Sarjan suomennokset ovat ilmestyneet tasaiseen tahtiin n. 2-3 kirjan vuosivauhdilla. Varmaa tietoa jatkosta ei ole, mutta jos sarja pysyy suosittuna, niin lisää suomennoksia on kyllä tulossa.
Lisätietoja kannattaa kysellä suoraan Tammelta. Yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.tammi.fi/asp/empty2.asp?P=5900&VID=default&SID=5007294889504…
Markku Varjon, Lauri Kolin ja Harri Dahlströmin kirjassa Maailman kalojen nimet (Suomen biologian seura Vanamo, 2004) Centropomus undecimalis saa suomenkielisen nimen robalo.
Centropomidae-sukuun kuuluu 12 lajia, joita tavataan lämpimissä meri- ja murtovesissä läntisellä Atlantilla ja Tyynenmeren itäosassa. Centropomus undecimalista (englanniksi common snook) tavataan vain Atlantin rannikkoalueilla, sekä meri-, murto- että makeissa vesissä Pohjois-Carolinan korkeudelta aina Rio de Janeiron vesille saakka. Robalo on 140 cm pitkä ja se painaa noin 25 kiloa. (Grzimek's animal life encyclopedia, vol. 4-5, Fishes I-II. Gale Group, 2003)
Suomen tekijänoikeuslain 12 §:n mukaan julkistetuista teoksista eli esimerkiksi CD-levystä saa valmistaa muutaman kappaleen yksityiseen käyttöön. Kopioita voi tehdä sekä omasta että kirjaston aineistosta. Sen sijaan ei ole sallittua käyttää tietokoneohjelmaa, joka kiertää tai purkaa teknisen suojausjärjestelmän.
Kysymykseen kuinka monessa kirjaston levyssä on kopionnin esto on meidän mahdotonta antaa varmaa tietoa, koska mitään tilastoja asiasta ei ole.
Toivottavasti ymmärsin oikein, kun arvelin, että tarkoitat kohtaa, jota usein siteerataan näin: ”Niin muuttuu maailma, Eskoseni”, vaikka Aleksis Kivi onkin kirjoittanut "…niin muuttuu maailma, Eskoni". Tämä kohta löytyy vaikkapa vuoden 1999 painoksesta sivulta 8 tai sivulta 9 ensimmäisestä painoksesta vuodelta 1864. Ensimmäinen painos on luettavissa myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Aleksis Kiven digitaalisesta arkistosta:
http://neba.finlit.fi/kivi/viewdigi.php?set=2916&item=7&r=1
http://neba.finlit.fi/kivi/
Kysymyksessäsi oleva oleva vastaus on peräisin Kysy.fi-palvelusta (tämä palvelu on nimeltään Kysy kirjastonhoitajalta). Tässä kysymyksessä kysytään Eskoseni-lauseesta, eikä vastaaja korjaa lausetta, vaikka vastaakin...
Nimen taustalla lienee venäjästä lainautunut orjaa, palvelijaa tai sotamiestä merkitsevä sana, josta on suomen murteissa variaatioita kuten Oulun seudun holoppa (=palvelija). Holapan tarkka kehityslinja on kuitenkin tuntematon. Nimi on saattanut kehittyä itsenäisesti edellä mainitusta sanasta ja niiden variaatioista tai se on vaihtoehtoisesti suora lainaus venäläisestä henkilönnimestä Holop. Nimi on ollut yleinen erityisesti Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Lähde:
Mikkonen & Paikkala: "Suomalaiset sukunimet" (Weilin+Göös, 1993)
Oiva Paloheimo on kirjoittanut novellin "Litistyneet lahnat", se ilmestyi v. 1948 kokoelmassa Tuonen virran tällä puolen sekä 1960 kokoelmassa Lapsia ja enkeleitä. Novelli sisältyy myös teoksiin Aikamme lukukirja 5a (1972), Korvessa ja valtateillä (1962) sekä Suomalaiset kertojat (1955). Muistaakseni se on humoristinen kuvaus pikkupojan kalastusyrityksestä.
Petsamon paikannimistä tuntuu olevan niukasti lähteitä. Liinahamari kuitenkin löytyy V. Tannerin kokoamasta Petsamon alueen paikannimiä 1 : Lappalaisia paikannimiä
(Fennia 49, N:o 2, 1928, s. 20-21).
Tannerin mukaan Liinahamarin alkuperäinen nimi on koltansaameksi Lin'amraš.
Lin tarkoittaa kalastusliinaa (pitkääsiimaa) ja amra = hammer (norj.) = tuntuririutta.
Norjalaisessa 80-luvun tiekartassa nimi esitetään venäläisittäin Linakhamari.
Maanmittauslaitokselta on saatavissa tarkinta tietoa tilojen historiasta. Etelä-suomen maanmittaustoimisto ilmoitti, että ainakin Hämeenlinnan toimipisteessä on mikrofilmejä maanmittaustoimituksista, tilojen erottamisista ja niihin liittyvistä tapahtumista Lammilla. Mahdollisesti mikrofilmejä on myös Helsingin toimipisteessä Pasilassa. Hämeenlinnasta mikrofilmien mustavalkoisia kopioita lähetetään postissa 2 euroa kpl. Tarkempia tietoja voi kysellä allamainituista osoitteista:
Hämeenlinna
Customer service:
020 690 639
Fax:
020 631 4200
Email:
kirjaamo.esuomi@maanmittauslaitos.fi
info.esuomi@maanmittauslaitos.fiHelsinki/Pasila
Customer service:
020 690 631
Fax:
020 631 4200
Email:
kirjaamo.esuomi@maanmittauslaitos.fi
info.esuomi@...
Kuukausien nimet
Lounaissuomalaiset kuukausien nimet yleistyivät koko maahan painettujen almanakkojen myötä. Vielä Agricola käytti elokuusta nimiä mätä- ja kylvökuu ja joulukuusta nimeä talvikuu, mutta jo 1600-luvun virsikirjat ovat nykyisten nimien kannalla.
Sarja huhti-, touko-, kesä-, heinä- ja elokuu on syntynyt maanviljelijän työvaiheiden mukaan. Vanhan kirjasuomen pohjana ovat lounaismurteet, minkä takia kesäkuun alkuosa ei ole todennäköisesti tarkoittanut ’kesää’: tässä merkityksessä, vuodenajan nimenä, käytetään lounaismurteissa suvi-sanaa. Näin on myös vuoden 1705 almanakassa, myös yhdyssanassa suvi-ilma:
Suwesta. Se ihana ja lämmin Suwi, saa alcuns Auringon sisällekäydes ensimäisen Crapun gradin;
tänä wuonna ombi meille tulewa...
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun (http://verkkopalvelut.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1) mukaan Suomessa on 48 Minella-nimistä henkilöä, joista 2000-luvulla syntyneitä on 40. Nimen alkuperästä ei löytynyt tietoa.
Peräkammarin pojalla tarkoitetaan täysi-ikäistä miestä, joka asuu vanhempiensa tai vanhempansa kanssa. Usein peräkammarin poikaan liitetään myös naimattomuus tai laajemmin sinkkustatus sekä työttömyys ja eräänlainen toimettomuus.
Vanhapoika sen sijaan on sukulaistermi vanhallepiialle (engl. spinster). Yli 24-vuotiaiden naimattomien naisten oli aikoinaan maksettava ns. vanhanpiian veroa, ja näin ollen noin 25 vuoden ikäisten naisten katsottiin ohittaneen parhaan naimaikänsä. Vanhallepojalle ei tiettävästi ole yhtä selvää historiallista ikärajaa.
Vanhapoika tai vanhapiika ei siis viittaa varsinaisesti vanhoihin ihmisiin, vaan yksinkertaisesti naimattomiin aikuisiin, joiden pariutumista on pidetty...
Tunnetuimpia Karjala-aiheisia kirjoja lienevät Laila Hietamiehen (nyk. Hirvisaari) romaanit. Tietysti myös sotakirjallisuudesta löytyy hyvin paljon Karjalaan sijoittuvia kirjoja.
Tässä lisäksi joitakin Karjala-aiheisia kirjoja, joukossa sekä suomalaista että karjalaistakin kirjallisuutta:
Timonen, Antti: Me karjalaiset
Jaakkola, Nikolai: Pirttijärven rantamilla
Araviita, Pertti: Minun Karjalani - ja muita tarinoita
Seppä, Tauno: Kannaksella syntynyt : "no sanotoa nuonikkäsie jot..."
Kielkakkaraa : Karjalan heimon kaskuja
Panteleimon: Iloitse Karjalan maa
Lauttamus, Niilo: Kannaksen lapsia
Parland, Oscar: Lumottu tie
Mäntylä, Kyllikki: Laatokan ajaja : valitut karjalaisnovellit
Seppänen, Unto: Iloisten ukkojen kylä : kuvaus Kannaksen...
Walesin kansanperinteen ja kansantarujen voidaan katsoa olevan osa laajempaa brittiläistä ja kelttiläistä kansanperinnettä. Suomen yleisten kirjastojen kokoelmista voi löytyä vain melko vähän nimenomaan Walesin kansanperinteeseen keskittyvää kirjallisuutta. Paremmin aineistoa löytyy, jos hakua laajennetaan brittiläiseen ja kelttiläiseen kansanperinteeseen, taruihin ja mytologiaan.
Vaikka kelttiläiset kansat asuttivat antiikin aikoina suurta osaa Euroopasta, kansainvaellusten jälkeen kelttiläisen kulttuurin ydinalueena Euroopassa on opittu tuntemaan nimenomaan Brittein saaret ja siellä erityisesti Wales ja Irlanti. Suuri osa nykyaikoihin asti säilyneestä kelttiläisestä tarinaperinteestä on siten myös walesilaista ja irlantilaista...
En ole itse koskaan törmännyt kysyjän mainitsemaan "vallan epäsuhtaan". Sekä oman kokemukseni että erilaisten hakuteosten mukaan "viisastella" tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että korjaillaan toisen puheessa merkityksettömiä yksityiskohtia, saivarrellaan, ollaan nenäkkäitä jne. Mitään muodollista suhdetta ei puhujan ja "viisastelijan" välillä tarvitse olla.
"Viisastelu" koetaan ärsyttävänä puhetapana ja siitä voidaan moittia käytännössä ketä tahansa - paitsi ettei tietenkään alisteisessa asemassa oleva voi moittia komentelijaansa yhtään mistään vaan joutuu pitämään "mölyt mahassaan". Ehkä ilmaisussa on hitusen sitä, että "viisasteluun" turvautuvat useammin ne, joitten objektiivinen asema ei ole erityisen vahva. Lapsethan ovat usein...
Ilmatieteen laitoksen mukaan yleensä kun on kylmää lämmitetään uunia tai takkaa ja niistä tulee savun hajua. Etenkin pakkassäällä, jos tuuli on heikkoa ilman saasteet sekoittuvat huonosti. Tuulisella pakkassäällä savun haju ei niin helposti tartu. Kun pakkasella menee sisälle, aistii paremmin savun hajua.
Kiinalaiset kielet (tai siniittiset kielet) on kieliryhmä, joka kuuluu sinotiibetiläisten kielten kielikuntaan. Kiinalaiset kielet ovat lähtöisin yhdestä alkukielestä, jota puhuttiin Pohjois-Kiinan tasangon alueella yli 2000 vuotta sitten.
Kiinalaisten kielten luokittelu ei ole aivan yksinkertaista, sillä usein murteen ja kielen raja on hiuksenhieno. Tällainen luokittelu on myös poliittisesti latautunut kysymys.
Kielitieteilijä Yuan Jiahua on vuonna 1961 ilmestyneessä teoksessaan Hanyu Fangyan Gaiyao (Johdatus kiinan kielen murteisiin) luokitellut kiinalaiset kielet seitsemään eri ryhmään:
Mandariinikiinaa (普通话) puhutaan Jangtse-joesta pohjoiseen sijaitsevalla alueella. Mandariinikiina on Kiinan virallinen kieli ja myös...
Laulun nimi on Vai niin, vai niin. Laulu alkaa: "Kauan sitten tunnettiin, mä muistan vaiheet sen." Kertosäe menee näin: "Vai niin, vai niin, ahaa, sä aattelet na-naa, na-naa..."
Laulun on säveltänyt Hans van Hemert ja suomenkieliset sanat on tehnyt Pertti Reponen. Laulun englanninkielinen nimi on How do you do. Suomeksi laulun ovat levyttäneet yhdessä Danny ja Eija Merilä.
Todellakin: Katri Helenan Tähtenä taivaalla -julkaisussa (s. 34) laulaja kertoo, kuinka kappaleen sanoittanut Juha Vainio tarjosi Katri Helenalle laulettavaksi kolmannenkin säkeistön. Katri Helena ei kuitenkaan suostunut tuota säkeistöä laulamaan liian rohkean sanoituksen takia. Levytetyssä versiossa on siis vain kaksi säkeistöä.
Tuohon puuttuvaan säkeistöön kohdistuuu paljon mielenkiintoa esim. internetin keskustelupalstoilla. Siitä päätellen: jos tuo säkeistö olisi jossain saatavilla, sen todennäköisesti olisi joku jo netissä julkaissut.
Katson autiota hiekkarantaa -kappaleen on levyttänyt myös Ville Leinonen camp-henkiselle Hei!-levylleen. Kansivihkossa tämä puuttuvan säkeistön tarina kerrotaan myös. Voisi kuvitella, että Hei!-levylle...
Laulun "Ilta redillä" kertosäe on muuten samanlainen kuin lainaus, mutta sanan "kaunein" tilalla on sana "kallein", ainakin niissä nuoteissa, jotka tarkistin, siis: "Jää rauhaan kaupunki kallein, nyt täytyy aavalle rientää. Käy ruskottamaan yö valjetessaan, ja liinat ne hulmuvat vaan." Tosin esim. Suuren toivelaulukirjan osan 17 nuotissa on ilmeisesti kirjoitusvirhe ensimmäisen säkeistön kertosäkeessä ("Jää rauhan kaupunki kallein...") ja Georg Ots laulaa myös kertosäkeen vähän erilaisilla sanoilla, vaikka sanoittajaksi on merkitty sama Byman. Suomenkielisissä sanoissa voi siis olla eroavaisuuksia eri lähteissä.
"Ilta redillä" -laulun on säveltänyt Vasili Solovjev-Sedoi ja sen alkuperäinen venäjänkielinen nimi on Vetšer na reide....
Mieskarkilla tarkoitetaan hyvännäköistä, seksikästä ja usein vähäpukeista miestä. Esimerkiksi suomalaisen futsal-seuran poikakalenteri on nimetty Mieskarkiksi: https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/4e5a4cf0-654a-47e2-9548-790213e3b030
Mieskarkki juontuu englannin kielen sanasta "eye candy", silmäkarkki, jolla on niinikään viitattu houkuttelevan tai viehättävän näköisiin ihmisiin.
Ratkaisijat-ristikkofoorumin mukaan mieskarkki-vihjeellä voidaan myös etsiä karkkia, jolla on miehen nimi: https://www.ratkojat.fi/hae/mieskarkki
