Otavalta kerrottiin, että kyseisen kirjan painopaikaksi on merkitty Kansio-Aitta, Helsinki. Kustannustoimittaja, joka näitä tietoja päivittää on tällä hetkellä lomalla, joten tieto ei ole ihan sataprosenttinen.
Kotikuusi-humpan on säveltänyt Valto Tynnilä (salanimellä Ola Allan) ja sanoittanut Dagmar Parmas (salanimellä Timo Teräste). Se löytyy nuoteista Aikuisten tanssit 1 (Scandia-musiikki, [1976]), Viimeisiä levy-säveleitä y.m. 3 (V. Tynnilä, 1933) ja Ahvenainen, Veikko: Harmonikat soimaan 17 (Veikko Ahvenainen Kustannus Finland, [2014]). Näistä nuoteista Aikuisten tanssit 1 ja Veikko Ahvenaisen Harmonikat soimaan 17 ovat Tampereen kaupunginkirjaston musiikkiosastolla lainattavissa. Aikuisten tanssit 1 -nuotissa on melodianuotinnos, sanat ja sointumerkit. Ahvenaisen nuotissa on harmonikkasovitus ja sointumerkit, ei sanoja.
En löytänyt sellaista nuottijulkaisua, joka sisältäisi kaikki Rauli Badding Somerjoen Bussi Somerolle -äänitteen kappaleet...
Lahden pääkirjastolta löytyy Etelä-Suomen Sanomien vuosikertoja mikrofilmeinä vuodesta 1914 saakka. Hakemasi ajankohdan lehti pitäisi siis löytyä. Kotilainaan niitä ei ole mahdollista saada, mutta kirjastosta löytyy mikrofilmien lukulaite jolla lukeminen sekä skannaus/tulostaminen onnistuu.
Lisätietoja palvelusta: http://lastukirjastot.fi/110026/fi/articles/mikrofilmit
Sähköpostiosoitteet löytyvät Ateneumin kotisivuilta, osoitteesta http://www.fng.fi/fng/html4/fi/ateneum/ . Neuvontapisteen osoite on ainfo@fng.fi. Henkilökunnan osoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@fng.fi.
Kyseessä on varmaankin Rebecca Wellsin kirjat Autuaitten alttareilla (alkuteos 1992, suomeksi 2002) ja Jumalaiset Jajasiskot (alkuteos 1996. suomeksi 1999). Sarja on itse asiassa trilogia. Kolmatta osaa Ya-Yas in Bloom (2006) ei ole suomennettu, mutta Helmet-tietokannasta se löytyy ruotsiksi nimellä Ya-Ya flickornas väg till fullkomlighet. Sarja sijoittuu Louisianassa asuvasta Walkerin perheestä. Kaksi ensimmäistä osaa kertovat äitien ja tytärten tarinaa eri näkökulmista 1960-luvulta 90-luvulle. Kolmas osa sijoittuu 1930-luvulle.
Oikea tapa on käyttää merkintää, joka viittaa käytettyyn painokseen. Vaikka lisäpainos asiasisällöltään vastaisikin sitä edeltävää uudistettua painosta, niin esimerkiksi sivunumerot eivät välttämättä täsmää. Taitava lukija osaa kyllä jäljittää muuttuneet sivunumerot vanhemmasta painoksesta, jos sisältö on sama. Opinnäytteestä on kuitenkin voitava kiistatta osoittaa, mihin tekstikohtaan viitataan. Tässä tapauksessa käyttäisin siis jälkimmäistä merkintää.
Tällä hetkellä (toukokuu 2002) käytäntö on seuraava:
Jos olette tehnyt lainassa olevasta aineistosta varauksen asiakaspäätteellä, saatte kotiinne postitse ilmoituksen kun varaus on noudettavissa.
(Ovathan osoitetietonne ajan tasalla? Ilmoitukset lähtevät aina siihen osoitteeseen, minkä asiakas on ilmoittanut. Kirjasto ei saa muuttuneita tietoja suoraan esim. Väestörekisterikeskuksesta.)
Jos taas varaus on tehty puhelimitse siitä ei lähetetä asiakkaalle ilmoitusta, vaan asiakkaan on itse muistettava noutaa varaamansa aineisto ajoissa tai se lähetetään takaisin.
Seinäjoen pääkirjastossa on mikrofilmattuna Ilkka-, Ilmajoki- ja Vaasa-lehtiä tuolta ajalta. Filmeihin ei voi tehdä mitään hakuja eli niitä täytyisi katsella selaamalla. Pääkirjastossa on mikrofilminlukulaitteita tätä varten. Kopioivalla laitteella voi ottaa myös haluamastaan artikkelista itselleen kopion. Kopio maksaa 20 senttiä.
Erkka Pehkonen on tutkinut väitöskirjassaan rintamamiesten kirjeitä ja niiden sisältämiä unikuvauksia.
Yhdessä Pehkosen lainaamassa kirjeessä viitataan rauhan ennustamiseen unessa:
"Eräs kaverikin näki unta että hän sai kirjeen, jossa sanottiin rauhan tulo toukokuuksi, mutta ei sanonut pahus sitten muuta kun että kesän aikana se loppuu. Sanoi että samoin ilmoitti tulleen unessa talvisodan alun ja lopun sekä tämän sodan alun." (Pehkonen 213)
Pehkosen mukaan ennenunien kuvaukset olivat kirjeissä sotaikana yleisiä, mutta enimmäkseen niissä ei esiintynyt sodan suurten linjojen kuvauksia, vaan pikemminkin yksilöön ja hänen tunteisiinsa liittyvää kuvausta (Pehkonen 226).
Lähteet:
Pehkonen, E. 2013. "Poikasi täältä jostakin":...
Kirjasta on nuorisolle lyhennetty ja mukaeltu versio sekä ruotsiksi että suomeksi: De tre musketörerna förkortad och bearbetad för ungdom av Walter Nyqvist
sekä suomenkielisiä lyhennettyjä versioita, lasten kokoelmaan Helmetissä sijoitettuja versioita.
Dumas'n teos sisältää paljon taistelukohtauksia ja sen päätöskin on melko raaka, joten väkivallantonta versiota siitä ei taida saada muokattua.
Meripihka on muinaisten havupuiden fossiloitunutta pihkaa tai lehtipuun mahlaa, jota on kerrostunut meren pohjaan tai painunut maakerrosten alle. Lähteet ja lisätietojaTieteen termipankki: meripihka https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kasvitiede:meripihkaApu 16.5.2017: Meripihka kätkee salaisuuden https://www.apu.fi/artikkelit/meripihka-katkee-salaisuudenWikipedia: Meripihka https://fi.wikipedia.org/wiki/Meripihka
Ensimmäiseksi mieleeni tulivat Björn Kurtenin kirjat, jääkauden seikkailuromaanit. Jääkausihan oli toki muutamia kymmeniä tuhansia vuosia aiemmin kuin 1000-luku. Musta tiikeri ja Mammutin suojelija ovat kuitenkin hyviä seikkailukirjoja jääkauden ajasta. Linkki Finna hakuun.Finna haussa voi rajata myös aiheen aikaa. Tarkennetun haun aihehakusanoilla suomenkielinen kirjallisuus, historialliset romaanit, ja Suomi löytyy mm. Kaari Utrion kirjoja. Utrion kirjoissa ajankuva perustuu historiaan ja juoni on fiktiota. Muitakin 1000-luvusta kirjoittajia on esim. Huntuvuori, Hilda: Kokemäenmaan kuningas ja Dieckmann, Maijaliisa: Aurajoen tyttö. Linkki Finna hakuun.Hilda Huntuvuori on kirjoittanut historiallisia romaaneja myös 1200-, 1300- ja 1400-...
Valitettavasti Turun kaupunginkirjaston kotisivujen linkeissä ei ole sähköpostipalvelimien vertailuja. Niistä löytyy kyllä linkkejä ilmaisiin sähköpostipalveluihin ja sähköpostin käytön opastusta osoitteessa http://www.turku.fi/kirja/linkit/uudet.html#spohje. Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun arkistostakaan
ei löytynyt vertailuja.
Myöskään kirjastojen luetteloissa ei tuolle israelilaisella kansansävelmälle löydy nimeä, niin kuin kansansävelmien kohdalla usein on. Virsi kulkee myös nimellä Profeetta Miikan rauhanvirsi, myös sen tiedoissa sävelmä on merkitty israelilaiseksi kansansävelmäksi. Sama sävel on myös toisessa virressä (814).
Virsikirjan tiedot olittekin jo tukinut, https://virsikirja.fi/virsi-515-nouskaamme-vuorelle-korkeimmalle/
Kansallisdiskografian kuvailu, https://kansalliskirjasto.finna.fi/kansalliskirjastofikka/Search/Result…
Fono.fi, http://www.fono.fi/KappaleHakutulos.aspx?kappale=nouskaamme+vuorelle+ko…
Äänikirja on todennäköisesti Anna-Liisa Haakanan Huityttö ja Pampoika (WSOY, 1999 ; kasettina 2001). Kirjan takakansiteksti on: Vauhdikas tarina sisarusten seikkailusta satumetsässä, peikkojen ja tonttujen maassa. Humppo-peikko kaappaa Huitytön markkinoilta. Humpon tarkoituksena on viedä tytöltä ääni, paha Rietta-noita kun tarvitsee tyttöjen ääniä omiin hämäriin puuhiinsa ja Humpolla on näin mahdollisuus rikastua. Pampoika rientää ystävällisen noitamummon avustamana siskonsa perään, ja pian lapset -timotein kokoisiksi muuttuneina - ovat keskellä metsän väen elämää. Peikkokeisari ja metsänkuningas ryhtyvät yhteistyöhön ja väkensä avustamana nämä aloittavat vaiherikkaan taistelun Huitytön pelastamiseksi. Humppo ja peikon nokkela apuri,...
Hän ei ole käynyt Kajaanissa esiintymässä. Tina Turnerin ensimmäinen esiintyminen Suomessa tapahtui 24. elokuuta 1982 Kulttuuritalossa Helsingissä. Hän esiintyi Suomessa kaikkiaan kuusi kertaa 1982-2009. Siitä en löytänyt tietoa, onko hän käynyt Kajaanissa turistina.Lähteet:https://yle.fi/a/20-10004933https://www.is.fi/viihde/art-2000009609482.html
Epäilysi on ihan oikea eli Shakespearen Loppiasaatto on englanninkieliseltä nimeltään Twelfth Night, or what you will. Esim. seuraava nettisivulla http://www.kirjasto.sci.fi/shakespe.htm on Shakespearen näytelmien suomennokset.
Mikäli myöhemmin tarvitset suomennettujen teosten alkuperäiset nimet niin esim. kirjastoissa asiakkaidenkin käytössä olevasta Fennicasta (Suomessa julk. kirjallisuus) ne löytyvät. Samoin kirjastojen tietokannoista, kirjan luettelokortin tiedoista (vanhempaa aineistoa ei ole kuitenkaan luetteloitu niin täydellisesti eli em. tieto voi puuttua).
Kyseistä virttä voidaan laulaa kahdella eri nuotilla: 241a tai 241b. Sanat ovat molemmissa samat, mutta sävelmä on eri. Virren on sanoittanut Irja Hiironniemi 1979 ja säveltänyt Hans Puls 1962 (241a) ja Asko Rautioaho 1984 (241b). Virsien nuotinnokset löytyvät myös internetistä osoitteesta http://www.evl.fi .
