Teos
Alalammi, P., Fogelberg, P., Seppälä, M. (1986). Suomen kartasto: Vihko 121-122 (1986). Maanpinnan muodot, korkeus- ja syvyyssuhteet, geomorfologia (5. laitos.). Helsinki: Maanmittaushallitus.
ei ole varsinainen karttakirja, mutta antaa perustiedot aiheesta
Kirkes-kirjastoista löytyy useita teoksia nimekkeellä Hiukset. Voit selata hakutuloksia tästä linkistä https://kirkes.finna.fi/Search/Results?lookfor=hiukset&type=AllFields#k…. Varauksen voit tehdä suoraan verkkokirjastossa ja noutaa haluamastasi kirjastosta.
Etsimäsi kirja voisi olla Bernhard Schlinkin Lukija (Der Vorleser, suom. Oili Suominen, 1998).
Alla olevasta linkistä voi lukea lisää kirjasta.
https://media.kirjavalitys.fi/library/product-page/helmet/9789510491102…
Suomennoksesta on otettu useita painoksia. Helmet-haulla voi tarkistaa teoksen saatavuuden pääkaupunkiseudun yleisissä kirjastoissa.
https://www.helmet.fi/fi-FI
Tyyni Tuulio on suomentanut Juan Ramón Jiménezin runon Yo no soy yo kokoelmasta Eternidades (1918).
Voit lukea suomennoksen teoksesta Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. [7] : Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja (toim. ja suom. Tyyni Tuulio, 1954), s.462.
Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. [7] : Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja Helmet-kirjastoissa
https://www.profedelengua.es/ANTOLOGIA_DE_JUAN_RAMON_JIMENEZ.pdf
Ulla Vaarnamon Honkain keskellä-romaanin keskeinen piste on Pielisen mökki Ahvenisella. Marja Björkin romaani Prole kuvaa Lieksan Pankakosken työläiselämää 1970-luvulla. Kimmo Kemppaisen kirjassa Halusin mökin Kolilta sukelletaan Pielisen Karjalan entisiin aikoihin. Pielisen pohjavirtojen voidaan arvella vaikuttavan myös ainakin seuraavissa teoksissa: Matti Pulkkinen (kotoisin Nurmeksesta): Ja pesäpuu itkiSimo Hämäläinen (vaikuttanut Lieksassa): KätkäläinenRauha Kejonen (Nurmes): Kivinen lintuJos Pielisjoki kelpaa mukaan myös, kannattaa tutustua Matti Kettusen teokseen Pielisjoen lohensoutajat. Kytömäen Kultarinnan voi hyvin vinkata Kolin kohdalla!Olisiko lukijoilla lisää vinkkejä annettavaksi kommenteissa?
Helsingin kaupungin kirjastoissa voi käyttää Internetiä ilmaiseksi, ainoastaan tulosteet maksavat. Viisi ensimmäistä ovat ilmaisia tulosteita, senjälkeen 1,-/kpl. Kannattaa varata kuitenkin aika etukäteen, varsinkin jos tarvitsee konetta pidemmäksi ajaksi. Helsingin kaikista kirjastoista löytyy Internet-yhteys. Eniten koneita löytyy Kirja-Kaapelista p. 31085000, Viikistä 310 85071, Vuosaaresta 310 85098. Sekä Töölöstä ja Pasilan Pääkirjastosta.
Ehkä se teoriassa olisi mahdollista mutta kun meillä kaikki tulostuu yhdelle tulostimelle ja tähän tulostimeen on yhteydessä toistakymmentä tietokonetta niin järkevin ratkaisu on että tulostat A4:a jotka sitten kopioit A3:ksi.
Hei,
Voit käyttää hyväksesi kaukopalvelua. Kaukopalvelu on kirjastojen välinen palvelu, jonka kautta voi saada käyttöönsä sellaista aineistoa jota ei ole omassa kirjastossa. Kaukolainan tilaaminen tapahtuu siten, että menet oman paikkakuntasi kirjastoon. Täytät siellä tilauslomakkeen, johon täytät lainaksi haluamasi aineiston tiedot (mm. tekijä, nimeke, onko kyseessä äänite, videokasetti tms.)osoitetietojesi lisäksi. Paikkakuntasi kirjasto lähettää tilauksen eteenpäin vaikkapa tänne Jyväskylään, ja saat aineiston käyttöösi.
Kannattaa muistaa, että kaukolainaksi tilataan todellakin ainoastaan sellaista aineistoa, jota ei ole oman paikkakunnan kirjastossa. Tilauksen toimittamisessa voi myös mennä aikaa riippuen siitä, onko haluamastasi...
Kirkes-kirjastoissa on tosiaan käytössä varausmaksu silloin, kun aineistoa pyydetään kimppaan kuuluvasta toisesta kirjastosta. Maksun voi välttää siten, että tekee tavallisen varauksen ja merkitsee noutopaikaksi sen kirjaston, jonka kokoelmaan haluttu aineisto sisältyy.
Kannattaa myös muistaa, ettei näkyvillä oleva viimeinen palaustuspäivä välttämättä kerro mitään siitä, milloin laina oikeasti palautuu. Osa lainaajista palauttaa lainojaan reilusti etuajassa, jotkut toiset ovat taipuvasia myöhästelemään. Sen takia ei yleensä kannata kauheasti spekuloida sillä, mikä nide palautuu nopeimmin.
Heikki Poroila
Hehkulampun valontuotto perustuu hapettomassa tilassa olevan hehkulangan kuumentamiseen sähkövirralla niin korkeaan lämpötilaan, että lanka alkaa säteillä valoa. Volframi on sopivin hehkulangan materiaali. Hehkulanka on kierretty kierukan muotoon kokonaispituuden lyhentämiseksi ja lämpöhäviöiden pienentämiseksi. Hehkulangan suunnittelulla voidaan määritellä lampun toimintaparametrit. Tarvittava langan pituus riippuu ensisijaisesti käyttöjännitteestä ja sen halkaisija määräytyy langan läpi kulkevasta virrasta. Lanka halutaan yleensä tehdä mahdollisimman lyhyeksi lämpöhäviöiden pienentämiseksi. Kaksoiskierukan muodolla voidaan lyhentää esimerkiksi 40 W lampun hehkulanka 50 millimetristä 25 millimetriin ja nostaa hehkulangan valotehokkuutta...
Netissä on useita erilaisia sivuja, joilta voi hakea pianon valmistusvuotta sarjanumerolla. Osa palveluista on maksullisia, mutta myös maksuttomia löytyy. Kokeilin muutamia sivustoja, ja löysin kysymäsi pianon pianonvalmistaja Feurichin sarjanumerohausta. Sen mukaan piano on valmistettu vuonna 1978.
Tutkimistani lähteistä ei löytynyt mainintaa, että novelli perustuisi tositapahtumiin. Kirjallisuudessa yleinen tehokeino on esittää kuvitteellinen kertomus muka oikeana asiakirjana. Näin on esimerkiksi kauhukirjailija H. P. Lovecraftin useissa tarinoissa. Osoitteesta http://www.carayol.org/images/PDF/conference_csath.pdf löytyvässä Martin Carayolin artikkelissa ”Poetics of torture: the case of Géza Csáth” novellia analysoidaan kaunokirjallisuutena.
Toisaalta toki kirjailija saattaa hyödyntää tarinoitaan elävässä elämässä kohtaamistaan asioista, jolloin niissä saattaa olla jotakin todellista, vaikka tarina kokonaisuudessaan olisi fiktiivinen. Kirjailijaa koskeva artikkeli englanninkielisessä Wikipediassa osoitteessa https://en.wikipedia....
Kysyimme asiaa valtakunnalliselta kirjastoammattilaisten sähköpostilistalta ja sieltä ehdotettiin Johnnyn (Liebkind) käännöskappaletta "Kotihipat", joka alkuperäiseltä nimeltään on Jailhouse Rock.
Kappale löytyy esimerkiksi seuraavilta levyiltä:
Johnny: 20 suosikkia : Ihana aamu (1995)
Johnny: Johnny (1990)
Kysymääsi kirjaa ei näytä löytyvän Mänttä-Villpulan kirjastosta, mutta sitä on useissa muissa Piki-kirjastoissa. Voit tarkistaa kirjan saatavuuden osoitteesta https://piki.verkkokirjasto.fi/web/arena/haku etsimällä sitä kirjan nimellä ja voit tehdä sieltä myös varauksen kirjasta. Varaus ja kuljetus toisesta Piki-kirjastosta maksaa 2 euroa. Maksuista löytyy lisätietoa osoitteesta http://www.manttavilppula.fi/koulutus_ja_kirjasto/kirjasto/hyva_tietaa/….
Kotiin lainattavia diaskannereita ei kirjastoissa ole. Sen sijaan voit skannata kirjastossa dioja kirjaston skannereilla. Skannerin omaavia HelMet-kirjastoja voi valita palveluvalikosta täältä: http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut
Tarkempia tietoja voit kysellä haluamaltasi kirjastolta. Kirjastojen Palvelut-sivulta palveluvalikon kautta voi myös saada lisätietoja.
Ilmeisesti esitys on tallessa YLEn arkistoissa, sillä alle linkittämälläni Elävän Arkiston sivulla sanotaan: "Itse runoesitystä ei voida Elävässä arkistossa julkaista tekijänoikeussyistä."
Kurt Nuotion ja Henrik Otto Donnerin esittelyn voi käydä kuuntelemassa Elävässa arkistossa:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/ginsberg_ja_bukowski_puntarissa_1…
Lisätietoja tallenteesta voi kysyä suoraan YLEltä.
http://yle.fi/yleisradio/ota-yhteytta
Etsin tietoa kirjastojen välisen sähköpostilistan kautta. Eräs kollega ehdotti norjalaisen Tore Renbergin romaania Huomenna nähdään, vaikka aivan kaikki yksityiskohdat eivät täsmää. Kirjailija on muusikko ja kirjan aihe liittyy rikollisuuteen. Kirjan jatko-osa on nimeltään Iskuja joka suunnasta.
Tässä linkki kustantajan sivulle, jossa on lyhyt kuvaus kirjasta https://like.fi/kirjat/huomenna-nahdaan/ .
Löytämäni tiedon mukaan pukimo on toiminut vielä ainakin vuonna 1939. Sen mainos löytyy eräästä tuona vuotena järjestettyjen ratsastuskilpailujen käsiohjelmasta. Lisää tietoa saattaa löytyä esimerkiksi patentti- ja rekisterihallituksen tietopalvelusta.
Tämän sarvikuonon muinaisen sukulaisen tieteelliseksi nimeksi on paleontologien keskuudessa vakiintunut suurelta osin Paraceratherium, mutta muitakin mainitsemiasi nimiä käytetään eri yhteyksissä edelleen. Taustalla ovat erilliset, vajavaiset luulöydöt, joiden perusteella erimaalaiset tutkijat tekivät 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa erilaisia otaksumia siitä, millaisesta eläimestä on kyse, ja myös nimesivät löytönsä eri tavoin. Kun löytöjä tehtiin ja tutkittiin enemmän, vakiintui käsitys, jonka mukaan ne kaikki olivat peräisin saman eläinlajin edustajista.
Natasha Frostin artikkelissa The Puzzles and Pitfalls of Reconstructing Paraceratherium, the Largest Ever Land Mammal esitellään kuvin, millaisia...
