Luetuimpien lastenkirjojen kärjessä ovat Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -kirjat sekä Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjät. Alla on linkki pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen luetuimpiin lastenkirjoihin vuonna 2016. Lista tuskin poikkeaa kovin paljon muidenkaan kuntien kirjastojen luetuimmista:
https://www.avoindata.fi/data/fi/dataset/helmet-kirjastojen-lainatuimmat-lastenkirjat/resource/834fe469-4050-48fb-abcc-3db084426e69
Voit palauttaa Helmet-kirjastosta lainaamasi aineiston mihin tahansa Helmet-kirjaston toimipaikkaan, myös yli kaupunkirajojen.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Helmetkirjaston_kayttosaannot(37540)
Lithospermum multiflorum tunnetaan myös nimillä many-flowered gromwell, pretty stoneseed ja southwestern stoneseed. Lithospermum multiflorumille ei löydy suomenkielistä nimeä, mutta Lithospermum-kasvisuku on suomeksi rusojuuret. Maailmanlaajuisesti rusojuuria on noin 80 eri lajia. Plants of the world online-sivustolta voi katsoa kasvin luontaisen levinneisyysalueen. Suomessa esiintyy peltorusojuurta ja rohtorusojuurta. Tieteelliseltä nimeltään peltorusojuuri tunnetaan kahdella nimellä: Lithospermum arvense ja Buglossoides arvensis. Rohtorusojuuren tieteellinen nimi on Lithospermum officinale. Lähteet: National park service: Many-flowered stoneseed. Luettavissa: https://www.nps.gov/brca/learn/nature/swstoneseed.htm....
Kálmánin "Dorfkinder" on valssi, joka koostuu operetin "Zigeunerprimas" ("Viulukuningas") teemoista. Siinä ei ole sanoja. Tarkoitatko ehkä jotakin yksittäistä osaa "Viulukuninkaasta"? Koko operetin suomenkielinen libretto on Taideyliopiston Sörnäisten kampuskirjastossa. Se on käsikirjoitus eikä sitä lainata. Kalevi Korpi on levyttänyt suomeksi valssisikermän ("Valssisikermä 1"), johon sisältyy pätkä "Viulukuninkaasta". Tuo pätkä on nimeltään "Käy kanssani ja tanssia suo" (tai "Käy kanssani ja tanssia mun suo" tai "Käy kanssain ja tanssia suo"). Fenno-äänitetietokannassa kappaleen alkuperäiseksi nimeksi on merkitty "Dorfkinderwalzer". Lähteitä:Fenno : suomalaiset äänitteet 1901-1999:https://fenno.musiikkiarkisto.fiFinna-...
Tässä suosituksia elämäkerroista:Lisa Marie Presley: Kohti suurta tuntematonta Laura Juntunen: Tyttö joka enNinni Schulman: Tyttölapsi nro 291Heini Kilpamäki: Aseman nainenSara Al Husaini: Huono tyttöDavid Goggins: Läpi harmaan kivenStella Vuoma: Rekan alle jäänytNina Järvenkylä: SoturityttöAtefeh Sebdani: Oman onneni nojassaIsrael van Dorsten: Henkien tulkki : lapsuus isäni lahkossaTara Westover: Opintiellä : muistelmaTara Koivukoski: Rikottu enkeli : nainen bikereiden maailmassaMika Ilmén: ImmuArja Ahtaanluoma: PuolinainenMika Saukkonen: Viimeinen voltti : Jari Mönkkösen tarina
kyllä varmasti ottaa...ensisijaisesti pyydän ottamaan yhteyttä lähimpään kirjastoon..koska koen, että cd-levy kuuluu sen kirjaston kokoelmiin missä bändi pääsääntöisesti treenaa ja asuu...mutta kokoelmista ensisijaisesti vastaa pääkirjaston musiikkiosasto...hesan tapauksessa pasila puh. 310 85701 tai sitten vantaa musiikkiosasto 839 23583 ja siellä esim. henkilö urpo hartikainen
ystävällisin terveisin
pasi virtala
ps. voit ottaa yhteyttä myös minuun ja kysyä lisää
t. 839 24510
k. 040-503 0177
Runo on Einari Vuorelan Musta orvokki. Runo löytyy mm. kokoelmasta
Einari Vuorela : Korpirastas : Einari Vuorelan runoja. Koonnut Toni Edelman, Like 2001
Kansainvälisen työjärjestön ILO:n (International Labour Organization) tilastot sisältävät tietoja koko maailman maiden työllisyydestä: https://ilostat.ilo.org/
Maanjäristysten vaikutuksista alueen työllisyyteen löytyy ennemminkin erilaisia selvityksiä ja tutkimuksia kuin varsinaisia tilastoja. Tässä muutamia esimerkkejä:
Research on employment and labour measures in the Post-Great East Japan Earthquake recovery process / Japan Earthquake Project : Dissemination of Employment and Labour Measures for Recovery from the Great East Japan Earthquake as International Public Resources, ILO Regional Office for Asia and the Pacific. - Bangkok: ILO, 2015: https://www.ilo.org/asia/publications/WCMS_398771/lang--en/index.htm
Seville, E., Vargo, J...
Vähän tämän tapainen on Carolyn Sloanin Uhka vedessä (Karisto, 1991). Se tosin tapahtuu järven rannalla, eikä kirjan alussa kylään muuttanut tyttö ole henkilöistä se, joka loppuhuipentumassa joutuu järvessä asuvan hirviön lonkeroihin.
Mitään tietoa sellaisista aikeista ei ole. Ainakin rajavalvonnassa Euroopan unioni on suhtautunut kielteisesti ääniaseen käyttöön sen jälkeen kun Kreikan raportoitiin turvautuneen tähän keinoon Kreikan ja Turkin rajalla.
https://www.euronews.com/my-europe/2021/06/03/eu-alarmed-by-greece-s-us…
https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84%C3%A4niase
Televisiossa on 1990-luvulla esitetty Uusien lastenlaulujen sävellyskilpailua, jota isännöi Salon kaupunki. Lasten laulukaupunki -sivustolta löytyvät kaikki kilpailun voittajat, mutta niiden joukossa olevat hiiri-laulut eivät kuulosta samalta. Kilpailun kappaleista on tehty tallenteita nimellä Salossa soi, joita on lainattavissa kirjastosta, https://vaski.finna.fi/Search/Results?lookfor=Salossa+soi&type=AllFields. Näyttää kuitenkin olevan niin, että kilpailun satoa on esitelty televisiossa aiemminkin kuin 1996, jolloin ilmeisesti ensimmäinen julkaisu on tehty Salossa soi. Uudet lastenlaulut 1996.Voisi kuitenkin olla mahdollista, että Laulukaupunki ry löytäisi omista arkistoistaan laulun. Yhteystiedot sinne löytyvät heidän sivultaan,...
Tästä Leonid Bashmakovin sävellyksestä en löytänyt äänitettä. Teoksen kantaesitys oli Tampereen tuomiokirkossa 4.6.1989. Tiedot kantaesityksestä ja teoksesta löytyvät Music Finland -sivustolta:
https://core.musicfinland.fi/works/requiem-bca4e44a-8dbc-4380-abdc-97e3…
Runosta on kysytty ennenkin tällä palstalla. Vastaus 29.5.2007:"Kyseinen katkelma sisältynee Jimenezin runojen suomennoksiin "Harmo ja minä: andalusialainen elegia", suomentanut Tyyni Tuulio tai kokoelmaan "Kaksikymmentäyksi nobel-runoilijaa", toimittanut Aale Tynni." Linkki vastaukseen Katson kirjojen tietoja. Minusta näyttää, että Tyyni Tuulio on molemmissa suomentajana. Lumikarpalon blogissa suomentajaksi mainitaan Raija Mattila. En saanut varmistettua, onko näin. Hänen versionsa löytyy blogin mukaan Vain unen varjo teoksesta (1997) Linkki Blogiin Linkki Helmet hakuun
Kirjassa Miina (Johnny Kniga, 2009) taiteilija itse vastaa kysymykseen näin: "Olen tehnyt lehmiä niin pienestä pitäen, että siitä aiheesta on tullut minulle itsestäänselvyys. Jotkin kuvanveistäjät tekevät ihmishahmoja koko ikänsä, minä teen lehmiä." Osiossa "Miina Äkkijyrkkä lyhyesti" kerrotaan, että tuleva taiteilija alkoi veistellä hellapuista lehmiä jo vuonna 1953. Vuonna 1973 hän valmistui Taideakatemiasta ja osallistui Suomen taiteilijain 78. näyttelyyn Helsingin Taidehallissa. Miina-kirjan kuvien joukossa on otos Halosen taidevalimolta vuodelta 1973, jossa taiteilija valmistelee yhtä lehmäveistoksistaan. Vuonna 1980 Marjut Jokelainen ja Heikki Innanen tekevät Miinasta dokumenttielokuvan Nautain taivas ja helvetti, joten 80-luvun...
Esimerkiksi näistä kirjoista löydätte vastauksia aiheeseenne:
HARJU, Leena: Työelämän hyvät tavat - 2. uud. p. - Helsingissä : Otava, 2004. ISBN 951-1-19278-7.
- s.85 istumajärjestys
- s. 41 puheet
KÄMÄRÄINEN, Eija: Hyvä käytös, hyvät tavat : käytöksen kultainen kirja. - Helsinki : WSOY, 2005. - ISBN 951-0-28169-7.
- s. 224 istumajärjestys
- s. 271 puheet
LASSILA, Sirkka: Uusi käytöksen kultainen kirja : hyvät tavat - luonteva käytös. - Uud. laitos, 1. p. Porvoo : WSOY, 1997. - ISBN 951-0-21181-8
- s. 270 istumajärjestys
- s. 325 päivällisten kulku ja s. 327- puheet
PIKI-verkkokirjastosta voitte tarkastaa em. teosten saatavuuden. Se in Internetissä sivulla: http://kirjasto.tampere.fi/Piki?formid=find2 . Verkkokirjaston avulla voi etsiä...
Hei!
Kirjastokortin numeron voi tarkistaa vain esittämällä kuvallisen henkilöllisyystodistuksen missä tahansa Helsingin, Espoon, Vantaan tai Kauniaisten kaupunginkirjaston toimipisteessä. Jos kortti on kadonnut, kannattaa se ilmoittaa kadonneeksi ja hankkia uusi, kun se on mahdollista. Uusi kortti maksaa kolme euroa. Nelinumeroinen pin-koodi pysyy samana, jollet halua sitä erikseen vaihtaa.
Pyysimme muutamalta museoalan asiantuntijalta vastaukset kysymyksiinne. Tässä heidän esittämiään faktoja.
Teemu Korkiakangas Jyväskylän yliopiston Avoimen tiedon keskuksen tiedemuseosta vastasi kahteen ensimmäiseen kysymykseen näin:
”Vanhoja Suomen lippuja, esimerkiksi mainittuja 1918-1920 välillä käytössä olleita kruunullisia valtiolippuja sekä kansallislippuja, on useissa eri museoissa. Niitäkin vanhempia leijonalippuja on samoin säilynyt eri paikkakunnilta.”
”Lipuilla on paljon nimenomaan käytön mukana tulevaa paikallista merkitystä, minkä vuoksi niitä säilytetään eri puolilla eri museoissa. Vanhoja lippuja pitää säilyttää tarkoissa olosuhteissa, että ne säilyvät ehjinä tulevillekin sukupolville. Siksi museot tuskin asettavat...
Voimakkaasta, jopa pakkomielteisestä halusta matkustaa käytetään joskus termiä wanderlust. Termistä on tehty Wikipedia-artikkeli ja siitä on artikkeli viihde- ja mielipideblogi Mielen ihmeet -sivustolla, mutta tutkittua tietoa aiheesta ei löytynyt:
https://en.wikipedia.org/wiki/Wanderlust
https://mielenihmeet.fi/wanderlust-oireyhtyma-pakkomielle-matkustaa/
Särä on aitoa eteläkarjalaista ruokaperinnettä tuhannen vuoden takaa ja sitä on valmistettu Etelä-Karjalan alueella laajemminkin, mutta vain Lemillä perinne on säilynyt elinvoimaisena 2000-luvulle saakka. https://www.museosara.fi/index.php?p=3&n=2&b=15
Elävä perintö -sivuston Säräperinne Lemillä -artikkelin mukaan lihaa on paistettu säilöntämielessä Lemin lisäksi Joutsenossa, Lappeella, Luumäellä, Nuijamaalla, Ruokolahdella, Savitaipaleella, Suomenniemellä, Taipalsaarella ja Ylämaalla. Lampaanliha on palvattu uunissa ja säilötty aittaan syötäväksi myöhemmin kylmänä lihana. Samalla valmistettiin syötävä ateria, mikä on särän nykyaikaan säilynyt ensisijainen tehtävä. Lemiläinen, koivupuusta veistetty säräkaukalo on...
