Kielitoimiston sanakirjan mukaan sanat tarkoittavat samaa asiaa: yrityksen ja asiakkaan, työnjohdon ja henkilöstön tms. välisiä yhteyksiä hoitava henkilö.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/yhteyshenkil%C3%B6?source=sugg…
Henry Theelin perheen alkuperäinen sukunimi oli Pettersson. Henryn äiti Fanny Pettersson vaihtoi oman ja alaikäisten lastensa sukunimen Theeliksi vuonna 1937, ks. Hufvudstadsbladet 20.6.1937. Theel-sukunimi tunnetaan ainakin Saksassa, ja siellä se lausutaan suunnilleen "Tiil".
Dikt juontuu saksan kielen sanasta Dicht, -en, joka tarkoittaa runoa, yksittäistä teosta. Poesi puolestaan polveutuu muinaiskreikan sanasta poiéō, jolla tarkoitetaan runoutta lajina. Poiéō voidaan kääntää esimerkiksi "minä luon" tai "minä teen", se on siis ikään kuin runouden tekemistä – antiikissa runot olivat ennen kaikkea esittävää taidetta.
Myös muissa kielissä, joilla on selviä germaanisia vaikutteita, runo ja runous ovat erillistä sanaperimää, esim. norjaksi dikt – poesi, tanskaksi digt – poesi. Kuitenkin runoudesta käytetään myös "kansanomaisempaa" termiä, runotaide: Dichtkunst (saksa), diktkonst (ruotsi, norja) digtekunst (tanska).
https://...
Oletan, että kysymys koskee suomalaista kestävyysjuoksijaa Taisto Mäkeä (2.12.1910 - 1.5.1979).
En onnistunut löytämään tietoa hänen hautapaikastaan, mutta Vantaan Sanomissa 12.11.2010 julkaistussa jutussa Taisto Mäen muistomerkki paljastetaan Rekolassa, mainitaan, että Mäelle on asetettu muistolaatta lähelle Rekolan urheilukenttää. Samaisesta jutusta voi myös ymmärtää, että Mäki olisi kuollut Rekolassa, Vantaalla.
Hautapaikan selvittämiseen voi saada apua seurakunnasta, jos on tiedossa vainajan viimeisin kotipaikka. Jos Mäen viimeinen kotipaikka oli Vantaalla, voisi hänen hautapaikkaansa lähteä tiedustemaan esim. Vantaan seurakuntien keskusrekisteristä.
Lähteitä ja lisätietoa:
- Vantaan seurakuntien...
Unto Seppäsen näköispatsas paljastettiin 30.10.1960. Pronssisen 2,7 m korkean (jalusta 0,6 m) patsaan on tehnyt kuvanveistäjä Viljo Savikurki. Henkilöhahmon vieressä olevasta esineestä ei löytynyt painetttua tietoa.
"Suulliset" lähteet kertovat esineen esittävän kannelta. Kirjailija Unto Seppänen oli kotoisin Karjalan Kannakselta, Kanneljärven Liikolan kylästä. Kannel voisi symboloida kotipaikkaa, sekä kirjailijan "sananhelinää".
Kuva patsaasta löytyy esim. kirjasta Suomen muistomerkit osa 8, Kymi.
Vuodesta 1980 lähtien patsas on lakitettu vapun kunniaksi Kouvolan kieltenopiskelijoiden toimesta.
Kyseessä voisi olla Hannele Norrströmin kirjoittama kuvakirja Kultainen tyttö. Kirja ilmestyi suomeksi 1996. Kirjailija oli vain yhdeksänvuotias tarinan kirjoittaessaan, ja hänellä oli aivokasvain. Tyttö itse toivoi kirjan kuvittajaksi Sven Nordqvistia, ja häneen toiveensa toteutuikin, mutta hän menehtyi, ennen kuin ehti nähdä kirjan painettuna.
Kirja kertoo tytöstä, jonka ystävä putoaa puroon ja muuttuu kultapatsaaksi. Tyttö lähtee pitkälle matkalle hakemaan parantavaa taikakeinoa. Hän hakee apua mm. velholta, kääpiöiltä ja kotkalta. Hän joutuu keräilemään kaikenlaista taikarohtoon, mm. etananlimaa ja lepakonsiipiä. Lopussa ystävä palaa entiselleen, kun tyttö kaataa hänen päälleen taikarohtoa.
Kyseessä on Anselm Hollon runo Hiljaiseloa, joka alkaa:
Merimakkaraa ei voi syödä,
eikä sen muniakaan.
Kauniita naisia ei saa lyödä.
Eikä rumiakaan.
Löytyy ainakin Hollon kokoelmasta Sateiden välillä (Otava 1956) ja Uuden runon kauneimmat 1 (Otava 1968).
Arto Kotilainen on syntynyt Espoossa 1964, käynyt koulunsa ja kirjoittanut ylioppilaaksi Jyväskylässä 1983. Samana syksynä hän aloitti opiskelun Helsingin Teknillisessä Korkeakoulussa, mutta kirjoittamisen halu voitti. Syksystä 1986 Arto Kotilainen opiskeli kauppatieteitä Tampereen yliopistossa.
Hän on kirjoittanut viisi kirjaa: Alastoman pojan ääriviivoja (1987 romaani), Ensimmäinen ero (1987 romaani), Epätodellinen kahvitauko (1988 runokokoelma), Rakkain ja surkein yö (1988 novellikokoelma) ja Sulhaspoika (1989 romaani).
Nämä tiedot löysin Kotilaisen tuotannon kansiliepeistä. Voit ehkä kysyä kustantajalta lisää kirjailijan elämänvaiheista. Kotilaisen kustantaja on OTAVA, jonka internet-sivuilta (www.otava.fi)löydät varmaan kustantajan...
Tässä olisi joitakin suomenkieleisiä tarjolle.
Beskow, Elsa:
- Auringonmuna.
- Ollin hiihtoretki
Haavio, Martti: Iloinen eläinkirja.
Kauneimmat eläinsadut. (WSOY, ei tekijää, kuvittanut Janusz Grabianski.)
Kaiken maailman eläinsadut. (Toim. Katriina Kauppila, kuv. Matti Pikkujämsä.)
Laulajainen, Leena: Aurinkolintu ja kaamoksen korppi.
Kuisma, Titta & Laila Nevakivi: Satu puusta joka halusi muuttaa maalle.
Lerche, Pauliina & Meri Mort: Mimmit ja ketunpoikanen.
Gullichsen, Anna: Satu ja päärynäpuun Pyrre.
Niemelä, Reetta:
- Miljan talvi
- Miljan kevät
- Miljan kesä
- Miljan syksy
Henriksson, Karin: Itämeren ritarit.
Kuisma, Titta & Laila Nevakivi: Puuvanhus ja pikkukoivu.
Lisäksi listaan voisi laittaa suuren joukon Zacharias...
1500-luvun historiasta löytyy hyvin kiinnostava teos Lappalainen, Mirkka, Susimessu : 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa. Siltala 2009. Se keskittyy erityisesti sisällissodan aikaan, mutta kuvaa myös yhteiskuntaa ja elämää Suomessa laajalti ennen noita 1590-luvun tapahtumia.
Suomi kuului siis Ruotsin valtakuntaan itäisenä osana ja täällä asusti suomalaisia, ruotsalaisia sekä myös kansainvälistä väkeä, saksalaisia ja virolaisia ja idästä venäläisiä sekä muitakin. Sisällissota käytiin Ruotsin (tulevan) Kaarle IX ja Juhana III:n pojan Puolan Sigismundin välillä, joten myös Puola on läsnä Suomenkin historiassa, suomalaiset kun taistelivat hänen puolestaan Kaarlea vastaan. Ajan suuria hahmoja on Klaus Fleming, joka oli...
Elovuva Chitty Chitty Bang Bang löytyy vielä videokasettina, suomenkielellä tekstitettynä Haminan kirjastosta ja Kouvolan pääkirjastosta http://kouvola.kirjas.to/index.asp?url=teos.asp%3Fteosid%3D31C25B5F%252…
http://kouvola.kirjas.to/index.asp?url=teos.asp%3Fteosid%3DFD828FAE%252…
Varastokirjastosta Kuopiosta löytyy lisäksi kirja:
Ihmeauto Chitty Chitty Bang Bang / Ian Flemingin teoksen elokuvasovituksen pohjalta kirj. Albert G. Miller, Kieli: fin https://finna.fi
Tiedot löytyivät Kirjastot.fi:n monihaun avulla http://monihaku.kirjastot.fi/
Aineiston kaukopalvelua voit kysyä omasta kotikirjastostasi.
Child Catcher hahmo ei Wikipedian mukaan esiinny Ian Fleming kirjassa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Child_Catcher
Myöhästymismaksu on Vaski-kirjastoissa 30 senttiä/laina/päivä ja enintään 9 €/laina.
Lasten- ja nuorten aineistosta ei peritä näitä päivittäisiä myöhästymismaksuja.
Kun lainaamasi aineisto on myöhässä viikon eli 7 vuorokautta, kirjasto lähettää siitä ensimmäisen muistutuksen.
Jos lainaamasi aineisto on myöhässä kolme viikkoa eli 21 vuorokautta, kirjasto lähettää siitä toisen muistutuksen.
Maksu ensimmäisestä muistutuksesta on 1,5 € ja toisesta muistutuksesta 3 €.
Jos et vieläkään palauta lainaasi, siitä lähetetään lasku. Laskutustavat ja -maksut vaihtelevat eri Vaski-kirjastoissa ja niistä kannattaa kysyä suoraan omasta kirjastosta.
Maksuja voi saada anteeksi hyvästä syystä, esimerkiksi lääkärintodistuksella tai näin...
Laila Kinnusen esittämän ”Kehtolaulun” ovat Yleisradion Fono-tietokannan (www.fono.fi) mukaan säveltäneet Sammy Fain ja Jerry Seelen, tosin yhden viitteen mukaan kysymyksessä on kansansävelmä. Laulun alkuperäinen nimi on ”Hush-a-bye”, ja laulu on tullut tunnetuksi Michael Curtizin ohjaamasta elokuvasta ”The jazz singer” (1952). Joskus siitä näkyy käytettävän myös nimeä ”Lu lulla lu”. Laulun melodia perustuu otteeseen ranskalaisen säveltäjän Ambroise Thomas’n oopperan ”Raymond, ou Le secret de la reine” alkusoitosta.
Laila Kinnusen esittämän suomenkielisen version nimi on ”Kehtolaulu” ja se alkaa: ”Kuuletko laulun lapsonen”. Tämän sanoituksen on tehnyt Jyrki Lindström. Näillä alkusanoilla en löytänyt laulusta nuottia, mutta...
Kysymys on melko laaja, ja seuraava poiminta perustuu näköhavaintoihin sekä Helmet-kirjastojen valikoimista löytyvään suomennettuun viihdekirjallisuuteen. Mainittujen kirjailijoiden lisäksi suosituimpia viihteentekijöitä ovat muun muassa seuraavat: Elizabeth Adler, Cecelia Ahern, Lucilla Andrews, Melissa Bank, Maeve Binchy, Barbara Taylor Bradford, Madeleine Brent, Jacqueline Briskin, Sandra Brown, Philippa Carr (on sama kuin Victoria Holt), Diane Chamberlain, Jackie Collins, Shirley Conran, Catherine Cookson, Janet Dailey, Dorothy Eden, Lucinda Edmonds, Julie Ellis, Helen Fielding, Joy Fielding, Diana Gabaldon, Catherine Gaskin, Jane Green, Georgette Heyer, Isabelle Holland, Linda Howard, Susan Isaacs, Elaine Kagan, Cathy Kelly, Marian...
Aina kun on kyse aistinvaraisista ja etenkin makuasioista, on yhtä monta oikeaa vastausta kuin on maistajaakin. Monen mielestä kotimainen mansikka on paremman makuinen kuin ulkomainen, koska satoja on vuodessa vain yksi. Kyse on nimenomaan ilmastosta ja avomaan mansikoille tasaisesti paistavasta auringosta, josta kasvihuonemansikat eivät pääse osallisiksi.
Auringonvalo kiihdyttää kasvien sokerintuotantoa, joten mansikat maistuvat Suomessa makeammilta, sillä nehän saavat täällä kesäisin enemmän valoa kuin etelässä. Etelässä auringon porotus kyllä kypsyttää sikäläiset marjat nopeasti, mutta iltaisin pimeys tulee liian aikaisin, jotta niihin muodostuisi sama määrä sokeria ja aromeja kuin Pohjolan mansikoihin.
Pitkä kuljetus vaikuttaa sekin...
Tollikka (tollikko, tollisko) tarkoittaa 'tolloa, tolvanaa' (Nykysuomen sanakirja), 'moukkaa, tolvanaa, tomppelia' (Suomen kielen etymologinen sanakirja). Se voi merkitä myös 'tavalla tai toisella kömpelötekoista t. kömpelönnäköistä esinettä' (Suomen kielen etymologinen sanakirja). Eri puolilla Suomea tollikaksi (tollikoksi, tolliskoksi) on kutsuttu mm. hevos- tai laahusharavaa, takarekeä, pienehköä vannehdittua puuastiaa ja tuikkulamppua.
Tarinat kuuluvat nk. 'arvoituskertomuksiin', jotka ovat sukua lyhyemmille arvoitusvitseille. Näitä arvoituskertomuksia löytyy mm. teoksista:
- Kilon toinen poliisi : vanhoja ja uusia koululaisjuttuja / toimittanut Ulla Lipponen
(s. 123 alkaen)
- Ota mamma mato : kompatehtäviä / toimittanut Ulla Lipponen
(s. 127 alkaen)
Arvoituskertomusten lisäksi samantyyppisiä ns. 'kompatarinoita' löytyy yllämainitsemistani teoksista. Arvoituskertomuksista on kerrottu tarkemmin kirjassa 'Ota mamma mato : kompatehtäviä' (sivuilla 198-199).
Tarinat kulkevat usein eteenpäin henkilöltä toiselle nimenomaan suullisena kansanperinteenä, nykytarinoina.
