Sotakorvaukset maksettiin tuotteina, ei rahana. Sotakorvausten määrästä päätettiin Välirauhasopimuksessa syksyllä 1944.
Sotakorvauksiin kuului :
Koneet ja laitteet, arvo 101 miljoonaa dollaria
Uudet alukset 60 miljoonaa dollaria
Vanhat laivat 14 miljoonaa dollaria
Puutavara ja puunjalostustuotteet
Kaapelituotteet 25 miljoonaa dollaria
Sotakorvauksien maksamiseen Suomella oli perin kuusi vuotta aikaa. Sotakorvauksina maksettujen tuotteiden arvo sovittiin laskettavan vuoden 1938 tason mukaisesti. Vuonna 1948 Neuvostoliitto tosin alensi jäljellä olevasta toimituskiintiöstä puolet ja suostui jatkamaan maksuaikaa kahdella vuodella. Suomi siis sai sotakorvaukset maksettua vuonna 1952, jolloin myös Valvontakomissio poistui maasta....
Helmet-chat ponnahtaa esiin Helmet-palvelusivuston oikeasta alalaidasta aina silloin, kun chat-palvelu on auki, ts. vastaaja on paikalla ja ottamaan keskustelun vastaan. Vastaajalla on keskusteluja auki kerrallaan rajoitettu määrä.
http://www.helmet.fi/fi-FI
Teoksesta
Suomen kirjailijat 1945-1989. - Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1985.
löytyvät seuraavat tiedot:
Salomies, Helfrid Kirsti Elisabet (os. Hildén)
Syntynyt 8.11.1894 Helsinki, kuollut 13.1.1965.
Isä lääninrovasti, ylioppilas Helsingin suomalainen yhteiskoulu 1912, kansakoulun opettaja Heinolan seminaari 1913, opintoja Helsingin yliopistossa, opettajana eri Helsingin kouluissa, Lasten Lähetyslehden toimittaja. Aviopuoliso vuodesta 1920 Ilmari Salosen (vuodesta 1935 Salomies, eli 1893-1973) kanssa. Lapsia kolme: poika 1921 (joka kaatui sodassa 1942), poika 1923 ja tyttö 1932.
Teokset:
Tohtorilan lapset. - Helsinki, 1945.
Seitsemän vuotta myöhemmin. - Helsinki, 1947.
Olli sai kauniit silmät. - Lahti,1956.
Ilona. - Helsinki, 1956....
HS 31.12. sivulla A 12 on kolme erillistä valokuvaa joissa kussakin yksi henkilö. Kuvien erillisyyttä havainnollistaa vielä kunkin omaa pistemäärää kuvaava numeropallukka kuvien oikeassa alalaidassa. Mielestäni kyseessä on selvästi virhe kuvien tekstityksessä, oikein olisi ollut "Markku Markkula (vas.)" Tuosta virheestä johtuen myös toisten henkilöiden henkilöllisyys tulee tulkituksi väärin, sillä toisiin kuviin ei yhdistetä kuvatekstissä henkilönimeä, vaan henkilöt päätellään ainoan mainitun (Markkulan) mukaan.
Yleensaä HeSassa kuvien henkilöt on nimetty lukijasta katsoen, näin väitän pelkästään monivuotisen lukijakokemuksen perusteella.
Kappale on Alwari Tuohitorven Jytämimmi. Sanat siihen on julkaistu ainakin vuonna 1975 ilmestyneessä Toivelauluja-vihkosessa numero 101.
https://www.youtube.com/watch?v=J9aKOfQhWak
Kumpaakaan nimeä ei löytynyt suomalaisista nimikirjoista. Maana lienee muunnos Amandasta tai Mariasta. Reemi saattaa olla muunnos Fredrikistä. Myös Remigius-nimi löytyy Pentti Lempiäisen Suuresta etunimikirjasta (WSOY, 1999). Reemi voi myös olla ranskalaisen Remy-nimen suomalainen muunnos. Suomen kielen etymologinen sanakirja vuodelta 1962 antaa sanalle reemi selityksen 'pitkäsiima' (Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Kainuu). Sanaa maana ei etymologisesta sanakirjastakaan löydy.
David Ewing Duncan kertoo kirjassaan Kalenteri (1999) s. 79, että vuorokauden jako 24 yhtä pitkään aikayksikköön on mesopotamialainen keksintö, mutta syy järjestelmään on kadonnut. Kirjoittaja arvelee, että vuorokauden jakaminen kahteen 12-tuntiseen jaksoon on saattanut liittyä siihen, että se vastaa 12 eläinradan merkkiä astrologiassa, joka tuolloin oli tärkeä ala. Toinen mahdollinen syy kirjoittajan mielestä voisi olla se, että mesopotamialaisen numerojärjestelmän perusluku 6 menee tasan 24:ään ja että myös babylonialaisen ympyrän 360 astetta on jaollinen 24:llä. Se taas perustuu taivaankannen mittaamiseen; yksi tunti taivaalla vastaa 15 astetta nykyisissä mittayksiköissä. Viimeksimainittu tieto on Heikki Ojan teoksessa Aikakirja -(1999...
Aatu on muunnos saksalaisesta nimestä Aadolf, joka merkitsee jaloa sutta. Ruotsalaiseen almanakkaan Adolf on tullut Ruotsin kruununprinssin mukaan. Etunimenä Aatu on melko harvinainen. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Aatuja on yhteensä vain 3498. Eemeli on Eemil-nimen yleisin puhuttelumuoto. Nimi on peräisin muinaisroomalaisesta Aemilius-suvusta, samoin kuin Emilia. Rousseaun kuuluisa teos Emile (1762) lisäsi etunimen suosiota Euroopassa. Suomessa Eemeleitä on ollut 21015. Kysy kirjastonhoitajalta-palvelun arkistosta osoitteessa http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.aspx löytyy runsaasti valmiita etunimikysymysten vastauksia kirjoittamalla hakulaatikkoon esim. 'Eemeli, etunimet'.
Lähteet: Vilkuna, Kustaa: Etunimet,...
Mahdollisia kanavia ovat divarit, mutta ne saattavat olla aika nihkeitä ottamaan tällaista aineistoa. Jos aikaa ja harrastusta riittää, voisi ajatella että omatoimikirpputorit vetävät sellaisia asiakkaita joita lehdet kiinnostavat. Onko mahdollista että puutarhamessujen yhteydessä on jokin kirppis? Sitä on syytä kysyä messujen ja vastaavien tilaisuuksien järjestäjiltä. Netissä on myyntipalstoja (mm. Huuto.net), siellä voi ensin katsoa, millaiset markkinat lehdillä on.
http://www.huuto.net/fi/
Kissan kehto ('Cat's Cradle') on hyvin vanha peli, tai lankaleikki, jossa muodostetaan kuvioita sormien väliin pujotettujen lankojen avulla. Myös Kurt Vonnegutin teoksen nimi viittaa tähän peliin.Lähteet: https://www.litcharts.com/lit/cat-s-cradle/symbols/cat-s-cradlehttps://en.wikipedia.org/wiki/Cat%27s_cradlehttps://fi.wikipedia.org/wiki/Kissan_kehtohttps://www.youtube.com/watch?v=xO9ERRXu5yE
Tietoa koulukirjastoista voit hakea monellakin tavalla:
* Oulun kaupunginkirjaston aineistotietokannasta kannattaa kokeilla hakua asiasanalla "koulukirjastot" tahi yhdistämällä sanat "koulu" ja "kirjastot". Tällä haulla saat parikymmentä viitettä. Kannattaa tutkia myös yleisemmin suomalaisiin kirjastohistoriaan liittyviä kirjoja, koulukirjastojen ja yleisten kirjastojen polut ovat kohdanneet useinkin.
* Kotimaisten lehtien artikkelitietokannasta Aleksista asiasanalla " koulukirjasto" kokeilemalla löytyy 57 viitettä. Aleksia voit käyttää Oulussa kaikissa kaupunginkirjaston toimipisteissä.
* Kansallisbibliografia Fennica antaa samalla haulla lähes 60 teosta.
* kotimaisten artikkeleiden viitetietokanta ARTO ja tieteellisten kirjastojen...
Tuon ajan kuvia löytyisi esim. seuraavista kirjoista: Eilispäivän Suomi: jälleenrakennuksesta yltäkylläisyyteen (Valitut Palat 2003) ja Helsingin vanhoja kortteleita sarja (Helsingin Sanomat 1997) . Maalaismiljöötä mm. Sirkka-Liisa Rannan kirjoissa: Tupa (Rakennusalan kustantajat 2000) ja Maatilan pihapiiri ( Suomalaisen kirjallisuuden seura 2003) sekä Anna Kirveennummi: Suomalainen kylä( SKS 2000) Huonekaluista löytyy mm. kirjoista Tunnista designklassikot , toimittanut Kaarina Peltonen (WSOY 2009) ja Näin kunnostat mummolan mööpelit, toimittanut Sari-Sirkkiä-Jarva (Karisto 2007). Minna Sarantola-Weiss on tehnyt kirjoja tuon ajan arjesta ja teollisuudesta esim: Kalusteita kaikille: suomalaisen puuteollisuuden historia (...
Runo on ilmeisesti pakinoitsija Ollin (Väinö Nuorteva) luoman hahmon, huonon runoilijan ja aforistikon Otso Kirjosiiven hengentuotos. Painetun runon paikallistaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi, jatkan etsimistä. Ollin pakinoita ilmestyi Ylioppilaslehdessä ja Uudessa Suomessa 1914-1964.
Sinänsä ei ole harvinaista, että runoista ja mietelmistä tulee suusta toiseen kulkevaa ikään kuin kansanrunoutta, jota sitten muokataan ja kehitellään tarpeen ja mielen mukaan. Tähän kevätloruun taitaa nykyään liittyä Batman.
Riikka Tuomi
Nimi on suomalainen ja peräisin Kalevalasta, jossa Tuulikki on Tapion tytär. Nimeä on esiintynyt jo 1840-luvulla, mutta etunimenä Tuulikki tuli käyttöön 1900-luvun vaihteessa ja sai myöhemmin rinnalleen Tuulian Ja Tuulin. Tuulikki on yleisimpiä naistennimiämme, ja sen suosio oli suurin 1930-1960-luvuilla. Nykyisin sitä annetaan enimmäkseen toiseksi etunimeksi. Jälkimmäisten etunimien listassa se oli vuonna 2003 sijalla 38. Voit etsiä nimien yleisyyttä koskevaa tietoa Väestöreksiterikeskuksen Nimipalvelusta, joka on osoitteessa
https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp
Lähteet:
Vilkuna, Kustaa: Etunimet (Otava 2005)
Riihonen, Eeva: Mikä lapselle nimeksi? (Tammi, 1992)
A.G. Novikovista oli vaikea löytää henkilötietoja hakuteoksistamme. Internetistä löytyi muutamia mainintoja, esimerkiksi filateliasivuilta - hänen kunniakseen on julkaistu postimerkki v. 1986. Venäjänkielisessä tietosanakirjassa Sovetski entsiklopeditseski slovar (1987) oli tällaisia tietoja:
Venäläinen säveltäjä Anatoli Grigorjevits Novikov syntyi v. 1896 ja kuoli 23. syyskuuta 1984. Hän oli Neuvostoliiton kansantaiteilija (1970), sosialistisen työn sankari (1976), kommunistisen puolueen jäsen (vuodesta 1952) ja Yleisvenäläisen kuoroliiton (tms.) puheenjohtaja vuodesta 1958.
Suomessa on levytetty ainakin hänen kappaleensa Demokraattisen nuorison maailmanliiton (DNML:n) marssi, Mili abid tegihe, Tumma moldavialaistyttö, Tumma tyttö....
Suomen rahat arviohintoineen (2008) -kirja antaa rahoille arviohinnan rahan kuntoluokan mukaan. Rahoille annetaan keräilyarvo viidessä eri kuntoluokassa. Tietoa kuntoluokista esim. kolikot.com-sivulta:
http://www.kolikot.com/artikkelit/rahojen-kuntoluokat
1. Kirjan mukaan vuoden 1866 2 markan rahan arviohinta on 15 - 1000 euroa rahan kunnon mukaan. Yleisimmin rahan arvo on 25 euroa.
2. Vuoden 1916 10 penniä: arvo 0 - 20 euroa kunnon mukaan.
3. Raha voisi olla 2 äyrin (ör) ruotsalainen kupariraha. Sitä on myyty ainakin 20 euron lähtöhinnalla:
http://www.systeemi.net/categories.php?parent_id=2017
4. Kysymääsi muistorahaa on myyty 1 euron hinnalla:
http://www.kerailyraha.fi/verkkokauppa/shop.php?sivu=tuote&tuoteid=4119
5. Presidentti U....
Enetä on ollut käypä suomen kirjakielen sana Agricolan ajoista lähtien ja edelleen sanakirjakelpoinen, niin kuin sen mukanaolo vuonna 2012 julkaistussa Kielitoimiston sanakirjan viimeisimmässä painetussa versiossa vastaansanomattomasti osoittaa. Kyllähän sitä siis käyttää sopii. Erilaisiin sanoihin turvautuminen samaan asiaan viitattaessa - synonyymien käyttö - yleensä rikastaa kielellistä ilmaisua, joten voisihan sen käytön enentämistä tähän vedoten jopa suositella.
Lähteet:
Raimo Jussila, Vanhat sanat : vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä
Kielitoimiston sanakirja. 1. osa, A-K
Ainakin tällaisia kirjoja Tikkasten suvusta on kirjoitettu:
- Prokuraattorin suku: Antti Tikkasen (1785-1858)jälkeläiset / Jarmo Paikkala
- Julkaisuja Pielaveden Vanhapihan suvun Tikkasista / Toivo Pietikäinen
- Eräs savolainen uudisraivaajasuku : Tikkasten sukuhistorian alkupään selvittelyä / Eino Tikkanen
- Tikkasten sukuseura ry 1948-1998 : 50 v. : uudisraivaaja-Tikkaset ja seuran toiminnan historiikki / Heikki A. Tikkanen
Kirjat ovat eri kaupunkien kirjastojen kokoelmissa. Voit saada ne kaukolainaan itsellesi oman lähikirjastosi kautta.
