakka, palokärki ja käki, joten vanha kansa seurasi tarkasti kuukkelien edesottamuksia ja lintuun liittyy koko joukko uskomuksia ja sanontoja. Kuukkelin maine on kaksijakoinen: se on sekä onnenlintu että epäonnen ennustaja. Siellä, missä kuukkeli on ollut tavallinen, se ennusti voittopuolisesti onnea; siellä, missä se on ollut harvinainen, siinä on herkästi nähty epäonnen enne. Tämä kaksijakoisuus näkyykin selvästi pohjoisten ja eteläisten kansanuskomusten erona. Ennusmerkkien maailma on kuitenkin kaikkea muuta kuin mustavalkoinen: kuukkelia onnenlintuna pitävässä Lapissakin onneton oli se, joka löysi kuukkelin pesän - häntä odotti kuolema.
Kaiketi juuri kuukkelin...
Aleksi -tietokannasta, joka sisältää kotimaisia aikakaus- ja sanomalehtiartikkeliviitteitä löytyy hakusanalla ortoreksia ja kirjoittamalla vuosiksi 2005-2010 seuraavat aikakauslehtiartikkelit:
Pyykkönen, Emilia: Pakko ajoi lenkille, julkaisussa: Anna 47(2009): 40, s. 38-41, 2009
Peura, Virpi: Pakko syödä terveellisesti, julkaisussa: Jade 2008: 9, s. 96-98, 2008
Santala, Elsi: Sairaan terveellistä - ortoreksia nuorten verkkokeskusteluissa, julkaisussa: Nuorisotutkimus 26(2008): 1, 18-33, s. 76-77, 2008
Satri, Janna Terveyteenkin voi sairastua, julkaisussa: Kodin Pellervo 2006: 4, s. 62-63
Paasovaara, Virve Eksynyttä minää etsimässä : asiaa syömishäiriöistä
julkaisussa: Vegaia 2005: 3, s. 10-13
Aleksi on käytettävissä Joensuun...
En ole Aaltosen kirjoihin tutustunut, joten en voi kommentoida niiden sisällöllistä puolta. Yleisesti ottaen tietokirjakokoelma pitämään ajantasaisena ja poistamaan vanhentuneita teoksia. Tietosisällöltään vanhentuneita teoksia varastoidaan kuitenkin HelMet-kirjavarastoon, josta niitä voi lainata esimerkiksi historiallisen kiinnostavuuden vuoksi. Kirjavarastosta löytyy esimerkiksi sellaisia vanhoja seksuaalikasvatusoppaita kuin Max Oker-Blomin ”Lasten vanhemmille ja kasvattajille; Muutama sana pojille, jotka ovat täyttäneet 15 vuotta” (Yrjö Weilin, 1905) ja Christian Claussenin ”Elämänvoimia : nuoren miehen sukuelämä ruumiilliselta, sielulliselta ja siveelliseltä kannalta” (Raittiuden ystävät, 1915). Kirjat tuskin vastaavat sisällöltään...
Maiju Lassilan romaani Tulitikkuja lainaamassa (1910) sijoittuu tapahtumiltaan Liperiin ja Joensuuhun.
Romaanista on tehty kaksikin elokuvaa. Vuonna 1938 Toivo Särkkä ja Yrjö Norta ohjasivat romaanin pohjalta saman nimisen elokuvan. Sen ulkokuvaukset tehtiin pääosin Hämeenlinnassa, mutta joitakin kohtauksia kuvattiin Helsingissä, Herttoniemessä.
Vuonna 1980 Tulitikkuja lainaamassa kuvattiin toisen kerran suomalais-neuvostoliittolaisena yhteistyönä. Elokuvan ohjasivat Risto Orko ja Leonid Gaidai. Kaupunkikohtaukset kuvattiin Porvoossa. Muita ulkokohtauksia kuvattiin Karttulassa, Ristiinassa ja Mäntsälässä.
Suomen kansallisfilmografiasta voit tarkistaa vielä tarkemmat kuvauspaikat kohtauksittain.
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%...
