Tässä joitakin kirjavinkkejä.Maija Kajanto: Kahvila Koivu -sarjaJan Karon: Pappila-sarjaAnneli Kivelä: Katajamäki-sarjaEnni Mustonen: Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaLibby Page: Pinnalla pysymisen taitoRosamunde Pilcherin kirjat (esim. Talvipäivänseisaus, Kesän ääniä)
Laki Suomen lipusta määrittelee, ketkä voivat käyttää valtiolippua: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1978/19780380?search%5Btype%5D=pi…. Käyttäjien joukossa ovat mm. julkisoikeudelliset yliopistot.
Yliopistolain (http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090558) mukaan säätiöyliopistoja ovat Aalto-yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto. Muut, mm. Helsingin yliopisto, ovat julkisoikeudellisia yliopistoja, ja niiden kuuluu siis käyttää valtiolippua.
Helsingissä ei ole enää perinteisiä bingohalleja. Viimeinen suljettiin vuonna 2015. Jotkut ravintolat, yhteisöt ja Helsingin kaupunginasukastalot ja kirjastot järjestävät bingoiltoja. Kannattaa seurata tapahtumatiedotteita. Esimerkiksi Helsingin kaupungin tapahtumakalenterista voi hakea sanalla bingo. https://tapahtumat.hel.fi/fi/home
Sivustolta https://www.musabingo.fi/ löydät musabingokonseptin mukaisia bingopaikkoja. Bingoa pelataan lisäksi myös ainakin Om Pu -baarissa, SIltasaarenkatu 15 https://ompu.fi/
Lähde:
https://yle.fi/uutiset/3-10029112
Pekka Hakamiehen artikkelissa Ruisleipä ja muut ruokasymbolit sivulla 89 kyseinen sananlasku on muodossa luun lähelt o liha makkeinta. Sananlaskulla on kiusoiteltu laihasta emännästä. Hakamies kertoo, että lihalla on sananparsissa yleensä tarkoitettu joko seksuaalisuutta tai arvostettua ravintoainetta. Luu ja liha liittyvät toisiinsa, mutta "luusta puuttuu se jokin, mikä lihassa on". Artikkeli on ilmestynyt kirjassa Suulla ja kielellä: tulkintoja ruuasta, 2004, s.79-91. Se löytyy myös verkosta osoitteesta http://cc.joensuu.fi/~loristi/2_01/hak201.html
Lumikki-sadun seitsemän kääpiötä ovat japaniksi Sensei (Viisas), Okorinbo tai nNgamushi (Jörö), Nobosuke tai Nemuriya (Unelias), Teresuke (Ujo), Gokigen tai Nonkiya (Lystikäs), Kushami (Nuhanenä) ja Otoboke tai Nukesaku (Vilkas). Joillakin kääpiöillä on siis Japanissa kaksikin nimeä.
Venäläiset seitsemän kääpiön nimet ovat Professor, Vorčun, Zasonja, Skromnik, Vesel´chak, Čixun ja Prostak. Nimet on translitteroitu englannin kielen käytännön mukaan.
Kääpiöiden nimet ovat viroksi Doktor (Viisas), Toriseja (Jörö), Ninatark (Lystikäs), Unimuts (Unelias), Häbelik (Ujo), Aevastaja (Nuhanenä) ja Onneseen (Vilkas).
Alla olevasta linkistä löydät nimien japanin- ja venäjänkieliset kirjoitusasut sekä kääpiöiden nimet myös 22 muulla kielellä.
http://...
"Karstulan laulu" -nimistä kappaletta ei valitettavasti löydy Jyväskylän kapunginkirjaston kokoelmasta; ei myöskään muista maakuntakirjastoista, joista sitä olisi voinut pyytää kaukolainaksi.
Karstulan kirjaston kokoelmasta sen sijaan löytyy levynä ja kasettina "Kaipaan karstulaa/Karstula soi 2", jossa etsimämme kappale on. Ohessa kirjaston yhteystiedot:
http://karstula.kirjas.to.
Puh: 014-4596635
e-mail: kirjasto@karstula.fi
Jyväskylän kaupunginkirjaston kaukopalvelu voi myös tiedustella Karstulasta, voivatko he lähettää levyn tai kasetin Jyväskylään, jos kysyjä asuu Jyväskylässä. Ottakaa kaukopalveluun yhteyttä, olkaa hyvä. Yhteystiedot:
Puh. 014-624433
e-mail: kauko.palvelu@jkl.fi
HelMet-kirjastojen kokoelmista löytyy kaksi venäjänkielistä metsästystä käsittelevää tietokirjaa. Aleksei Vinogradovin vuonna 2010 ilmestynyt "Ohota. Bolšaja entsiklopedija" (Minsk 2010) on Tikkurilan kirjaston kokoelmissa, mutta teos on tällä hetkellä lainassa. Pasilan kirjavarastosta löytyy aiheesta vanhempi teos "Russkaja ohota. Entsiklopedija", toim. V. Bedel (Moskva, 1998).
http://www.helmet.fi/search~S9*fin/
Kyseessä voisi olla Elonkerjuun kappale Pieni pala maailmassa paikallaan, jossa lauletaan "noheva tyttö, roheva poika".
https://www.youtube.com/watch?v=irY-jnsQuGg
Pitää paikkansa, että Suomessakin on ollut käytössä "automaattisia kaasumittareita", tosin pääosin kaasu lienee laskutettu jälkikäteen mittarin lukeman mukaan. Työväenliitto-lehdessä 14.3.1912 selostetaan automaattisen kaasumittarin toimintaa seuraavasti: "Kun mittarin aukkoon pistää 25-pennisen, saa walokaasua yhden kuutiometrin tai lämpökaasua 1,666 2/3 litraa. Kun tämä määrä on käytetty lakkaa kaasun tulo, jolloin taas on tilattawa uusi kaasuannos". Lehdessä kerrotaan edelleen, että automaattisia kaasumittareita on asennettu sellaisiin taloihin, joissa vuokralaiset vaihtuvat usein ja maksun periminen jälkikäteen on ollut vaikeaa. Ulkomailla kolikoilla toimivat kaasumittarit olivat tavallisempia, mutta Suomessakin niitä siis käytettiin...
Sannan elokuvassa näkemällä raiskausunella ei ole varsinaista vastinetta Meriluodon romaanissa.
25.4.1972 Aila Meriluoto kirjoitti päiväkirjaansa: "Ursula kertoi kortissaan että Panu aikoo kirjoittaa ja selostaa filmin viimeisimpiä vaiheita -- jahka ensin kirjoittaa filmiin uuden kohtauksen jossa lentäjäasuiset urokset raiskaavat Vadstenan nunnia! (Sitaatti U:n kortista: 'KRÄÄH, sanoi Aila, I never wrote that!') Minkähänlainen filmi siitä oikein tulee. Taitaa tämä miehinen kolmikko tehdä nais-aiheesta täyttä sotkua - voi Sanna-parkaa." (Aila Meriluoto, Vaarallista kokea : päiväkirja vuosilta 1953-1975)
Ennen YLE Teemalla nähtyjä esityksiä (5.1.2012, 15.6.2013, 9.1.2014, 8.1.2019 ja 10.1.2019) Haluan rakastaa, Peter oli esitetty...
Riku Rinteen KK, kuolemankauppias -kirjan mukaan Korhonen on käynyt peruskoulun loppuun. Yläasteen selvitettyään hän jatkoi ammattikoulussa, mutta jätti opiskelun sikseen kahden viikon jälkeen ja siirtyi työelämään urheiluliikkeen varastomieheksi. Armeijaan Korhonen hakeutui vapaaehtoisena ja hyvien ammuntasaavutusten vuoksi hänellä olisi ollut mahdollisuus jatkaa aliupseerikoulussa, mitä hän ei kuitenkaan halunnut. Vankilavuosien jälkeen Korhonen opiskeli helluntaiherätyksen Iso Kirja -opistossa Keuruulla. Hänet siunattiin evankelistaksi heinäkuussa 2000. Nykyään hän toimii itähelsinkiläisen Metrokappelin johtavana pastorina.
Lähteet ja kirjallisuutta:
Riku Rinne, KK, kuolemankauppias
Riku Rinne, KK : äärirajoilla
Parantaako usko...
Rautaritari on tilattu Harlekiinilta 16.1. Voit varata kirjan osoitteessa
http://luettelo.helmet.fi/record=b2088288~S9*fin
Kysyin Tammelta, onko heillä suunnitelmissa käännättää jatko-osa Karou, savun tytär -kirjalle, mutta ikävä kyllä en ole saanut heiltä vielä vastausta.
Voit myös itse koettaa kysyä asiaa osoitteesta asiakaspalvelu(at)tammi.fi
Mikäli saan heiltä vastauksen, laitan sen tiedoksi sinulle.
Jatko-osan nimi on Days of blood and starlight ja se löytyy englanniksi Myyrmäen kirjastosta
http://luettelo.helmet.fi/record=b2086536~S9*fin
Tässä muutama suositus englanninkielisiä kirjoja hieman eri tyylilajeista. Koska on hankala vinkata kirjoja tietämättä tarkemmin mieltymyksiäsi, olen valinnut monipuolisesti erilaisia vaihtoehtoja:Richard Osman: The Thursday Murder Club -sarja:Sarja kertoo neljästä eläkeläisestä, jotka asuvat rauhallisessa Cooper's Chasen eläkeläisyhteisössä ja kokoontuvat joka torstai ratkaisemaan vanhoja rikosmysteerejä. Kun heidän yhteisössään tapahtuu oikea murha, he päättävät käyttää taitojaan ja kokemustaan auttaakseen ratkaisemaan tapauksen.Sarjassa ilmestyneet kirjat järjestyksessä: The Thursday murder club, The man who died twice, The bullet who missed ja The last devil to die. Graeme Simsion: Rosie-sarja:Humoristinen ja sydämellinen sarja...
"Opetuksen järjestäjällä on paljon harkintavaltaa sen suhteen, miten koulupäivä jaetaan opetusjaksoihinja välitunteihin, mitä muuta toimintaa koulupäiviin sisältyy ja millaisia toimintamuotojakäytetään", sanotaan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 . Koulut voivat päättää välituntikäytännöistään itsenäisesti, mutta yleinen käytäntö leinee ainakin alakouluissa se, että välitunneilla mennään ulos. Esimerkiksi kuopiolaisen Pyörön koulun Pedanet-sivulla välitunteja kuvataan näin: "Joka päivä on ns. pitkä välitunti klo 9:30-10:00. Silloin välitunnilla on myös ohjattua liikunnallista toimintaa. Kentän viereinen metsä on raivattu pitkiä välitunteja varten oppilaiden välituntialueeksi. Muilla välitunneilla metsä ei ole...
K. A. Applegaten Animorphs-sarjassa on ilmestynyt alkukielellä 54 osaa. Niistä on suomennettu tähän mennessä 20. Ensimmäinen suomennos ilmestyi vuonna 2000 ja viimeisin vuonna 2007, eikä kustantaja Tammen sivuilla ole sarjasta mitään tietoa. Näyttäisi siis siltä, että sarjan ilmestyminen suomeksi on loppunut. Voit vielä kysyä asiaa suoraan kustantajalta: asiakaspalvelu(at)tammi.fi.
Tähän kysymykseen on osittain vastattu jo aiemmin: https://urly.fi/1GST (katso myös vastauksen kommentti). Tässä vastaus uudestaan täydennettynä tiedoilla suomenkielisestä versiosta:
Italialaisen tv-sarjan "Ihme" ("Il miracolo", "The miracle") tunnuskappaleen nimi on "Il mondo" ja sen esittää Jimmy Fontana, oikealta nimeltään Enrico Sbriccoli. Yleisradion Fono-tietokannassa Jimmy Fontana on merkitty myös kappaleen säveltäjäksi ja sanoittajiksi tai säveltäjiksi Gianni Meccia, I. Greco ja Carlo Pes. On siis epäselvää, kuka on tehnyt mitäkin. Eri lähteissä annetaan erilaisia tietoja, esim. Discogs-tietokannassa: "written-by - Fontana-Meccia-Pes". Tv-sarjan lopputeksteissä tekijät mainitaan näin: "Meccia/Greco/Pes/Fontana...
Kyseessä on Otto Mannisen runo Murheen vilja kokoelmasta Matkamies (1938).
Runo on luettavissa myös esimerkiksi seuraavista teoksista.
Manninen, Otto: Runot (1950 tai 1979, WSOY)
Suomen runotar (Suomen kirjailijaliiton asettama toimituskunta Weilin+Göös, 1965)
Suomen runotar 1 (toim. toimittaneet Hannu Kankaanpää, Satu Marttila, Mirjam Polkunen, Kirjayhtymä, 1990).
Suomen kirjallisuuden antologia. 4, Vuosisadan vaihde (koonneet Tuomas Anhava, Kai Laitinen ja Matti Suurpää, Otava, 1968)
http://monihaku.kirjastot.fi/fi/
https://www.vaskikirjastot.fi/web/arena
https://finna.fi
Tomaattiin suhtauduttiin pitkään penseästi. Sen kuuluminen myrkyllisten koisokasvien heimoon arvelutti ja Euroopassa tomaattia kasvatettiinkin pitkään ainoastaan koristekasvina. Eurooppalaisten mukana ennakkoluulot tomaatin myrkyllisyydestä kulkeutuivat Amerikkaan. Sonja Lumme kertoo Tomaatti!-kirjassaan tarinan, joka oivallisesti valottaa näitä syvälle pinttyneitä käsityksiä: " -- vuonna 1820 maanviljelijä ja kasviharrastaja, eversti Robert Gibbon Johnson seisoi oikeustalon rappusilla Salemissa, New Jerseyssä, ja ilmoitti syövänsä kokonaisen korillisen tomaatteja todistaakseen niiden myrkyttömyyden. Kansa hurrasi ja odotti everstin heittävän henkensä ensimmäistä puraistuaan. Mutta rohkea tomaatinsyöjä jäi kuin jäikin eloon ja todisti...
