Valitut novellit I-II (suomentanut Juhani Konkka, WSOY) on hyvä lähtökohta Tsehov-kokoelmalle.
https://www.finna.fi/Record/heili.599521
https://www.finna.fi/Record/heili.599522
Valitut novellit -kokoelmaa täydentää hyvin Mestarinovelleja I-II -kokoelma (suomentaneet Ulla-Liisa Heino ja Marja koskinen, Otava)
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.3503102
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.561297
Valitut novellit I-II ja Mestarinovellit I-II sisältävät suuren osan Tsehovin keskeisistä novelleista. Näitä ovat esimerkiksi Sali n:o 6, Nainen ja sylikoira, Ikävä tarina, Aro, Sotamies Gusev ja Suudelma. Mutta koska ei ole olemassa Tsehovin novellien koottua laitosta, myös moni tärkeä novelli...
Suomalaisessa kirjallisuudessa on todellakin runsaasti luontoa. Proosan puolella kannattaa kääntyä mm. Aleksis Kiven, Joel Lehtosen, F.E. Sillanpään, Eila Pennasen puoleen. Runoudesta voin sensijaan antaa yksityiskohtaisempiakin vinkkejä. Ensinnäkin seuraavissa kokoomateoksissa on luonto, erityisesti suomalainen kirjallisuus ja luonto, teemana: Tule kanssani kesään (toim. S.Saure), Runoja luonnosta (toim.S. Jaatinen), Runo kukkii (toim. A-L Härkönen, J. Laine), Suviyön hymyilyä (toim. S. Saure), Runo puhuu luonnosta, Maanpäällinen paratiisi -- puutarhatunnelmia suomalaisessa kirjallisuudessa, Liljojen aikaan - kukkarunoja. Ongelmana on se, että runoissa monesti kasveista ja kukista puhutaan kovin yleisellä tai peräti ylevällä tasolla....
Lyhytaikaisia au pair –työpaikkoja on harvoin tarjolla muuhun kuin kesäaikaan. Työ- ja elinkeinotoimiston sivuilta http://www.mol.fi/paikat/ voi hakea työpaikkoja työn keston mukaan (laita sanahakuun au pair). Jos au pair –paikkoja ei löydy haluamallasi ajankohdalla, voit päästä ulkomaille töihin esim. kansainvälisille työleireille tai hotellityöhön. Kysy kirjastonhoitaja –palvelussa on vastaus, jossa on lueteltu vapaaehtoistyön linkkejä (hae hakuehdolla au pair).
Yrjö Hosiaisluoman kirjoittamassa hakuteoksessa Kirjallisuuden sanakirja (WSOY, 2003)
määritellään onomatopoeettisuus sanalliseksi ilmaisuksi, joilla jäljitellään luonnonääniä, äännemaalailuksi. Onomatopoeettisuutta on myös kuvaus, jossa sanojen äännelaatu tuo mieleen tietyn ilmiön kuulokuvan. (s. 658)
Tämän määritelmän täyttää mielestäni Kirsi Kunnaksen runo Kattilat ja perunat (mm. teoksessa Kunnas, Kirsi: Tiitiäisen satupuu. WSOY. 6. p. 1972, s. 21; tai Internet: http://www.brindin.com/pokunkat.htm ). Tämä runo on kirjoitettu lapsille, mutta se riemastuttaa aikuistakin. Muutenkin Kunnas runoissaan jäljittelee paljon eläinten yms. ääniä ja leikittelee äänteillä. Suosittelen!
Paavo Rintalan tiedetään kuvanneen Pojissa omaa lapsuuttaan Oulun Raksilassa. Esimerkiksi Jakella on ollut esikuva elävässä elämässä. Hän ei halua olla tekemisissä minkään Pojat-aiheisen kanssa, koska kokee Rintalan pilanneen hänen elämänsä. Jaken äiti lähti todellisuudessakin Saksaan, palasi Ouluun ja meinasi nostaa oikeusjutun vuonna 1958 ilmestyneen kirjan takia. (Kaleva 1.5.2005)
Urkille esikuvana ollut Urho Koskipaasi kertoo Kalevan haastattelussa 22.11.2004 Raksilan poikien tehneen kepposia, mutta he eivät vahingoittaneet ketään tai tehneet taloudellisia vahinkoja. "Asiat ovat melkein yksi yhteen. Kirjan tapahtumat tiesi tavallaan lukematta", Koskipaasi sanoo. "80 prosenttia kirjasta on varmasti totta." Koskipaasia haastateltiin myös...
Lehtiä digitoi Kansalliskirjasto, joka on digitoinut kaikki Suomessa vuosina 1771-1939 ilmestyneet sanomalehdet. Tämä lehtiaineisto on avoimessa käytössä digi.kansalliskirjasto.fi-palvelussa tekijänoikeusjärjestön kanssa tehtyjen sopimusten mukaan. Kaikki uudet sanomalehdet on digitoitu vuoden 2017 alusta alkaen, niin myös Urjalan sanomat. Punkalaitumen sanomista on digitoitu myös vuosikerrat 1940-1944 ja 2016. Kaikki digitoidut lehdet vuoteen 2018 asti ovat tutkijoiden käytettävissä digi.kansalliskirjasto.fi-palvelussa. Tekijänoikeuden alainen digitoitu aineisto on käytettävissä Kansalliskirjastossa ja muissa vapaakappalekirjastoissa Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Joensuussa ja Oulussa.
Kansalliskirjasto on...
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Samu on Samuelin kutsumamuoto ja se on ollut Suomen almanakassa vuodesta 1984, 20.8. Nimi Samuel on peräisin Raamatun vanhan testamentin saman nimisestä kirjasta. Samuel oli profeetta, joka voiteli Israelin ensimmäisen kuninkaan Saulin. Samuel tulee hepreankielisestä nimestä Schemuel, joka tarkoittaa "Jumalan nimeen" tai kansanomaisesti "jumalalta pyydetty". Lisätietoja löytyy Lempiäisen teoksesta Suuri etunimikirja.
Nykyistä Apua on julkaistu vuodesta 1972 lähtien. Sen edeltäjä oli Uusi Apu, jota julkaistiin vuosina 1968-1972. Koska kyseessä on noin vanha artikkeli, kysymyksessä ehkä tarkoitetaan Uutta Apua? Joka tapauksessa pääkaupunkiseudun kirjastoista ei ikävä kyllä löydy noin vanhaa Apua tai Uutta Apua.
Uutta Apua löytyy mikrofilminä Kansalliskirjaston kokoelmista. Turun, Oulun ja Jyväskylän yliopistoista lehden saa lukusalikäyttöön, ei lainaan. Mahdollisesti artikkelista voi silti tilata kopion.
Kopion voi tilata kaukolainapyyntönä tämän linkin kautta: http://www.espoo.fi/kirjastolomakkeet/asiakkaat.htm
Artikkelista pitäisi kuitenkin antaa tarkempaa tietoa, mm. lehden numero.
Toinen vaihtoehto on metsästää lehteä mikrofilminä...
Närhen sanotaan olevan kaikkiruokainen.
Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen sivuilla kerrotaan, että loukkaantuneille petolinnulle voi tarjota mm. koiranmakkaraa http://www.pply.fi/suojelu-ja-tutkimus/loukkaantuneet-linnut/
Ehdottaisin, että otat yhteyttä sinne, sähköpostiosoite pply@pply.fi .
Lisätietoa ruokinnasta:
Birdlifen sivuilla on tietoa eri lintulajeille sopivista ruuista
https://www.birdlife.fi/lintuharrastus/talviruokinta/mita-ruokaa-tarjol… .
https://yle.fi/uutiset/18-138592 .
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/08/25/mita-varikset-ja-harakat-syovat
Suomen luonto -lehdessä on kirjoitettu närhen ruokinnasta "Mitä syö: Kaikkiruokainen. Ruokinnalla syö mieluiten auringonkukansiemeniä, murskattua maapähkinää, rasvaa,...
Suomeksi on ilmestynyt kahdeksan osaa, yhdeksäs ilmestyy nyt lokakuussa. Suomalainen kustantaja on Gummerus.
Kirjojen nimet ovat
1. Kaivattu (2012)
2. Virheetön (2012)
3. Täydellinen (2013)
4. Uskomaton (2013)
5. Paha (2013)
6. Tappava (2013)
7. Sydämetön (2014)
8. Haluttu (2014)
9. Kieroutunut (2014)
Lähde: http://www.gummerus.fi/fi/kirjailija/sara-shepard/96/
Haikaratarinoita on kerrottu Suomessakin. "Lapsille ei esimerkiksi kerrottu sitäkään, että vauva kasvaa äidin vatsassa, kunnes äiti synnyttää sen. Sanottiin, että enkeli tai haikara tuo vauvan", kerrotaan Kaari Utrion, Kaarina Helakisan ja Maikki Harjanteen kirjassa Laps' Suomen.
Pirjo Hämäläinen-Forslundin Maammon marjat tunkeutuu syvemmälle suomalaiseen kansanperinteeseen ja täsmentää, että haikaratarinoita harrastettiin vain säätyläisperheissä. "Oscar Parlandille sanottiin haikaran tuoneen uuden veljen nokassaan ja pudottaneen tämän koriin äidin sängyn viereen. Kun Oscar kysyi, mistä haikara sitten lapsen otti, kerrottiin lumpeenkukkalammesta."
Rahvaankin tarinoissa nähdään yhteys haikaroiden vetiseen elementtiin: joet, järvet, lähteet...
Kysyin ohjeita kollegaltani, joka toimii it-tukihenkilönä. Hän kertoi seuraavaa:
Uudella Wordilla luodut asiakirjat tallentuvat tiedostotyyppinä, jota vanhemmat versiot eivät osaa täysin lukea. Siksi ohjelma herjaa ja kiukuttelee, esimerkiksi juuri sillä tavalla kuin sinulle. Muitakin herjauksia ohjelman valikoimassa kuulemma on...
Sinun täytyy nyt aukaista dokumentti Wordin 2007 versiossa ja tallentaa se uudelleen niin, että vaihdat tallennusmuodon sellaiseksi, jonka ymmärtävät sekä uusi Word että vanhemmatkin versiot. Omalla koneellani tallennusmuodon oletuksena on Word-asiakirja, jota vanhemmat ohjelmat eivät siis oikein ymmärrä. Kollegani mukaan tallennusmuodoksi kannattaisi pudotusvalikosta valita esimerkiksi Word 98 - 2003 -asiakirja...
Pentti Lempiäisen Suuri Etunimikirja (1997) mainitsee nimien Annu, Annukka ja Annuli olevan kutsuma- ja hellittelymuotoja nimelle Anna. Anna Saarikallion ja Johanna Suomalaisen teos Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön (2007) mainitsee Annun lempinimenä useille a-kirjaimella alkaville naisennimille kuten Anita ja Anneli. Anna on alkuperältään hepreaa ”armoa” tarkoittavasta nimestä Hannah. Annalla ja sen johdannaisilla nimillä kuten Annu on siis raamatulliset juuret, olihan Pyhä Anna Neitsyt Marian äiti.
Nykysuomen tietosanakirja muinaisesta egyptiläisestä Heliopoliksen kaupungista puhuessaan mainitsee sen nimen olevan Egyptin kielellä ”Anu” (myös Annu tai Lunu ja raamatussa Oon). Heliopolis sijaitsee Niilin suistossa Kairon koillispuolella...
Kruunuhaan keskikoulun historiaan liittyen on tehty ainakin seuraavat teokset:
Mertanen, Raili: "Helsingin III suomalainen tyttökoulu ja Kruunuhaan keskikoulu vuosina 1929-1971". 1988. Pro gradu -työ, Suomen ja Skandinavian historia, Helsingin yliopisto.
Ohvo, Vieno: "Kruununhaan yläaste 1905-1995". Helsinki 1995.
Molemmat kysymyksessä lainatut lopetukset ovat Hellaakosken käsialaa.
Kun Sinne, missä kesä kuluu nopeasti ilmestyi ensimmäisen kerran kokoelmassa Nimettömiä lauluja (1918), runon viimeinen säkeistö oli samassa muodossa kuin kysymyksessä siteerattu Project Gutenbergin versio.
Vuonna 1947 julkaistiin runoilijan itsensä siihenastisesta lyyrisestä tuotannostaan valikoima kokoomateos Runot, jonka 8. painos ilmestyi vuonna 2008. Suuri osa runoista on siinä alkuperäismuodossaan, mutta osaan mukaan ottamistaan teksteistä Hellaakoski teki vähäisiä muutoksia. Tavallisimmin ne olivat poistoja; jonkin verran oli yksittäisiä sanoja korvattu nasevammilla tai ajanmukaisemmilla. Varsinaiseen uudelleenrunoiluun Hellaakoski ei juurikaan ryhtynyt - paria...
Käyttökelpoisia suomenkielisiä tiedonlähteitä tämäntapaisten kysymyksien ratkaisemiseksi ovat esimerkiksi seuraavanlaiset teokset:
Richard D. Lewis, Kulttuurikolareita. Otava, 1996
Reima T. A. Luoto, Kansainvälinen etikettikirja. Fenix-kustannus, 1993
Arja Mikluha, Lahjat ja liikelahjat eri maissa. Yrityksen tietokirjat, 1997
Arja Mikluha, Kommunikointi eri maissa. Yrityksen tietokirjat, 1998
FINTRAn Kulttuureja ja käyttäytymistä -sarjan kirjat
Erityisesti japanilaista kulttuuria käsitellään mm. näissä:
Japanin kulttuuri. Otava, 1994
Juhani Lompolo, Japanin aapinen : japanilaismaailman salat avautuvat.
Orienta, 2002
Japanilaiset ovat hyvin isänmaallisia. Isänmaahan ja isänmaallisuuteen liittyvät tunteet ovat Japanissa hyvin voimakkaita....
Kyllä voi. Kopiointi on maksullista ja hinnat ovat:
Kopiot ja tulosteet
A4-kokoinen arkki, mustav. 0,50 euroa
A3-kokoinen arkki, mustav. 1,00 euroa
A4-kokoinen arkki, värikopio 1,20 euroa
A3-kokoinen arkki, värikopio 2,20 euroa
Joissakin ”Hiljaa virtaa Donin” suomenkielisissä laitoksissa on tosiaan maininta, että käännös on tehty ”tekijän korjaaman vuonna 1953 ilmestyneen painoksen mukaan”.
”Hiljaa virtaa Donin” venäjänkielinen laitos vuodelta 1991 sisältää artikkelin jossa esitellään romaanin julkaisuhistoriaa. Vuoden 1953 laitosta kuvataan erittäin kriittisesti. Artikkelin mukaan laitoksen tekstiä ei ole muokannut tekijä, vaan toimittaja, joka halusi siistiä Šolohovin kieltä: ”Laitoksen toimittaja, muuan K. Potapov, ”Pravdassa” työskentelevä lehtimies, otti tehtäväkseen kääntää Šolohovin romaanin tekstin ”kirjakielelle”. Hän teki romaaniin joitakin satoja korjauksia ja kirjoitti kokonaisia jaksoja uudelleen omaan tapaansa. Laitos jäi synkäksi muistomerkiksi...
Veikko Tiiton toimittamassa Daa-da daa-da Kirka ja Sammy Babitzin - Diskografiassa 1966-2007 (s. 32) singlen "Kaikkea on/Pelin henki" Scandia KS 874 taustalaulajiksi on mainittu Monica Aspelund, Iris Keinänen ja Eeva-Leena Pokela.
http://www.veikkotiitto.fi/tiedostot/Kirka_Diskografia.pdf
http://www.veikkotiitto.fi/
