Kaija Junkkarin Saarikoski-sitaatti on kirjasta Euroopan reuna (Otava, 1982). Se on peräisin sanoilla "Lämmitän saunaa" alkavasta luvusta sivulla 167. (Tarkasti ottaen lukujen aloitussivuilta puuttuvat sivunumerot, mutta jos nämä sivut olisi numeroitu, sitaatti löytyisi sivulta 167.)
Myyrä kirjoja on julkaistu suomeksi useita. Kirjoista osaa on vielä saatavilla kirjakaupan kautta, osaa loppuunmyytynä kannattaa kysellä suoraan kirjastosta. Ensimmäinen Myyrä -kirja on vuonna 1959 suomennettu Kuinka Myyrä sai housut (uusintapainoksena nimellä Myyrän housut). Muita Myyrä kirjoja ovat: Myyrä ja kotka, Myyrä ja sateenvarjo, Myyrä kaupungissa, Myyrä parantaa hiiren, Myyrä puhemiehenä, Myyrän auto, Myyrän raketti, Myyrän seitsemäs talvi, Myyrän taivas, Myyrä ja Vihreä täti.
Myyrä -kirjojat ovaat Milerin kuvaittamia ja tekstit ovat osaksi hänen käsialaansa, osaksi muiden esim. Hana Doskocilovan.
Laulu ei varmaankaan ole saanut nimeään Harjanteen Minttu-kirjojen mukaan.
Sen sijaan 1970-luvulla ilmestyneet Minttu-kirjat ovat näköjään inspiroineet vanhempia antamaan lapsilleen nimeksi Minttu tai Ville.
Nimien buumia elettiin 1980-luvulla, kuten väestörekisterikeskuksen etunimihausta ilmenee.
http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Siksi nimet ovat varmaan tulleet lauluntekijänkin mieleen 1984.
Affiksit -odon, -odont, -odonto- viittaavat kreikan kielen hammasta tarkoittavaan sanaan ὀδούς (odoús). Näin ollen suurihammashai megalodonin nimi tarkoittaa nimenomaan suurta hammasta (kre. megálo- "suuri" + odónt-, odoús "hammas". Sapelihammaskissojen smilodon-suvun nimi taas tarkoittaa "lihaveitsihammasta" (kre. smíle "lihaveitsi" + odónt-, odoús "hammas".
Kielitoimiston sanakirja tuntee ilmaisun "kiitos paljon", mutta suosittelee käyttämään mieluummin ilmaisua "paljon kiitoksia", ks. https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/kiitos?searchMode=all Arkisessa kielenkäytössä "kiitos paljon" on kyllä todella yleinen ilmaisu, vaikka se ei virallisesti olekaan hyvää suomea.
Kaivattu kirja saattaisi olla Annie Hawesin Extra virgin : elämää Ligurian oliivilehdoissa. Sisarusten myöhempiä vaiheita käsitellään sen jatko-osissa Kypsä poimittavaksi ja Calabrian perintö.
Internetistä löytyi seuraava selitys: "Sacred or spiritual marriage, union of archetypal figures
in the rebirth mysteries of antiquity and also in alchemy. Typical examples are the representation of Christ and the Church as bridegroom and bride
(sponsus et sponsa) and the alchemical conjunction of sun and moon."
Suomeksi suunnilleen: "Pyhä tai hengellinen avioliitto, esikuvallisten hahmojen liitto antiikin jälleensyntymisen salaisuuksissa sekä alkemiassa.
Tyypillisiä esimerkkejä ovat Kristus ja kirkko sulhasena ja morsiamena sekä auringon ja kuun alkemistinen yhteys."
Mm. Suomen kielen perussanakirja (1990) antaa kuurnalle kaksi merkitystä: "1. pitkä ja kapea syvennys, kouru, uurre, ura, vako K. laudan syrjässä 2. pitkänomainen, päältä avoin astia t. johto, kouru, kaukalo, ränni." Ensimmäisen selityksen pohjalta kuunnelmassa annettu merkitys tuntuisi sopivalta eli sanaa voisi käyttää myös pakaravaosta puhuttaessa.
Yhdestäkään murresanastosta en sanaa onnistunut löytämään, joten sana ei tässä merkityksessä välttämättä ole millekään murrealueelle tyypillinen.
Espoon ruotsinkielisen nimen Esbo viimeinen äänne on /o/. Tämä eroaa samoin (kirjoitusasultaan) loppuvasta Turun ruotsinkielisestä nimestä Åbo, jonka viimeinen vokaali äännetään /u/. Espoon tapauksessa ääntämystä voi selittää etymologia: Äspeå, eli "haapajoki", on mahdollisesti muuttunut suomen vaikutuksesta Espooksi ja Esboksi.Lähde: Kylä-Espoo: Espoon vanha asutusnimistö ja kylämaisema, Kaija Mallat (toim.), 2008
Olemme pahoillamme, että asiakaspalvelussa ollut henkilö ei ole osannut ohjata asiakasta aikuisten osaston tietopalveluun. Osaava ja ystävällinen asiakaspalvelu ja sen jatkuva parantaminen on kirjastotyön ydintä ja siten erityisen tärkeää.
Kenraali Arno Antero Sihvo syntyi 30.12.1922 Käkisalmella ja kuoli 301.1991.
Hänen isänsä oli kenraalimajuri Johannes "Jussi" Sihvo ja äitinsä Martta Ryynänen.
Jussi Sihvon vanhemmat puolestaan olivat kansakoulunopettaja Antti Adolf Sihvo ja Minna Elisabeth o.s. Nyman.
Tikkurilan akvaario- ja lemmikki-liikkeen mukaan taistelukala elää parisen vuotta ja kasvaa n. 7 cm pituiseksi. Tiikeribarbi elää 2-5 vuotta ja kasvaa samoihin mittoihin. Molempien kasvu täysipituiseksi riippuu suuresti ravinnon saannista, mutta kyllä ne alle vuodessa ovat kasvaneet.
Professori Jukka Korpela on kirjoittanut teoksen Idän orjakauppa keskiajalla: ihmisryöstöt Suomesta ja Karjalasta (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014). Kirja kertoo pohjoisen ihmisryöstöistä osana koko Venäjän orjakauppaa. Suomesta ryöstettiin keskiajalla ihmisiä myytäväksi etelän keskusten orjamarkkinoilla. Suomalaiset myytiin ensin orjamarkkinoilla Novgorodin alueella, mistä he saattoivat päätyä Mustanmeren ja Kaspianmeren orjamarkkinoille.
Korpelan teos on ensimmäinen tutkimus tästä aiheesta ja varmaankin hyvä lähde. Suomalaisorjien määrästä ja heidän kohtaloistaan ei ole tarkkaa tietoa. Korpela arvioi, että pitkällä aikavälillä myytiin tuhansia suomalaisia.
https://journal.fi/tt/article/view/55955/...
Ikävä kyllä emme onnistuneet löytämään vastausta. Suomen rahat arviohintoineen 2008 -teoksen mukaan vuoden 1934 20 markan kolikon myyntihinta vaihtelisi 3 ja 140 euron välillä rahan kunnon mukaan. Eri sävyisistä rahoista tai niiden arvosta ei ollut mainintaa.
Kannattaisi ehkä kysyä asiaa Suomen Numismaattisesta Yhdistyksestä:
http://www.snynumis.fi/
Satu on vuonna 1986 suomeksi ilmestyneestä Arnold Lobelin kirjasta Hiirijuttuja, jonka on suomentanut Hannele Huovi. Kirjassa on useita kertomuksia, muistamasi sadun nimi on Matka. Siinä hiiri lähtee tervehtimään äitiään ensin autolla, sitten rullaluistimilla, sen jälkeen saappailla ja lenkkitossuilla. Kulkuvälineet hajoavat yksi toisensa jälkeen, ja hiiri ostaa uuden jatkaakseen matkaa. Lopulta hänen jalkansakin kuluvat loppuun, mutta hän ostaa uudet jalatkin, ja pääsee perille ilahtuneen äitinsä luo.
Perukirjat säilytetään nykyään Verohallinnossa sähköisesti, mutta ennen vuotta 1994 laaditut perukirjat säilytetään käräjäoikeuksissa tai maakunta-arkistossa, mikäli käräjäoikeus on siirtänyt arkistonsa sinne. Säilytyspaikka on vainajan viimeisen kotikunnan mukainen käräjäoikeus. 1980-luvulla laadittua perukirjaa voi siis kysyä käräjäoikeudesta. Perukirja ja sen liitteet ovat salassa pidettäviä asiakirjoja. Niistä voidaan kuitenkin antaa jäljennöksiä mm. henkilölle, joka tarvitsee tietoja etujensa, oikeuksiensa tai velvollisuuksiensa hoitamiseksi.
Lähteet ja lisätietoa:
Jäljennös perukirjasta, tilauslomake (3627) - vero.fi
Voinko pyytää perukirjan kopiota Verohallinnosta? - vero.fi
Käräjäoikeudet - Tuomioistuinlaitos (oikeus.fi)
Jämsänkoski kuului vuonna 1918 vielä Jämsään. Se erosi Jämsästä 1925. Jämsänkosken seurakunta perustettiin samana vuonna. Tietääksemme vasta tuolloin Jämsänkoskelle rakennettiin ensimmäinen hautausmaa.
Ainakin seuraavissa teoksissa (Jukka Rislakin Kauhun ajan, 1995 lisäksi) on tietoa vuoden 1918 tapahtumista Jämsässä (ja Jämsänkoskella):
- Toivonen, Raimo: Papit kansalaissodassa, 2000.
- Paavolainen, Jaakko: Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 1918, osa 2 : Valkoinen terrori, 1967.
- Kärsimysten tieltä : kymmenvuotismuistoja, 1928.
- Keskisuomalaiset sotapolulla : kappale Suomen vapaussodan historiaa, 1918.
- Isomäki, Kaarlo: Henkipattona : kärsittyä elämää vapaussotamme päiviltä, 1920 (myös äänikirjana).
- Suomen vapaussota vuonna 1918...
Arne Nevanlinnan kirjan "Meidän sota" alkulehdillä on huomautus :
"Tämän kirjan henkilöiden ja tapahtumien yhteydet todellisuuteen
ovat sattumanvaraisia tai kuviteltuja. - - " Vaikuttaa siltä että
Edvard Myhrborg on jos ei kuviteltu, niin ainakin muunneltu tai naamioitu
henkilö. Kuka olisi se kirjallisuuden tutkija, kirjailija, professori ja
julkisuuden henkilö joka tällä hetkellä asuu Ranskassa? Sukunimikirjoista
tai matrikkeleista ei voi päätellä mitään. Näin käy usein muistelmissa:
todellisuus ja taru sekoittuvat, lukijan on vaikea erottaa niiden välistä
epämääräistä viivaa.
Kyseinen runo on suomennettu useampaankin kertaa. Valter Juvan suomennos löytyy teoksesta ”Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta” (WSOY, 1926) nimellä ”Krenatöörit”, ja se menee näin:
”Krenatööriä kaks kävi Ranskaan päin,
oli kumpikin Venäjän vanki.
Mut Saksaan kun pääsivät tiellään näin,
he väsyi ja matkaan ei hanki.”
Eino Leinon suomennos löytyy teoksesta ”Maailman kannel” (Otava, 1913) nimellä ”Sotaveikot”, ja se menee näin:
”Päin Ranskaa urhoa kaks samoaa,
oli kumpikin Venäjän vanki.
Majapaikan kun Saksassa kerran he saa,
alas painuu pää molemmanki.”
Myös Yrjö Jylhä on suomentanut runon, ja se löytyy esimerkiksi kokoelmasta ”Maailmankirjallisuuden mestarilyriikkaa” (WSOY, 1967) nimellä ”Krenatöörit”.
