Suomen kansallisbibliografia Fennican mukaan kyseessä on sama teos. Samuli Paulaharjun Sompio : Luiron korpien vanhaa elämää ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1939.Teoksesta on otettu useita painoksia, uusimman pitäisi ilmestyä vuonna 2025.Tiedot eri painoksista voit etsiä Fennicasta:https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/palvelut/fennica-suomen-kansallisbi…
Tässä on kaksi kirjaa, joihin antamasi kuvaus mielestäni sopii:
Amerikkalainen Betty Mahmoody julkaisi 1980-luvulla kirjan ”Not without my daughter”, joka ilmestyi suomeksi nimellä ”Lastani ette saa”. Mahmoody kertoo onnettomasta elämästään Iranissa iranilaismiehen vaimona. Kirja herätti ilmestyessään suurta huomiota ja siitä on tehty elokuvakin.
Toinen kirja, joka niinikään kertoo amerikkalaisnaisen onnettomasta avioelämästä Iranissa, on Sara Harrisin ja Barbara Mosallai Bellin ”The peacock princess”. Se ilmestyi suomeksi v. 1998 nimellä ”Riikinkukkoprinsessa”.
Laura Ingalls Wilderista on kirjoitettu useitakin elämäkertoja, mutta ainakaan toistaiseksi yhtäkään niistä ei ole julkaistu suomeksi. Tässä joitakin:
Anderson, William: Laura Ingalls Wilder : a biography
Giff, Patricia Reilly: Laura Ingalls Wilder : growing up in the little house
Hill, Pamela Smith: Laura Ingalls Wilder : a writer's life
Miller, John: Becoming Laura Ingalls Wilder : the woman behind the legend
Spaeth, Janet: Laura Ingalls Wilder
Zochert, Donald: Laura : the life of Laura Ingalls Wilder
Hieman Pieni talo preerialla -sarjaa elämäkerrallisempia teoksia ovat Lauran itsensä kirjoittamat, vasta hänen kuolemansa jälkeen julkaistut päiväkirja- ja kirjeteksteistä kootut On the way home (1962) ja West from home (1974). Näitäkään ei...
Jørn Rielin trilogian nimi on ”Kertomuksia isien talosta”. Kirjassa kerrotaan Agojaraq pojan kasvutarinaa. Lapsen nuori eskimoäiti on aikoinaan lähtenyt tiehensä. Poika varttui omalaatuisten miesomaistensa huostassa hyvin etenkin sen jälkeen kun äitiä korvaamaan löydettiin eskimoperinteen mukaisesti omaehtoista kuolemaa harkitseva vanha nainen Aviaja, joka suostuteltiin pojan hoitajaksi: ”Hupaisa juttu koristaa kasvot”.
Sarjaan kuuluvat myös: ”Meidän herramme ketunloukku” ja ”Ensitapauksen juhla”.
Suomen murteiden sanakirjassa (https://kotus.fi/sanakirjat/suomen-murteiden-sanakirja/) hakusana hautapuu antaa vastaukseksi seuraavan esimerkin: EsimerkitHautapuut istutetham (haudalle vainajan) muistoksi. KittiläTuomas Kyrön romaanissa Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja hautapuu ei kuitenkaan tarkoita istutettavaa puuntaimea, vaan Mielensäpahoittaja on itse veistänyt haudallensa muistomerkiksi puunkappaleen. Sivulla 208 Mielensäpahoittaja paljastaa työnsä pojalleen lakanan alta, ja sivulla 223 hautapuu odottaa esittelyä kirkkoherralle pyyheliinan alla. Mielensäpahoittaja lupaa myös toimittaa hautapuun piirustukset kirkkoherralle laajempaa käyttöä varten. Sivulla 209 Mielensäpahoittaja vielä kertoo päätyneensä puuveistokseen sen takia...
Viktoria Aveyardin romaanissa Punainen kuningatar (2016) on päähenkilönä 17-vuotias Mare Barrow. Mare kuuluu punaisiin, rahvaaseen, jota hopeisten eliitti hallitsee. Punaisesta verestä huolimatta Marella on hallussaan väkevä voima, joka uhkaa rikkoa vallitsevan järjestyksen. Punainen kuningatar aloittaa Hopea -sarjan.
Emme valitettavasti muistaneet tällaista tapausta. Etsin esimerkiksi Helsingin Sanomien arkistosta, mutta sieltä ei tuntunut löytyvän mitään tähän liittyvää.
Muistaisiko joku kysymyksen lukijoista tällaisen tapauksen? Tiedon voi kirjoittaa kommenttina tämän vastauksen perään.
Ensiksi mieleen tulee Suomen merimuseo Kotkassa. Esittelytekstinsä mukaan: "Merimuseo kerää ja tallentaa merenkulkuun ja veneilyyn liittyvää esineistöä, kuvia, arkistoaineistoa ja kirjallisuutta." Sinällään 1970-1980 -luvuilta peräisin oleva aineisto ei ole kovin vanhaa, mutta sillä voisi museon näkökulmasta ehkä olla alan kulttuurihistoriallista arvoa.
https://www.kansallismuseo.fi/fi/suomenmerimuseo/merimuseon-historiaa
Yhteystiedot Suomen merimuseoon löytyvät täältä https://www.kansallismuseo.fi/fi/suomenmerimuseo/yhteystiedot
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura tallentaa monenlaista suomalaiseen arkielämään liittyvää aineistoa, kuten elämäkertoja ja muistitietoja.
https://www.finlit.fi/fi/arkisto/perinteen-ja-nykykulttuurin-...
Runo on Arvilyn (Arvid Lydecken) Yksinäisin, arin ihminen. Sen voi löytää esimerkiksi Arvily-valikoimasta Kotoa ja kaukaa : valikoima runosatuja lapsille.
Tekstisi on suora lainaus kirjakaupan mainoksesta. Jos käytät sitä esim. esitelmässä, sinun on kerrottava, mistä olet sen ottanut.
Parhaiten saat omannäköistä tekstiä lukemalla kirjan ja miettimällä tapahtumat sitä kautta. Lue vaikka luku kerrallaan ja kerro lyhyesti, mitä kussakin luvussa tapahtuu.
Rakel Liehun tuotannosta ei löydy runoa, jonka nimi on "Istu sydämeni puolelle". Liehun runossa "Yksinäisyys on uskaltamista" on rivi, joka alkaa sanoilla "Istu sydämeni puolelle...". Voisikohan olla kyse tästä runosta?
Runo "Yksinäisyys on uskaltamista" sisältyy kokoelmaan "Savikielellä minä ylistän" (1975). Se on luettavissa myös esimerkiksi Rakel Liehun runojen kokoelmasta Runot 1974-1997 (2002).
Liehu, Rakel: Runot 1974-1997 (WSOY, 2002)
Kovin paljon lisää tietoa emme onnistuneet hänestä löytämään. Wikipedia-artikkelista löytyvät perustiedot, Kirjasampo-palvelun kautta hiukan lisää tietoa:
http://www.kirjasampo.fi/fi/search/kulsa/karl%20von%20schoultz
Arvosteleva kirjaluettelo -julkaisussa on muutaman rivin arvostelut nuortenromaanista Anita, mustalaistyttö ja Vaihteeksi Varsovassa -tietokirjasta (vuoden 1960 luettelosta).
Vuoden 2013 Rauhanturvaaja-lehdessä on artikkeli hänestä. Lehteä tai artikkelia voit kysyä kirjastosi kaukopalvelun kautta.
Elokuvatietokanta IMDb:n mukaan hän on myös käsikirjoittanut lyhytelokuvan Romaani romanssi (1959):
https://www.imdb.com/title/tt1587262/?ref_=nm_flmg_wr_1
Kirjassa Pusu, purkka & puucee viitataan enemmän kiroamiseen kuin kiroiluun. Kiroilua on aina pidetty huonona, negatiivisena tapana ja siksi siihen suhtaudutaan tuomitsevasti. Suomessa kiroilun ei ole, yleisellä tasolla, ajateltu aiheuttavan onnettomuuksia, ellei oteta huomioon saunassa kiroilua. Saunassa meluisa ja häiritsevä käytös oli sopimatonta ja epäkunnioittavaa, ja etenkin kiroilu oli kiellettyä, sillä kirosanojen uskottiin suututtuvan saunatontun, ja siitähän saattoi seurata jotakin ikävää, onnettomuuksia, esimerkiksi saunan palaminen.
Kiroilu on eri asia kuin varsinainen kiroaminen, joka on magian harjoittamista. Magian harjoittamisessa on monesti päämääränä juurikin onnettomuuden tuottaminen...
Runoa, jonka nimi olisi täsmälleen "Isänmaalle" en löytänyt, mutta tässä kaksi nimiltään melkein samaa:Lauri Pohjanpään runo "Isänmaa" löytyy runokokoelmasta: Valitut Runot, Lauri Pohjanpää (VALITUT RUNOT | Vaski-kirjastot | Vaski-kirjastot (finna.fi))Ja runo "Hymni isänmaalle" löytyy teoksesta: Sininen hämärä, Lauri Pohjanpää (Sininen hämärä : Uusi sarja metsän satuja ja muita runoja | Vaski-kirjastot | Vaski-kirjastot (finna.fi))
Porvoon kaupunginkirjastossa on esim. seuraavaat maalaustaiteen kuvateokset kuuluisista maalauksista:
Magalhaes, Roberto Carvalho de: Pieni suuri taidekirja.... (2006)
Vaizey, Marina: 100 kuuluisaa maalausta (1996)
Zuffi, Stefano: One thousand years of painting (2004)
Cumming, Robert: De stora mästerverken (2001)
Semenzato, Camillo: Kuvataide kautta aikojen (1988)
Edellisissä ei ole edustettuna suomalaisia maalauksia, mutta kuvateoksessa: Valkonen, Markku: Kultakausi esitellään Suomen maalaustaiteen merkkiteokset ajalta 1800-1900-luvun alkupuolelle.
Kirjasarjat Suomen taide ja Pinx: maalaustaide Suomessa sekä Pinx: maalaustaiteen mestareita sisältävät myös kuuluisia maalauksia. Nämä tosin eivät ole puhtaasti kuvateoksia.
Kristina Lugnin teoksia ei nähtävästi ole suomennettu.
Kristina Lugn Kirjasammossa: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Aubdf711a1-b75f-4fdc-bf35-5…;
Jos sama etunimi riittää, niin ainakin Catherine-nimisiä kirjojen sankarittaria on runsaasti. Oheisesta linkistä löydät Vaski-kirjastojen Catherine-aiheisia kirjoja.
Suomen sanojen alkuperä (osa 3; SKS ja Kotus, 2000) kertoo, että sanan valittaa alkuperä on epäselvä. Se saattaisi tulla muinaisnorjan sanasta vála (’valittaa, ulista’). Toisaalta se voi olla myös omaperäinen sana ja kytkeytyä sanoihin vala ja valo. Asiasta ei kuitenkaan ole varmuutta.
Saatana eli paholainen esiintyy monissa uskonnoissa ja myös kansanperinteessä ja mytologioissa, Tietoa historiasta mm. Wikipedia-artikkelista, uskotoivorakkaus-sivulta ja tarkemmin vaikkapa kahdesta kirjasta: Kari Kuula, Paholaisen biografia - pahan olemus, historia ja tulevaisuus (2010) ja Torsti Lehtinen , Saatana (2004). Kirjat saa lainaan Helmet-kirjastoista:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Saatana
https://uskotoivorakkaus.fi/teemat/saints-and-sinners/pahan-lyhyt-historia/
https://armas.btj.fi/request.php?id=f55f7189859e3777&pid=9789516078376&qtype=b
https://armas.btj.fi/request.php?id=f55f7189859e3777&pid=9516070841&qtype=b
