Olen katsonut Diktoniuksen suomennetuista kokoelmista:
- Runoja, 1963 / suomentanut Viljo Kajava
- Kirjaimia ja kirjavia, 1956 / toimittanut Jörn Donner
- Runoni, 1972 / suomentanut Arvo Turtiainen
Antologiat:
- Runon portilla : ruotsalaisia ja suomenruotsalaisia runoja, 1985 / valikoinut ja suomentanut Leena Krohn
- Aika laulaa lauluaan : valikoima suomalaista ja suomenruotsalaista lyriikkaa 1800-1900 luvulta, 1990 / toimittanut Eino Karhu
- Suomenruotsalaisen lyriikan antologia : Edith Södergranista Bo Carpelaniin, 1968 / toimittanut Nils Börje Storbom
Valitettavasti mistään näistä teoksista ei löytynyt runoa, jossa unta näkevä kantaa väsynyttä lintua.
Jos googlaat "unta näkevä kantaa väsynyttä lintua", löytyy...
Olisiko äitisi puhunut vuoden 1918 sisällissodan muistamisen vapausjuhlista, joita vietettiin vuosina 1919-1939 Tyrvään-Vammalan seudulla? Ensimmäiset vapausjuhlat järjestettiin 20.-21. huhtikuuta 1919.
Aiheesta on tehty opinnäytetyö, josta saa lisätietoa:
Sisällissodan muistaminen Tyrvään-Vammalan seudulla 1918-1939 / Kalle Pakarinen
(Joensuun yliopisto: Yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunta, Suomen historia, 2008)
Työ on luettavissa myös verkossa:
http://epublications.uef.fi/pub/URN_NBN_fi_joy-20080029/URN_NBN_fi_joy-…
Mikä yksi?-lorusta on olemassa useita erilaisia toisintoja. Eroavaisuuksia eri versioiden välillä on varsinkin lorun alkupuolella; kohdat 7-10 sen sijaan olivat osapuilleen samat useimmissa tutkimissani versioissa: seitsemän tähteä Otavassa (Seulasissa), kahdeksan kappaa nelikossa, yhdeksän kertaa (kirkonkelloja) läpätään, kymmenen käskyä laissa. Sellainenkin variantti tosin löytyy, jossa on "kahdeksan äyrii markass". "Kahdeksan kappaa nelikossa" on kuitenkin tavallisin vastaus kysymykseen "Mikä kahdeksan?" Riittäisiköhän se lievittämään kismitystä?
Maanilviäisten pääravintona on kasviaines, joka voi olla elävää tai kuollutta. Kookkaat kotilot ja etanat kuten peltoetana, valepeltoetana, espanjansiruetana ja lehtokotilo syövät pääsääntöisesti elävää kasvisolukkua ja saattavat runsaslukuisina esiintyessään vioittaa viljelykasveja. Pienikokoisemmat lajit ovat ensisijaisesti karikkeen sisältämän kuolleen kasviaineksen syöjiä.
Kotilot ja etanat eivät ole tiukkoja ravintospesialisteja. Ravintokohteeksi kelpaa useampi kasvilaji ja tarvittaessa ne voivat vaihtaa ruokavaliota. Kun kotilot ja etanat ovat sateen jälkeen lähteneet liikkeelle ja niitä on murskautunut tielle kulkuneuvojen ja jalankulkijoiden tallaamina, voi nähdä tilanteen, jossa esimerkiksi lehtokotiloita tai espanjansiruetanoita...
Äänitetietokanta Fonon mukaan Anna-Liisa Pyykkö on esittänyt kappaleen Viime valssi (Den sista valsen / Viimeinen valssi) ja häntä on säestänyt Olavi Virta yhtyeineen. Kappaleen levytystä vuodelta 1954 ei löydy Suomen kirjastojen kokoelmista, mutta kaupallisten musiikin suoratoistopalveluiden kokoelmasta sitä löytyy. Esimerkiksi Apple Musicin sivuilta pystyy kuuntelemaan lyhyen pätkän kappaletta ilman palveluun kirjautumistakin: https://music.apple.com/fi/album/olavi-virta-ja-anna-liisa-pyykk%C3%B6-…;
Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan toisen paremmuuden, varakkuuden tms. aiheuttamaa harmin ja vihan tunnetta merkitsevä sana kateus on johdos germaanisperäisestä lainavartalosta, jonka yksinkertaisempi edustaja on kateellista merkitsevä kade (kateeksi, kateissaan, harv. kateellinen). Sanalle on tutkimuksissa esitetty kahtakin germaanista lainalähdettä, uudemman tutkimuksen mukaan lainalähteeksi sopisi paremmin kantagermaanin *skapez.
Terveisin
Marju Koskela
Välitimme kysymyksesi eteenpäin, valtakunnalliselle kirjastoammattilaisten sähköpostilistalle. Ehkä joku kollega jossakin päin Suomea muistaisi kyseisen kirjan! Ilmoitamme heti mikäli vain saamme sieltä vastauksen. Vai muistaisikohan joku lukijoistamme kyseistä kirjaa?
Mikkosen ja Paikkalan Sukunimet-kirjan mukaan Selkee on sekä asutus- että sukunimi. Kylännimenä se on esiintynyt Mouhijärvellä jo 1500-luvulla. Mouhijärvellä sijaitsee myös Selkeen kartano. Ruovedellä on syntynyt vuonna 1852 August Selkee. Siellä nimi on myös kantatilan nimi. Ehkä sukunimi on yleistynyt 1800-luvulta lähtien.
Lähteet ja lisätietoa sukunimestä:
Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet (2000)
Sukunimi-info : Selkee
Lisätietoa Selkeen kartanosta (Kartano mainitaan kirjojen asiasanoissa):
Kauko Ruotsalainen: Sukujemme elämänvaiheita ja perinnetietoa (2006)
Vammalan seudun sukututkijat : vuosikirja. 2014
Risto Vasara: Mouhijärven emäpitäjän ja Selkeen virkatalon vaiheita (1975)
Löysin verkosta laulun sanat ruotsiksi, laulu on säveltäjä-sanoittaja on Lydia Lithellin Det enda jag vet tai myös nimellä Det enda som bär. Etsin kirjaston aineistotietokannoista, Fono.fi:sta, kansallisdiskografiasta ja Youtubesta, löysin vain tiedon siitä, että laulu on esitetty nimellä Sen tiedän mä vaan ja että siitä on tallenne Kansalliskirjastossa julkaisussa Laita laulusi soimaan. En kuitenkaan löydä sitä Youtubesta enkä tuota julkaisua Finna.fi:stä kirjastosta lainattavana versiona, ainoastaan Kansalliskirjaston kuunteluhuoneessa kuunneltavan. Sitä on laulanut baptistiseurakunnan kuoro, joten ehkä Baptistiseurakunta osaisi auttaa. Ruotsiksi se löytyy levytyksinä ja Youtubesta.
Lukijalta saimme...
Lehdet löytyvät Pääkirjaston varastosta Pasilasta. Kysy henkilökunnalta, puh. 31085426.
Pääkirjaston varastossa säilytettävät lehdet löydät osoitteesta
http://www.lib.hel.fi/File/088b03f2-ac57-4f50-aae2-adf96f0e0daf/Varasto… - täällä kerrotaan myös mitkä vuosikerrat Koululaisesta varastosta löytyvät.
Etsimänne katkelma on Eino Leinon runosta Uuden vuoden iltana v. 1898 kokoelmasta Ajan aalloilta, joka ilmestyi vuonna 1899. Katkelma ei tosin ole runon alusta, vaan sen loppupuolelta.
Runo sisältyy esimerkiksi teoksiin Eino Leino: Runot. 2 : 1897-1901, Meiram, Lyydian kuningas, Sata ja yksi laulua, Ajan aalloilta, Hiihtäjän virsiä, Väinämöisen kosinta, Pyhä kevät, Kivesjärveläiset (Otava, 1962) ja Eino Leino: Kootut teokset (Otava, 1926).
http://www.internetix.fi/aspit/runot/runohaku.htm
https://oukasrv6.ouka.fi/Intro
8-11-vuotiaille pojille voisin suositella Timo Parvelan Pate- ja Kepler62-sarjoja sekä Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirjoja.
Jännityksestä tykkääville Kalle Veirton Henkka ja Kivimutka -sarjaa ja samalta kirjailijalta urheilunmaailmaan sijoittuva sählymestarit.
Verkkokirjastosta hakemalla lastenkirjallisuus ja haluttu aihe esim. seikkailu löytyy lisää luettavaa.
Tulostaminen kirjaston tietokoneilta tapahtuu pin-koodilla, joka luodaan ennakkoon osoitteessa asiakastulostus.hel.fi. Sähköpostiosoitteeseen saat vahvistusviestin, josta aktivoit tilin.
Suuren määrän tulostaminen on sallittua, mutta kannattaa muistaa, että tulostin pystyy prosessoimaan vain rajallisen määrän sivuja kerralla. Iso tiedosto kannatta lähettää pienempinä kokonaisuuksina, esim. sivut 1-30, 30-60, 60-90 jne., ettei tulostin jumitu.
Tulosteet maksavat 0,40 € / arkki.
Yeatsin teoksessa ”Runoja” (WSOY, 1966) Aale Tynni on suomentanut katkelman seuraavasti: ”keskus on pettänyt, läsnä on hajaannus” (s. 99). Anna-Maija Raittila on päätynyt hiukan erilaiseen suomennokseen kokoelmassa ”Kutsut minua nimeltä” (Kirjapaja, 1981), jossa vastaava kohta menee näin: ”asioita tippuu pois; keskus ei enää pidätä” (s. 137). Katkelmista näkyy, miten eri tavalla lyhytkin runonpätkä saatetaan suomentaa.
”Valtiossa” Platon todella esittää sielun kolmijaon. Mutta sen lisäksi hän puhuu väliin ihmissielun kahdesta osasta. Toista osaa ohjaa järki, toista himot. Jälkimmäinen sielun osa on mielestäni tuo ihmisessä piilevä peto.
Valtion kohdassa 571c Platon viittaa tähän sielun alempaan osaan. Suomennoksessa on ilmaus ”sielun eläimellinen ja hurja puoli”. Mutta englanninnoksessa sanotaan ”the wild beast within us” eli siis ”villi peto sisällämme”.
Kohdassa 589d sanotaan: ”--- kaunista on se, mikä saattaa ihmisluonnon eläimellisen puolen ihmisen tai paremminkin jumaluuden vallan alaiseksi, ja rumaa se, mikä alistaa kesyn puolen petomaisen orjaksi” Tässä kohden suomalaiseenkin tekstiin ilmestyy peto. Englanninnos käyttää niin ikään tässä kohden...
Olisiko kyseessä Bertolt Brechtin runo Äidilleni, jonka viimeinen jae kuuluu "miten paljon tuskaa tarvittiin kunnes hän oli niin kevyt!". Runo löytyy ainakin kokoelmasta Brecht, Bertolt: Runoja 1914-1956 (1964, 6.korj.p. 1999). Suomentaja on Brita Polttila.
