Kuulostaa Nora Robertsin kirjalta "Suloinen kosto". Hollywood-tähden ja arabiprinssin Adrianne-tytär elää kaksoiselämää jalokivivarkaana...
Suloista kostoa on monessa kirjastossa saatavana, joten voit tarkistaa olisiko tämä se etsimäsi kirja. Tarkista saatavuus HelMet-aineistotietokannasta: http://www.helmet.fi
Kyseessä on E. Kaihorinnan runo nimeltä Joulukuusi. Se löytyy ainakin aikakauslehti Pääskysestä vuodelta 1915. E. Kaihorinta voi tietenkin olla nimimerkki. Pääskynen-lehtiä löytyy Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista. Tässä linkki Pääskynen-lehden numeroon 1 vuodelta 1915:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/959130?page=15&term=Kuusi&term=korvessa&term=norja
Vaikka Ulmasia tavataan jo 1500-luvulta peräisin olevissa asiakirjalähteissä, nimen alkuperälle ei ole löytynyt ehdottoman varmaa selitystä. Paikannimet ovat aina yksi mahdollinen alkuperä henkilönnimille, ja Ulmanen ja muut sitä lähellä olevat sukunimet (Ulmaja, Ulmala, Ulmonen) voivat olla hyvinkin olla peräisin jostakin maantieteellisestä nimestä. Esimerkiksi Suistamolla on Ulmalahti ja Sallassa Ulmapaljakka. Germaanilainankaan mahdollisuus ei ole täysin poissuljettu: äänteellisesti Ulmaselle läheisiä ovat saksalaisperäisen miehennimen Uodalman lyhennysmuodot Ollman ja Ul(l)mann. Nimen merkitys saattaisi liittyä Etelä- ja Laatokan Karjalassa käytettyihin sanoihin ulmakka ja ulmakko, jotka tarkoittavat kylmähköä, pilvistä...
CD-äänikirjoja on jo saatavilla ihan kohtalaisesti, vaikka tietysti painettuihin kirjoihin verrattuna niitä on varsin vähän. Uusi kirjallisuus on myös suhteellisesti vahvemmin edustettuna kuin vanhat klassikot. Ei ole myöskään aina selvää, mikä kirja oikeastaan on klassikko ja mikä ei, mutta vastaan sen perusteella, mitä kirjoja pidän itse klassikkoina.
Kymmentä klassikkoa on aika mahdoton valita tietämättä, millaisia kirjoja haluatte kirjakerhossanne lukea. Laitan siksi pidemmän listan kirjoista, jotta voitte katsoa niistä mieleisimpiä. Täytyy todeta, että klassikot ovat väkisinkin tekijöiltään aika miesvaltaisia. Olen rajannut pois varsinaisen lastenkirjallisuuden sekä kuunnelmat, jotka on vain sovitettu alkuperäisestä teoksesta....
Vesimyllyjä on olemassa useitä eri tyyppejä: jalkamyllyjä, ratasmyllyjä ja turbiinimyllyjä. Hyvä tietolähde näiden toiminnasta ja rakenteesta on verkosta löytyvä Lauri Leppäsen rakennusrestauroinnin opinnäytetyö Snickarsin vesimylly : dokumentointi ja historiaa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/32831/leppanen_lauri.pdf?…). Yleisemmän historiatiedon lisäksi siinä dokumentoidaan sanoin, valokuvin ja pohjapiirroksin Vähäkyrön Merikaarrossa sijaitseva Snickarsin mylly.
Jari J. Tuomiston historiablogissa esitellään vesimyllyjen toimintaa: https://tuomjari.wordpress.com/2016/05/21/harkinhierin-ja-jalka-myllyt/.
Kirjallisuuden puolelta kiinnostava teos lienee Teppo Korhosen Vesimyllyt : historia, rakenne, käyttö ja kunnostus...
"Kirkottamattomana" kuollut lapsensynnyttäjä, kuten kastamaton lapsikin voitiin haudata kirkkomaalle muista erilleen, "pohjoisen puolen paikoille" (pohjoinen oli kristityille pimeyden ja paholaisen ilmansuunta).
Ajatus naisesta saastaisena lapsen syntymän jälkeen ja synnytyskulttuuriin kuulunut synnyttäjän puhdistautuminen kirkottamalla alkoi vähitellen hiipua 1800-luvun loppua lähestyttäessä. Murrosvaihe oli vuosisadan vaihteen kahden puolen. Helsinkiläisissä sivistyneistöpiireissä käytäntö oli tuntematon jo 1880-luvulla. Pisimpään tapa eli puhtaalla maaseudulla. 1920-luvulla kirkotus alettiin yleisesti yhdistää kastetilaisuuteen, kun se aikaisemmin oli ollut selkeästi erillinen toimitus.
Talvisaikaan kuolleita varten oli vainajien...
Kirje itselleni on alkujaan venäläinen iskelmä. Siteerattu tekstin kohta vaikuttaa viittaavan Pietariin, jossa Nevajoen nostosillat avataan joka yö muutamaksi tunniksi laivaliikenteen läpikulkua varten. Silloin ei siltoja pitkin pääse joen toiselle puolelle. Voi myös päätellä kellon olevan suunnilleen yksi yöllä.
https://www.visitpietari.fi/koe-tama-pietarin-aukevat-sillat/
Pentti Saaritsan runo Aamu on hänen runokokoelmastaan Yhdeksäs aalto (1977).
Voit lukea runon myös esimerkiksi Saaritsan runojen kokoelmasta Runoja 1965-1982 (1983).
Molemmat teokset kuuluvat Helmet-kirjastojen kokoelmiin.
https://www.helmet.fi/fi-FI
Historiantutkimuksen eräs perustavanlaatuisimmista kysymyksistä on ollut jo pitkään se, mitä tutkimuksen mahdollisuuksista puolueettomuuteen pitäisi ajatella. Keskustelun yhdessä ääripäässä ovat he, joiden mukaan historiantutkimus voi olla täysin puolueetonta, kun taas toisessa ääripäässä ovat he, joiden mukaan historiantutkimus on vääjäämättä puolueellista. Asiaa koskeviin erimielisyyksiin sisältyy kuitenkin paljon nyansseja, sillä "puolueellisuus" on käsitteenä monitulkintainen, ja puolueellisuuden voi ajatella vaikuttavan historiantutkimukseen monessa eri kohdassa. Tämän historiantutkimuksen teoreettisia lähtökohtia ja menetelmiä koskevan kysymyksen voi eräällä tavalla ajatella olevan perustavammanlaatuinen kuin historian lukemisen...
Hei Outi!
Kirjakauppojen "mitä Suomi lukee" top ten löytyy internetistä.
Esim. viime vuoden marraskuun lopun tilasto löytyy sivuilta:
http://booknet.cultnet.fi/puntari/suomi/suo4998.htm.
Koko vuoden ajalta tätä listaa ei ole, vaan vuoden aikana julkaistaan
näitä tietoja useampaan otteeseen. Marraskuun lopun tilanne varmaan
vastaa aika hyvin koko vuoden tilastoa ihan oman arvioni perusteella.
Kirjastojen kohdalla tilanne on vähän toinen.
Listalle saattaa kivuta jokin vanhempikin teos, jos esim. kirjan
pohjalta tehdään elokuva, teatterikappale tms.
Samaten kirjailijoiden merkkipäivät, juhlavuodet, kirjailijavierailut
kirjastoon etc. näkyvät heti lainausmäärien lisääntymisenä. T
Tilastoja "vääristää" myös se tosiasia, että kirjastoon...
Kirjaston kokoelmasta ei ole mahdollista ostaa kirjoja omaksi. Kirjoja myydään ainoastaan poistomyynnissä, eikä silloinkaan ole mahdollista varata etukäteen itselleen tiettyä kirjaa. Mikäli teos on loppuunmyyty, eivät kirjastotkaan voi hankkia siitä uutta kappaletta, joten sitä suuremmalla syyllä teos halutaan säilyttää kokoelmassa kaikkien lainaajien käytössä.
Kaivattu kärpäsaiheinen runo on Eric O. W. Ehrströmin Kärpänen. Suomennos on Otto Mannisen. Se löytyy esimerkiksi seuraavista kirjoista:
Eläinrunojen kirja
Pieni aarreaitta. 3, Runoaitta
Aukusti Salo, Meidän lasten aapinen
Aku Ankan nettisivuilla (www.akuankka.fi) Tietolaari-osiossa kerrotaan Akun syntymävuodeksi 1934 ja tarkennetaan näin:
"Akulla on kerrottu olevan kaksi syntymäpäivää: 13.3. ja 9.6.1934. Jälkimmäinen on Akun "oikea" syntymäpäivä, sillä silloin julkaistiin ensimmäisen kerran Viisas Kana Kananen -animaatio, jossa Aku nähtiin ensimmäisen kerran. 13.3. on päivämäärä, johon viitataan mm. Kolme Caballeroa -piirroselokuvassa sekä Hyvää syntymäpäivää, Aku Ankka -animaatiossa ja sarjakuvassa. Nykyään Akua voi juhlia kumpanakin päivänä: meillä suomalaisilla on ollut tapana juhlia Akun munintapäivää 13.3. ja kuoriutumispäivää 9.6."
Lisätietoja myös Wikipediasta http://fi.wikipedia.org/wiki/Aku_Ankka#Historia
Äänikirjoja Suomessa julkaisee esim. Suomen Äänikirjat (www.suomenaanikirjat.fi) ja Näkövammaisten kirjasto Celia Helsingissä (www.celialib.fi). Celia kouluttaa myös äänikirjojen lukijoita ja heillä on omat studionsa, joissa lukeminen tapahtuu. Yhteystiedot löytyvät edellä mainituista nettiosoitteista. Lisäksi ainakin WSOY ja Tammi julkaisevat äänikirjoja.
Aada on suomalainen ja virolainen kirjoitusasu Ada-nimestä. Ada merkitsee heprean kielellä jalokivikorua. Suomen ruotsalaisessa almanakassa se lienee tulkittu alkuaan saksalaiseksi lyhentymäksi Adal- tai Adel-alkuisista nimistä (merkitys aatelinen, jalosukuinen). Meillä Adaa on käytetty myös Adalmiinan ja Adolfiinan kutsumamuotona.
Lähde:
Lempiäinen: Suuri etunimikirja, WSOY
Pihla on todella lyhenne pihlajasta. Kukkien ja puiden käyttö lähinnä naisten niminä juontaa juurensa jo viime vuosisadalta, nämä nimet ovat lähinnä vertauskuvallisia. Yleensä niihin liittyy ajatus tyttölapsen viehättävyydestä tai naisellisesta kauneudesta.
Tiedustelin asiaa sarjan aikaisemmat osat kustantaneelta Otavalta, ja sieltä kerrottiin, ettei Beth Revisin Shades of the Earth -teoksen suomentamisesta ole tehty päätöstä. Niinpä sitä ei ole näillä näkymin tulossa suomeksi ainakaan aivan lähiaikoina.
Voit toki laittaa asiasta toivetta Otavan suuntaan. Otavan yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.otava.fi/yritys/yhteystiedot/.
Kirkonkirjoja löytyy kahdesta www-osoitteesta. Osoitteesta http://www.digiarkisto.org kirkonkirjat löytyvät kuvattuna sellaisinaan, osoitteesta http://www.genealogia.fi puolestaan löytyy HisKi-tietokanta, josta voi hakea tietoa esimerkiksi henkilön nimellä.
Kumpikaan tietokannoista ei ole aivan täydellisiä, kaikki Suomen seurakunnat eivät löydy niistä.
Saastamoinen-nimen alkuperää on jäljitetty täällä aikaisemminkin:
http://www.kirjastot.fi/fi-fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?ID=9cba51a6-79a…
Nimellä ei välttämättä ole yhteyttä saasta-sanaan (olkoonkin, että nimistöntutkijoista esimerkiksi Pertti Virtaranta on tällä kannalla), vaikka se esiintyy jo Agricolan sanastossa (Rucouskiria, 1544). Suomen kielen etymologisen sanakirjan mukaan hänen aikanaan sitä tavattiin etupäässä länsimurteissa, itämurteissa harvemmin. Saastamoisten valta-alueiden Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan kirjakielestä sanan varhaisin esiintymä on kirjattu vasta 1700-luvun jälkipuoliskolla (Christfried Ganander), lähes 150 vuotta ensimmäisten Saastamois-merkintöjen jälkeen.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet-...
Alissa on Alicen ja Alician englanninkielinen muunnos, josta viitataan Aliisaan. Aliisan nimipäivä on 14.7. Aliisan kerrotaan olevan suomalainen muunnos ranskalaisesta nimestä Alice, joka voi pohjautua moniin nimiin: germaaniseen Adalheidiin, kreikan Aleksandraan tai Alethiaan (uskollinen) tai hebrean Elisabetiin. Alice ja sen muunnokset ovat suosittuja nimiä monissa maissa, esimerkiksi Englannissa ja Ranskassa sekä kirjallisuudessa: Liisan seikkailut ihmemaassa on alun perin Alice in Wonderland. Alisa ja Alice ovat Aliisan muunnoksia. Israelissa Aliza tarkoittaa iloa.
Suomessa Aliisasta on käytetty myös samoja kutsumamuotoja kuin Elisabetista: Liisa, Liisi, Lissa, Lissu, Liisukka, Lissukka, Lispe, Lispetti, Lipa, Lipe, Lippa ja Lilli,...
