Pekka Sammallahden pohjoissaamen sanakirjan
Sámi-suoma sátnegirji = Saamelais-suomalainen sanakirja. – Utsjoki, 1989.
mukaan (s. 524) nimi Áilu on Aslak-nimen muunnelma. Pohjoissaamen oikeinkirjoitus ei tässä anna yksiselitteistä ääntämistä: lännessä á-kirjaimella merkitään pitkää a-äännettä, idässä enemmänkin pitkää ä-äännettä, siis aailu tai ääilu.
Aslak on alkuaan skandinaavinen nimi, jonka alkuperäisiä osia ovat 'aasa-jumalaa' ja 'taistelua' merkitsevät sanat.
Tietoja nimien yleisyydestä https://192.49.222.187/nimipalvelu/defaul.asp
Etunimet / Kustaa Vilkuna ; toim. Pirjo Mikkonen. - 4. p. - Otava, 2005.
Piki-verkkokirjastosta (www.tampere.fi/kirjasto/piki) tai PIRKITTA-tietokannasta (www.tampere.fi/kirjasto/pirkitta) voi etsiä kansalaissotaan liittyvää aineistoa asiasanoilla kansalaissota TAI sisällissodat JA Tampere
Alla muutamia teoksia, joista löytyi tietoja punaisten hautaamisesta sodan aikana:
Tietokirjat:
ANTTILA, Tupu Pyynikki, Tampereen helmi. - [Tampere] : Pyynikin asukasyhdistys : Tampereen kaupunki, 1995
s. 22-23 kappaleet Lähetysjuhlissa Termopylen kentällä ja Pyynikki sodan puristuksissa
KAUKOVALTA, K. V.: Tampereen seudun kapinahistoria / K. V. Kaukovalta. - Helsingissä : Otava, 1921.
s. 263-264 ”Thermopylan” sankarihautajaisten kuvaus. Myös kuva hautaussaatosta.
RAEVUORI, Yrjö: Kaupungin kohtalokas kevät ja kesä / Yrjö...
Hämmennyksesi johtuu siitä, että olet tulkinnut sanan 'monetta' perusmuodon ja sen vuoksi myös mainitsemasi taivutusmuodon väärin.
Kyseessä ei ole pronominin 'moni' abessiivi, vaan järjestysluvun tavoin käytettävän pronominin 'mones' partitiivi. (Abessiivi tästä 'mones'-pronominista kuuluisi 'monennetta', mutta on aika vaikea kuvitella, missä lauseyhteydessä tällaista muotoa voisi luontevasti käyttää.)
Sattumalta pronominin 'moni' abessiivi ja pronominin 'mones' partitiivi ovat homonyymiset, molemmat siis kuuluvat 'monetta', esim.:
"Monettako kertaa sanon, että en tarkene monetta paidatta?"
Tässä vielä ote Kielitoimiston sanakirjasta:
mones45 järjestysluvun tavoin käytettävä pron. Monesko, kuinka mones [= millä sijalla järjestyksessä...
Piirala-nimestä löytyy maininta teoksessa Pirjo Makkonen - Sirkka Paikkala, Sukunimet, Otava 2000. Tämä teos kirjoittaa Piirala-nimestä seuraavaa: Piira(i)sten asumia taloja on kutsuttu usein Piira(a)loiksi. Utajärvellä Piirala-nimi on tullut talon uusien asukkaiden sukunimeksikin. Esim. Henric Piirala 1781 Utajärvi. Teksti viittaa Piirainen-nimeen, joka puolestaan on tunnettu vanhastaan sukunimenä Laatokan Karjalassa, Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Sukunimi on tekstin mukaan peräisin venäjän Spiridon-nimestä. Piiroinen ja Piironen -muotoiset sukunimet ovat tunnettuja Pohjois-Karjalassa.
Tämä Sukunimet-teos on myös Kuusankosken kirjaston kokoelmissa.
Paula on saksan Paul-nimen sisarnimi tai Paulinan lyhentymä, Saksasta se on levinnyt myös englantiin. Jo Agricolan Rucouskirian kalenteriosassa (1544) on "Paula Neitzyt". Suomessa nimi Paula on käsitetty yleisnimeksi "ansa". (Lähde: Kustaa Vilkuna: Etunimet).
Laukkanen on tyypillinen savolainen sukunimi. Se on ollut Savon yleisimpiä 1890-luvulla, ja 1500-luvulla se on mainittu kaikissa Savon silloisissa pitäjissä. Nimi ei kuitenkaan ole pelkästään savolainen. Laukka, Laukko ja Laukkari ovat vanhoja muunnoksia koko maan suosituimpiin kuuluneesta pyhimysnimestä Laurentius.
Vatanen. Venäjän Fadei, Fadja, Fad'ka < kreikan Thaddaios on karjalaisessa ristimänimistössä muotoutunut asuihin Vata, Vatu, Vatka jne. Isännimestä on nimi siirtynyt...
Nimen taustalla lienee venäjästä lainautunut orjaa, palvelijaa tai sotamiestä merkitsevä sana, josta on suomen murteissa variaatioita kuten Oulun seudun holoppa (=palvelija). Holapan tarkka kehityslinja on kuitenkin tuntematon. Nimi on saattanut kehittyä itsenäisesti edellä mainitusta sanasta ja niiden variaatioista tai se on vaihtoehtoisesti suora lainaus venäläisestä henkilönnimestä Holop. Nimi on ollut yleinen erityisesti Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Lähde:
Mikkonen & Paikkala: "Suomalaiset sukunimet" (Weilin+Göös, 1993)
Yleisradion arkiston henkilökunnan avulla löytyi Radiokuuntelija-lehdestä tieto Maamme-laulun soittamisesta ohjelmien päätteeksi.
Lahden asema alkoi esittää Maamme-laulua ensin "Aikamerkin sekä tiedoituksia" -ohjelman päätteeksi 1.1.1940 klo 22.10, jonka jäkeen tuli vielä muuta ohjelmaa.
Iltauutiset (myöhemmin Myöhäisuutiset) korvasivat pian "Aikamerkin ja tiedotuksia" -ohjelman. Myöhäisuutisten päätteeksi Maamme-laulu soi viimeisen kerran 30.11.1945. Seuraavana päivänä, siis 1.12.1945, Lahden asema alkoi lähettää viimeisenä ohjelmana Maamme-laulun.
Lähde:
Yle Arkisto / Radiokuuntelija-lehti
Satu on nimeltään Laiska-Jaakko. Se on englantilainen kansansatu, mutta tarinaa rikkaasta tytöstä, joka ei ole koskaan nauranut, kerrotaan myös Grimmin veljesten sadussa Kultainen hanhi.
Laiska-Jaakko on köyhä poika, joka saa palkaksi talonpojalle tekemästään työstä kolikoita, maitoa, juustoa, kissan, mutta hän kantaa palkkansa kotiin aina väärällä tavalla niin, että menettää sen. Lopulta hän saa palkakseen aasin, jonka hän kantaa kotiin selässään. Rikkaan miehen tytär, joka ei ole koskaan nauranut, näkee tämän ja räjähtää nauramaan. Tyttären isän lupauksen mukaan Jaakko saa tytön vaimokseen eikä hänen enää koskaan tarvitse tehdä töitä.
Laiska-Jaakko löytyy mm. kirjoista Satujen kyydissä unten maille, Kaunotar ja hirviö: Satuja...
Suomen Numismaattisen Yhdistyksen julkaiseman Suomen rahat arviohintoineen 2005- oppaan mukaan vuoden 1995 EU-leimalla varustetun joutsenaiheisen kolikon arvo on 3 euroa, mikäli raha on virheetön ja täysin leimakelpoinen. Kyseisiä rahoja lyötiin 500.000 kappaletta. Mikäli kyseessä on jalometalleista (kulta ja hopea) valmistettu juhlaraha, on sen arvo oppaan mukaan 2.500 euroa Näitä juhlarahoja lyötiin 2.000 kappaletta. Oppaassa korostetaan, että siinä mainitut arviohinnat eivät ole osto- tai myyntihintoja, vaan mahdollisimman objektiivinen arvio rahojen oikeasta keräilyarvosta kirjoitusajankohtana.
Vuoden 1739 palkollissääntö oli voimassa vuoteen 1805, sen mukaan piialle maksettiin 16 äyriä pestinä ja palkkana kuusi kuparitalaria. Pesti otettiin yleensä vuodeksi. Venäjän vallan alkuaikoina maksettiin piialle tarpeellisten vaatteiden lisäksi rahapalkkaa viidestä kymmeneen ruplaan. Vuonna 1833 piika sai pestinä kahdeksan riksiä ja palkkana toisen mokoman. Vesilahdella maksettiin vuonna 1839 piialle palkkaa 13 riksiä, kappa ruista, kaksi naulaa villoja ja kahdet kengät. Vuonna 1850 piika sai 3 ruplaa, 15 kappaa ruista, palttinaisen kaulaliinan, kaksi kenkäparia ja kaksi naulaa villoja. Vuonna 1851 piika sai palkkaa 6 ruplaa, 15 kappaa ruista, kaksi naulaa villoja ja yhden parin kenkiä. Piian palkan suuruus riippui tietenkin isäntäväen...
Suomen kansallisbibliografian FENNICA-tietokannan mukaan William Blakelta (1757-1827) ei ole toistaiseksi käännetty suomeksi yhtään kokonaista runoteosta. Sen sijaan yksittäisiä runokäännöksiä löytyy eri runoantologioista.
Risto Ahdin teokseen William Blake & Vimmainen Genius (Sanasato 2001) sisältyy valikoima Blaken runoja kokoelmista Viattomuuden laulut (Songs of Innocence 1789) ja Kokemuksen laulut (Songs of Experience n. 1794) suomeksi Ahdin kääntäminä.
Toni Edelmann on säveltänyt Blaken runoja levylleen Viattomuuden lauluja (2000). Runot on kääntänyt Hector.
Marjaana-balladi perustuu englantilaiseen arkkiveisuun Sweet William’s Ghost, ja alkaa sanoin Yksi haamu oli Marjaanan ovella. Suomalaisen kansanmusiikin taitajat Martti ja Marjatta Pokela ovat sen sovittaneet ja myös esittäneet.
Laulu löytyy sanoineen ja esitettynä ainakin Linnalan opiston Suomea sävelin -sivustolta:
http://www.suomeasavelin.net/laulunsanat/marjaana.htm
Laulu on myös levytetty useasti, uusimmat äänitykset, joilla Pokelat itse laulavat ovat alla mainitut (Lähde: Suomen kansallisdiskografia Viola: https://finna.fi
Kansanmusiikin aarreaitta (Valitut palat, 2013)
Muistojen 50-luku: 1950 (Valitut palat, 2004)
Ratto, hueve ja luote : radion ajanvietemusiikin aarteita 1935-1959 (Yle/Radio Suomi, 1994)
Tällä hetkellä kirjasto käyttää (pakosti) kolmansien osapuolten kaupallisia palveluita, mutta tämä tulee muuttumaan tänä vuonna kun Helsingin/Helmet kirjasto siirtyy Kuntien yhteiseen e-kirjastoon. Kirjasto pyrkii hankkimaan aina mahdollisimman laajan ja laadukkaan kokoelman, mutta digiaineistojen kohdalla kustantaja tai kirjailija voi kieltää myynnin kirjastokäyttöön. Tämä vaikuttaa tietysti kirjastojen digiaineistojen saatavuuteen negatiivisesti. Eri kaupallisilla toimijoilla on hyvin vaihtelevat hinnat ja sille emme voi mitään. Lisäksi kirjastohinnat digikirjoille eli digikirjan yhdelle lisenssille ovat monella kustantajalla kalliimpia kuin kuluttajille/kirjakaupoille. Joillakin ne ovat niin kalliita, ettei meillä ole varaa ostaa niitä...
Mitä yleisurheiluun tulee, juoksuradan kiertäminen vastapäivään on lähtöisin antiikin olympialaisista.
Antiikin aikaan pitkät matkat juostiin edestakaisin stadionin mittaisella suoralla, joka oli yleensä 192 metriä. Suoran molempiin päihin lyötiin tolpat, jotka piti kiertää niin monta kertaa kuin juoksumatka edellytti. Juoksijat saivat kiertää tolpan vasta- tai myötäpäivään. Jos juoksijoita oli paljon, molemminpuolisesta kiertämisestä syntyi yhteentörmäyksiä ja muuta hässäkkää. Siksi päätettiin, että tolppa on kierrettävä vastapäivään, jolloin vasen jalka jää sisemmäksi. Valinta johtui todennäköisesti siitä, että suurimmalla osalla juoksijoita - kuten ihmisillä yleensä - oikea puoli on vahvempi. Silloin on vaivattomampaa...
Rahan arvo vaihtelee mm. sen harvinaisuuden ja kunnon mukaan. Suomen rahat arviohintoineen. 2008 : Keräilijän opas -kirja antaa tälle rahalle arviohinnaksi sen kunnon mukaan 10-750 euroa. Tavallisin siitä saatu hinta on 20 euroa.
Suomen Numismaatikkoliiton sivuilta voi lukea kuntoluokituksesta ja muutenkin vanhoista rahoista:
http://www.numismaatikko.fi/index.php/tietopankki/rahojen-kuntoluokitus
Mammutteja oli monta lajia, joten ruokavaliotkin vaihtelivat. Pohjoisten alueiden mammuttien elinympäristö oli erilainen kuin eteläisten, ja ravintokasvitkin vaihtelivat. Kaikki mammutit söivät kuitenkin ainoastaan kasveja. Pääasiallinen ravinto oli heinä, jota täydennettiin mm. kukilla, varvuilla ja puiden osilla.
Paljon tietoa mammuteista saa mm. Adrian Listerin ja Paul Bahnin kirjasta Mammutit, jääkauden jättiläiset. Kirja on monissa pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoissa (www.helmet.fi).
Myös Luonnontieteellisen keskusmuseon Mammuttien maailma -sivustoon kannattaa tutustua:
http://www.fmnh.helsinki.fi/mammutit/default.htm
Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilta voimme lukea, että Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksen mukaan esimerkiksi muovin kierrätys aiheuttaa kuusi kertaa vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin sen poltto.
Ylen runsaan vuoden takaisesta artikkelissa kerrotaan, että muovin kierrättäminen vie vain noin 15 prosenttia siitä energiasta, mitä muovin raaka-aineen valmistaminen maaperästä poratusta öljystä vaatii.
Hieman likaisiakin muoveja pystytään ottamaan vastaan. Paljon vettä ja tiskiainetta kuluttavaa pesua ei suositella. Silloin kierrätykseen menee liikaa energiaa.
Muovien kierrätyksessä on kyse koko prosessista, jossa muovit ensin kerätään, sitten käsitellään sopivaan muotoon (lajittelu) ja tämän jälkeen joko uusiokäytetään materiaalina (...
Ilse Erkkilän elokuvaura näyttäisi jääneen vain yhteen sivurooliin tuossa Asessorin naishuolet -elokuvassa, sillä Elonet osoitteessa http://www.elonet.fi ei listaa muita.
Elokuva-aitta-lehden numerossa 13–14/1940 on juttu lapsinäyttelijöistä. Siinä on myös pieni pätkä Ilse Erkkilästä. Jutussa kerrotaan, että Erkkilä päätyi elokuvaan, koska hänen isänsä harrasti keilausta, kuten myös SF:n johtaja TJ Särkkä. TJ Särkkä törmäsi siellä Ilse Erkkilään ja pyysi hänet koekuvaukseen, joka lehden mukaan ”onnistui melkeinpä yli odotusten”. Ilse Erkkilän mainitaan olevan tavallinen koulutyttö, joka ei haaveile elokuvaurasta, vaan aikoo käydä koulun loppuun ja valita ”aivan tavallisen käytännön alan”.
Löysin Ilsen ja hänen sisarensa Iriksen vanhasta...
