valitettavasti kirjastosta löytyvistä nimikirjoista ei löydy selitystä Tyhtilä nimelle. Katsoin teokset: Mikkonen, Pirjo: Sukunimet (2000), Uusi suomalainen nimikirja (1988), Suomen kielen sanakirjat osa 6: suomalainen nimikirja, Suomalaisia sukuja ja sukunimiä (1968). Netistä googlailukaan ei tuonun apua asiaan, mutta sukututkija Tuomas Salsten pitämältä sivustolta löytyy vähän tietoa Tyhtilä nimestä, ei kylläkään nimen merkityksestä. http://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/tyhtila.html
Suomen sukututkimusseurasta voisi mahdollisesti tiedustella olisiko heillä tietoa asiasta, tässä yhtetystiedot:
https://www.genealogia.fi/yhteystiedot-ja-aukioloajat
Jos yritys on jo perustettu, voisi ajatella tällaisia:
Lottaliina Pokkinen: Artisti maksaa - neuvotteluopas luoville aloille (2017)
Jari Parantainen: Hinnoittelu on helppoa ja hauskaa, 55 vinkkiä, joiden avulla nostat taksasi taivaisiin (2017). Tätä suosittelee luovan alan yrittäjä blogissaan.
Samassa blogissa suositellaan James Wattin kirjaa Business for Punks, riko sääntöjä ja menesty. Sitä ei ole Vanamo-kirjastojen kokoelmissa, mutta HAMKin Hämeenlinnan kirjastosta se löytyy.
Markkinoinnista on paljonkin kirjoja. Niitä kannattaa hakea Vanamo-verkkokirjastosta hakusanalla "markkinointi". Hakua voi rajata esimerkiksi asiasanalla.
Sami Mikkolan Epic, nuoren yrittäjän käsikirja (2017) toimii ainakin...
Etsin Fono.fi:stä ruusulaluluja, http://www.fono.fi/AiheHakutulos.aspx?aihe=ruusu&kieli=Suomi&culture=fi. Kuuntelin Youtubesta noista löytyneitä ja hain sieltä, mutta en löytänyt. Tiedustelin tuolla ammattiväen keskustelulistalla, mutta en saanut vastausta. Palaan asiaan, jos sieltä tulee tietoa. Ehkä joku lukijoistamme tunnistaa?
Kansakoulut saivat vuoden 1964 koulu-uudistuksen yhteydessä mahdollisuuden ottaa pysyviksi oppiaineikseen kaksi vierasta kieltä, joista toinen oli toinen kotimainen kieli. Tätä ennen kieliä oli opetettu vapaaehtoisena aineena joissakin kansakouluissa, mutta vain noin joka neljäs kansakoululainen opiskeli vieraita kieliä. Ennen vuotta 1964 kieliä opiskeltiin siis pakollisina vain oppikoulussa, johon oppilaat voivat pyrkiä kansakoulun neljänneltä luokalta ja joka avasi tien jatko-opintoihin.
Vuonna 1955 syntyneet kuuluvat siis vuosikertaan, jonka kouluaikana uudistus tuli voimaan ja vieraiden kielten opiskelusta tuli näin ollen pakollista ja vähitellen yhä yleisempää kaikkialla Suomessa paikkakunnasta riippumatta.
Suku- ja paikannimien Monto– on lähtöisin sellaisista moni-sanaan perustuvista pakanuudenaikaisista yksilönnimistä kuin Montaneuvo ja Montapäivä. Vanhaa Montaneuvoista ei sukunimistössämme enää tavata, Montoja, Montoloita ja Montosia kyllä. Yhden tulkintavaihtoehdon mukaan myös nimi Mononen on voinut muotoutua nimestä Montaneuvonen. Isäntien nimistä on sitten muotoutunut talojen nimiä ja niistä edelleen paikannimiä.Lähde: Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet
Hei ja kiitos kysymyksestä.
Tässä muutama ehdotus luettavaksi aiheesta.
Kuusi Janne: Silmästä silmään
Hast Mauri: Kymmenen virran maa
Anneli Kanto: Veriruusut ja Lahtari
Asko Jaakonaho: Onnemme tiellä
Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Lampaansyöjien musiikki on pääasiassa Seppo "Paroni" Paakkunaisen elokuvaa varten säveltämää. Sanoituksista vastasi enimmäkseen Vexi Salmi. Tarkemmat tiedot musiikin tekijöistä löytää Elonet-verkkosivuilta. Etsimäsi kappale on varmaankin nimeltään Onnellinen saari. Esityksen laulavat Heikki Kinnunen, Leo Lastumäki ja naiskuoro. Elokuvan musiikkia ei näyttäisi olevan saatavilla erillisenä äänitteenä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lampaansyöjät_(elokuva)
https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_101068
Hei,
Kyllä kirja on kokoelmissamme ja meillä on poistokirjojen myyntiä jatkuvasti ja pari kertaa vuodessa myös poistokirjojen myyntikampanjoita. Kyseistä teosta emme ole toistaiseksi poistamassa se kun on ainoa nide kyseistä teosta koko Kymenlaaksossa. Teos näytti valitettavasti olevan loppuunmyyty myös useissa nettiantikvariaateissa. En voi muuta kuin toivottaa onnea antikvariaattien ja kirpputorien kiertelyyn.
Ainakaan suomenkielisen kansainvälistä naistenpäivää käsittelevän artikkelin perusteella ruusujen antaminen ei ole mikään yhteinen perinne, vaan 1900-luvun alussa käynnistynyt toiminta on sisältänyt ja hyväksynyt kaikenlaiset kukkaset. Erityisesti Neuvostoliitossa ja sen liittolaismaissa ruusu on kuitenkin ollut ilmeisesti suosituin kukka ja todennäköisesti Venäjä on edelleen ruusujen jakajana huipulla ihan väestömääränsäkin takia. Siellä naistenpäivä on myös perinteisesti ollut vapaapäivä, toisin kuin esimerkiksi Suomessa.
Heikki Poroila
Kansalliskirjaston tietueessa Reino Helismaa on merkitty Fahr-jenkan säveltäjäksi ja sanoittajaksi, tietueessa on lisätietojen kohdalle kirjoitettu, että Helismaan on luultavasti sanoittaja. Jenkka oli Fahr-leikkuupuimuri mainos. Se löytyy Kansalliskirjastossa kuunneltavien tallenteiden lisäksi CD-levyltä Rahojen rytmiä ja 55 muuta mainosiskelmää, joka on useiden kirjastojen kokoelmissa, myös Kouvolan kirjastossa. Sanoja ei löytynyt muuten kuin vain alkua "Tästä se leikkuupuimurilaulu railakkaasti alkaa", joten ne täytyy kuunnella levyltä.
Pasilan kirjastossa säilytetään Parnasson vanhoja vuosikertoja, joten siellä voit käydä lukemassa niitä. Lehtiä ei lainata kotiin.https://helmet.finna.fi/OrganisationInfo/Home#84924Vanhoja Parnasson vuosikertoja voi lukea myös esimerkiksi Helsingin yliopiston Kaisatalossa.https://www.helsinki.fi/fi/helsingin-yliopiston-kirjasto/kirjaston-toim…
Väinö Kalima -nimisestä taiteilijasta ei toistaiseksi ole löytynyt mitään tietoja, mutta Veli Valdemar Kalima syntyi 26.5.1894 ja kuoli 22.8.1968. Matti Vuolanteen Suomalaisen kuvaamataiteen lähdehakemiston mukaan Kemin taidemuseossa on hänen työnsä/töitään. Synnyin- tai asuinpaikasta ei ollut mainintoja. Muissa taiteilijamatrikkeleissa ja -hakemistoissa ei tunnettu V. Kalimaa. Taidepörssi-kirjoissa sensijaan on listattu Veli Kaliman huutokaupoissa myytyjä öljymaalauksia, joiden aiheina usein näyttävät olleen kukat.
Useilla juomavalmistajilla on matalahiilihappoisia vesiä, joista osa on myös maustettu. Esimerkiksi Hartwallin Novelle ja Olvin Kevyt Olo -tuotesarjoissa on useita vaihtoehtoja hapotetuista ja maustetuista vesistä.
https://www.hartwall.fi/juomat/vedet/novelle/
https://www.olvi.fi/tuotteet/vedet/kevytolo
Suomen käsityön museo kertoo ryijyn huollosta mm näin: "Nukitettu tekstiili on kuivanakin painava, ja paino lisääntyy moninkertaiseksi tekstiilin kastuessa. Suurta, märkää ja painavaa tekstiiliä on hankala käsitellä eikä vanha ryijy märkänä ehkä edes kestä omaa painoaan repeytymättä, joten ryijyn peseminen kotona on yleensä hankalaa. Kylpyammekin on liian pieni ryijyn pesualtaaksi. Saunan lattialla pesu ja huuhtelu voisi onnistua, mutta kuivatus kestää ja homehtumisvaara kasvaa samalla. Myös väritahrojen syntymistä on vaikea estää. Kesälaiturille ei ryijyn kanssa kannata ollenkaan mennä, sillä räsymaton pesu on huomattavasti huolettomampaa kuin arvokkaan ryijyn puhdistus.
Kemiallinen pesu tehdään pesukoneessa liuottimilla. Liuotinaineet...
Suomalaisten elämästä 1500-1600-luvuilla on kirjoitettu paljon. Joissakin keskiaikaan keskittyvissä teoksissa kerrotaan myös renessanssin ajasta, kuten Satu Hovin kirjassa Keskiajan puvut. Alle on listattu vielä lisää teoksia:
Aalto, Seppo: Kauppiaita ja laivanvarustajia: helsinkiläisten elämä Ruotsin aikana 1550-1809
Häggman et al: Suomalaisen arjen historia, osa 1. Savupirttien Suomi
Nissiaho, Aino (toim.): Ihmisen maisema: kirjoituksia yhteisön ja ympäristön muutoksista Lounais-Suomen rannikolla
Pylkkänen, Riitta: Renessanssin puku Suomessa 1550-1620
Pylkkänen, Riitta: Säätyläispuku Suomessa 1550-1620
Seppälä, Suvianna: Viljana, nahkoina, kapakalana. Talonpoikien maksamat kruununverot Suomessa vuosina 1539-1609
Suolahti,...
Helmet-kirjastokorttia ei voi saada etänä, vaan pitää käydä jossain Helmet-kirjastossa paikan päällä virallisen kuvallisen henkilötodistuksen kanssa. Ainoa poikkeus asiasta on joustoasiakkuus, mutta silloinkin asiaa toisen puolesta hoitavan pitää käydä Helmet-kirjastossa paikan päällä. Tätä samaa asiaa kysytään täällä säännöllisesti, mutta vastaus on edelleen sama.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Kirjastokortti_ja_lainaaminen(37)
https://www.kirjastot.fi/kysy/ymmartaakseni-helmet-e-kirjaston-aineistoja?language_content_entity=fi
https://www.kirjastot.fi/kysy/olisiko-mahdollista-saada-tunnukset-helmet?language_content_entity=fi
Opettaja on kenties viitannut Peter Bichselin Lastentarinoita-kirjan tarinaan Pöytä on pöytä, jossa mies alkaa keksiä uusia nimiä asioille ja esineille.
"Sänkyä hän sanoi tauluksi. Pöytää hän sanoi matoksi. Tuolia hän sanoi herätyskelloksi. Sanomalehteä hän sanoi sängyksi. Peiliä hän sanoi tuoliksi. Herätyskelloa hän sanoi valokuva-albumiksi. Mattoa hän sanoi kaapiksi. Taulua hän sanoi pöydäksei. Ja valokuva-albumia hän sanoi peiliksi."
Lopulta mies unohtaa vanhan kielensä lähes kokonaan ja alkaa pelätä ihmisten kanssa puhumista.
"Hän joutui miettimään pitkään, miksi ihmiset mitäkin sanoivat. Hänen tauluaan ihmiset sanoivat sängyksi. Hänen mattoaan ihmiset sanoivat pöydäksi. Hänen herätyskelloaan ihmiset snaoivat tuoliksi....
LTO viittaa lääkärintarkastusohjesääntöön, joka olisi 1939 ollut vuoden 1935 versio. I ei esiinny luokituksessa, eikä myöskään E II -luokkaa ole. Olisiko kyseessä epäselvästi merkitty B II, joka olisi merkinnyt tarvittaessa palvelukseen rauhanaikana määrättävää II luokan apumiestä? E-merkintä yksinään merkitsi "tilapäisesti kelpaamatonta, jonka palveluskelpoisuuden ratkaiseminen siirretään toistaiseksi, määräten edelleen nostoväen III luokkaan jossakin seuraavassa kutsunnassa uudelleen tarkastettaviksi. "Luokka 68:n merkitys on seuraava:68. Haava vatsalaukussa tai pohjukkaissuolessa, jos se on esiintynyt kroonillisena 3 viimeksikuluneen vuoden aikana ja on lääkärin toteama, -verenvuodot, röntgentutkimus (Ulcus ventriculi, duodeni).
